Jouluisia ongelmia Snowdoniassa: Toinen adventti

By Lilly Emme

Ethan on lähtenyt sairaalasta karkuun ja vuokrannut pienen mökin Snowdoniasta. Paikallisille hän kertoo olevansa kirjailija, vaikka tosiasiassa hän haluaa vain muistaa, mitä tapahtui. Olisiko hän oikeasti voinut surmata poikaystävänsä Colinin?Holly puolestaan on vuokrannut päähänpistona paikallisen pubin. Hän ei ole vielä saanut pubia edes avatuksi, kun tutustuu sattuman kautta Chloeen. Chloe on ostanut Snowdoniasta mielettömän kartanon, jossa toivoo voivansa elää anonyymia elämää. Chloen ja Hollyn ystävyys syvenee yllättäen, kun menneisyyden haamut alkavat jahdata Hollya.Hollyn, Chloen ja Ethanin tarinat nivoutuvat toisiinsa Snowdonian talvisissa maisemissa. "Jouluisia ongelmia Snowdoniassa: Toinen adventti" on sarjan toinen osa.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Dec 6, 2020
• ISBN: 9788726707601

Book preview

www.egmont.com

Holly

Katsoin keittiön pöydällä olevia avaimia. Pystyin hädin tuskin ymmärtämään, että olin suostunut vuokraamaan rappeutuneen pubin, ja kaikista paikoista vielä Bach Tref Môrista. Vuokra ei toki kustantaisi minulle mitään ensimmäisenä vuotena, mutta minun pitäisi silti laittaa rahaa tilan kunnostamiseen ja ruokatarvikkeiden ostamiseen. Minun olisi pakko tehdä kaikki itse, koska rahaa työntekijöiden palkkaamiseen ei todellakaan ollut. Vanhempanikin alkoivat olla jo vanhoja, joten siitäkään suunnasta ei voinut odottaa paljoa. En myöskään ollut valmis kertomaan impulsiivisesta päätöksestäni vielä kenellekään. Kaikki oli sen postimiehen syytä. Tunsin lihaksieni kiristyvän, kun vain ajattelin Baptistea. Hän todellakin sai minut pois raiteiltani.

Kaappasin nuudeleita haarukalla ja kirosin hiljaa spontaania oikkuani. Epätavallisten tapahtumien vuoksi illallisen syöminen yksinään tuntui tänään hyvin vaikealta, vaikka olin jo tottunut siihen. Jokapäiväinen elämä mökissä tuntui tuhat kertaa yksinäisemmältä kuin miltä elämä Liverpoolin asunnossa oli ikinä tuntunut.

Kun otin ensimmäisen haarukallisen ruokaa suuhuni, kuulin kuinka auto ajoi soratielle mökin ulkopuolella. Ajatukseni sinkoilivat sinne tänne, kun yritin miettiä loogista syytä sille, miksi kukaan tulisi käymään mökilläni näin ilta-aikaan. En odottanut vierailijaa. Ainakaan sellaista, josta tiesin. Minun vanhempani ottivat aina yhteyttä ennen kuin tulivat vierailulle. Jotain oli vialla.

Kiirehdin pitsiverhojen luokse. Täältä saatoin selvästi nähdä auton valot pimeässä. Levottomuuden aalto pyyhkäisi lävitseni. Moottori hiljeni ja auton valot sammuivat. Painauduin vasten seinää. Autonovi avautui ja sulkeutui. Tartuin nopeasti paistinpannuun ja vedin sen lähelleni.

Ovenkahvaa kiskaistiin. Ensin kerran ja sitten useita kertoja peräkkäin. Minä pidättelin henkeä ja pystyin tuntemaan, kuinka veri sykki ohimoissani. Oven kiskominen loppui ja tuli kuolemanhiljaista. Painauduin kovemmin seinää vasten ja yritin tehdä itsestäni niin pienen kuin vain mahdollista.

Muutaman hiljaisen sekunnin jälkeen joku pyyhki huurretta pois ikkunoista ja katsoi sisälle. Päästin äänettömän henkäisyn. Koko kehoni oli täynnä adrenaliinia ja pidin paistinpannusta kiinni niin kovaa, että sormeni muuttuivat valkoisiksi. Jos ikkunasta katselija tunkeutuisi mökkiin, minä huitaisisin yhden kovan iskun.

Kului muutama sekunti ja sitten kuulin, kuinka autonovi aukaistiin ja suljettiin äänekkäästi. Oliko tunkeutuja pelästynyt? Nyt en ymmärtänyt yhtikäs mitään. Täällä oli tuskin ollenkaan vaarallisia eläimiä. Yksi tai kaksi vanhaa ja väsynyttä kettua saattoi liikkua ulkona, mutta ne eivät todellakaan olleet tarpeeksi pelottamaan pois jotakuta, joka oli niin selvästi aikonut murtautua kotiini? Auto kaasutti pari kertaa ja lähti sitten vauhdikkaasti liikkeelle. Kiirehdin nopeasti ikkunan viereen, jotta näkisin vilauksen tunkeutujasta.

Takavalot katosivat pimeään ennen kuin ehdin nähdä kunnolla. Mutta sitten tapahtui jotain todella outoa. Toinen auto saapui samaa pientä tietä pitkin, suoraan mökkiä kohti. Olivatko kaikki Snowdonian murtovarkaat päättäneet yrittää ryöstää minut tänä iltana vai mistä tässä oikein oli kyse? Minä venytin kehoani ja valmistauduin. Tällä kertaa minä estäisin heidän suunnitelmansa. Näyttäisin, että minun kanssani ei ollut leikkimistä! Puristin paistinpannua entistä kovempaa, juoksin etuovelle ja läimäytin sen auki kovalla karjaisulla.

Kun näin, kuka autossa oli, laskin nopeasti improvisoidun aseeni ja yritin piilottaa sen selkäni taakse. Mitä hittoa hän teki täällä?

Tavallaan oli mukavaa välttyä kokonaiselta liigalta viiksekkäitä murtovarkaita, mutta samalla tämä oli kuin jonkunlainen antikliimaksi.

Keho oli täynnä adrenaliinia ja jokainen solu oli valmiina taisteluun. Ja sitten se oli Baptiste, joka ajoi tänne. Typerä Baptiste typerän hymynsä kanssa.

Olitko ajatellut lyödä minua tuolla vai kutsua minut illalliselle? hän kysyi flirttaillen, ja katsoi merkitsevästi selkäni takana olevaa paistinpannua.

Hän näytti iloiselta ja olisin voinut melkein vannoa, että hän vinkkasi typerästi toisella silmällään.

Näitkö, kuka ajoi sinua vastaan tullutta autoa?

Kuulin, että ääneni kuulosti hieman hysteeriseltä, mutta olin niin järkyttynyt, etten mahtanut asialle mitään.

En, kuinka niin?

Katsoin poispäin tietä kohti. Oli jälleen täysin hiljaista. Ja kylmää. Ristin käsivarteni ja mulkaisin Baptistea.

Mitä sinä teet täällä? Oletko alkanut jakaa postia kaksi kertaa päivässä vai mistä on kyse?

"Siitä minä halusin puhua