Discover millions of ebooks, audiobooks, and so much more with a free trial

Only $11.99/month after trial. Cancel anytime.

Rikosreportaasi Pohjoismaista 2015
Rikosreportaasi Pohjoismaista 2015
Rikosreportaasi Pohjoismaista 2015
Ebook685 pages5 hours

Rikosreportaasi Pohjoismaista 2015

Rating: 0 out of 5 stars

()

Read preview

About this ebook

Rikosreportaasi Pohjoismaista on kokoelma jännittäviä ja autenttisia poliisitarinoita Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta. Tarinat ovat rikostutkimuksissa mukana olleiden poliisien kirjoittamia. Tarinat ovat saaneet päätöksensä ja rikosten tekijät on tuomittu. Rikosreportaasit ovat hengästyttävää luettavaa, sillä totuus on usein tarua ihmeellisempää. Lukija pääsee kurkistamaan Skandinavian poliisihistorian dramaattisimpiin tarinoihin ja tutustumaan siihen palapeliin, joka on koottava syyllisten löytämiseksi. -
LanguageSuomi
PublisherSAGA Egmont
Release dateJun 4, 2020
ISBN9788711972601
Rikosreportaasi Pohjoismaista 2015

Read more from Eri Tekijöitä

Related to Rikosreportaasi Pohjoismaista 2015

Related ebooks

Reviews for Rikosreportaasi Pohjoismaista 2015

Rating: 0 out of 5 stars
0 ratings

0 ratings0 reviews

What did you think?

Tap to rate

Review must be at least 10 words

    Book preview

    Rikosreportaasi Pohjoismaista 2015 - Eri tekijöitä

    www.egmont.com

    Rikostapauksia · Norja

    Kaidalta tieltä eksynyt piispan poika

    Torgeir P. Krokfjord, nyhetsreporter, Dagbladet.


    Piispan poika Bjarte Baasland pelasi 60 miljoonaa kruunua ja päätyi asunnottomana Prahan puiston penkille. Matkallaan pohjalle hän sumeilematta huijasi rahaa äidiltään ja perheen ystäviltä.


    Yksinäisyys, vilkkuvat valot – mainokset houkuttelevin tarjouksin tule meille, pelaa vielä, voita takaisin menettämäsi summa. Bjarten vanhemmat luottivat 39-vuotiaaseen poikaansa ja lainasivat rahaa, jotta Bjarte voisi investoida IT-yritykseen Tšekin tasavallassa. Bjarte itse tiesi, minne rahat menivät: uhkapeliin taas ja taas. Lopulta 66 miljoonaa kruunua (noin 800000 euroa) oli mennyt. Se on kaksinkertainen verrattuna useimman ansioon koko työelämän ajalta. Piispan poika Bjarte pelasi sen kolmessa vuodessa. Hän itse sanoo Håvard Remin vuonna 2009 Bjarte Baaslandista kirjoittamassa kirjassa Peter Pilny:

    – Tarvitsin tämän paon, minun täytyi saada elää itseäni varten ja olla riippumaton muista. Silloin minun ei tarvinnut selvittää ongelmiani. Kun olin omassa seurassani, saatoin olla varma, että en törmää kehenkään eikä kukaan pääse taklaamaan. Aivan tahallani suljin itseni ulkopuolelle. Saattoi kulua pari viikkoa niin, että en astunut jalallani ulos.

    Kirjan Peter Pilny on yksi monista valheellisista henkilöllisyyksistä, joita Bjarte Baasland loi lainatessaan rahaa. Näin hän saattoi jatkaa pelaamista pettämällä ystäviään, tuttaviaan ja omaa iäkästä äitiään.

    Passi roskiin

    Bjarte syntyi tyypilliseen rogalandilaiseen kotiin, jossa vallitsi lämmin ja perinteisiä arvoja kunnioittava henki. Nuorukaisen elämä soljui suunnitelmien mukaan. Hän pääsi Kristillisestä lukiosta 1993 ja aloitti heti sen jälkeen opinnot teologisessa tiedekunnassa. Isä, piispa Ernst oli siellä professorina, ja nuori Baasland opiskeli isänsäkin johdolla.

    Mutta Bjarten tie johti pienin askelin sivuun suuresta suunnitelmasta. Jossakin vaiheessa hän halusi ryhtyä juristiksi. Bjarte otti ohjelmaansa ensimmäisen oikeustieteen kurssin yksityisoppilaana. Hän keskeytti säännöllisen opiskelun ja otti vastaan työn opettajan sijaisena paikallisella ala-asteella. Hän lopetti senkin heti alkuunsa ja alkoi perustaa omaa yritystä. Gründer-geeni johtaisi laajentamisiin jatkossa.

    Ehkä tämä seikkailunhalu johti siihen, että 1990-luvun puolivälissä hän aloitti uhkapelin. Norjan hiihtäjätähti Petter Northug on tunnettu myös taitavana pokeripelaajana. Jalkapalloilija John Arne Riise ja seiväshyppääjä Cathrine Larsåsen tienaavat myymällä mainostilaa asusteistaan vedonlyöntiyrityksille. Tässä perustaa Bjarte Baaslandin tarinalle.

    Baasland aloitti veikkaamalla ja lottoamalla. Kun Norjan Veikkaus otti mukaan pitkävedon 90-luvulla, Baasland kokeili sitä. Mutta koska Veikkauksella ei ollut nettipelejä, Bjarte hakeutui ulkomaisille pelisivustoille, ja voitti suurempia summia kuin veikkauskupongilla.

    – Vuonna 1998 sain internetin kotiin, Baasland kertoi tv-ohjelmassa Skavlan vuonna 2008.

    – Saatoin pelata omassa kämpässäni ja pääsin irti arjesta.

    Ensin Bjarte pelasi vain 50000–60000 kruunua (6000–7300 euroa) vuodessa, Verdens Gang -lehden mukaan. Summa kohosi nopeasti yhä suuremmaksi. Vähitellen Baasland alkoi pelata myös fyysisessä maailmassa. Uhkapeli kasinolla alkoi Baasland kertoman mukaan pienillä summilla hänen ollessaan ulkomailla työmatkalla. Hän oli näkyvämpi kasinolla kuin kotona yksin ruudun ääressä, mutta summat saattoivat olla yhtä suuria. Kasinolla sai glamouria, kannustusta ja hyviä vihjeitä; naiset pikku mekoissa olivat todellisia ja oikeaoppisesti temperoidut kuplivat juomat korkeissa laseissa olivat muuta kuin vain kuvia päätteellä. Mutta hienot olosuhteet eivät riittäneet houkuttamaan piispan poikaa, Bjarte Baasland tilittää:

    – Istuessani kasinopöydän ääressä pystyin unohtamaan kaiken muun ympäriltäni.

