Tarunomaiset aarteet

By Maailman historia

Vuoden 2019 alussa tutkijat puhalsivat uutta eloa jokaisen amatöörihistorioitsijan päiväuniin, kun he julkaisivat maailman laajimman aarrekartan. Siihen on listattu kaikki Espanjan maailmanvallan vuosina 1492–1898 haaksirikkoutuneet alukset. Koska suurin osa laivoista oli lastattu ääriään myöten Amerikan siirtokunnista peräisin olevalla kullalla ja hopealla, hylkyjen löytäjiä odottavat mittaamattoman suuret rikkaudet. Tarinat espanjalaisista hopealaivoista eivät ole ainoastaan unelmia, vaan ne osoittavat, että monet historian arvoitukset ovat edelleen ratkaisematta. Vaikka tutkijat ovat tehneet paljon työtä mysteerejä selvittääkseen, ei läheskään kaikkia salaisuuksia ole vielä paljastettu. Moniin paranormaaleihin ilmiöihin, kuten kummituksiin, on saatu selitys, mutta osa on edelleen hämärän peitossa. Onneksi, sillä näin voimme yhä haaveilla tarunhohtoisista aarteista ja antaa noiduttujen linnojen nostattaa ihokarvat pystyyn. Tämä kirja valottaa näiden arvoitusten tarinaa. Mielenkiintoisia lukuhetkiä!-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Jun 19, 2020
• ISBN: 9788726383317

Book preview

lukuhetkiä!

1. Salaperäinen aavelaiva

Lentävä hollantilainen on laiva, jota yksikään merimies ei olisi halunnut kohdata. Kun pahaenteinen alus ilmestyi horisonttiin, oli odotettavissa onnettomuutta ja kuolemaa. Taru kertoo näin, mutta kuolemanlaivan olemassaolosta ei ole juuri todisteita – vain kangastuksia merellä.

Myrsky riepotteli kapteeni Larsenin laivaa Afrikan eteläkärjen edustalla. Valtavat aallot vyöryivät kannen yli. Mastot natisivat uhkaavasti, ja puomit ja köydet saattoivat koska hyvänsä pudota kannella rehkineiden merimiesten päälle. Ruotsalaisen kauppa-aluksen miehistö oli jo monta tuntia rukoillut korkeampia voimia selviytyäkseen myrsky-yöstä vuonna 1881. Laiva oli palaamassa Euroopasta Australiaan, mutta Hyväntoivonniemi oli tavalliseen tapaan hankala kiertää. Myrsky laantui ennen aamunkoittoa, mutta miehistön koettelemukset eivät suinkaan olleet vielä ohi.

Etäällä meren ylle ilmestyi outo kajastus. Kapteeni Larsen määräsi yhden miehistään mastoon selvittämään, mikä merellä hohti. Merimies kiipesi maston huipulle ja tähysti merelle mutta ei ehtinyt huutaa mitään, ennen kuin hänen jalkansa lipesi. Kuului ikävä tömähdys, kun mies putosi kannelle. Hän ei voinut liikkua mutta sai juuri lausuttua kaksi sanaa, jotka puistattivat hänen tovereitaan. Lentävä hollantilainen, sanoi mies ja kuoli.

Mastoon kapusi toinen merimies, britti nimeltään Landersbury, ja hän kuvaili merellä kirkkaan punaisen liekin, jonka keskellä purjehti vanha laiva. Landersbury näki selvästi laivan mastot, korokkeet ja purjeet. Hän oli varma, että kyseessä oli Lentävä hollantilainen – merten pahamaineinen aavelaiva, jota kaikki merellä liikkujat pelkäsivät.

Hollantilainen toi mukanaan onnettomuutta ja kuolemaa, ja huonosti kävi myös kapteeni Larsenin miehistölle. Kaksi päivää ennen laivan saapumista Rotterdamin satamaan Landersbury kuoli sydänkohtaukseen. Kolmas miehistön jäsen löydettiin kuolleena jo samana aamuna, kun merimiehet näkivät aavelaivan Hyväntoivonniemen luona. Uhri makasi elottomana pedissään katsottuaan aavelaivaa kajuutan ikkunasta.

