Shannon Um Na Shan suuret luolat

By Paula Merensuo

Shannonin tarina jatkuu – ja Blazen, joka luo siinä jätejepen loistotonta uraa. Hän pitää itseään ihmisistä onnellisempana, sillä hän saa tehdä sitä mitä rakastaa eniten: hän lentää avaruudessa, sen pimeydessä, kylmyydessä, tyhjyydessä, mutta myös lukemattomien ihmeellisten tähtien loisteessa. Breit on tunnistanut Blazen, mutta Blaze ei halua eikä aio hyväksyä sitä. Uusi, kaunis navigaattori Xanny saa Shannonissa aikaan hurjan tunteitten pyörremyrskyn. Blaze joutuu miettimään, mikä hänen elämässään on todellista ja mikä sellaista, johon hänellä itsellään ei ole mahdollista vaikuttaa.

• Language: Suomi
• Publisher: Paula Merensuo
• Release date: Mar 27, 2015
• ISBN: 9789526809335

Paula Merensuo

A teller of twisted stories.

Book preview

Luku 1

Jääkylmä vesi virtaa hirvittävällä voimalla koskessa lennättäen valkoista vaahtoa ja sumua valtavien, teräväsärmäisten kivenlohkareitten ympärillä, jotka uhkaavat repäistä kumiveneemme auki kuin se olisi pelkkä lelu. R’eenin hoikat käsivarret jännittyvät kun hän heiluttaa melaansa epätoivoisella vimmalla koettaessaan väistellä noita teräväsärmäisiä hirviöitä, jotka näyttävät tavoittelevan meitä. Ja sitten, aivan yhtäkkiä, hän putoaa kumiveneen laidan yli: hän on siinä nyt ja seuraavassa hetkessä näkyy vain hurjasti kirnuuntuvaa vettä, ja huudan hänen nimeään muistamatta että hän on amfibi, joka ei voi hukkua, enkä voi tehdä mitään, koska...

Katselet taas päiväunia, vai mitä, Blaze? Mutteri, toiselta puolelta pöytäämme.

Ei, nukkuu vain silmät auki. Xanny. Hän istuutui vieressäni olevaan tuoliin tönäisten samalla kylkeäni terävällä kyynärpäällään. Mitä oikein mietit, Blaze, kun näytät noin vakavalta? hän kysyi repiessään teepurkkiaan auki.

Kohautin olkapäitäni. En mitään. Kunhan muistelin jotain, joka tapahtui Gauriassa. Kun olin siellä Ykkösen kanssa.

Et ole kertonut paljon mitään siellä olostasi, Xanny huomautti. Hitsi kuinka kaunis hän oli. Hänen äänensäkin oli kaunis. Pehmeä, melodinen... Minun täytyi repäistä itseni takaisin todellisuuteen, pois muistoista ja unista ja... Ei siellä mitään tapahtunut, mutisin.

Xanny antoi minun maistaa taas kyynärpäätään. Älä ole tuollainen... tuollainen...

Idiootti, auttoi Mutteri hymyillen koko leveällä, ystävällisellä naamallaan.

Tollo, korjasi Xanny. Mr Mystinen Molopää."

Nauroimme sille koko porukka. Mikset pyydä Ykköstä kertomaan siitä? Olihan hänkin siellä.

Xanny irvisti. Hän on sinuakin pahempi. Hän hymyilee ja nyökkäilee ja pitää suunsa supussa eikä kerro yhtään mitään. Hänen kauniit kasvonsa punehtuivat. Siihen aikaan tiesin jo, että hänellä oli tunteita Ykköstä kohtaan, sillä olin nähnyt, miltä hän näytti katsoessaan Ykköstä.

Molopäistä puheenollen, Mutteri sanoi, missä ovat aseveljesi jäterintamalla, Many ja Darek?

Kohautin olkapäitäni. Kun lähdin hytistä, he riitelivät herraties mistä. Eivätköhän he tulle heti kun saavat otettua senkan toistensa nenästä. Tavallisesti se näyttää viilentävän heidän luontonsa.

Niinkö paha? nauroi Mutteri.