    Jo tuohon aikaan Bjarte Baasland ymmärsi, että uhkapelaaminen oli muodostunut ongelmaksi. Hän ei koskaan asunut hotellissa kauempaa kuin yhden tai kaksi vuorokautta. Tämä oli hänen laskelmoitu, mutta hyödytön yrityksensä pitää rahankäyttönsä hallinnassa. Erään kerran viettäessään hotellissa Kööpenhaminassa tällaista kahden päivän jaksoaan Baasland heitti passinsa roskiin.

    – Heitin pois passini. En halunnut pelata enää, Baasland sanoi TV2:lle.

    – Halusin mennä kotiin. Halusin lopettaa kaikki nämä kasinomatkat Kööpenhaminaan.

    Suuri voitto

    Tuolloin Bjarte ei käyttänyt kasinolla enempää kuin 10000 kruunua kaksipäiväisen matkansa aikana. Suunnilleen toinen mokoma koostui lentomatkasta ja hotellilaskusta. Monen mielestä toki 10000 kruunua kasinolle viikonlopun aikana on valtava summa. Baaslandin kohdalla tilanne oli vielä huonompi, ja jo tässä vaiheessa hän syyllistyi rikokseen. VG:n mukaan Bjarte käytti 950000, jonka oli saanut etumaksuna yrityksiltä sanomalehdestä, joka hänen oli määrä suunnitella ja toimittaa. Vuonna 2005 Bjarte Baaslandin uhkapeli kävi jo liian vakavaksi. Silloin hän pakeni Norjasta Berliiniin ja edelleen Prahaan voidakseen pelata rauhassa.

    Ja piispan pojalla oli vainua. Hän menetti paljon, mutta voitettuaan hän toimi kuten suurin osa pienpelaajista: hän sijoitti lauantaiveikkaukseen ja unelmiin voiton moninkertaistamisesta ja uudesta elämästä. Tammikuussa 2006 jysähti toden teolla.

    – Se oli veikkaus. Sijoitin kymmeneen otteluun, yhteensä 25000 kruunua ja voitin 1,1 miljoonaa.

    Baaslandia onnisti hollantilaisessa jalkapallossa. Groningen voitti jatkoajalla, jolloin norjalainen Erik Nevland teki voittomaalin. Täydellinen draama Baaslandille ja pelejä välittävälle Centrebetille. Välittäjä käytti Baaslandin sanomisia aktiivisesti mainonnassaan.

    – Oli erityisen hauskaa meille norjalaisille, että ratkaisija oli norjalainen, Centrebetin norjalainen johtaja sanoi kerran Netti-lehdessä.

    – Minun olisi pitänyt lopettaa siihen, Baasland sanoi.

    Mutta hän ei lopettanut, vaan sijoitti rahat uudestaan Centrebetin ja Bet365:n välityksellä. Ei samppanjaan, niin kuin joku tavallinen ehkä olisi ehdottanut. Baasland selitti, että hän ei ole koskaan halunnut mennä kaupungille juhlimaan mitään muutakaan asiaa. Hän juhli ajamalla bussilla keskustaan ja menemällä pirtelölle McDonald’siin.

    Piiskaa ja porkkanaa

    Puoli vuotta myöhemmin Baasland voitti puoli miljoonaa kruunua Bet365:n kautta, jolloin hänen vanha suosikkiseuransa Start voitti Lynin 2–1. Rahat hän sijoitti uuteen peliin. Se oli niin helposti tarjolla. Punainen lähetti meni heti Bjarte Baaslandin tilille. Bet365:n työntekijä Henning Myrer kertoi myöhemmin VG:ssä, miten yritys tietoisesti houkutteli Baaslandin pelaamaan – ja häviämään – uudelleen ja uudelleen. Myrer oli Baaslandin henkilökohtainen yhteyshenkilö Bet365:ssä. Hedmarkilaisen vastuulla oli huolehtia, että Baasland pitää tilinsä lämpimänä. Kun Baasland hetkittäin oli pelaamatta, pelisivusto lähetti Myretin mukaan ilmaisia bonuksia aina 250000 kruunuun asti saadakseen hänet taas pelaamaan.

    – Voittavia asiakkaita pitää käsitellä kovin ottein ja heille annetaan huonoa palvelua, kun taas häviäjiä pitää käsitellä silkkihansikkain. Etenemme askel askelelta saadaksemme heidät jatkamaan ja menettämään rahansa meille, nuori, vasta 24-vuotias Myrer kertoi.

    Bjarte Baaslandilta kuultiin sama kertomus käräjäoikeudessa, kun hän vihdoin oli syytettynä petoksesta, josta hänet myöhemmin myös tuomittiin.

    – Koska olin tärkeä asiakas, sain henkilökohtaisen asiakaskontaktin Bet365:stä. Hänen nimensä on Hennig Myrer. Passiivisina ajanjaksoinani sain bonusta yli 200000 aina 300000 kruunuun asti piristyäkseni jatkamaan pelaamista. Keväällä 2008 hän otti yhteyttä minuun kysyen, oliko kaikki hyvin. Hän oli huolissaan, koska oli kulunut jonkin aikaa niin, että en ollut juurikaan pelannut. Bet365:n John Coates sai vyöryn väitteitä ja varoituksia sähköpostiinsa sen jälkeen kun Myrer oli esiintynyt julkisuudessa. Coates lausui:

    – Emme voi kommentoida yksittäisten asiakkaitten tapauksia, mutta meitä vastaan esitetyt väitteet ovat uskomattomia! Ylivoimaisesti useimmille uhkapeli on turvallinen ja harmiton harrastus tai viihteen tarjoaja.

