Rikosreportaasi Pohjoismaista 1974

By Eri tekijöitä

Rikosreportaasi Pohjoismaista 1974 kertoo pitkän rivin jännittäviä ja autenttisia poliisitarinoita Ruotsista, Norjasta, Suomesta ja Islannista. Tarinat ovat rikostutkimuksissa mukana olleiden poliisien kirjoittamia. Tarinat ovat saaneet päätöksensä ja tuomiot niistä on annettu. Rikosreportaasi Pohjoismaista 1974 on hengästyttävää luettavaa – totuus kun on usein tarua ihmeellisempää. Lukija pääsee kurkistamaan muutamien Skandinavian poliisihistorian dramaattisimpien tarinoiden kulissien taakse, ja tutustumaan siihen palapeliin, minkä syyllisten selvittäminen vaatii.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Nov 2, 2018
• ISBN: 9788711972199

Book preview

www.egmont.com

Rikostapauksia · Tanska

Lentokatastrofi Dubaissa

Tanskan suurin liikenneonnettomuus tapahtui 14. maaliskuuta 1972, jolloin charterkone tuhoutui kokonaan Dubaissa. 112 ihmistä menetti henkensä. Artikkeli kertoo pelastuskomission työstä onnettomuuspaikalla.

Liikennevaaroja on kaikkialla

Kanssakäymiseen — tai, liikenteeseen, jos niin halutaan sanoa — liittyy tiettyjä vaaroja, ja riippumatta siitä onko kyseessä kävely, juoksu, ratsastus, purjehtiminen, tieliikenne vai lentäminen, riski riippuu liikkumisnopeudesta.

Niin on, niin on aina ollut ja niin tulee aina olemaan. Ajatelkaapavainmiten paljon helpommin kaatuu ja katkaisee jalkansa se, joka juoksee yli kivien ja kantojenverrattuna siihen, joka käyttää hillitympää vauhtia.

Teknologian kehittyessä on vauhdin vaikutus vaaratekijänä tullut yhä ilmeisemmäksi. Samaan aikaan kun polkupyörästä tuli jokamiehen kulkuväline ja koneellistuminen samanaikaisesti kehittyi, liikennetapaturmanvaarasta ja onnettomuuksista tuli jokapäiväisiä. Niin jokapäiväisiä että pelastusajoneuvojen ulvovat sireenit kuuluvat nyt aivan luonnollisina katujen ja teitten jokaiseen äänikuvaan. On tullut tavalliseksi että liikennekuolema on kohonnut huolestuttavan korkealle kuolemansyytilastojen arvolistalla.

Lentäminen on myös liikennettä

Ylläoleva pätee siihen mitä me jokapäiväisessä puheessa tarkoitamme liikenneonnettomuuksilla, nimittäin traagisesti päättyviä kadulla tai teillä tapahtuvia onnettomuuksia, mutta tilanne tulee yhä selvemmäksi, jos käsite liikenneonnettomuus muutetaan matkaonnettomuudeksi ja otetaan mukaan kuvaan matkustajalentojen uhrit. Joskin onnettomuusfrekvenssi lentokilometriä kohden on suhteellisen pieni, niin lentäminen — joka aikaisemmin oli diplomaattien, kiireisten liikemiesten ja yleensä parempiosaisten yksityisoikeutena — on läpikäynyt viime vuosina sellaisen demokratisoitumisprosessin että lentämisestä on tullut arkiruokaa myös herra Keskitasolle. Lentokilometrien lukumäärä vuodessa on saavuttanut tähtitieteellisiä korkeuksia.

Yleensä ottaen on jotain paradoksinomaista liikenneonnettomuuksien suhteessa maassa ja ilmassa. Mitä edellämainittuihin tulee, yleisö on lisääntyneistä liikenneturvallisuustoimenpiteistä huolimatta yleensä ottaen ikäänkuin alistunut siihen, että noin 1 400 ihmistä kuolee joka vuosi tanskalaisilla teillämme. Päivälehdet uhraavat yleensä vain pari riviä liikenneonnettomuudelle ja lukija yleensä vähät välittää uutisesta ja antaa katseensa liukua edelleen — mikäli onnettomuus ei ole sattunut jollekin lukijan tuttavalle.

Ilman syytä

Mutta lentotapaturmien suhteen on aivan toisin. Joskin niiden uhrien yhteenlaskettu lukumäärä on vain murto-osa kaduilla ja teillä surmansa saaneiden luvusta, ne saavat kuitenkin lehdissä palstatilaa enemmän kuin edellämainitut.