Ei nyt ihan, totta puhuen. Hörppäsin viimeiset tipat teestäni ja valmistauduin nousemaan, mutta Xanny tarttui käsivarteeni. Odota, hän sanoi, haluaisin kysyä sinulta jotakin.

Siitä vaan.

Ei täällä, minä... Voisitko pistäytyä hytissäni tänä iltana, töitten jälkeen? Seitsemän maissa?

Tuijotin häntä. Silmäni taisivat pullistua päästä, sillä hän näytti hiukan kiusaantuneelta. Pöydän takaa Mutteri silmäili meitä uteliaasti. Joo... Miksipä ei? Kohautin olkapäitäni. Siis jos voin. Toisinaan Buller pitää meidät tiukasti töissä yömyöhään.

Hän nyökkäsi. On pantu merkille. No, jos pystyt tulemaan, se olisi hienoa. Hän nousi ylös ja asteli pois messistä. Mutteri ja minä tuijotimme hänen solakkaa hahmoaan kun se hävisi ovesta. Hitsi miten nätti hän on. Sitten Mutteri käänsi huomionsa minuun ja kohotti kulmakarvojaan. Mitä tuo oli? Yrittikö hän tosiaan iskeä sinut, Blaze?

Kuka yritti iskeä Blazen? Many. Hänen takanaan tuli Darek näyttäen, kuten aina, pelottavalta.

Kaunis navigaattorimme, Mutteri sanoi hymyssä suin. Usko tai älä.

Many silmäili minua epäluuloisesti ja melkoisen synkästi. Tiesin oikein hyvin, että hänellä oli muhinat menossa Xannyn kanssa. Miksipä ei olisi? Jos Xanny olikin kaunis, niin oli Manykin. Ja hän tiesi sen erittäin hyvin. Koko maailmassa ei ollut ainuttakaan naista, joka olisi kyennyt vastustamaan hänen vetovoimaansa. Olen kuullut sen häneltä itseltään, joten täytyyhän sen olla totta.

Aiotko heittäytyä mustasukkaiseksi? kysyin. Hän kohautti olkapäitään, mutta hänen ilmeensä oli mustanpuhuva. Tiedossa on ikävyyksiä aivan loisti hänen kauniilta kasvoiltaan.

Mitä hän sanoi sinulle? Many kysyi minulta. Hän meni nutrimaateille ottamaan jotain aamiaiseksi. Darekilla oli jo lautanen nenän alla.

Ei paljon mitään, sanoin. Haluaa minun piipahtavan hytissään tänä iltana.

Miksi muka? Many kysyi vihaisesti. Nousin ja menin työntämään astiani nutrimaattien kierrätysluukkuun. En tiedä, hän ei sanonut. Ehkä hän haluaa kuulla juttujani Gauriasta.

Paskat Gauriasta, Many tiuskaisi. Hän tarttui haarukkaansa ja iski sen rajusti rumannäköiseen aamiaishyytelömöykkyyn, joka tutisi hänen lautasellaan.

Kiskaise se vikkelästi kitaasi, sanoin. Olemme myöhässä. Buller repii pelihousunsa.

Siinä paha missä mainitaan. Hissinovi suhahti auki ja pomomme, talouspäällikkö Buller, ryntäsi sisään. Hän näytti perinjuurin tympääntyneeltä. Hänellä oli kädessään tabletti, jossa näkyi runsaasti punaisia merkintöjä, kuten aina.

Mitä te maleksitte täällä koko aamun? hän ärähti meille.

Onko listallasi jotain kiireellistä? kysyin lempeästi. Hän silmäili minua kiukkuisesti.

Kyllä on! Ykkönen sanoo, että A-kolmosessa on lattialla multaa. Selvästikään te ette siivonneet sitä kunnolla lastauksen jälkeen!

Kysyin: Multaa? Oikeaa multaako?

En tiedä, Buller äyskäisi. Kunhan vain toistin sen mitä Ykkönen sanoi minulle.

Hevonkukkua, murahti Darek. Buller käännähti häneen päin, mutta ennen kuin pomomme ehti sanoa mitään, Many sanoi: Joo, Ykkönen tarkasti sen itse ja sanoi että se on kunnossa.

