Ja se laiva lähti kuitenkin!

By Ain'Elisabet Pennanen

Eletään 1910-lukua. Sisko on lähtenyt täysihoitolaan tapaamaan ystävätärtään Ilvaa. Hän ei tiedä, mikä Ilvan mieltä painaa; hän tietää vain, että jotakin on nyt pielessä. Sisko ei täysihoitolaan päästyään ehdi edes tavata Ilvaa, kun juorut jo tavoittavat hänet. Ilvan aviomies Armas – se kuriton toimittaja – on hakenut Ilvasta avioeroa. Eikä avioero 1910-luvulla ole mikään pieni asia, vaan todellinen skandaali. "Ja se laiva lähti kuitenkin!" on Ain'Elisabet Pennasen satiirinen näytelmä, joka paneutuu tarkalla silmällä ihmissuhteiden kiemuroihin.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Sep 2, 2020
• ISBN: 9788726307009

Book preview

merenrantakylpylä.

Ensimmäinen näytös.

Täysihoitolan suuri, valoisa, viehätyshaluinen sali. Taustan seinä kimaltelee yhtenä ikkunana ja peililasina, keskellä avoin ovi suurelle parvekkeelle. Kaiteen takana muutama puu, kesälle ja tuulelle suinpäin antautuneet. Puiden lomassa salamoi armoton meri. Salin imeläviivaiset huonekalut ovat peitetyt ruusunvärisillä päällyksillä. Ikkunoitten edessä kukkia ja pikkupöytiä tuoleineen. Vasemmalla seinustalla sohvaryhmä, oikealla piano, keskemmällä leposohva, tuoleja ja nojatuoleja tarpeen mukaan. Oikealla ja vasemmalla vastakkain leveät ovet. Seinillä kaikenlaista korurihkamaa, viuhkoja, »onnellisen hetken» kuvia, joukossa raamatunlauseita, profeetta Nahumin ja Jesus Syrakin kuvat.

Pikkainen leskirouva Malin tulee ovesta oikealla käsivarrellaan raikkaita pyyheliinoja. Hänen päästyään salin puoliväliin aukenee ovi vasemmalta ja sisään astuu upea kaunislihainen Sisko rouva loisteliaassa aamupuvussa. Näiden kahden väli on jostakin vanhasta mustasukkaisuudesta epäselvä, mutta kumpikin kätkee kaunansa imelän ystävällisyyden verhoon, Sisko viekkaudesta, Malin uskonnollisista syistä.

sisko

(varovasti).

Hyvää — huomenta — rouva!

malin .

Kas rouva! Herra huomenta antakoon! Nyt jo ylhäällä, vaikka yöllä sellaisessa vesituiskussa tulitte. Voi, olikoos se vuode edes hyvä rouvalla, — meidän uusi sisäkkö on semmoinen pahnamaija, että minä olen sen kanssa ilmivalkeassa.

sisko

(pusertaen häntä käsivarresta).

Kiitos, rouva, te olette aina niin kovin kiltti minulle. Tämäkö on täysihoitolan sali eli salonki?

malin .

Niin, ihan Matti-vainaan suunnitelman mukain en. Täällä nyt sopii sitten kylpyvieraitten s eurustella pitkin tai poikin. Olkaa hyvä tekin vain.

sisko .

Minua niin jännittää sen Ilvan kohtaaminen. Jokohan se rakas on ylhäällä?

malin .

Ammoin se on ylhäällä ollut, tuskin on lakanain välissä paljon maannutkaan, poloinen kyyhkynen.

sisko .

Voi, voi! Mitähän sillä tällä kertaa oikein on? Tietääkö rouva?

malin .

Eikö rouva sitten tiedä? Minä luulin, että rouva olisi aikoja jo sen tietänyt?

sisko .

Ilva vain pyysi minua heti matkustamaan tänne, jos Onnilta suinkin pääsisin, ja kirjoitti, että hänen ja Armaan välit olivat nyt äärimmäisen huonot, mutta sellaisethan ne ovat olleet jo vuoden ajan —

malin .

