Kiinalainen jumala

By Tapani Bagge

Entinen intiaaniasiamies Brennan Ellis on murhattu, ja Juho Helapään toveri Naamioratsastaja aiotaan hirttää murhasta syytettynä. Juho alkaa selvittää tapausta ja saa pian selville, että Ellis oli saanut potkut työstään väärinkäytöksistä epäiltynä, vaikka syypää laittomuuksiin on ollut kauppias Hoffenschneider.Ruumistakin on mahdotonta tunnistaa varmasti Ellisiksi, koska kasvot ovat tohjona. Entä jos uhri onkin joku muu? Kun Hoffenschneiderin miehet katkaisevat lossin köydet Juhon ollessa kyydissä, häjylle alkaa selvitä, millä keinolla hän voi pelastaa toverinsa hirttotuomiolta. Kiinalainen jumala kuuluu FinnWest-tarinasarjaan, joka kertoo historiallisista lännensankareista ja -roistoista humoristisesti ja vauhdikkaita juonenkäänteitä säästelemättä.Härmän häjy Juho Kaaponpoika Helapää vahtii oikeuden toteutumista suomalaisissa lännentarinoissa. Wild Finn kohtaa seikkailuissaan niin paatuneita roistoja kuin pyssysankareitakin.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Nov 24, 2021
• ISBN: 9788728029220

Book preview

Ensimmäinen luku

Jokiretki Arkansasilla

Vaaleapartainen mies ratsasti syksyisen keltaisessa koivikossa. Ensimmäiset puusta pudonneet lehdet kahisivat muulin kavioissa. Aurinko paistoi, mutta sen säteet tulivat jo matalalta eikä niissä ollut lämpöä. Hengitys huurusi niin miehellä kuin muulillakin.

Savinen kärrytie mutkitteli loivilla kukkuloilla kohti alavampaa maata ja tuli viimein joen rantaan. Virta oli melkein neljännesmailin levyinen. Se näytti vuolaalta; isoa köysilauttaa kiskova harmaapää vanhus sai reuhtoa voimiensa takaa. Hän oli juuri lähdössä vastarannalta, jossa ratsain kulkevat lauttamatkalaiset katosivat koivikkoisen polun mutkaan.

Vaaleapartainen mies laskeutui satulasta rantakoivujen suojaan kyhätyn risumajan seinustalla, päästi muulinsa joen partaalle sammuttamaan janoa ja kumartui itsekin koukkaamaan vettä kämmenelleen. Kylmä vesi tuntui hyvältä kasvoilla, mutta jääti ennestäänkin kylmettyneitä käsiä. Hän joi muutaman kourallisen, ravisti enimmät vedet kädestään ja kuivasi loput kaulahuiviinsa. Sitten hän veti taas hansikkaat käteen.

Muukalainen oli juuri oikaisemassa selkäänsä, kun hän kuuli risumajan suunnalta varovaisen kahahduksen. Mies käännähti ympäri, ja samalla hänen käteensä ilmestyi jyhkeä Colt Peacemaker.

Risumajan nurkalla seisoi nuori tyttö, syli täynnä metsästä kerättyjä risuja ja kuivia rankoja. Hän pudotti kantamuksensa ja oli jo lähteä karkuun, mutta vaaleapartainen mies työnsi revolverin takaisin punakirjavan ponchon suojaan ja sanoi hiljaa:

— En minä millään pahalla… Säikähdin vain, kun et varoittanut tulostasi, ja luulin olevani yksin.

Tyttö kääntyi takaisin kesken askeleen. Hän oli alta kahdenkymmenen, hoikka ja hieman hevosnaamainen, mutta hänessä oli omanlaistaan viehätystä. Hän hymyili arasti ja alkoi koota pudottamiaan polttopuita mökin seinustalle pinoon.

— Tästä kulkee kaikenlaista väkeä… Isä ja äiti kuolivat sisällissodan aikaan. Toisen tappoivat Quantrillin sissit, toisen Pohjoisen punajalat. Vain minä ja isoisä olemme enää hengissä…

— Otan osaa, partaniekka sanoi ja kosketti hattunsa liertä. — Minä olen muuten Juho Helapää Little Big Gulchista, Texasista. Tulin pelastamaan ystävääni hirsipuusta — tai ainakin yrittämään.

Tyttö sai askareensa valmiiksi, suoristautui ja korjasi hamettaan. Hän ei uskaltanut katsoa muukalaista silmiin, mutta ujo hymy pysyi huulilla.