Buller karahti punaiseksi ja aukoi suutaan vähän aikaa. Olkoon miten on, hänen onnistui lopulta puuskahtaa, kunhan vain menette ja siivoatte sen uudestaan! Ja kun se on tehty – ja pitäkääkin huoli että teette sen kunnolla – menkää konehuoneeseen, siellä on tekeillä jotakin, joka vaatii lisätyövoimaa.

Tämä selvä, mutisimme, ja Buller ryntäsi takaisin hissiin. Hän oli tapansa mukaan täynnä vauhtia ja vimmaa. Ihmettelin toisinaan, miten hän silti onnistui aina pysymään niin siistin ja siloitellun näköisenä. Hänen tukkansa oli nuoltu sileäksi, hänen univormunsa prässätty niin että se huusi äitiä, ja voin vaikka vannoa, että hän ei edes hikoillut. Ei ikinä. Hän oli vaativa pomo, joka juoksutti meitä ympäriinsä kuin mitäkin orjia, mutta hän ei ollut liian paha; pedanttinen kyllä mutta ei pikkumainen.

Menimme hissillä alas lastitiloihin ja menimme ruumaan A3. Se oli pienin styyrpuurin puoleisista ruumista. Se ei ollut täynnä; siellä oli jostain muovin kaltaisesta materiaalista tehtyjä laatikoita pinottuina seinustoille siten, että kasojen väliin jäi käytävä. Laatikot oli kiinnitetty toisiinsa salvoilla, ja sen lisäksi kasat oli kiinnitetty laipioihin aluksen omilla kiinnittimillä. Laatikot olivat pieniä, noin kolme jalkaa kanttiinsa. Niitä oli erivärisiä, sinisiä, punaisia ja kellanvalkoisia.

Ja kannella oli jotakin.

Tuijotimme sitä otsa rypyssä. Tiesimme, että olimme putsanneet ruuman erittäin hyvin sen jälkeen kun lasti oli otettu sisään Pelt Amonissa, ja Ykkönen, jonka velvollisuuksiin kuului pitää lastia silmällä, oli tarkistanut sen kun olimme saaneet työmme tehtyä. Ja kuitenkin kannella oli jotakin, aivan kuin... Kyykistyin katsomaan lähempää. Se oli hiekkaa. Tai jotain sen tapaista.

Mitä helvettiä? Darek.

En usko mitä näen. Many.

He katsoivat minua odottavasti. Katsoin takaisin heihin ja kohautin olkapäitäni.

Meidän täytyy putsata tämä sotku, sanoin. Mutta ehkä olisi viisas teko ottaa näyte tuosta aineesta, mitä se sitten liekin. Sattuisiko teistä kummallakaan olemaan mitään sellaista, johon voisimme panna sitä?

He vilkaisivat toisiaan, ja hetken epäröityään Darek veti taskustaan nenäliinan ja ojensi sen minulle. Se ei ollut erityisen puhdas. Otin sen, levitin kannelle, kaapaisin kourallisen hiekkaa ja pudotin sen kangaspalan päälle. Kietaistuani rätin nyytiksi työnsin sen taskuuni. Darek meni varastoruumaan hakemaan Cleanomaatin, yleissiivouskoneen, ja Many ja minä tarkastimme ruuman nähdäksemme, oliko siellä muutakin likaa, mutta emme löytäneet mitään. Kun Darek palasi Clennyn ja muitten tarvitsemiemme kamojen kanssa, lakaisimme irtohiekan pois ja panimme koneen töihin puhdistamaan pois loputkin kannelta.

Kerrohan minulle nyt, mitä Xanny sanoi sinulle messissä, Many kehoitti kun kyykötimme laipion vieressä odottelemassa Cleanomaatin saavan työnsä tehtyä.

Kohautin olkapäitäni. Ei se ollut mitään. Hän vain kysyi, voisinko käväistä hänen hytissään illalla.

Ja sinä lupasit?

Tietysti. Tykkään hänestä. Ja jos hän haluaa minun...

Manyn kauniit kasvot synkkenivät taas. Sinähän tiedät, että me... että hän ja minä olemme... ystäviä.

