Rikosreportaasi Suomesta 2001

By Eri tekijöitä

Rikosreportaasi Suomesta sisältää monia jännittäviä ja autenttisia poliisiselontekoja Suomesta. Tutkintatyössä mukana olleet poliisit ovat kirjoittaneet selonteot. Kaikki tapaukset on käsitelty loppuun ja niistä on langetettu tuomiot. Reportaasia lukiessa voi vain haukkoa henkeä ja todeta, että todellisuus on tarua ihmeellisempää.Lukija saa seikkaperäisen kuvauksen pohjoismaisen poliisihistorian dramaattisimmista tapauksista ja tutustuu siihen palapeliin, joka liittyy rikollisten löytämiseen. -

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Oct 6, 2018
• ISBN: 9788711972045

Book preview

Kymmenen munan kakku

Seppo Sillanpää, rikoskomisario, Helsinki.

Suomen Yhdyspankkia ei ole enää. Se sulautui KOP:n kanssa Meritaksi. Ei ole myöskään Yhdyspankin Pitäjänmäen konttoria Helsingissä. Liikehuoneisto holveineen on tyhjänä yhä tänäkin päivänä. Syyskuun 1. päivä vuonna 1992 siinä tehtiin ehkä Suomen suurin pankkiryöstö, joka on edelleen selvittämättä. Tilanteessa oli koomisiakin piirteitä, mutta uhrien kannalta leikki oli kaukana: seurasi sairaslomia ja vakavaa mielipahaa. Tapahtumasta ei saanut edes puhua pitkään aikaan.

---

Tekotapa oli sellainen, että moista ei ole ennen eikä sen jälkeen koettu. Sitä kehiteltiin kuitenkin niin pitkään ja tietyt epäilyt olivat alusta saakka olemassa niin, että poliisin olisi ollut helppo estää tapahtuma, jos se vain olisi saanut jotakin tietoja etukäteen. Ryöstöä ei olisi koskaan tapahtunut. Ei voi kuin ihmetellä, miten kaikki oli mahdollista ja miten pahat aavistukset yritettiin pitää taka-alalla aina siihen asti, että oli liian myöhäistä. Ehkä pankinjohtajan tulosvastuu sokaisi näkemästä vaaran. Muut eivät halunneet pilata orastavaa asiakassuhdetta. Tekijällä oli myöskin äärettömän hyvä onni. Melkeinpä hänen olisi kannattanut laittaa samalla viikolla sisään lottorivi. Hän olisi voittanut silläkin.

Tuntematon mies pyrkii asiakkaaksi

Elokuun 26. päivä vuonna 1992 tuntematon mies tuli Pitäjänmäen konttorin naispuolisen johtajan huoneeseen. Hän ei tullut aivan yllättäen, sillä hän oli soittanut kaksi päivää aikaisemmin ja kertonut tulevista suurista pankkiasioista. Mies oli sopinut tapaamisen lähelle sulkemisaikaa ja nimellä konsultti Pertti Mattila. Hän oli huomiota herättävän näköinen, noin 40-vuotias, 180–185 senttimetriä pitkä. Vartalo muuten normaali, mutta vatsan seutu oli jo paksuuntunut. Mikä kummallisinta hänellä oli selvästi peruukki päässään, aurinkolasit silmillään ja mahdollisesti viiksetkään eivät olleet omat. Lämpimänä päivänä hänellä oli yllään sininen, polvipituinen päällystakki ja kädessä ruskea pilottisalkku. Hän tosin pyysi anteeksi aurinkolasejaan. Hän oli ollut juuri silmäleikkauksessa ja hänen oli pakko käyttää laseja. Myöhemmin eräs pankkivirkailija sanoin miehen ulkomuodosta: tyrmistyttävä.