Kuolinsyyksi laivan lokikirjaan merkittiin äärimmäinen pelko. Jälleen kerran usea täysikasvuinen mies oli menehtynyt nähtyään tarunhohtoisen laivan.

Lentävä hollantilainen – kenties kuuluisin merenkulkijoiden taru – oli aikoinaan ja on yhä kietoutunut salaperäisyyden verhoon. Onko edellä kerrottu ja ovatko monet muut kertomukset arvoituksellisesta aluksesta vain silkkaa tarua, vai piileekö aavelaivan tarinassa pisara totuutta?

Aavelaiva sai nimen 1700-luvulla

Kun kapteeni Larsenin laivan miehistö vuonna 1881 näki Lentävän hollantilaisen, se ei ollut ensimmäinen kerta, kun merimiehet olivat kohdanneet aavelaivan. Tutkijat uskovat, että tarinat Lentävästä hollantilaisesta alkoivat kukoistaa jo 1700-luvun alussa. Silloin käheät äänet kaikuivat kievareissa, kun merimiehet kertoivat kirotusta laivasta, jonka kapteeni edelleen kynti myrskyisiä vesiä Afrikan eteläkärjen tienoilla.

Siitä lähtien Lentävän hollantilaisen eli niin sanotun kuolemanlaivan kohtaaminen on ollut merimiesten suurin kauhu. Ensimmäisen kerran se mainittiin kirjallisessa lähteessä vuonna 1790, kun britti John MacDonald kertoi tarunomaisesta laivasta. Matkakirjassa purjehduksistaan kaikilla maailman merillä hän kertoo muun muassa Hyväntoivonniemen vaarallisesta kiertämisestä, jolloin merimiehet sanoivat nähneensä Lentävän hollantilaisen, kuten lyhyesti mainitaan MacDonaldin kirjassa Travels in various part of Europe, Asia and Africa during a series of thirty years and upward.

Irlantilaissyntyinen rangaistusvanki ja kirjailija George Barrington kirjasi vuonna 1795 muistiin ensimmäisen pidemmän kertomuksen Lentävän hollantilaisen kohtaamisesta kirjassaan A Voyage to New South Wales. Matkalla Englannista Kaakkois Australiaan Barringtonin purjelaiva oli juuri ohittanut Hyväntoivonniemen kahdelta yöllä, kun puosu tuli herättämään irlantilaisen. Barrington näki, että puosun kasvoilla näkyi pelko ja kauhistus.

Luojan tähden, miten kiihdyksissä olen! Olen juuri nähnyt Lentävän hollantilaisen katsoessani keulamme yli. Se tuli suoraan meitä kohti kaikki purjeet ylhäällä, puosu huudahti.

Barrington riensi pelästyneen puosun kanssa ylös kannelle nähdäkseen laivan, josta oli kuullut merimiesten puhuvan, mutta irlantilainen ei itse nähnyt kuolemanlaivaa. Puosu oli varma asiastaan ja sanoi myös nähneensä aavelaivan kaikkien alemman kannen luukkujen olleen auki, vaikka oltiin avomerellä, mutta Barrington epäili miehen puheita. Kirjassaan hän tuomitsi näyn taikauskoksi.

Walesin prinssi näki aavelaivan

Useimmille merenkulkijoille Lentävä hollantilainen oli kuitenkin totista totta. Etenkin tarina 1800-luvulta vahvisti kansan uskoa aavelaivaan. Vuonna 1881 Britannian teini-ikäinen prinssi George, josta myöhemmin tuli kuningas Yrjö V, oli purjelaiva Bacchantella. Tuolloin 16-vuotias prinssi oli viettänyt yli kaksi vuotta merillä osana kadetin koulutustaan. Monista kokemistaan purjehduspäivistä huolimatta 11. heinäkuuta 1881 iskostui ikuisesti hänen muistiinsa. Sinä päivänä Walesin prinssi koki jotain hyvin epätavallista Australian vesillä Melbournen ja Sydneyn välillä.

Kello 4.00 Lentävä hollantilainen ohitti keulamme. Oikean aavelaivan lailla se lipui oudossa itsevalaisevassa punaisessa kajossa, jossa näimme mastot, korokkeet ja purjeet, prinssi kuvaili.