No, kuitenkaan tilanne ei ole niin outo kuin ensinäkemältä vaikuttaa. Kun liikenneonnettomuudet vaativat vain yhden tai muutaman uhrin, lento-onnettomuudet ovat paljon dramaattisempia koska ne säännöllisesti käsittävät suuremman määrän uhreja. Sitäpaitsi kaikki saavat surmansa syyttöminä, ehkä yksi tai muutama miehistöön kuuluva poikkeuksena.

Kohtalokas lento

Kuten muitakin matkustajalentoa harjoittavia maita on Tanskaakin vuosien mittaan kohdannut lento-onnettomuuksia tuskallisine ihmishenkien menetyksineen, mutta mikään katastrofi ei ole ollut niin kauaskantoinen kuin tiistaina maaliskuun 14 päivänä 1972. Silloin Sterling Airways-yhtiön Super-Caravelle törmäsi vuorenharjannetta vasten noin 100 km itään Dubaista Persian lahden rannalla ja kaikki mukana olleet, 74 tanskalaista, 20 ruotsalaista, 12 norjalaista, 4 suomalaista ja 2 saksalaista menettivät henkensä.

Tämä 112 kuolonuhria vaatinut katastrofi oli pahempi kuin mikään Tanskassa tai tanskalaisin liikennevälinein ulkomailla tapahtunut onnettomuus viime vuosina. Lähinnä suurin onnettomuus oli se kun moottorilaiva Hans Hedtoft haaksirikkoutui Grönlannin luona 1959 ja 95 ihmistä menetti henkensä.

Lentokone, charterkone, jonka määränpäänä oli Kööpenhamina, oli lähtenyt aamulla Colombosta Ceylonin länsirannikolta Intian eteläkärjen luota. Sieltä kone oli noutanut matkustajat, joiden nyt oli määrä palata arkeen iloisten lomapäivien jälkeen, ehkä myös kyllästyneinä aurinkoon ja lämpöön.

Tähän saakka kaikki oli sujunut normaalisti ja mitä parhaassa järjestyksessä. Joskin yksi ja toinen tunsi itsensä vähän hermostuneeksi pitkän matkan edessä — mikä ei ole lainkaan harvinaista edes kokeneelle lentomatkustajalle — tuskin kukaan ajatteli kuitenkaan että voisi sattua jokin katastrofi.

Kaikki hyvin aina clearanceen asti

Ensimmäinen etappi oli noin 1 600 km pitkä matka Bombay’hin Intian länsirannikolla. Kun koneen tankit oli täytetty, lähdettiin toiselle etapille, myös 1 600 km pitkälle matkalle koilliseen poikittain Arabian meren yli Dubaihin, yhteen seitsemästä sheikkikunnasta, joita nyt hallitsee The Lower Gulf States, aikaisemmin Trucial States.

Noin kello 22.05 paikallista aikaa (19.05 Tanskan aikaa) lentokone oli melkein saapunut välilaskupaikkaan tropiikin pimeydessä. Kaikki oli vielä näköjään mitä parhaassa kunnossa. Ohjaaja ilmoitti radioitse Dubain lennonjohtotorniin olevansa perillä neljän minuutin kuluttua ja pyysi laskeutumislupaa. Torni antoi heti clearance’in kuten fakkikielellä sanotaan, mutta ohjaajan vastausta ei kuulunut. Tämä poikkeaminen normaalista käytännöstä aiheutti heti huolestumista, ja kun kone ei myöskään tullut perille muutaman minuutin kuluttua, annettiin katastrofihälytys.

Maantieteelliset olosuhteet

Dubai, kuten kuusi muuta sitä ympäröivää sheikkikuntaa, oli Britannian vallan alaisena vuoteen 1971 asti, jolloin se muuttui itsenäiseksi yhtenäisessä puolustusliitossa.

Yhteinen pinta-ala käsittää noin 78 000 km ja asukasluku on noin 200 000. Kussakin sheikkikunnassa on vain yksi suurehko kaupunki, jonka nimi on sama kuin vastaavalla alueella.

Dubain kaupungista autiomaa leviää noin 80 km länteen; autiomaan ja rannikon välissä Omanlahden rannalla sijaitsee Sharaquin-vuoristo, jonka korkein kohta on 1 000 m meren yläpuolella. Vuoristo on hyvin vaikeakulkuista ja laaksoissa on vain muutamia harvoja kyliä. Liikenne seudulla sujuu vain jokireittejä pitkin, ja siellä missä niitä ei ole, perille pääsee vain aasilla tai jalan.