    Nyt tämä ulkomaille rekisteröity peliseura operoi tiettyjen hyväksyttyjen kriteerien puitteissa ottaessaan sisään ja maksaessaan rahasuorituksia. Monessa välittäjäyrityksessä voidaan tallettaa rahaa käyttämällä pankkitunnuksia, Visaa tai MasterCardia. Sen jälkeen tarvitaan lisäklikkaus, jotta voi sijoittaa rahaa tilille. Helppoa. Samoja yrityksiä kritisoidaan siitä, että tarvitaan arvaamattoman monimutkaisia toimenpiteitä, jotta rahaa saa ulos. Yhtiöt vaativat, että lähetät kopion tiliotteesta ja henkilötiedoistasi sähköpostina. Nämä tarvitaan kuulemma, jotta he voivat olla varmoja, että oikea henkilö nostaa rahat. Ei enää niinkään helppoa. Järjestelyn hankaluus estää ihmisiä ottamasta rahojaan ulos. Sen sijaan he valitsevat helpomman ratkaisun, nimittäin sijoittaa rahat uudelleen.

    – Nettipelaajalla ei ole samaa suhtautumista rahaan kuin tavallisella ihmisellä, Bjarte Baasland kertoi.

    – Peliriippuvainen ei ajattele, että rahat on menetetty. Ne pitää voittaa takaisin. Aina viimeiseen lainaan saakka luulin, että voisin maksaa kaiken takaisin.

    Kun Baasland matkusti Prahaan, hänellä oli neljä miljoonaa velkaa. Aloittaessaan hän sanoi useissa haastatteluissa pelaavansa vakavissaan. Häntä ajoi toivoton yritys päästä irti rahavaikeuksistaan. Baasland kertoi uskoneensa – ja toivoneensa – että pelaaminen raivaisi tien pois valtavasta taloudellisesta ryteiköstä, johon hän oli eksynyt. Pelaaminen oli luonut tämän ryteikön. Pelaaminen toikin hetken lohdun, sillä siitä tuli kuin humala, joka sai hänet unohtamaan kaiken muun.

    – Vaikka tuona ajanjaksona luulin ajautuvani konkurssiin, pelaamisesta oli vaikea saada niskalenkkiä, hän sanoi toisessa haastattelussa.

    – Sen vuoksi halusin lähteä pois. Minulla piti olla kaksi viikkoa vapaata. Sitä tuli kolme vuotta.

    Kaksoiselämää

    IT-projektit

    Niitä Bjarte Baasland virallisesti hoiteli matkustaessaan Saksasta Tšekkiin ja asettuessaan asumaan Prahaan. Moni odotti innoissaan, mitä Bjarte Baasland – nuori, terävä-älyinen visionääri – voisi saavuttaa seikkaillessaan ulkomailla. Kotimaassa ne, jotka tunsivat hänet, uskoivat hänen rakentelevan tuottoisia bisneskuvioita, metsästävän suuria rahoja, käynnistävän projekteja ja saavan vauhtia IT-rattaisiin. Mutta Baasland huijasi heitä kaikkia, mukaan lukien äitiään, Bodhild Baaslandia, josta oli tuleva hänen eturivin rahoittajansa kotirintamalla.

    Todellisuudessa Bjarte käytti niin paljon rahaa pelaamiseen, että lopulta hänet heitettiin ulos hotelli Hiltonista, koska hän ei pystynyt maksamaan hotellilaskuaan. Baasland on arvioinut käyttäneensä kolme miljoonaa kruunua hotellissa asuessaan. VG:lle Baasland kertoi, miten hän lopulta eli ulkopuolisena Tšekin pääkaupungissa. Hän nukkui ulkona puistoissa, peseytyi yleisissä käymälöissä ja halvoissa anniskelupaikoissa, joissa kukaan ei tuntenut häntä. Ruokaa hän sai ilmaiseksi kasinoilla: sijoittihan Baasland riittävästi rahaa, joten kasinon omistaja oli tyytyväinen. Päivällisen sieltä täältä hän hyvinkin saattoi saada tarjottuna.

    – Elin osittain kadulla tuona aikana ja vietin aika monta yötä taivasalla, Baasland kertoi.

    Kun poliisi alkoi tutkia Baaslandin tapausta, yksityiskohdat vyöryivät päivänvaloon – yksityiskohdat menetelmistä, joita Bjarte Baasland oli käyttänyt petkuttaessaan jatkuvasti lisää rahaa äidiltään ja muilta rahoittajiltaan.

    Poliisi paljasti, että Baaslandin täytyi perustaa useita sähköpostiosoitteita väärillä nimillä, sepittää norjalaisia kontakteja ja tekaistuja liikemiehiä, jotka suurin sanoin saattoivat selittää sijoittamisen edut – rentoudu, saat rahasi nopeasti. Piispan poika istui Prahassa ja rakensi valheellista liikeimperiumia. Toistuvasti hän lähetti kirjeitä ja laatimiaan asiakirjoja äidilleen Norjaan. Poikansa huijaama äiti sai kaiken lisäksi varakkaat ystävänsä ja tuttavansa lainaamaan itselleen ja pojalle valtavia summia. Mitä yksinäisempi Baasland oli Prahassa, sitä suuremmaksi kasvoi kupla, jonka hän oli rakentanut ympärilleen ja sitä uutterammin hän kerjäsi rahaa kotirintamalta.

    – Sanoin äidilleni, että minulla oli rahavaikeuksia ja pyysin häntä auttamaan. Hän lainasi, ja aluksi rahat olivat hänen omiaan. Vähitellen summat olivat kasvaneet niin suuriksi, että hän pyysi ystäviltään apua, Baasland itse kertoi.

    – Hän on poikaansa rakastava äiti ja tahtoi auttaa.

    Taitava tietokoneosaaja oli perustanut tekaistulla nimillä norjalaisia ja ulkomaisia yrittäjäyhteyksiä ja luonut sähköpostiosoitteita heidän nimellään. Sitten hän lähetti omaan sähköpostiosoitteeseensa väärennetyn kirjeen, jonka olivat allekirjoittaneet kuvittelut liikekontaktit luoden näin uskottavuutta heille ja itselleen. Sitten hän lähetti sähköposteja edelleen. Baaslandin loihtimat henkilöt eivät olleet mitään pikku poikia. Epätodellisessa maailmassaan hän lähetteli sähköposteja suuryritysten johtoportaalta, muun muassa IBM:ltä.