Prinssi Georg oli yksi Bacchantella olleista 13 miehestä, jotka kokivat ihmeellisen näyn. Se teki suuren vaikutuksen myöhempään kuninkaaseen. Lentävä hollantilainen oli ollut vain 200 metrin päässä ja näkynyt terävänä kuin korkokuva, mutta sitten aavelaiva katosi oudosti.

Minkäänlaisesta laivasta ei ollut jälkeäkään horisontissa, ei lähellä eikä kaukana. Yö oli selkeä ja meri rauhallinen, kerrottiin lokikirjassa.

Prinssi ja merimiehet tiesivät kuitenkin hyvin, mitä oli tapahtunut. He olivat nähneet omin silmin pahamaineisen aavelaivan, mikä tarkoitti, että onnettomuuksia oli tiedossa. Eikä Bacchanten miehistön tarvinnutkaan odottaa muutamaa tuntia kauempaa, kun onnettomuus tapahtui:

Kello 10.45 laivamme tähystäjä, joka oli ensimmäisenä nähnyt Lentävän hollantilaisen aamulla, putosi keulakannelle etumärssystä (puoliympyrän muotoinen lava laivan etumastossa, toim.) ja murskaantui kuoliaaksi.

Tilanne vain paheni, kun Bacchanten kapteeni sairastui vakavasti laivan saavuttua satamaan, eikä hänen henkeään voitu pelastaa. Se, että kuninkaallinen oli nähnyt Lentävän hollantilaisen, vahvisti aavelaivan olemassaolon merenkulkijoiden keskuudessa. Samana vuonna myös ruotsalainen kapteeni Larsen miehistöineen näki aluksen, ja kolmen vuoden kuluttua yhdysvaltalaisen Relentless-klipperin merimiehet havaitsivat kuolemanlaivan Hyväntoivonniemen luona. Rahtilaivan kapteeni Daniel Sheaver käski ruorimiehen purjehtia aavelaivaa kohti, mutta Relentlessin päästyä lähemmäksi ruorimies kaatui kuolleena kannelle. Samana yönä klipperi joutui kovaan myrskyyn, jossa kaksi merimiestä huuhtoutui reelingin yli ja katosi aaltoihin. Myös monet muut laivojen miehistöt kertoivat 1800-luvun lokikirjoissa nähneensä pelätyn aavelaivan. Kukaan itseään kunnioittava merimies ei uskaltanut tuohon aikaan kiistää, että Lentävä hollantilainen oli olemassa, mutta miten taru on jäänyt niin sitkeästi elämään merimiesten mieliin? Saattoiko sittenkin olla totta, että oikea laiva oli muuttunut aavelaivaksi?

Juopunutta kapteenia rangaistiin

Aavelaivan olemassaolo on vaikea asia tutkijoiden käsiteltäväksi, jos ajatuksella halutaan leikitellä. Laivasta ei ole olemassa mitään hylyn jäännöksiä, joita voitaisiin kaivaa esiin meren pohjasta, ja kysymys laivan olemassaolosta perustuu lähinnä taikauskoon ja vanhoihin merimiesten kertomuksiin, jotka eivät täsmää tieteen havaintoihin. On kuitenkin helppo todeta, onko tarun alkuperällä ylipäätään juuria todellisuudessa. Laajimmassa versiossa tarinasta, miten Lentävästä hollantilaisesta tuli aikoinaan aavelaiva, päähenkilönä on hollantilainen kapteeni Hendrick van der Decken.

Tarun mukaan van der Decken kuljetti laivallaan vuonna 1641 matkustajia ja lastia Amsterdamista Bataviaan, nykyiseen Jakartaan Indonesiassa, kun alus joutui ankaraan myrskyyn Hyväntoivonniemen luona. Kapteeni ei pelännyt mitään ja kerskui aina, ettei yksikään myrsky saisi häntä kääntymään takaisin, mutta Etelä-Afrikan eteläkärjen valtavissa aalloissa hänen aluksensa ja kaikki matkustajat olivat hengenvaarassa. Van der Decken ei kuitenkaan piitannut vaarasta. Hän joi viinaa ja kirosi mukanaan olleet