Ilmasto on hyvin lämmin ja kostea. Vuoden keskilämpö on noin 45 astetta, vuoristossa jonkin yerran alhaisempi. Sademäärä on vähäinen, vain noin 70 mm vuodessa, mutta hyvin epätasainen.

Etsiskely

Viimeisen tiedotuksen mukaan lentokoneen oli silloin täytynyt olla autiomaa-alueen yläpuolella. Sääolosuhteet olivat epätavallisen huonot: oli voimakkaita tuulenpuuskia ja sadekuuroja, ukkonen jyrisi keskeyksittä ja oli kylmää.

Myrskystä ja pimeydestä huolimatta pantiin heti käyntiin etsintätyöt sekä maassa että ilmassa, mutta menestyksettä.

Yön mittaan Dubaihin kokoontui kokonaista 17 helikopteria ja sotilasosastot asetettiin valmiustilaan. Etsinnät pantiin uudelleen käyntiin aamun sarastaessa, mutta niitä vaikeutti yhä jatkuva myrsky. Vuorenhuiput olivat pilvien peitossa ja helikopterien täytyi siksi lentää niin matalalla että niiden oli pakko pysytellä laaksoissa.

Noin kello 10.00 Oman Air Force’n helikopte-rinohjaaja paikallisti kadonneen koneen hylyn. Se makasi vuorenrinteellä noin 14 km:n päässä rannikolta alueella, joka kuuluu Sharjah’in sheikkikuntaan.

Heti löytönsä tehtyään lentäjän täytyi kuitenkin tehdä pakkolasku rannikolle polttoaineen puutteen takia. Toinen helikopterinohjaaja huomasi pakkolaskun tehneen lentäjän ja antoi raportin tästä. Raportti kuitenkin ymmärrettiin väärin Dubaissa ja siksi lähetettiin tieto, että onnettomuuskoneen ohjaaja oli tavattu hengissä. Tämä oli sangen valitettava tieto koska se saman tien julkaistiin Tanskan radiossa. Se herätti toiveita levottomina odottavissa omaisissa, mutta aiheutti kaksinkertaisen surun kun se myöhemmin peruutettiin.

Hyökyaalto pysäytti pelastusretkikunnan

Pian sen jälkeen kun onnettomuuskone oli löydetty, pelastusretkikunta lähetettiin liikkeelle varuskunnasta Masafista, 60 km onnettomuuspaikalta pohjoiseen. Retkikunta oli varustettu neljällä kuorma- ja kuudella maastoautolla. Retkikunta ajoi pitkin joenrantoja, mutta voimakkaan sateen takia matkanteko oli vaikeaa. Yksi kuormaautoista ajoi nopeasti. Toinen ponnisteli perässä, kun yht’äkkiä sotilaat kuulivat jylinää joen yläjuoksulta. Luonnon muovaama pato oli murtunut veden paineen alla ja neljä metriä korkea hyökyaalto vyöryi joenuomaa pitkin kohti retkikuntaa ja vei mennessään kaksi kuorma-autoa.

Loput ajoneuvoista onnistuivat pääsemään Hayl’in kylään. Hayl sijaitsee vain kolmen kilometrin päässä törmäyspaikalta, mutta sieltä pääsee eteenpäin vain jalkaisin. Muuan englantilainen majuri lähti matkaan ja saapui hylyn luo tunnin taivaltamisen jälkeen. Täältä saatettiin lähettää murheellinen, mutta pelastustöiden jatkon kannalta tärkeä tiedotus, että ketään ei ollut jäänyt henkiin.

Törmäys kuullosti ukkosenjyrinältä

Retkikunta pystytti yöleirin kylän luo, mm. estääkseen asiattomia pääsemästä hylyn luo ja auttaakseen myöhemmin pelastusjoukkoja.

Kylän asukkaat, joita oli vain noin tusinan verran, kertoivat kuulusteluissa että he olivat törmäyksen aikaan nähneet valonloisteen ja kuulleet jylinää, jonka he kuitenkin olivat selittäneet ukkosen jyrinäksi.

Valmistelut

Niin pian kuin tiedotus onnettomuudesta oli tullut Tanskaan, ulkoasiainosasto päätti lähettää onnettomuus- ja tunnistamisryhmän paikalle.