— Tekö tunnette sen Naamioratsastajan?

— Tunnen, Juho tunnusti hämillään. — Mutta mistä oikein on kyse? Minä sain vain epämääräisen sähkeen, jossa hän pyysi minua hätiin, koska hänet aiotaan hirttää jonkun Eilisin murhasta kymmenen päivän päästä, vaikkei hän ole tappanut ketään. Minulta meni matkaan seitsemän päivää, joten kolme on enää jäljellä…

— Siinä on sitten outo mies, isoisänkin mielestä. Ja tässä lautalla sentään näkee yhtä jos toistakin…. Sen oikea nimi on Bart Henderson — se on kai se kirjailija, joka on keksinyt Naamioratsastajan. Minä luin ne aikoinaan kaikki, joka ainoan vihon, ja minulla on ne vieläkin tallessa. Mutta nythän se sarja ei ole ilmestynyt enää vuoteen.

— Ei kai kannattanut, Juho hymähti. — Henderson asusti siihen aikaan Philadelphiassa eikä hän ollut ikinä edes ratsastanut hevosella, saati ampunut oikealla aseella. Mutta kun lehti ja leipä loppuivat, hän taisi seota lopullisesti. Hän lähti länteen kokemaan oikeasti niitä seikkailuja, joista hän oli siihen mennessä vain uneksinut. Minä olin mukana hänen ensimmäisessä seikkailussaan viime tammikuussa. Sen jälkeen hän ratsasti kohti San Franciscoa; väitti saaneensa avunpyyntikirjeen joltakin kiinalaisperheeltä. Minä en jaksanut enää lähteä kaitsemaan isoa miestä, enkä tiedä, miten hän on päässyt tänne Wichitaan. Friscohan on sentään puolen mantereen päässä täältä!

Tyttö aikoi sanoa jotakin, mutta hänen katseensa harhautui Juhon ohitse kohti ylävirtaa, mistä rantaa myötäilevää kärrytietä pitkin kolistelivat vanhan vaaleanruskean valakan vetämät kiesit. Kyydissä pomppi pieni mutta tukevatekoinen mies, jolla oli öljykangastakki ja pienet pyöreälinssiset rillit.

— Vauhtia masiinaan, Bill! tulokas karjui kurkku suorana lautturille. — Viina on loppu koko Camp Meekeristä!

Ruuna pysähtyi lauttarantaan käskemättä. Rillipää laskeutui kihtisen näköisesti kieseistä ja esittäytyi käsi ojossa:

— Tohtori Ralph Bukowski Meekerin sotilasleiristä, tuolta Ison ja Pikku Arkansasin haarauman kohdalta! Minä olen tosin siviililääkäri, mutta leirin vakituisella palkkalistalla. Ei silti, että ne laiskamadot mitään lääkäriä kaipaisivat: ainoat tautinsa ne saavat Wichitan yleisiltä naisilta ja huonosta kotipolttoisesta, jota huoltovääpeli tiputtaa viraapelihomminaan! No, makuuhaavoja on tietysti joka toisella…

Juho esittäytyi ja kertoi asiansa. Tyttö oli lääkärin nähdessään paennut majan hämärään, mutta hänen vaaleat, ruskeiden saparoiden reunustamat kasvonsa pilkahtelivat tuon tuostakin oviaukon reunalla.

— Vai aiotte te pelastaa sen kummajaisen? No on teillä melkoinen urakka, mister Helapää! Sheriffillä on sentään silminnäkijän todistus: Vanessa Jeffries on ihan varma, että se teidä Hendersoninne ampui Brennan Ellisin.

— Kuka Brennan Ellis oikein oli?

— Entinen intiaaniasiamies. Sai kenkää, kun kävi ilmi, että hän oli antanut intiaaneille paljon pienempiä tavaraeriä kuin hänelle itselleen oli toimitettu, ainakin kirjanpidon mukaan. Minun arvaukseni on, että kauppias Hoffenschneider, jolla on sopimus intiaaniasiain toimiston kanssa, on pihistänyt toimituksissa mutta Ellis jätti asian sikseen joko pelkkää laiskuuttaan ja pelkuruuttaan tai — luultavimmin — siksi, että Hoffenschneider maksoi hänelle. Siitä on jo melkein vuosi, kun Ellis sai potkut ja haihtui maisemista. Hän kehui lähtevänsä länteen rikastumaan. Kukaan ei huomannut hänen paluutaan, mutta hän oli