Ja kukaan muu kuin sinä ei voi olla hänen ystävänsä? Ääneni oli ehkä hiukan terävämpi kuin tarkoitin sen olevan.

Darek rypisti otsaansa. Hei, jätkät, hän saa ottaa kenet haluaa. Ja jättää. Hänhän on nainen ja upseeri.

Aivan, me tiesimme sen vallan hyvin.

Ja muistakaa, pojat, hän ei ole Bylla.

Meitä puistatti, sillä muistimme Bylla Thusekin aivan liian hyvin. Hän oli häijy ja kuolettavan myrkyllinen käärme naiseksi, kylmäverinen manipulaattori ja ilkeämpi kuin haavoittunut savannisonni, galaksin vaarallisin eläin. Hän oli Xannyn edeltäjä, ja päivä, joka vei hänet pois Shannonista, oli onnenpäivämme. Kaikki se, mitä tapahtui Thunissa ja Gauriassa, oli Byllan tekosia. Meillä ei tosiaankaan ollut syytä helliä hänen muistoaan.

Jos hän, siis Xanny... Varmaankin voimme jakaa, vai mitä? sanoin.

Many kiristeli hampaitaan. Hän oli hiljaa kauan, ja nyökkäsi sitten. Eihän meillä ole siihen mitään sanomista. Se on kiinni hänestä.

Darek ja minä nyökyttelimme päätämme. Oli naisten asia päättää, kenen kanssa he halusivat olla ystäviä tai mitä tahansa.

Istuimme siinä aikamme katsomassa kuinka Cleanomaatti teki työtään, ja ajatukseni vaeltelivat laiskasti Xannyn ympärillä. Rahtiristeilijässä ei ollut juuri tilaisuuksia seurustella naisväen kanssa. Heitä oli siihen aikaan kolme Shannonissa, Lidy ja Xanny, jotka olivat upseereita, ja Celia, yleismies. He kaikki olivat mukavia ja säällisiä ihmisiä. Olin aina tullut hyvin toimeen Lidyn kanssa, jota kunnioitin suuresti, ja Celian, joka oli reilu ja rehti ja ystävällinen. Mutta he olivat vain ystäviä, ei sen enempää, enkä ollut koskaan tuntenut heitä kohtaan muuta kuin ystävyyttä. Xanny, toisaalta... Hän tuntui minusta jotenkin erilaiselta, jännittävältä ja... no, seksikkäältä. Hän oli söpö ja kurvikas mutta ei liikaa. Hänellä oli minkinruskea tukka, joka valui hänen kapeille hartioilleen, ja hänen huulensa –

Blaze. Darek läimäytti käsivarttani. Herää. Clenny on saanut homman hoidettua. Sitäpaitsi näytit tyhmältä. Mitä mahdoit märehtiä mielessäsi?

Nousin ylös. En mitään erityistä. Huomasin, että Many silmäili minua epäluuloisen näköisenä. Okei, jos se on tehty, mennään alas konehuoneeseen. Varmaan ne jo odottelevat meitä kiihkeästi.

Pitäisikö meidän ilmoittaa Ykköselle, että tämä on tehty?

Ei, sanoin. Ei ole meidän työmme ilmoittaa hänelle yhtään mitään.

Totta puhuen en halunnut nähdä häntä, koska... en edes osannut tarkalleen sanoa syytä, miksi en. En vain halunnut hänen katsovan minua oudoilla pronssivärisillä silmillään, jotka olivat niin täynnä lämpöä ja... no, helvetti, hellyyttä. En halunnut kenenkään huomaavan sitä, taatusti en ainakaan Manyn ja Darekin.

Otimme Cleanomaatin ja palautimme sen omaan paikkaansa varastoruumaan, missä meillä oli kaikki luutamme ja koneemme ja mitä kaikkea tarvitsimmekin putsaushommissamme, ja sidoimme huolellisesti kiinni. Shannonilla oli tapana tehdä silloin tällöin äkkinäisiä liikkeitä, joten sen varalta oli viisasta estää kaikkia kapineita lentelemästä ympäriinsä.

Kun saimme kaiken tehtyä, menimme hissillä konehuoneeseen valmiina tarttumaan seuraavaan toimeen.