Ryhmään kuului oikeuslääketieteilijä, kaksi oikeusodontologia, kolme kriminaaliteknikkoa, kaksi onnettomuusasiantuntijaa Ilmailuvirastosta, selvitysmies sekä Sterling Airways’in edustajia, kaikkiaan viisitoista henkeä.

Tämä ryhmä — jossa artikkelin kirjoittaja toimi kriminaaliteknikkona — lähti Kööpenhaminasta keskiviikkona maaliskuun 15 päivänä.

Maaliskuun 17 päivänä lähti Ruotsista kaksi oikeuslääketieteilijää, oikeusodontologi ja kolme kriminaaliteknikkoa, ja Norjasta yksi Kriminaaliteknikko. Tanskalaisten saavuttua Dubaihin torstaina maaliskuun 16 päivänä kello 04.00 ryhmä lensi törmäyspaikalle tutustuakseen tilanteeseen. Silloin voitiin todeta että kone oli murskaantunut kokonaan ja uhrit olivat sinkoilleet alueelle, jonka myöhemmin mitattiin olevan 6 000 m² Oli ilmeistä että identifiointi tulisi olemaan vaikeaa ja uhrien kuljetus onnettomuuspaikalta Dubaihin olisi hankalaa.

Illalla Dubaissa paikallisten virkamiesten kanssa pidetyssä kokouksessa hahmoiteltiin työn suuntaviivat.

Sheikki Rashed bin Sayed AI Makhtum asetti kaikki välineet käyttöön ja halusi itse vastata kaikista kulungeista. Mutta erään skandinaavisen lentäjän säälimätön lausunto Dubain lentoasemasta saapui Reuterin tietotoimiston kautta Dubaihin. Tämä osittain aiheutti sen, että sheikki veti takaisin tarjouksensa, sekä sen, että tarvittiin paljon diplomaattista toimintaa, että identifioimisja tutkimusryhmä ylipäänsä sai jäädä paikalle.

Pelastustöihin oli määrä osallistua seuraavien yksikköjen:

Dubai Police Force Union

Defence Force Sharjah

Abu Dhabi Air Force

Sultan of Oman Air Force

Sharjah’issa järjestettiin identifioimiskeskus lakkautettuun englantilaiseen sotilastukikohtaan, jossa voitiin ottaa käyttöön jäähdytyshuone ja jossa oli myös laskeutumiskenttä.

Kalliita helikopteritunteja

Abu Dhabi Air Force’in kuljetushelikopterin oli määrä kuljettaa uhrit onnettomuuspaikalta rannikolle Fiujurahin luo, missä ne siirrettäisiin Oman Air Force’in koneeseen ja vietäisiin identifioimiskeskukseen Sharjah’iin.

Helikopteri oli kuitenkin käytettävissä vain kahdeksan lentotunnin ajan ja siksi oli välttämätöntä että lennot järjestettiin tarkan suunnitelman mukaisesti.

Ajanpuutteen ja kuljetusvaikeuksien takia päätettiin että artikkelin kirjoittaja ja eräs toinen kriminaaliteknikko jäisivät onnettomuuspaikalle koko pelastustyön ajaksi kun taas muut ryhmän jäsenet sijoitettiin Dubaihin. Yön kuluessa kerättiin tarpeelliset varusteet ja perjantaina 17 päivänä maaliskuuta voitiin ryhtyä työhön.

Pelastustyö

Kuljetushelikopteriin lastattiin tarvikkeita ja lisäksi sen piti viedä paikalle 10 henkeä. Abu Dhabi Air Force oli saanut helikopterin Ranskasta vasta 14 päivänä maaliskuuta eikä kumpikaan ohjaaja ollut aikaisemmin yrittänyt lentää vuoristoalueella.

Kun kone oli lisäksi ylikuormitettu oli ymmärrettävää, että sen ohjaajat sekä me matkustajat olimme hieman huolissamme. Lennon aikana ohjaajat eivät voineet päästä yhteyteen meidän kanssamme ja niin sovittiin merkkisysteemi siten, että annettaisiin merkki valonväläyksin kolme kertaa jos tulisi katastrofitilanne. Kaikki ilmaisimme toivovamme, että siinä tapauksessa olisi aikaa antaa valomerkit. Matkan aikana, joka muuten voitiin suorittaa ilman mitään onnettomuuksia, istuimme tai makasimme silmät kohdistettuina sähkölamppuun.

