Pariisin pyörteissä

By Outsider

Pekka Lipponen ja Kalle-Kustaa Korkki ovat Pariisissa. Lipponen käyttää aikaansa tutkimalla Pariisin kirpputoreja – voihan kirpputoreilta löytää ties mitä hyödyllistä vanhoista nauloista alkaen. Kun Lipponen päätyy ostoksille kojulle, jossa myydään Seineen hukkuneiden tavaraa, mukaan tarttuu kaiken muun mukana muistikirja. Hotellihuoneessa Lipponen huomaa, että osittain veden pilaamassa muistikirjassa on ohjeet huikean aarteen luokse. Lipponen ei aikaile – on aika lähteä seikkailuille Pariisiin alamaailmaan. "Pariisin pyörteissä" on Outsiderin eli Aarne Haapakosken jännittävä seikkailuromaani, jonka tapahtumat sijoittuvat Pariisiin.Pekka Lipponen ja Kalle-Kustaa Korkki ovat liikemiehiä, jotka ovat tottuneet matkustamaan ympäri maailmaa. Vaara vaanii kuitenkin yllättävissä paikoissa – edessä on kiperiä tilanteita niin New Yorkissa, Tokiossa kuin myös Pariisissa.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Nov 10, 2021
• ISBN: 9788726825084

Book preview

Pariisin pyörteissä

Cover image: Shutterstock

Kirja ilmentää aikaa, jona se on kirjoitettu, ja sen sisältö voi olla osittain vanhentunutta tai kiistanalaista.

Copyright © 1957, 2021 Outsider and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788726825084

1st ebook edition

Format: EPUB 2.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

1.

Pekka Lipponen vaelsi Pariisin Kirpputorilla. Hän kiersi myymälästä myymälään, kujalta kujalle ja pysähtyi vähän väliä tonkimaan näytteillä olevia romukasoja, joissa oli ruosteisia nauloja, muttereita, peltipurkkeja ja vanhoja rääsyjä. Hän penkoi ja penkoi, tinki myyjien kanssa ja valitsi aina silloin tällöin jotakin salkkuunsa, joka alkoi jo olla pulleana ostoksista. Keväinen päivä oli helteisen kuuma ja Kirpputori pölisi. Jossakin kojussa soi gramofooni, ihmiset hälisivät, myyjät huutelivat tavaroitaan kaupaksi. Koska oli sunnuntai, Kirpputori oli tulvillaan kansaa ja hinnat sen mukaisia. Vanhasta hevosenkengästä pyydettiin tuhat frangia — mutta kenkä oli, kuten myyjä selitti, Kaarle Suuren hevoselle kuulunut. Ja tuo rutistunut kuparikattila oli peräisin Ludvig XV:n keittiöstä, nämä napit olivat kerran kuuluneet kenraali Santerren mantteliin, ja tällä ruosteisella puukonnysällä oli muuan anarkisti kerran murhannut kardinaali de Rohanin. Muuan romulaatikko, jossa oli vanhoja rahoja ja kunniamerkkejä, kiinnosti Pekkaa erikoisesti. Hän osti suuren tinkimisen jälkeen maltalaisritarikunnan komentajan suurristin, Montenegron Pyhän Stanislasin ritarimerkin ja ensimmäisen luokan Yrjönristin. Seuraava myyjä tarjosi alkuperäisiä Saban kuningattaren helmiä ja kuningas Salomon miekan kahvaa. Laatikossa oli kaikenlaista muutakin romua, ja Pekka innostui tutkimaan sitä. Hän löysi joukon vanhoja hopearahoja, tinki pitkän puolituntisen myyjän kanssa ja sai kuin saikin rahat puolella siitä mitä myyjä oli alun perin vaatinut. Tyytyväisenä pani Pekka tavarat salkkuunsa ja aikoi siirtyä viereiseen kojuun, kun käytävällä kyyröttävä, jalkapuoli mies nykäisi häntä takin helmasta.

Tulkaa katsomaan tavaroitani, monsieur. Minulla on jotakin aivan erikoista… Seine-virtaan kuolleiden peruja… Saatte hyvän puvun kolmella sadalla frangilla, kenkäparin sadallaviidelläkymmenellä ja jos haluatte naisten tavaroita, niin…

Pekka aikoi ilman muuta sivuuttaa myyjän, sillä häntä eivät kiinnostaneet Seinen kuolleiden perut. Mutta ukko oli itsepäinen ja piti itsepäisesti Pekkaa takinhelmasta.

On kultaa ja hopeaakin, hän kuiskutteli, ehta merenpihkakoruja, monta rannerengasta ja kultasormuksia. Tulkaa mukaan, monsieur, niin näytän…

Kulta sai Pekan mielenkiinnon vireille.