Mies oli esittäytynyt konsultti Pertti Mattilaksi. Hän kertoi isänsä kuolleen ja hän on perinyt huomattavan omaisuuden. Hän halusi onnitella pankinjohtajaa, koska on valinnut juuri heidän pankkinsa. Laihian Säästö- ja Osuuspankista siirrettäisiin noin kolme miljoonaa markkaa ja kaksi miljoonaa osakkeina. Piti avata tili. Keskustelujen aikana hän tarkkaili koko ajan salin puolelle ja ihmetteli, miten paljon väkeä pankissa oli vielä näin sulkemisaikaan. Silloin oli paikalla henkilökunnan lisäksi koneiden korjaajia ja perintätoimia hoitava mies. On todennäköistä, että miehen piti tehdä tämä ryöstö jo tuolloin, mutta hän ei varmaankaan ollut varustautunut niin suuren henkilökunnan varalle ja miespuoliset henkilöt todennäköisesti pelottivat.

Virkailijat, jotka olivat nähneet miehen, pitivät tätä niin kummallisen näköisenä ja pelottavana, että he pyysivät sulkemisajan jälkeen miehiä vielä jäämään konttoriin siksi ajaksi, kun neuvottelut johtajan huoneessa kestivät. Ulkopuolinen henkilökunta oli vähän ihmetellyt, mutta tytöt sanoivat varmuuden vuoksi.

Miehellä ei ollut henkilöllisyystodistusta mukanaan, joten hän lupasi tulla uudelleen seuraavana maanantaina. Niin hän sitten poistui ja koko laajennettu henkilökunta turvasi, että hän todella poistui.

Johtaja itse oli sitä mieltä, että mies on rikas tai roisto, ehkä rahanpesijä. Muut kehottivat häntä olemaan tarkkana. Johtaja otti yhteyttä turvallisuuspäällikköön, mutta tämä oli lomalla. Tieto jäi sihteerille, joka vei sen kyllä jonnekin. Selvityksen perusteella hän ei ehkä pitänyt tilannetta vaarallisena, mitä kyllä poliisin puolelta on ihmetelty. Myös korkotarjouksen antanut piirijohtaja piti tilannetta outona ja omituisena. Hänkin ehdotti rahanpesua. Heti nähtyään miehen eräs virkailija piti häntä rosvona eikä lainkaan normaalina asiakkaana. Hän oli myöhemmin tyrmistynyt, että heidän yhteydenottojaan ei otettu vakavasti. Hänen mukaansa asia olisi heti pitänyt ilmoittaa poliisille. Hän oli jopa ajatellut soittaa eräälle tutulle poliisille ja pyytää tätä olemaan konttorissa seuraavan tapaamisen aikaan, mutta hän ei lopulta halunnut tallata johtajan varpaille. Virkailijan mielestä heidät jätettiin heitteille. Johtaja itse elätteli kuitenkin toiveita, että jospa mies sittenkin on oikealla asialla ja hänestä saadaan hyvä asiakas. Ristiriitaiset ajatukset velloivat silti hänenkin sisällään.

Henkilökuntakin oli pannut merkille miehen epätavallisen uteliaisuuden sitä kohtaan, mitä konttorissa tapahtui.

Uusi käynti

Koko loppuviikon henkilökunta hermoili ja keskusteli tästä miehestä. Otettiin vielä yhteyksiä turvallisuusosastoon, mutta sihteeri vakuutti, että tiedot on viety eteenpäin. Yksi virkailija kertoi, että sen ensimmäisen käynnin jälkeen hän ei enää nukkunutkaan kunnolla öisin. Maanantai elokuun 31. oli hermostuttavaa odotusta. Vihdoin mies soitti ja kertoi pääsevänsä vasta seuraavana päivänä noin kello 16. Tässäkin johtajalla olisi pitänyt varoituskellojen soida eikä ottaa vastaan tuntematonta enää tuohon aikaan, varsinkaan niin epämääräistä henkilöä, joka jo edellisellä kerralla on ollut naamioitunut. Mies sai vielä kevyesti selville, paljonko henkilökuntaa on talossa sillä hetkellä. Hän lupasi tarjota täytekakkukahvit henkilökunnalle, kun suuret pankkiasiat on hoidettu. Hän kysyi, kuinka suuren kakun hän ostaa. Johtaja sanoi, että henkilöitä on hänen lisäkseen kahdeksan: Tuo kymmenen munan kakku!