Sotilaat Hayl’ista olivat jo rakentamassa kahta laskeutumisrataa pitemmälle laaksoon, me ryhdyimme heti rekisteröimään surmansa saaneita.

Arabit kieltäytyvät

Lentokone oli törmännyt vuorenharjanteeseen n. 500 m:n korkeudella meren pinnasta. Harjanne suuntautuu pohjoisesta etelään ja hylynpalaset samoin kuin surmansa saaneet olivat sen länsipuolella. Vuorenseinämä muodostuu haarautumista, joiden välissä on syviä kuiluja, ja laakson pohjalla virtaa joki. Alue jaettiin kuiluittain sektoreihin, joita nimitettiin A:ksi, B:ksi, C:ksi ja D:ksi.

Viisi uhria makasi joen rannalla ja koska satoi edelleen voimakkaasti heidät rekisteröitiin ensiksi, koska oli tarjolla vaara, että virta veisi heidät mennessään.

Surmansa saaneet varustettiin merkkilipuin, joissa oli rekisterinumerot, ja heidät valokuvattiin paikan päällä sekä mustavalkoisella että värifilmillä. Jokaisen rekisterinumero merkittiin löytöpaikkaan spray-värillä myöhempiä mittauksia varten. Surmansa saaneet pakattiin paksuihin muovisäkkeihin myöhempää kuljetusta varten.

Uhrien etsintä oli hyvin vaikeaa rikkonaisten ja huokoisten kallionkielekkeitten takia, jotka sitäpaitsi olivat sateen, öljyn ym. liukastamia.

Huolimatta vaikeista olosuhteista onnistuttiin kuitenkin löytämääm ja rekisteröimään 56 surmansa saanutta, ja sotilaiden tehtäväksi annettiin kantaa heidät kahdelle äskettäin rakennetulle laskeutumispaikalle.

Useat sotilaista, jotka kaikki olivat arabeja, kieltäytyivät kuitenkin osallistumasta. Ruumis, jota ei ole haudattu viimeistään vuorokauden kuluttua kuolemasta on nimittäin arabeille epäpuhdas eikä siihen saa koskea. Tämän lisäksi varmaankin ruumiinlöyhkä vaikutti kieltäytymiseen.

Onnistuttiin kuitenkin saamaan kymmenen surmansa saanutta kannetuksi alas toiselle laskeutumispaikalle ja helikopteriin, joka vei ne rannikolle uudelleen lastattavaksi kuljetuskoneeseen. Vähän sen jälkeen helikopteri nouti tunnistamisryhmän, lukuunottamatta artikkelin kirjoittajaa ja erästä hänen virkaveljeään, jotka jäivät yöpymään paikalle.

Makaaberi yöleiri

Hiljaisuus oli suorastaan selkäpiitäkarmiva ja sitä häiritsi vain sateen ropina. Myös molemmin puolin pientä leiripaikkaa pimeinä ja uhkaavina kohoavat vuorenseinämät vaikuttivat synkistävästi.

Meillä oli vain vähän aikaa pystyttää leiri ennen kuin pimeys laskeutui. Pimeys oli niin tiivis ettei voinut nähdä kättään edessään. Toverini, jolla oli kokemusta merimiesajoiltaan, sovelsi käytäntöön käytännölliset kykynsä ja hänen johdollaan onnistuimme pystyttämään vanhan lahon englantilaisen sotilasteltan ja pääsimme katon alle. Ympärillämme oli nyt levällään leiritarpeita kuten makuupusseja, lapioita ja hakkuja, vesikanistereita ja hätämuonapakkauksia, jotka olivat peräisin toisesta maailmansodasta, sekä henkilökohtaiset tavaramme.

Avattiin hätämuonapakkaus. Se sisälsi spriikeittimen lisäksi kuusi lihasäilykepurkkia, suklaata, sokeria, kaksi hapahkoa karamellia, tee- ja kahvijauhetta, sekä — englantilaiset kun ovat ennaltaharkitsevia — säilykepurkinavaajan ja kolme lehteä toilettipaperia.

Monet ajatukset vyöryivät mieleen karmivassa ympäristössä eikä sää juuri auttanut parantamaan tunnelmaa. Yön kuluessa voimakkaat tuulenpuuskat pyrkivät kaatamaan telttaa; sade hakkasi mätää telttakangasta ja salamat valaisivat vuorotellen epäviihtyisää ympäristöä. Koska olimme arabialueella oli luonnollista että yrittäessämme kutsua avuksi korkeampia voimia lausuimme Ensh-Allah’in (Jumalan avulla). Jääköön avoimeksi auttoiko tämä vai ei, joka tapauksessa telttamme pysyi paikoillaan yön yli ja soi meille käyttökelpoisen yöleirin.