    Bjarte Baaslandin IT-projekteja, joiden piti tehdä hänet rikkaaksi, ei ollut olemassakaan. Kuplan sisällä istui nuori mies tietokoneen ääressä pelaamassa. Projekteista ei tullut rahaa, jolloin yksittäiset velkojat aloittivat omat tutkimuksensa. Tunnit, päivät, viikot ja kuukaudet kuluivat, mutta kotona Norjassa velkojat, jotka olivat investoineet rahaa ja luotottaneet Bjarte Baaslandia, olivat yhä tappiolla. Moni oli lähtenyt mukaan, koska halusi olla hyvissä väleissä Bjarten yhä epätoivoisemman äidin kanssa. Kun aikaa kului, eivätkä velkojat nähneet vilaustakaan rahoistaan, jotkut alkoivat tarkistaa nimiä, joita Bjarte Baaslandin maanpaosta lähettämissä sähköposteissa oli mainittu. Jotkin nimet, kuten väitetyt IMB:n johtajat, oli helppo tarkistaa. Nyt yksi ja toinen velkoja alkoi haistaa palaneen käryä. Vastauksiksi tiedusteluihinsa he saivat uusia valheita ja selityksiä Bjarte Baaslandilta, joka lähetti niitä ensin äidilleen ja edelleen velkojille. Näin Baasland osti itselleen aikaa. Aika oli rahaa piispan pojalle, rahaa poissa tileiltä, rahaa suoraan peliyhteisön syliin. Terävä-älyinen ja kunnianhimoinen piispan poika istui yksin, likaisena ja nälkäisenä puistonpenkillä Prahassa taakkanaan 60 miljoonaa pelaamiseen menetettyä kruunua ja omien vanhempien pettäminen raskaimmalla tavalla.

    Etsintäkuulutus

    Ensimmäisinä Baaslandin perheen hakivat konkurssiin hammaslääkäri Christine ja lääkäri Finn Finsnes. Heidän esimerkkiään seurasi joukko muita velkojia – ilmeni että heitä oli paljon. Yksityishenkilöiden lisäksi velkojaluettelossa oli kamreereita, Valtion lainakassa, pankkeja ja luottokorttiyrityksiä.

    Ernst ja Bodhild Baasland matkustivat kesäkuussa 2008 Prahaan tapaamaan poikaansa. He olivat siinä uskossa, että poika oli velkaa vain 11–12 miljoonaa. Todellinen summa oli viisinkertainen. Syksyllä 2008, kun velkojien saatavat oli laskettu yhteen, tilit oli jäljitetty ja petoksen laajuus selvinnyt, Bjarte Baaslandia syytettiin yli 26 miljoonan kruunun (noin 3130000 euron) suuruisesta törkeästä petoksesta. Hänet etsintäkuulutettiin kansainvälisesti.

    Bjarte Baasland lupasi ensin syyskuun alussa sinä vuonna selvittää asiansa poliisin kanssa, mutta hän ei ilmestynytkään paikalle. Niinpä syyskuun 11. päivänä Bjarten vanhemmat julistettiin konkurssiin, koska he olivat taanneet lainoja 16,5 miljoona kruunun arvosta auttaakseen vanhinta poikaansa. Samana päivänä piispa Ernst Baasland jäi lomalle.

    Kolme päivää myöhemmin Bjarte Baasland vihdoin ilmoittautui Oslon poliisille. Hänet määrättiin tutkintavankeuteen. Bjarte Baasland oli syvästi onneton mies. Hän ei ollut halunnut karata – hän oli ollut reilun vuoden karkumatkalla. Marraskuun 26. päivänä Bjarte Baasland tunnusti olevansa syyllinen 26,6 miljoonan kruunun arvoiseen törkeään petokseen. Täten oikeuskäsittely häntä vastaan voitiin viedä läpi tunnustusasiana.

    Hyvä ystävätär

    Suurin velkoja oli 70-vuotias upporikas Cecilie Nustad. Hän on rakennusurakoitsija Olav Selvaagin tytär ja erittäin pätevä liikenainen yrityksessä, jonka varallisuus on arviolta 600 miljoonaa kruunua (noin 72,2 miljoona euroa). Oikeudessa hän väitti joutuneensa manipuloiduksi. Bjarte Baaslandin äiti oli suostutellut hänet lainaamaan 26 miljoonaa kruunua Bjarte Baaslandille.

    Cecilie Nustad uskoi lainanneensa rahaa Norjassa ilmestyvää vaalilehteä varten sekä sijoittavansa tunnettuihin IT-projekteihin Tšekissä.

    – Ajattelin, että hän ei ole missään tekemissä mafian kanssa ja on vakavasti otettava ja luotettava. Pelaaminen ei tullut mieleenikään, Nustad sanoi oikeudessa.

    Nustadin mielestä DnB:tä (Norjan suurin finanssikonserni, joka vuonna 2009 hallinnoi 2141 miljardin kruunun arvoista pääomaa) täytyi myös panna vastuuseen. Pankin olisi pitänyt rekisteröidä valtava rahavirta Bjarte Baaslandin tilille ja varsinkin sieltä pois. Pankki oli tästä täysin eri mieltä.

    Nustad ja hänen miehensä olivat tavanneet aviopari Baaslandin vuonan 1976. Heitä yhdisti usko Jumalaan ja he löysivät yhteisen sävelen.

    – Mieheni, kolme lastamme ja minä olimme muuttaneet Ullerntoppenille. Sinne muuttivat myös Baaslandit. Tutustuimme Røa seurakunnassa, jossa osallistuimme seurakuntaelämään, Nustad sanoi oikeudessa.

    Bjarte Baasland oli vuotta ylemmällä luokalla kuin Nustadin nuorin poika. Nustad piti silloin Bodhild Baaslandia hyvänä ystävättärenään. Vuonna 2006 tämä hyvä ystävätär soitti Cecilie Nustadille.

    – Hän kysyi, voinko auttaa väliaikaisella lainalla. Hän sanoi, että Bjarte julkaisisi vaalilehden, Nustad kertoi oikeudessa.

    Hän siirsi 850000 kruunua Bodhild Baaslandin tilille. Kymmenen päivän kuluessa hän siirsi kaikkiaan 1,8 miljoonaa kruunua.

    – Se oli vastenmielistä. Mutta luotin täydellisesti Bodhildiin. En pyytänyt vakuutta. Uskon yhä, että hän oli hyvässä uskossa välittäessään poikansa asiaa, Nustad sanoi.