Rosvo tiesi nyt, että vastassa on yhdeksän henkilöä, ei enää konttorikonekorjaajia.

Seuraava päivä odotettiin hermostuneena. Yksi virkailijoista hoiti lapsen haun päiväkodista normaalia poikkeavalla tavalla, koska hän epäili, että illalla jäädään kuitenkin panttivangeiksi. Kaksi virkailijaa kävi vähän ennen h-hetkeä vessassa. Hekin epäilivät, että kohta jäädään panttivangeiksi. Kello ylitti sovitun ajan ja henkilökunta ehti jo huokaista helpotuksesta, että mies on pelkkä huijari eikä tulekaan. Yhtäkkiä mies kuitenkin istuutui johtajan eteen ja pani kermakakun pöydälle.

Hänellä oli täsmälleen sama asu kuin edellisellä kerralla. Johtaja sanoi: Jaha, tytöt saavat sitten kakkua.

Aloitettiin keskustelut tilin avaamisesta. Miehellä ei taaskaan ollut papereita mukanaan, vaan edelleen hän näytteli jotakin paperilappua, missä oli tuo Pertti Mattilan nimi. Ajokortti oli kuulemma jäänyt asunnolle eikä sitä ehtisi hakea, kun kello 17 piti jo olla toisessa paikassa. Mies halusi tietää, onko vielä asiakkaita, sillä hän halusi kätellä henkilökunnan. Näin tehtiinkin, mutta miestä ei päästetty henkilökunnan puolelle, vaikka hän sitä yritti. Palattiin johtajan huoneeseen. Tässä vaiheessa johtaja pelkäsi jo miestä. Hän näki apteekkarin lähtevän viimeisenä asiakkaana ja ajatteli: Kunpa hän tietäisi, mitä täällä on meneillään.

Ryöstäjän suunnitelmat eivät menneet varmaankaan käsikirjoituksen mukaan. Pankin sulkemisen jälkeen tarkoitus oli saada virkailijat yhteen taukotilaan kermakakun pariin, mutta tämä ei näyttänyt onnistuvan. Tekijä joutui improvisoimaan. Hän sai kuitenkin isossa konttorissa tilanteen hallintaansa.

Mies kysyi, onko pankissa tallelokeroita. Hän sai myöntävän vastauksen. Johtajan mielestä mies näytti tässä vaiheessa erityisen pelottavalta. Mies napsautti laukkunsa auki ja otti sieltä aseen ja kertoi, että kyseessä on ryöstö. Hän kielsi tekemästä mitään harkitsematonta, sillä sitten hän ottaisi panttivankeja ja poliisin tullessa alkaisi verilöyly. Nyt piti ensin neuvotella, miten tämä asia hoidettaisiin. Henkilökunta kuuli, kun johtaja sanoi: Voi, voi.

Työntekijät yrittivät kurkistella johtajan huoneeseen ja nähdä, mitä siellä tapahtuu. Kaikki näytti kuitenkin rauhalliselta ja he arvelivat, että mies antoi johtajalle jonkin lahjan. Eräskin virkailija sanoi kaverilleen, että johtajahan on aivan rento. Tässä vaiheessa kaikki olisi ollut pelastettavissa. Takaovi oli vielä auki.

Taukotiloihin

Johtaja ja mies menivät yhdessä henkilökunnan puolelle. Naiset kerättiin yhteen ja mies kyseli tiloista, ovista ja hälytyksistä. Revolveri oli jo reilusti esillä. Lopulta he menivät