Sankarit salapoliiseina

By Outsider

Pekka Lipponen istuu New Yorkin toimistossaan, kun paikalle saapuu joulupukin asuun sonnustautunut mies. Mies on Lipposen vanha tuttu Pavel Pohjola, jolla on ehdotus: jos Lipponen osallistuu hänen kanssaan pankkirosvojen pyydystämiseen, tämä saa puolet 100 000 taalan löytöpalkkiosta. Lipponen suostuu jahtiin, jossa jahdattavana on pahamaineinen Janos Kimbel, joka ei kaihda keinoja kukistaakseen vastustajansa.Sankarit salapoliiseina on jännitys- ja seikkailuromaani, jossa konkari Pekka Lipponen joutuu jälleen pahaan pinteeseen. Tapahtumien keskellä seikkailee myös Lipposen vanha kumppani Kalle-Kustaa Korkki.Pekka Lipponen ja Kalle-Kustaa Korkki ovat liikemiehiä, jotka ovat tottuneet matkustamaan ympäri maailmaa. Vaara vaanii kuitenkin yllättävissä paikoissa – edessä on kiperiä tilanteita niin New Yorkissa, Tokiossa kuin myös Pariisissa.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Aug 6, 2021
• ISBN: 9788726824889

Book preview

1.

Oli uudenvuoden aaton aatto, kolea, pilvinen päivä New Yorkissa. Kello oli jo aikoja sitten lyönyt neljä ja työt konttoreissa päättyneet — henkilökunnalta, mutta ei johtajilta. Vuoden tilinpäätösten aika oli parhaillaan ja liikkeiden omistajat istuivat nenä tilikirjoissa, laskien kuluneen vuoden voittoa taikka tappiota. Pekka Lipponen, export & import, oli kylläkin siksi hyvin hoidettu firma, ettei tilivuosi milloinkaan ollut näyttänyt tappiota, mutta herra ylipääjohtaja pitikin kaikki langat käsissään, ei uskonut konttoripäällikköönsä eikä kirjanpitäjäänsä, vaan tarkasti perusteellisesti tilikirjat ja paperit. Niinpä tämän kertomuksen alkaessa, istui Pekka työpöytänsä ääressä, tutkien firmansa tilejä, kun ovikello kilahti ensiksi kuin arkaillen. sitten käskevästi.

Pekka mutisi pirskatin ja jatkoi työtänsä. Mutta ovikello kilahteli yhä itsepäisesti. Pekka työnsi silmälasit otsalleen, otti kasvoilleen tuikean ilmeen ja meni avaamaan. Tulija oli joulupukki —, ilmielävä joulupukki sudennahkaturkissaan, punaisessa hippahatussaan ja huopikkaissa. Valkoinen parta ulottui rinnalle saakka ja nenä punotti asiaankuuluvasti.

Pekka sanoi tuiman samperin ja aikoi vetää oven kiinni, mutta joulupukki pisti jalkansa väliin ja työntäytyi puoliväkisin sisään. Silloin Pekka tarttui tunkeilijan turkin kaulukseen ja väänsi jalkansa kippuraan, antaakseen joulupukille potkun takalistoon. Hän ei kuitenkaan ennättänyt oikaista jalkaansa potkuun, kun joulupukki sanoi selvällä viipurinmurteella:

Älä sie Pekka kimpaannu. Miehän täällä vain olen, joulupukki …

Pekka hellitti hiukan otettaan.

Mitä tuhannenpirskattia … Mikä pukki sinä sitten olet?

Näethän sie, oikea joulupukki mie. Huomennahan on amerikkalaisten joulunaatto ja tiijäthän sie, että pukit ovat liikkeillä. Mie tulin tuomaan siulle lahjaa, Pekka …

Pavel! Pirskati, sinäkö siinä …?

No mie ite. Älä sie kisko mun turkkin kauluksesta. Repeytyy viel hyvä turkki. Mie oon lainanna tään joulupukin asun ja kymmenen taalaa piti maksaa takausta. Mutt’ ostatko sie hakaneuloja ja paijannappeja? Miul on tiellä yhtä ja toista rihkamaa myytävänä. Mie kuljeskelen näes samalla kauppasaksana. Ost oikein hyvä kampa. Sun tukkas alkaa jo harventua, joten hyvä kampa …

P-irskatti! Minulla on kampoja ja paidannappeja tarpeeksi, joten ala laputtaa. On kiirettä työtä, tilinpäätökset tarkastettavana. Tuossa viisikymmentä centtiä, jotta saat kahvikupin. Ja Pekka kaivoi taskustaan lantin.

Kuulehan sie ylipiäjohtaja. Mie en ole siun viiskymmencenttises tarpeessa. Mie tulin muille asioille. Oletko sie yksin konttorissas?

Yksin olen ja kiirettä työtä on. Mutta jos meinaat vipata satasta, niin sanon jo etukäteen, ettei siitä tule mitään. Huono ahvääriaika, virma tuottaa tappiota. On sanottava juoksupoikakin irti ja alennettava henkilökunnan palkkoja …

Joulupukki, alias Pavel Pohjala veti oven kiinni ja työntäytyi Pekan ohi eteiseen.