    Seuranneen 13 kuukauden aikana summa kohosi huimaavaan 26 miljoonaan kruunuun.

    – Sain selityksiä, Nustad sanoi VG:lle.

    Vähitellen alkoi kokenut liikenainen aavistaa pahaa. Hän ei enää halunnut lainata enempää. Silloin Bjarte Baasland itse alkoi ottaa hänen yhteyttä sähköpostitse ja puhelimitse.

    – Ne sähköpostit olivat inhottavia. Hän oli kovin aktiivinen. Koin sen vastenmielisenä manipulointina. Hän sanoi, että hänen äitinsä olisi pahoillaan ja että se olisi tuhoisaa koko heidän perheelleen. Hän uhkasi riistää hengen itseltään ja esitti inhottavia syytöksiä minua kohtaan, Nustad jatkoi VG:n mukaan.

    Muut todistajalausunnot seurasivat samaa rataa: manipulointia, omaantuntoon vetoamista, epäsuoraa uhkailua, suuria ja voimakkaita sanoja.

    Kesti melkein vuoden ennen kuin tuomio vihdoin annettiin. Lokakuun 2. päivänä 2009 Bjarte Baasland tuomittiin neljäksi vuodeksi vankeuteen törkeästä petoksesta, kun hän oli pelannut yli 60 miljoonaa kruunua ja huijannut kaikkia lähipiiristään mielin määrin.

    Sen jälkeen kun juttu oli käsitelty käräjäoikeudessa, Bjarte Baaslandille annettiin diagnoosi CATCH-oireyhtymästä. Siihen saattaa liittyä heikentynyt kyky ymmärtää puhetta sekä oppimisvaikeuksia. Oireyhtymän syynä on pieni kromosomiaineksen puutos, mikrodeleetio toisessa kromosomi numero 22:ssa.

    Baasland selitti, että moni asia selittyi, kun hän sai diagnoosin. Hän sai vihdoin vastauksen kysymykseen, miksi hän sulkeutui yhteiskunnan ulkopuolelle, missä vain pelaamisesta tuli hänen ystävänsä.

    Baasland valitti rangaistuksestaan hovioikeuteen, ja onnistui asianajajansa John Christian Eldenin kanssa saamaan lievennyksen rangaistukseensa: Borgartingin hovioikeudessa Bjarte Baasland tuomittiin kolmeksi vuodeksi ja kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen. Baasland halusi viedä jutun korkeimpaan oikeuteen, mutta hänelle ei myönnetty valituslupaa.

    Äiti oikeuden edessä

    Vanhimman poikansa sotkujen seurauksena isä Ernstin täytyi vasten tahtoaan luopua Stavangerin piispan asemasta. Sekä isä että äiti kärsivät henkilökohtaisen konkurssin. Perheen kesämökit, talo ja koti myytiin velkojen lyhentämiseksi.

    Bodhild Baasland sai vakavia terveysongelmia. Häntä syytettiin 5,5 miljoonan kruunun arvoisesta törkeästä petoksesta seurauksena siitä, että oli auttanut pelihimoista poikaansa. Syyte päättyi käsittämään törkeän harkitsemattoman petoksen ja Bodhild Baasland lausui vilpittömän tunnustuksen oikeudessa. Äiti Baasland myönsi, että lokakuusta 2007 kesään 2008 hän oli johtanut harhaan kahta avioparia ja saanut nämä lainaamaan toisen 3,8 miljoonaa ja toisen miljoona kruunua. Kolme muuta ystävätärtä lainasi hänelle 250000 kruunua kukin. Bodhild Baasland oli murtunut nainen.

    Ennen tunnustusta aviopari oli kuitenkin taistellut viimeisen taistonsa kunniastaan. Jutun oikeuskäsittelyn aikana kävi ilmi, että sekä entinen piispa Baasland että muut perheenjäsenet olivat yrittäneet vaikuttaa todistajiin, jotta juttu Bodhild Baaslandia vastaan raukeaisi.

    – Meillä on tietoa siitä, että Ernst Baasland ja yksi pojista oli ottanut yhteyttä johonkuhun asianosaiseen saadakseen tämän perumaan rikosilmoituksen, sanoi päätutkija Kjell Berg todistajalausunnossaan Oslon käräjäoikeudessa.

    Baaslandin puolustaja, Harald Stabell sanoi Baaslandin perheen pitävän tätä paikkansa pitämättömänä väitteenä. Mutta NTB (Norsk Telegrambyrå, uutistoimisto) sai vahvistuksen asianosaiselta pariskunnalta, että Kjell Berg puhuu totta.

    – Meihin otti ensin yhteyttä Ernst Baasland kirjeitse. Siinä meitä pyydettiin vetämään ilmoitus pois. Myöhemmin tuli vastenmielinen puhelintiedustelu toiselta perheenjäseneltä samasta asiasta, sanoi eräs velkoja.

    Päätös

    Lopulta, maaliskuussa 2012 Bodhild Baasland tuomittiin viideksi kuukaudeksi vankeuteen – josta neljä kuukautta ehdollisena. Moni velkoja oli tyytyväinen, kun juttu saatiin päätökseen ja että Baasland vihdoin sai tuomion. Mutta aviopari Finsnes, joka ensimmäisenä oli hakenut Baaslandin perhettä konkurssiin, ei ollut Bodhild Baaslandin oikeusjutun jälkeen armollinen naiselle, joka – poikansa harhauttamana – oli pettänyt heitä lainaamaan itselleen valtavan summan.

    – Emme tunne vähäisintäkään sympatiaa häntä kohtaan, sillä tiedämme totuuden, Finsnes sanoi Stavanger Aftenbladille.

    – Pidän sitä yllättävän alhaisena rangaistuksena hänen teoistaan ja myös verrattuna muihin vastaaviin juttuihin.

    – Tämä on tapahtuma, jota kadun ja jonka mielelläni soisin jääneen tapahtumatta. Tämä on iskenyt lähimpiin ihmisiini, perheeseeni ja heidän ystäviinsä, Bjarte Baasland sanoi Skavlanille (tv:n talk show) ja miljoonalle tv-katsojalle.

    Eronnut piispa Baasland vahvistaa myöhemmin eräässä haastattelussa: hänen kävi sääliksi poikansa heikkous.