Onko matkamittari säilynyt?

Seuraavana päivänä, lauantaina 18 päivänä maaliskuuta, jatkettiin etsintää heti aamun sarastaessa. 9:n aikaan saapui tunnistamisryhmä, joka oli nyt kasvanut Norjasta ja Ruotsista tullein virkaveljin, ja sen lisäksi onnettomuusryhmä ilmailuhallituksesta ja lentoyhtiöstä. Viimeksimainittu ryhmä ryhtyi läpikotaisiin tutkimuksiin paikalla ja löysi pian matkamittarin, lentokoneen juorukoneen, joka kaikeksi onneksi oli vahingoittumaton. Suurempia hylynosia ei voitu huonoista kuljetusolosuhteista johtuen siirtää paikalta, vaan ne piti tutkia, mitata ja valokuvata paikan päällä.

Päivällä sade lakkasi ja nyt aurinko lähetti armottomia säteitään, jotka polttivat ihon niskassa ja saivat pelastushenkilökunnan käsivarret turpoamaan. Koko seutu kylpi auringossa, ja iltapäivällä lämpötila kohosi 52 asteeseen varjossa. Lämpö ja kirvelevä aurinko eivät kuitenkaan olleet ainoastaan haitaksi. Se vaikutti samanaikaisesti sen, että surmansa saaneiden ruumiin osat kuivuivat ja muumioituivat, sekä että miltei sietämätön hyönteispiina lievittyi huomattavasti.

Lähellä uutta törmäystä

Lauantain kuluessa löydettiin 30 uhria, jotka kuljetettiin helikopterilla kahdessa vuorossa rannikolle vietäväksi edelleen kuljetuskoneella identifioimiskeskukseen.

Rannikolta Sharjahiin tapahtuvan kuljetuksen aikana olisi muuten helposti voinut sattua uusi törmäys. Kun lentokone laskeutui, molemmat lentäjät kaatuivat kumoon tajuttomina, kun heidän piti ryömiä ulos koneesta. He olivat joutuneet hapen puutteeseen ja tämän takia he saivat myöhemmin varustautua happinaamarein lennon ajaksi.

Sunnuntaina, maaliskuun 19 päivänä tuli vielä lisävahvistusta Dubaista, jonka poliisipäällikkö Jack Briggs ilmaantui yhdessä toisen helikopterinkuljettajan kanssa mukanaan upseeri ja neljä tavallista englantilaista sotilasta osallistuakseen työhön. Neljä viimeksimainittua olivat saaneet 500 engl. puntaa palkkana työstään sheikiltä.

Päivän kuluessa löydettiin loput 112 surmansa saaneista, heidät rekisteröitiin ja valokuvattiin. Kello 13.45 helikopteri lähti uudelleenlastauspaikalle rannikolle mukanaan viimeinen monista kuljetuksistaan.

Vähän matkatavaroita jäljellä

Seuraavalla viikolla torstaihin asti etsittiin alueelta perinpohjaisesti matkatavaroita. Luonnollisesti ne kerättiin kokoon, mutta niiden sijoitusta ei mitattu, osittain koska se olisi ollut suunnattoman vaikeaa, osittain koska se oli tässä yhteydessä merkityksetöntä. Koottujen esineiden joukossa eri maiden rahat muodostivat — joskaan ei suorastaan merkittävän — niin ainakin melko huomattavan summan. Yleensä oli tyypillistä onnettomuudelle, ettei löydetty edes yhtä ainoata matkalaukkua. Matkustajamäärän mukaan koneessa oli oletettavasti ollut noin 200 matkalaukkua, mutta kaikki olivat ilmeisesti muuttuneet pölyksi koneen törmätessä vuorenharjanteeseen.

Tutkimukset

Tutkimusryhmä lensi onnettomuuspaikalle joka aamu ja ajan mittaan voitiin luoda kuva onnettomuuden tapauskulusta.