No jos sulla ahväärit on mennä huonosti, niin sitten mie tulinkin kuin taivaan lähettinä. Mitä sie arveleisit viidestäkymmenestätuhannesta taalasta …?

Pekka räpytteli silmiään.

O-letko sinä näkäräisissä, Pavel? Mistäs sinä viisikymmentä tuhatta saisit?

Totta haastelen kuin evankeliumia. Mennäänhän istumaan sun kaikkein pyhimpääsi. Mie en halua että kolmannet korvat kuulevat mitä mie siulle haastan.

Pekka katseli yhä epäluuloisena joulupukkia.

Oletko sinä sitten tosissasi, Pavel?

Sie out aina samanlainen taulapää. Sie et usko enää joulupukkiin ja uskonetko haikaraankaan. Ja ellei sulle kelpaa viidenkymmenentuhannen taalan tarjous, niin on niitä muitakin, joille mie voin puhella, Pavel sanoi.

No tule sitten, Pekka mutisi ja johdatti vieraansa työhuoneeseensa. Pavel istahti nahkasohvalle, valitsi pöydällä olevasta laatikosta sikaarin, kohensi partaansa ja alkoi kaivella taskustaan tulitikkuja.

Ne sikaarit maksavat taalan kappale, Pekka huomautti. Ne ovat vain isoja asiakkaita varten.

Ja mie sitten en muka ole niitä isoja asiakkaita. Kuule sie, Pekka. Sie näyt pitävän minua yhä vain kuin mie en ois mittää. Mut mulla on hyvä nenä — paremp kuin siulla. Mie ossaan haistoo ahväärin paljon kauempaa kuin sinä …

Ne sinun ahväärisi. Mitenkä kävi Espanjassa, kun sinä hommasit sen pirskatin Ibrahim Goman minun kintereilleni. Henkeni meinasin menettää ja taalani varastettiin. Puhunko minä niistä sun öljylöydöistäsi vielä. Entä ahväärimatka Moskovaan … No, mikä se asia siten on? Sano äkkiä. Minulla ei ole aikaa katsella kun siinä polttelet sikareitani. Mitä pirskattia sinä kuljeskelet tuommoisissa kutimissa? Onko pukusi panttilainastossa?

Pavel veteli tyytyväisenä henkisauhuja.

Kysele sie yks asia kerrallaan, Pekka. Mie sanon siulle ensinnäkin, että mie oun salapoliisi.

S-alapoliisi, Pekka kertasi.

Niin juuri. Semmoinen Sherelock Holmes —, olet kai sie lukenut. Pukuni ei ole panttilainastossa, vaan tämä joulupukin asu on valepuku. Kolmanneksi: mie meinaan hankkia satatuhatta ja sie saat siitä viisikymmentä, jos rupeat auttamaan minua. Iso ahvääri on tekeillä.

Pekan mielenkiinto alkoi herätä.

Vai sadantuhannen ähvääri … Jahah … Paljonko olisi sijoitettava? Jos minä panen rahaa likoon, niin on saatava hyvät rosentit ja täysi inteksitakuu …

En tarvitse rahoja, vaan muunlaista apua. Muistatko sie Orient-pankin ryöstön?

Pekka hätkähti.

O-litko sinä siinä porukassa? Pirskatti, vai pankkirosvo sinusta on jo tullut ja minun pitäisi sitten auttaa sinua, kun piileksit poliiseja joulupukiksi naamioituna. Pankin ryöstäjien kiinniottamisesta on luvattu palkkio ja soitan justiinsa poliiseille, jos …

Kuuntele sie ensiksi ja soita vasta sitten, Pavel keskeytti. Mie oun sesonkityölainen, joulukuusen kantaja ja joulupukki ja mitä työtä milloinkin sattuu, mutta pankkirosvo mie en ole eikä minusta semmoista tulekaan. Mut mie meinaan ottaa ne rosvot kiinni ja saada satatuhatta taalaa. Joko sun pollas leikkaa, ylipiäjohtaja?

Jahah! No kerrohan lähemmin mitenkä sinä pääsit konnien jäljille.

Pavel Pohjola puhalteli sikaarinsauhuja kuin ketunhäntiä.

"Se on pitkä juttu, mutta mie kerron lyhyesti. Dan Strobel —, et mahda tuntea sen nimistä salapoliisia, palkkasi minut töihinsä —, oltiin näes vanhoja tuttavia. Danin setä istuu Orient-pankin johtokunnassa ja kun virallinen poliisi ei ole saanut kiinni pankkiryöstäjiä, pankki julisti sadantuhannen taalan palkinnon konnien kiinniottajalle ja antoi tehtävän Dan Strobelin salapoliisitoimistolle. No Dan palkkasi sitten minut kuten kerroin. Mie sain tietää kaiken mitä pankkiryöstöstä tiedettiin —, pääkonnana on Janos Kimbel, vanha gangsteri ja konepistoolimies Chicagosta. No mie aloin liikkua määrätyissä piireissä —, tiedäthän sie, että