    Lopuksi

    Bjarte Baasland sai syksyllä 2010 – monen edestakaisen valituskierroksen jälkeen – luvan korkeimmalta oikeudelta tuoda australialainen peliseura Centrebet oikeuden eteen Norjassa. Centrebet puolestaan vaati, että juttu tulee käsitellä Australiassa, koska Centrebet on australialainen peliyhtiö. Yritys on sitä mieltä, että he eivät ensinnäkään ole vastuussa Baaslandin peliveloista eikä juttu kuuluu norjalaiseen oikeussaliin. Juttu lepäsi kauan, kunnes Baasland syyskuussa 2013 hävisi jutun australialaisyritystä vastaan sikäläisessä tuomioistuimessa. Australian korkein oikeus antoi ratkaisun, jonka mukaan asiassa pätee Australian laki ja että Baaslandilla ei näin ollen ole oikeutta korvausvaatimukseen.

    Täten ovat näiden kahden maan korkeimmat oikeudet eri mieltä. Jutun parissa työskennelleen lakimiehet sen sijaan olivat yksimielisiä: juttu olisi pitänyt käsitellä Norjassa.

    Murha Holms Motellilla

    Arne Kristoffersen, politibetjent, Vestfold politidistrikt.


    Holms Motelli Larvikin ja Sandefjordin välillä on monen matkamiehen mielestä suorastaan käsite. Se on ollut suosittu pysähdyspaikka valtatie E18:n varrella aina siitä asti, kun Holmin perhe aloitti siellä toiminnan 60-luvulla.

    Syyskuisena yönä vuonna 2012 idylli särkyi, ja motelli sai uudenlaisen maineen. Motellin asukkaaseen suunnattu kostotoimi riistäytyi käsistä ja jätti jälkeensä kuolevan miehen motellin viereisen Esso-huoltamon pihalle.


    Larvikilaisen Petterin puhelin soi maanantaina 24. syyskuuta 2012 heti puoliyön jälkeen:

    – Haloo, joo. Petter

    – Petter, täällä Bent! Onko Stein siinä? Olen yrittänyt saada häntä kiinni, mutta hän ei vastaa puhelimeen. Ajattelin, että hän on ehkä sinun kanssasi …

    – Juu, olen hänen luonaan. Mutta hän kai nukkuu. Hänen tyttöystävänsä on täällä myös.

    – Täytyy saada puhua Steinin kanssa nyt. Tarvitsen kyydin. Kriisi päällä!

    Petter nousi mukavalta sohvalta, siristeli silmiään tv:n kuvaruudun edessä. Hän oli nukkunut kaverinsa, Steinin olohuoneessa ja juuri herännyt kännykkänsä soimiseen. Hän löntysti Steinin makuuhuoneen ovelle ja jyskytti.

    – Stein! Bent haluaa puhua kanssasi.

    – Ai mistä? Stein mörähteli.

    – En tiedä. Hän sanoi jotakin kriisistä. Hän on puhelimessa.

    Stein tuli makuuhuoneesta. Hän näytti väsyneeltä. Hän otti Petterin kännykän oikeaan käteensä ja haroi hiuksiaan toisella kädellään. Hiukset sojottivat yhä kaikkiin ilmansuuntiin.

    – Bent, Stein tässä. Mitä menossa?

    – No vihdoinkin! Mikset vastaa puhelimeesi! Voitko tulla tänne? Tarvitsen kyydin. Faija on saanut selkäänsä. Sinun täytyy auttaa.

    – Ääh. Paljonko kello on? Eikö se voi odottaa?

    – Ei. Faija ei ole kunnossa. Ammo pitää ottaa käsittelyyn. Tiedän missä hän on.

    – Voiko Petter tulla mukaan?

    – Kuinka vaan. Olen faijalla. Voitko poimia minut täältä?

    Stein katsoi Petteriä alistuneesti. Petter puolestaan näytti kysymysmerkiltä, mutta ei halunnut sekaantua keskusteluun. Hän sytytti savukkeen, vajosi sohvalle ja etsi tv:n kaukosäätimen.

    – OK, tullaan. Ehkä Petter tulee myös.

    – Taistele! Tiedätkö, missä faija asuu?

    – No juu, jos ei ole muuttanut äskettäin.

    – Tulkaa sitten.

    Sandefjordiin

    Toverukset vetivät ulkotakin ylleen, lähtivät Steinin asunnosta, joka sijaitsee Larvikin keskustan ulkopuolella kerrostalon kolmannessa kerroksessa. He istuutuivat Steinin hopeanharmaaseen farmariautoon. Steinillä oli auto ja ajokortti; kaikilla tuttavapiirissä ei ollut. Sen vuoksi hän päätyi usein kuskiksi.

    Sekä Bent että hänen isänsä asuivat Sandefjordissa, eivät kuitenkaan samassa osoitteessa. Bent ja Stein olivat vanhoja tuttuja, ja heidän tuttavapiirinsä oli varsin sekalainen seurakunta. Moni siihen kuuluva oli poliisin vanha tuttu, kuten kolmikko Bent, Stein ja Petter.

    Matka Sandefjordiin sujui hiljaisuuden vallitessa. Kaverukset olivat juhlineet koko viikonlopun ja olivat väsyksissä. Stein opiskeli rakennusalalla, Bent ja Petter olivat työttömiä ja saattoivat sen vuoksi juhlia enemmän kuin Stein. Steinin piti ehtiä työhön varhain seuraavana aamuna, joten hän toivoi, että matka Sandefjordiin olisi nopeasti takanapäin.

    He kurvasivat Bentin isän talon eteen. Isä asui neljän asunnon talossa pientaloalueella aivan Sandefjordin keskustan tuntumassa. Bent odotteli portin pielessä savuke kädessään. Hän näytti stressaantuneelta, kulki edestakaisin jäykin liikkein. Stein pysähtyi ja Bent istuutui takapenkille Petterin taakse.

    – Hyvä että tulitte. Minun täytyy käydä ensin kotona.

    Hälytys

    Syyskuun 24. päivänä 2012 kello 3.25 Gamle Ravei/Holmsin Esso. Kuultu ammuskelua. Kolme laukausta, huutoa, auto ajoi pihalta, ei tietoa minne. Ilmoittaja ei nähnyt autoa.