Helikopterista käsin löydettiin vuorenharjanteelta noin 300 metrin päässä alastulopaikasta etäisimmät vasemman siiven palaset. Lentokone törmäsi tähän vuorenharjanteeseen noin 250 solmun nopeudella ja noin 0,3 sekunnin kuluttua se törmäsi vielä toiseen vuorenharjanteeseen. Itäpuolelta löydettiin aivan harvoja hylynpalasia, mutta niiden luo oli mahdotonta päästä melkein luotisuoran kallionrinteen takia. Koneen törmätessä toiseen kallioharjanteeseen keskimmäinen polttoainesäiliö puhkesi ja polttoaine räjähti. Palopinta oli vain noin 50 metriä pitkä. Kone murskaantui yhteentörmäyksessä ja matkustajat ja sisustukset sinkoutuivat ulos suunnattomalla voimalla. Useat matkustajat paiskautuivat ulos tuoleineen vuorenseinämää vasten.

Työtä joudutetaan

Paikan päällä meidän viimeinen tehtävämme oli mitata alue. Tätäkin tehtävää vaikeutti meille tanskalaisille vieras maasto.

100 metriä pitkän, paikalla valmistetun mittanauhan avulla merkittiin kiinnekohdat solaan pitkin rotkoja. Kompassinsuunnat merkittiin muistiin ja mittanauhan avulla mitattiin ruumiitten paikat. Tämä tehtävä vei melkein kolme päivää koska oli mahdotonta työskennellä keskipäivän tunteina lämmön takia.

Paikalliset viranomaiset painostivat meitä saadakseen työn loppumaan. Torstaina 23 päivänä maaliskuuta saapui Masafista 40 sotilasta majurin komennuksessa purkamaan leirin ja kantamaan varusteet Hayl’iin.

Seitsemän vuorokauden jälkeen oli vapauttavaa voida lähteä paikalta ja siten lopettaa työ, joka oli suoritettu niin primitiivisissä oloissa. Sekä työtoverini että minä olimme kärsineet kuumuudesta, meillä ei esim. ollut ollut mitään vaihtovaatteita ja kengänpohjat niin kutsutuissa erämaasaappaissamme olivat kuluneet palasiksi.

Mutta työ oli saatu loppuun. Nyt oli vain jäljellä tutkimuskomission onnettomuuspaikkaa koskevat jatkotutkimukset sekä — suunnattoman vaikea tehtävä— erikoiseksperttien suorittama lentokatastrofin uhrien identifioimistyö.

Lyngbyn postiryöstö

Tanskan toistaiseksi suurin postiryöstö suoritettiin marraskuussa 1969. Lähes puoli miljoonaa kruunua katosi Lyngbyn postitoimiston murtovarmasta kassaholvista. Ei mitään vahingontekoa, ei mitään jälkiä — se oli poliisin lähtöasema.

Täällä se tapahtui

Lyngby, jossa on noin 70 000 asukasta, sijaitsee noin 10 kilometriä pohjoiseen Kööpenhaminasta. Yhdyskuntaan kuuluu Dyrehaven kautta Skandinaavian kuuluisine huvipuistoineen Dyrehavsbacken.

Kaupungista suurine liikekeskuksineen on tullut tärkeä kauppakaupunki, minkä vuoksi siellä on myös aina vilkas liikenne. Lisäksi siellä on kaikenlaisia julkisia palvelulaitoksia ja vapaaajanviettomahdollisuuksia, jotka kuuluvat suurkaupunkiin.

Postitalo on noin 15 vuotta vanha rakennus, joka sijaitsee kaupungin keskustassa Jernbanepladsenin varrella vastapäätä rautatieasemaa.

Postin lisäksi, jonka osastot sijaitsevat kahdessa alimmassa kerroksessa, talon yläkerroksissa on erilaisia toimistoja.

Postissa on asiakaspalveluosasto katutasossa ja kirjeitten lajittelu ensimmäisessä kerroksessa, missä kirjeenkantajat oleskelevat. Lisäksi siellä on lennätinkonttori, josta mm. saapuneet sähkeet ja pikakirjeet lajitellaan ja lähetetään lähetin mukana. Kello 18.00 tämä toimisto muutetaan päivystävän postiapulaisen hoiviin asiakaspalveluun, katutasoon, jossa lähetti sitten oleskelee.

Postitoimisto on vanhanaikaisesti sisustettu asiakaspalveluluukuin, kirjoituspulpetein jne., ja vieressä on postimestarin toimisto, johon on suora sisäänkäynti asiakaspalvelutoimistosta.