Jos minä nyt sitten sanoisin sen rouvalle, ei suinkaan tuo väärin lie, että tietäisitte paremmin varoa ja oikein Ilvaan suhtautua. Sillä tietysti hän sen teille, parhaimmalle ystävättärelleen, kuitenkin sanoo, ja sitä vartenhan teitä tänne pyydettiinkin.

sisko .

Aina hän on minulle kaikki sisimmät salaisuutensa sanonut.

malin .

Hänen miehensä Armas hakee hänestä avioeroa.

sisko .

Armas — avioeroa — Ilvasta!

malin .

Niin oikein, vaikk’ kuink’ väärin ois!

sisko .

Mutta sehän on vallan järki kauheata. Voi, voi kuitenkin! Sehän on ihan, ihan —

malin .

Ja Ilva suree ja rääkkääntyy niin, nuori kaunis ihminen, että pahaa tekee sivullisimpienkin.

sisko .

Kyllä todella mahtaa tuntua kauhealta Ilvasta, joka vielä niin rakastaa Armasta.

malin .

En voi käsittää millä keinoin Armas teitä naisia oikein lumoo! Sellainen tyranni, komentelija, toisiin menevä. Tiedättekö, että on saanut Ilva välistä iltaisin Armaan kengännauhatkin aukoa — —! Sain minäkin usein Matti-vainaan kengät harjata, mutta nauhansa ja nappinsa hän sentään itse aukoi —

Hilja Huuskonen ja Zaida tulevat puutarhasta käsikkäin iloisessa mylläkässä, ja heidän jäljissänsä Leo. Rouva Huuskonen on suuri, homssottava, kevyen ja koketin näköinen kaunotar, Zaida taas pieni näppärä, mustasilmäinen nainen, samalla hieman vanhempi ja kuluneempi. Leo on komea, selväpiirteinen, jäykkäryhtinen pohjalainen, kasvoilla hillitty, mutta elämäämyöntävä, suopea ilme.

hilja ja zaida .

Sisko, Sisko! Onko totta, että Sisko on tullut?

sisko .

Päivää!

hilja huuskonen .

No, mutta noo-o! Tervetuloa tänne baadhyysiin, kreemin joukkoon!

zaida .

Tervetuloa, hassu, tänne!

sisäkkö

(raottaa ovea oikealta kädellään kömpelösti viitaten ja nykien).

Tulkee pois rouva keittiöön. —

Malin lähtee hymyillen.

hilja huuskonen

(yskien).

Saanko luvan esittää meidän Lapin maisterimme ja runoilijamme —

zaida .

Ja karhumme ja leijonamme —

hilja huuskonen .

Ja rouva Sisko von —

zaida .

Ja Sisko von Onni. Ettäs sen nyt tiedät, että meidän seura ei ollenkaan käytä sukunimiä, me olemme niin helliä keskenämme, ettei ollenkaan käytetä sukunimiä — hahaha!

leo .

Niin, nämä meidän armolliset naisemme, laululintumme ja kesälintumme — —

zaida

(tukkii hänen suunsa takaapäin).

hilja huuskonen.

Kuule, Sisko, yölaivassako sinä tulit?

sisko .

Yölaivassa —

zaida .

Njau —

hilja huuskonen .

Mitä sinä nau’ut siinä?

zaida .

Enhän se minä ollut, vaan kissa, joka kävi huoneessa, kis, kis —

hilja huuskonen .

Tuo! — Ja Onni jäi kotiin, Sisko?

sisko .

Jäi — kotiin —

zaida .

Njau, njau —

hilja huuskonen .

Maisteri, tehkää tuolle Zaidalle jotain!

Leo häristää hänelle sormeaan.

hilja huuskonen .

Sisko, Sisko! Meillä on ollut täällä niin mielettömän hauskaa. Tämä Lapin maisteri on perustanut meistä »Suruttomien Seuran» —

zaida .

Joka ei