    Tällainen ilmoitus oli otettu vastaan Vestfoldin poliisipiirissä maanantaina 24. syyskuuta 2012. Tämä oli alku tutkinnalle, jota alettiin kutsua Holmsin tapoksi. Siinä 20-vuotias sandefjordilainen mies, Bent ampui hengiltä 35-vuotiaan niin ikään Sandefjordista kotoisin olevan Tom Raymond Ammo Hansenin. Poliisin hätänumeroon 112 soitettu ilmoitus oli dramaattinen. Miesääni soitti Holmsin Motellista, joka sijaitsee Sørlandske Hovedvein ja Gamle Ravein risteyksessä, vanhan E18:n varrella Larvikin ja Sandefjordin välillä, Larvikin puolella.

    Hiukan tämän jälkeen poliisin operaatiokeskukseen (Opera) soitti Vestfoldin kunnan ensihoitoyksikkö ja ilmoitti, että henkilöä on ammuttu Esson huoltamolla Holmsissa.

    Ambulanssi oli jo lähtenyt paikalle, mutta ilmoituksen vakavan luonteen vuoksi he halusivat, että poliisi tarkistaa alueen ennen kuin he ajavat perille asti. Ambulanssihelikopterille tehtiin myös ilmoitus.

    Operassa käynnistyi tietenkin täysi hälytystila. Kaikki käytettävissä olevat resurssit kiinnitettiin juttuun. Poliisihelikopteriin otettiin yhteys, mutta koska oli pimeää, sen oli turha ainakaan vielä lähteä liikkeelle.

    Larvikin poliisiaseman partio Fox 3-0 oli parhaillaan tutkimassa väkivaltarikosta, jossa alaikäinen tyttö oli muutama tunti aikaisemmin raiskattu yksityisasunnossa Larvikissa. Partio oli juuri saanut valmiiksi paikkatutkinnan asunnossa, ottanut kiinni epäillyn, kuljettanut hänet Tønsbergin keskusasemalle ja ryhtynyt laatimaan raporttia. Kun ilmoitus Holmsin ampumisesta välitettiin, Fox 3-0 keskeytti raiskauksen tutkimisen ja lähti avustamaan Holmsiin.

    Sandefjordin partio Echo 3-0, oli lähinnä ja saapui paikalle vajaassa kymmenessä minuutissa koirapartion Victor 4-0 kanssa.

    Useita silminnäkijöitä

    Aika välittömästi ampumisen jälkeen oli jokseenkin kaoottinen. Poliisi sai tapahtumasta useita ilmoituksia. Yksi ilmoittaja kertoi nähneensä miehen ja naisen uhrin vieressä ja nämä olivat poistuneet paikalta jalan. Voisiko tässä olla tekijä tai tekijät?

    Toinen todistaja kertoi puhelimessa heränneensä kovaääniseen kinasteluun ja riitelyyn, joka kuului kerrosta ylempää. Sanaharkka päättyi kovaan pamahdukseen. Vähän ajan kuluttua hän kuuli kaksi uutta pamausta, mutta todistaja ei yhdistänyt näitä heti ampumiseen.

    Yksi ampumiseen herännyt naapuri oli nähnyt auton poistuvan Sandefjordin suuntaan. Vähitellen todistajia ilmoittautui niin paljon, että Operan täytyi soittaa tilataksi kuljettamaan kaikki kuulusteluun Larvikin poliisiasemalle, jolle tietenkin oli tullut tutkintavastuu.

    Valvontakamerat

    Motellin luoteispuolella on Esson huoltamo. Se suljetaan kello 23, mutta siellä on valvontakamerat, jotka on läpi vuorokauden suunnattu bensiinipumppuja kohti. Aseman esimieheen otettiin yhteys, ja hän saapui jonkin ajan kuluttua paikalle. Poliisi sai käydä läpi valvontakameroiden tallenteet yöltä. Kuvissa näkyi, että kevyesti pukeutunut henkilö saapui horjuen huoltamoa kohti kaakosta päin. Hän painui kasaan huoltamon seinustaa vasten.

    Valvontakamera ei ollut tavoittanut tekijää/tekijöitä. Osoittautui, että mies ja nainen, jotka oli nähty uhrin luona heti ampumisen jälkeen, olivat uteliaita naapureita, jotka olivat juosseet paikalle, kun tilanne oli rauhoittunut ja auto oletettuine tekijöineen poistunut paikalta.

    Uhri pakeni henkensä edestä

    Moni rikos on selvitetty tarkkaavaisten ja valppaitten todistajien avulla. Myös tässä jutussa löytyi todistaja, joka antoi poliisille arvokasta tietoa. Hän oli nähnyt osan tapahtumista ja lisäksi pannut merkille tuntomerkit autosta, joka lähti paikalta heti laukausten jälkeen. Todistaja oli ryöminyt avoimen ikkunan viereen, jotta häntä ei havaittaisi. Ikkunasta näkyi motellin taakse, minne uhri oli lähtenyt pakenemaan. Todistaja kertoi, että mieshenkilö oli seissyt motellin eteläkulmalla ja ampunut kohti toista miestä, joka juoksi katua alaspäin, pohjoiseen kohti Esso-huoltamoa. Sen jälkeen ampuja oli pujahtanut autoon, joka lähti paikalta Larvikin suuntaan.

    Henkirikos

    Sandefjordista saapunut partio Echo 3-0 loi yleiskatsauksen paikasta ja tapahtumista. Tärkeää oli saada paikka selväksi siten, että ambulanssi pääsi uhrin luo. Muutama siviili oli antamassa ensiapua. Ambulanssimiehistö otti tietenkin tehtävän hoitaakseen paikalle saavuttuaan. Reilun puolen tunnin kuluttua uhri kuitenkin todettiin kuolleeksi. Vestfoldin poliisipiiri oli saanut selvitettäväkseen uuden henkirikosjutun, kolmannen piirin alueella vuoden 2012 mittaan.

    Todistajan havaintojen ansiosta poliisi sai nopeasti tutkinnan käyntiin ja tekijät kartoitetuksi. Ikkunassa olleen todistajan antamat tuntomerkit autosta kuuluivat hopeanharmaalle farmariautolle. Auton omisti larvikilainen Stein. Monta partiota lähti oitis kentälle etsimään autoa.