Luku 2

Mitä sinä haluat minusta, Xanny? Istuin sohvalla hänen hytissään ja katsoin häntä. Olin väsynyt, päivä oli ollut rankka. Konehuoneessa olimme auttaneet Mutteria, joka oli koneoppilas, ja kahta Shannonin yleismiestä, Petekiä ja Greniä, purkamaan jonkin suuren, ruman ja likaisen koneen, en tiedä, minkä; tiesin vain sen, että se koostui miljoonista pienistä ja hyvin likaisista osista. Puhdistimme ne kaikki ja kokosimme taas yhteen. Mutteri varsinaisesti teki kaiken purku- ja kasaustyön, ja me muut avustimme ja saimme itsemme likaisiksi, hikisiksi ja kärttyisiksi, sillä työ oli pitkäveteinen ja konehuone kuuma ja meluinen. Koska Shannon oli ikivanha avaruusalus näinä moderneina aikoina, sen konehuonetta ei voinut verratakaan uusimpien mallien säkenöivän puhtaisiin ja miltei täysin äänettömiin konehuoneisiin.

Ilmapiiri konehuoneessa oli epämukava. Petek ja Gren riitelivät koko ajan jostakin epäilemättä typerästä asiasta, ja Many survaisi minuun tämän tästä hyisen, epäluuloisen katseen. Edes Mutteri ei ollut yhtä leppoisa kuin tavallisesti. Hän näytti olevan jollain lailla allapäin, mutta kun kysyin syytä moiseen, ja oliko jotain ikävää ehkä tapahtunut, hän vain kohautti olkapäitään. Vahdissa oleva konemestari, Vraat Bayn, pyöriskeli ympärillämme näyttäen ärsyyntyneeltä hänkin. Saatuamme työn tehtyä meidät häädettiin pois konehuoneesta. Meiltä kesti kauan saada itsemme puhdistettua tahmeasta töhnästä, jota olimme kaapineet niistä pienistä meille tuntemattoman koneen osista.

Ja nyt siis istuin Xannyn sohvalla tuntien oloni hämmentyneeksi mutta toiveikkaaksi. Toivoin, että hän olisi tullut istumaan viereeni sohvalle ja... mutta hän asteli edestakaisin harjaten samalla hiuksiaan hopeaselkäisellä harjalla. Lopulta hän asetti harjan pöydälle ja puraisi alahuultaan. Blaze, hän sanoi kääntyen minuun päin, et ollut täällä silloin kun minä tulin tänne, ethän?

En, olin Gaurialla. Varmaan tiesit siitä.

Tiesin kyllä, tietysti... Minulle kerrottiin varustamojen värväyskonttorissa, että Shannon tarvitsi heti navigaattorin, koska edellinen oli odottamatta häipynyt. Olin juuri pari viikkoa aikaisemmin saanut diplomini, joten olin ikionnellinen kun sain vakipaikan niin nopeasti. Kuulin myös, että Shannonissa oli tapahtunut jokin rikos. Muuta minulle ei kerrottu.

Mutta varmaankin olet kuullut kaiken Bylla Thusekista ja siitä, mitä hän teki, ja...

Kyllä, kyllä, hän sanoi kärsimättömästi, mutta kukaan ei ole tähän mennessä kertonut, mitä todella tapahtui. Yrittikö hän oikeasti tappaa Breitin?

Kohautin olkapäitäni. Breit oli Ykkösen etunimi, mutta minusta ei tuntunut kovin mukavalta käyttää sitä tuosta vain. Byllalla oli aikomus tappaa miljoonia ihmisiä kotiplaneetallaan hukuttamalla heidät räjäyttämällä padon.

Jotain sellaista minulle kerrottiin, Xanny sanoi. Hän heitti tukkansa hentojen hartioittensa taakse. Se oli niin kiiltävä ja kauniinvärinen, ja hänen olkapäänsä olivat... Räpäytin silmiäni.

Millä lailla Breit oli osa hänen suunnitelmaansa? hän kysyi. Sitä osaa en oikein pysty hahmottamaan. Hän istahti tuoliin vastapäätä minua ja risti pitkät säärensä. Hänellä ei ollut univormua