Missä tavarasi ovat? Onko sinulla kahdeksantoista karaattista, onko riljanttia?

Ukko konttasi puujalkansa varaan ja johdatti Pekan kojujen taakse. Siellä oli vanhassa kaupunginmuurissa, joka tällä kohtaa leikkasi Kirpputoria, ahdas komero kuin koirankoppi ikään.

Tänne, monsieur, tulkaa tänne… Minä näytän…

Pekka tunkeutui miehen mukana komeroon. Sinne oli seinähyllyille ladottu kaikenlaista kamaa, vaatekääröjä, paketteja, kenkiä ja laatikoita. Rampa puheli salaperäisesti:

Minulla on jotakin semmoista mitä ei kellään muilla koko Kirpputorilla ole. Ostan poliisihuutokaupoista kaikki Seineen kuolleiden perut — ja saan niitä melkein ilmaiseksikin, koska ruumishuoneen vahtimestari on lankoni… Jean järjestelee aina silloin tällöin. Ja mitäpä kuolleet enää maallisella omaisuudella tekevät — ei monella ole mitään huutokauppaan kelpaavaakaan… Tyttöpoloisia ovat enimmäkseen… En minä vaatteista erikoisemmin välitäkään. Jean antaa silloin tällöin aina käypää tavaraakin… Katsokaahan tätäkin; kello puhdasta kultaa ja monogrammit. Rue de Rivolilla tällainen kello maksaisi kolmekymmentätuhatta, minä myyn kymmenellä… Ja sitten nämä sormukset. Ne ovat kuuluneet eräälle amerikkalaisella naiselle, joka löydettiin Seinestä. Jean pelasti ne minulle, ehta rubiineja ja safiireja. Vain kaksikymmentätuhatta, monsieur. Ette missään muualla tee niin hyviä kauppoja kuin minun luonani…

Pekka katseli kelloa ja sormuksia. Kultaa ne olivat ja kivet kiiltäviä. Hän tarjosi kymmentä tuhatta kellosta ja sormuksista. Rampa vallan kauhistui, risti kätensä ja alkoi valittaa, kuinka ulkomaalaiset tahtoivat riistää leivän hänen ja hänen vaimonsa sekä lastensa suusta… Kymmenentuhatta. Kolmellakymmenellätuhannella hän ehkä voisi myydä, kun herra näyttää niin kunnolliselta.

En kenellekään muille möisi sillä hinnalla. Mutta monsieur on aivan kuin veljeni. Velivainajallani oli juuri tuonlaiset silmät ja komea nenä. Herra on varmaankin sveitsiläinen. Kaikki sveitsiläiset ymmärtävät kellojen päälle. Katsokaapa koneistoa, ehta ankkuri ja kolmekymmentäkaksi kiveä… Viidenkymmenentuhannen frangin kello se on. Entä nämä sormukset sitten. Mutta olkoon menneeksi, koska herra on niin velivainajani näköinen. Ihan tulee kyyneleet silmiini, kun muistelen Emiliä… Se oli hyvä mies, mutta kuoli vankilassa, kuoli ihan viattomana. Ja katsotaanpa sitten tätä laatikkoa. Siinä on kaikenlaista arvotavaraa, on vanhoja rahoja, on jokunen sormus ja tuo muistikirja ja lompakko…Nämä näpit olivat erään Seineen kuolleen naisen puvussa… Olin katsomassa naisparkaa…Kaunis oli vielä kuoltuaankin, vaaleat kiharat ja niin soma suu… Lankomieheni antoi nämä perut, mitäpä niistä poliisihuutokauppaan tämmöisistä… Katsokaahan, täällä on hyviä sukkanauhojakin, on silkkiset rintaliivit ja mitä kaikkea tässä onkaan. Tuo lompakkokin on krokotiilin nahkaa, ehta nahkaa ihan varmasti. Kolmetuhatta pyytävät bulevardeilla tämmöisestä lompakosta… Entä sitten nuo sormukset! Ette saisi niitä alle kahdenkymmenentuhannen mistään. Myyn koko laatikon kymmenellätuhannella, koska herra on niin velivainajani näköinen… Lyödään koko kauppa kiinni: nuo sormukset, kello ja kaikki mitä tässä laatikossa on, neljäkymmentätuhatta frangia.

Pekka penkoi romulaatikkoa. Totesi sormukset ja lompakon arvotavaraksi — ja oli siinä muutamia hopeadollareitakin ja yhtä sun toista pientä.

Viisitoistatuhatta, Pekka sanoi ja kaiveli lompakkoaan. Rampa