Huoneistossa on suuri kassaholvi paksuine teräsovineen, jotka on varustettu kahdella lukolla. Toista näistä pidetään murtovarmana. Holvin avaamiseksi tarvitaan siis kaksi avainta, ja on vain kaksi avainsarjaa; postimestarilla on toinen ja kassanhoitajalla toinen sarja.

Asiakaspalveluosasto sulkeutuu kello 17.30, mutta päivystysvuorossa oleva henkilökunta on paikalla aina kello 21.00 asti. Noin kello 20.00 lasketaan päivän aikana tulleet rahat ja ne sijoitetaan postin arvopaperikansioihin, joissa on merkkiliput, jotka kertovat sisällön käteisrahassa ja shekkeinä. Tämä tapahtuu pankeja varten, jonne kansiot toimitetaan seuraavana päivänä. Kassanhoitaja panee täydet kansiot pieneen vaunuun ja työntää sen sitten holviin, jossa kansiot sijoitetaan hyllyille.

Asiakaspalveluosastosta on pieni takaovi, joka johtaa postitalon pihalle tulevalle tielle, lisäksi on sisähissi kirjeidenlajitteluun ensimmäiseen kerrokseen.

Kellarissa ori kaappi henkilökunnan yksityisvaatteita varten, ja tänne pääsee lukitun oven kautta pihalta. Kellarista on edelleen porraskäytävä asiakaspalveluosastoon katutasossa ja kirjeidenlajitteluun seuraavassa kerroksessa.

Rahat ovat poissa

Marraskuun 14 päivänä 1969 postitalo heräsi kuten tavallisestikin päivittäisen aherruksen edellä. Postinkantajat olivat asettuneet aikaisin aamulla ensimmäiseen kerrokseen, jossa posti lajiteltiin ja josta kukin lähti ensimmäiselle kierrokselleen.

Asiakaspalveluosaston henkilökunta aloitti työt kello 08.00 ja valmistautui päivän toimiin kunnes toimisto avattaisiin asiakkaille. Kaikki sujui kuten tavallisestikin kunnes kassanhoitajan piti hakea kassa holvista.

Hän avasi lukon kuten tavallisestikin kahdella erilaisella avaimella ja kääntämällä suurta pyörää holvin ovessa. Kun hän astui holviin hän näki heti, että arvopaperikansiot olivat poissa.

Hän kääntyi heti postimestarin puoleen kysyen oliko tämä vienyt kansiot pois, mutta kun näin ei ollut, kysyttiin samaa muulta henkilökunnalta — vaikkakaan kellään heistä ei ollut avaimia. Myös tämä tiedustelu antoi saman kielteisen tuloksen.

Sen jälkeen hälytettiin poliisi, joka tuli heti paikalle.

Tanskan suurin postiryöstö

Tehtyään joitakin nopeita esitutkimuksia poliisi saattoi todeta, että oli tapahtunut kautta aikojen Tanskan suurin postiryöstö. Kaiken kaikkiaan 472 000 kruunua oli hävinnyt. Summasta 250 000 kruunua oli käteistä rahaa ja loput shekkejä.

Työhön kiinnitettiin suuri määrä poliiseja, samoin poliisin teknisiä erikoistuntijoita ja kaikki saapuivat heti paikalle.

Koko postitaloon kuuluvaa henkilökuntaa kuulusteltiin — jopa siivoushenkilökuntaa, joka aloittaa työnsä aikaisin aamulla ennen kuin postin henkilökunta saapuu — mutta mikään kuulustelu ei tuonut välitöntä tulosta.

Teknikot alkoivat ottaa sormenjälkiä ja keskittyivät ennen kaikkea kassaholviin, mutta ei onnistuttu toteamaan mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Huomionarvoista oli kuitenkin se, että holvin ovessa, joka oli ollut lukossa aamulla, kun kassanhoitaja avasi sen, ei ollut mitään jälkiä siitä, että se olisi murrettu.

Kaikki vaikutti arvoitukselta ja poliisi ryhtyi intensiiviseen selvitystyöhön.

Postin henkilökunta

Poliisi ryhtyi nyt kaikkiin sellaisiin rutiininomaisiin toimiin, jotka seuraavat tällaista ryöstöä, mutta ennen kaikkea keskityttiin henkilökuntaan, joka oli toiminut asiakaspalveluosastossa.

Kun kassanhoitajaa oli kuulusteltu ensimmäisen kerran, oli selvää että ryöstö oli tapahtunut kello 20.15 jälkeen marraskuun 13 päivänä ja että seuraavat henkilöt olivat olleet