    Paikalliselle rikospäällikölle tehtiin ilmoitus. Makeasta unestaan herätetty tutkija sai aloittaa todistajain kuulustelut. Hän määräsi työhön myös alueen kaksi rikosteknikkoa. Toinen meni tekopaikalle Holmsiin ja toinen Larvikin poliisiasemalle kuulemaan lyhyen briifauksen. Naapuripiirien kollegat pystyttivät tiesulkuja siltä varalta, että kyseinen auto yrittäisi poistua piirin alueelta.

    Nopea kiinniotto

    Ei ollut kulunut kahta tuntia, kun auto oli löydetty. Se oli parkkeerattuna Steinin asunnon lähelle, Larvikin keskustan ulkopuolelle. Steinin kolmannen kerroksen asunto pantiin tarkkailuun. Huoneistossa oli kaksi tai kolme henkilöä, ja he kurkkivat ikkunasta tämän tästä. Pienen hetken kuluttua kaksi henkilöä tuli talon porraskäytävän ovesta ulos. Heidät otettiin kiinni rauhallisissa merkeissä. Kolmas henkilö, nuori nainen, otettiin kiinni huoneistossa vähän myöhemmin. Kaksi ensin kiinniotettua kuljetettiin toinen Larvikin ja toinen Tønsbergin poliisiasemalle.

    Rikosteknikot alkoivat varmistaa kiinniotetuista mahdollisia jälkiä ja ottivat takavarikkoon heidän vaatteensa, jotta myöhemmin voitaisiin kenties sitoa henkilöt Holmsin tapahtumiin.

    Sekä tekniset että taktiset poliisimiehet tutkivat myös Steinin asunnon siltä varalta, että löydettäisiin jotakin jutun kannalta mielenkiintoista.

    Ulkopuolinen apu

    Jutun luonteen vakavuuden vuoksi asiasta ilmoitettiin Keskusrikospoliisille (Kripos) ja pyydettiin teknistä apua. Aamupäivän aikana Kripos asetti ryhmän, jossa oli sormenjälkien, aseitten ja verijälkien erikoisasiantuntijat. Yhteistyössä paikallisten rikosteknikoiden kanssa rikospaikka tutkittiin perusteellisesti muutamassa päivässä.

    Rikospaikka

    Motellissa on 36 huonetta. Uhri, Tom Raymond Hansen asui toisen kerroksen huoneessa päärakennuksen takana. Holms Motelli tarjoaa vuokralle useita huoneistoja Larvikin ja Sandefjordin kunnassa ja välittää niitä keskitasoisina asuntoina henkilöille, jotka syystä tai toisesta tarvitsevat väliaikaista asumista. Osa huoneista vuokrataan viikoksi kerrallaan matkustaville, jotka työskentelivät seudulla, mutta asuivat muualla. Suurin osa lyhyen ajan viipyvistä yöpyjistä sijoitetaan päärakennukseen vanhan E18:n varrelle. Kauemmin asuvat sijoitetaan suurimmaksi osaksi päärakennuksen takana olevaan taloon.

    Takaosan huoneet ovat jokseenkin samanlaisia keskenään. Niissä on pieni eteinen, wc/kylpyhuone ja makuuhuone, jossa parivuode, kirjoituspöytä ja tv. Kaikkiin on erillinen sisäänkäynti julkisivun puolelta. Toisessa kerroksessa on rakennuksen mittainen terassi, josta on sisäänkäynti huoneisiin (luhtitalo). Rakennuksen keskellä on yhteinen keittiö/ruokahuone; asukkaat voivat laittaa itse ruokaa. Rakennuksen päädyissä ja keskellä kulkevat portaat pohjakerroksesta toisen kerroksen terassille.

    Löytö

    Todistajat kertoivat, että takarakennuksen takana ammuttiin kohti poispäin juoksevaa miestä. Useat todistajat vahvistivat, että laukauksia oli useita. Toisen kerroksen terassin seinästä portaiden vierestä löydettiin luodin jälki. Löydettiin myös luoti, joka jäänyt kiinni ensimmäisen kerroksen huoneen ovenkarmiin, melko lähelle samoja portaita.

    Hansenin huoneen patjassa oli repeämä, joka saattoi liittyä siihen, että vuodetta kohti oli ammuttu yläviistosta. Luoti löytyi vuoteen alta lattialta. Huoneesta ei löydetty verta, mikä saattoi merkitä, että tämä laukaus ei ollut osunut.

    Usein jutuissa, joissa on käytetty ampumaaseita, tutkinnan kannalta on ratkaisevaa löytää yksittäiset kuulat, jotta niitä jatkossa voidaan verrata epäiltyyn tekoaseeseen, jos sellainen saadaan käsiin. Sen vuoksi osa resurssista pitää aina suunnata tähän etsintään. Muun muassa Vikingin pelastuspalvelun miehistöä oli käytettävissämme. Larvikin kunnan työntekijöitä oli rikkomassa hiukan parkkipaikan asfalttia kohdasta, jossa pakoauto oli seissyt. Tarkoitus oli etsiä mahdollisia ampumisten jälkiä asfaltin pinnassa.

    Ase

    Todistaja oli kuvannut yksikätisen aseen; todennäköisesti oli kyse revolverista tai pistoolista. Paikalta ei löydetty hylsyjä, mikä saattoi viitata revolverin suuntaan. Revolverin hylsyt jäävät pesään laukauksen ampumisen jälkeen.

    Monta takavarikkoa – monta kiinniottoa

    Larvikin huoneistosta, jonka edestä ensimmäiset kiinniotot tehtiin, löydettiin takin taskusta todennäköisesti sen auton avaimet, joka oli nähty Holmsissa. Edelleen löydettiin puvunhousut, joilla myöhemmin osoittautui olevan vissi merkitys sekä ID-kortti, jossa oli toisen larvikilaisen miehen, Petterin nimi. Tämä ei ollut asunnossa silloin, kun kaksi miestä ja nainen otettiin kiinni.

    Petter asui isänsä kanssa toisella puolella kaupunkia, ja poliisi saapui hänen kotiovelleen samana iltapäivänä. Petter oli kotona ja hänet otettiin kiinni. Asunnosta löydettiin kangaskassi, jossa oli vaatteita. Kassi oli hiukan verinen. Siinä oli muun

    Enjoying the preview?
    Page 1 of 1