Natsien rikokset

By Maailman historia

Vuonna 1934 Hitler määräsi murhattavaksi yli 80 oman puolueensa jäsentä. Kahden verisen päivän ajan SS-yksikkö tappoi merkittäviä kenraaleja ja parlamentin poliitikkoja sekä kymmeniä SA-joukkojen miehiä.Kesäkuussa 1940 saksalaiset sotilaat marssivat Puolaan. Seuraavan neljän vuoden aikana arkkitehdit, insinöörit ja SS-upseerit alkoivat rakentaa yhtä historian kauhistuttavimmista paikoista: Auschwitzin kuolemantehdasta.Hehkuvat neulat, ruoskat ja kiehuva vesi – Gestapo-pomon Klaus Barbien sadistiset menetelmät eivät tunteneet rajoja. Kahden vuoden aikana hän kidutti tuhansia juutalaisia ja vastustajia Ranskan Lyonissa.Myrkyllisiä injektioita silmiin ja verisiä leikkauksia ilman tainnutusta. Natsilääkäri Josef Mengelelle Auschwitzin keskitysleiri oli laboratorio – ja vangit hänen laboratorioeläimiään. "Natsien rikokset" kuvaa natsien kauhistuttavia rikoksia toisen maailmansodan aikana.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Apr 17, 2020
• ISBN: 9788726383188

Book preview

www.egmont.com

1. Hitlerin terrori alkoi

Vuonna 1934 Hitler tunsi itsensä niin uhatuksi, että hän otti lain omiin käsiinsä ja murhautti yli 80 vastustajanaan pitämäänsä henkilöä. Kahden vuorokauden aikana SS-joukot teloittivat SA-joukkojen miehiä sekä parikymmentä valtiopäiväedustajaa ja kenraalia.

Else Christensen

Saksa 1934

Adolf Hitler oli ollut valtakunnankanslerina lähes puolitoista vuotta, mutta hänen yksinvaltansa tiellä oli vielä monia poliittisia vastustajia. Vaarallisimpia olivat kuitenkin vehkeilijät puolueen sisällä. Yksi näistä oli neljän miljoonan SA-miehen johtaja Ernst Röhm, joka vastusti Hitleriä avoimesti ja vaati sosiaalista vallankumousta.

Maaliskuu 1934, berchtesgaden.

SA-upseeri Viktor Lutzen raportti huolestuttaa Hitleriä.

Kirkkaassa ilmassa oli vielä jäljellä talven kirpeyttä, mutta vuorenhuipuille lankeavat hehkuvat auringon säteet ennakoivat jo kevään tuloa. Valtakunnankansleri Adolf Hitler istui vuoristohuvilansa Berghofin terassilla nuoren SA-upsee- rin Viktor Lutzen kanssa. Tämä oli pyytänyt tapaamista, ja nyt miehet istuivat ulkosalla teetä siemaillen ja lumipeitteisiä Alppeja ihaillen.

Ernst Röhm oli mennyt liian pitkälle, Lutze selitti. Natsien vapaaehtoisten SA-joukkojen eli Sturmabteilungin johtaja Röhm oli tyytymätön Hitlerin politiikkaan, jota hän piti liian lepsuna kansallissosialismin alkuperäisiin ihanteisiin verrattuna. Röhm lietsoi vallankumousta. Lutze kertoi, että äskettäin Röhm oli kutsunut Hitleriä naurettavaksi korpraaliksi. Lutze hiljensi äänensä ja siteerasi kuiskaten Ernst Röhmin harhaoppisimpia sanoja:

Hitler on petturi. Meidän on lähetettävä hänet pitkälle lomalle.

Hitler ymmärsi, että Röhm oli hänen pyrkimystensä tiellä. Teollisuusjohtajat eivät suostuisi yhteistyöhön hallituksen kanssa niin kauan kuin Röhm vaahtosi vallankumouksesta. Lisäksi tavallinen kansa oli kyllästymässä väkivaltaisten SA-joukkojen terroriin kaduilla. Saksan ikääntyvä presidentti, Paul von Hindenburg, oli kuolemaisillaan. Hitlerin oli saatava Röhm aisoihin, jos hän halusi periä presidentin viran Hindenburgin jälkeen ja taata kaiken vallan itselleen.

Se ei olisi kuitenkaan helppoa. Röhm ei ollut ainoastaan vaarallinen vihollinen, hän oli myös Hitlerin vanha ystävä ja taistelutoveri. Lisäksi hänestä ja hänen ruskeapaidoistaan voisi vielä olla hyötyä Hitlerille. Täytyy antaa asian hautua, Hitler sanoi mietteliäästi.

30. Kesäkuuta 1934, KLO 02.30

Hitler lentää Müncheniin, missä SA-joukot kuuluvat aiheuttavan levottomuuksia kadulla.

Kesäinen taivas oli kirkas ja pilvetön. Kaukana alapuolella kaupungit näkyivät laajoina valomerinä ja joet kiemurtelivat maiseman läpi kuin kimaltelevat hopeanauhat. Aika ajoin radiosta kuului säätiedotus tai lentäjä ilmoitti rauhallisella, hädin tuskin moottorin jylyn yli kuuluvalla äänellä, minkä kaupungin yli lennettiin, ja osoitti ikkunasta kaupunkeja: Potsdam, Leipzig, Regensburg.

Hitler istui tapansa mukaan kakkospilotin paikalla. Hänellä oli päässään lentäjänlakki, ja hän oli nostanut nahkatakkinsa kaulukset pystyyn. Valtakunnankansleri tuijotti vaitonaisena yöhön. Takana oli pitkä päivä ja ilta, jolloin oli pitänyt tehdä kiperiä päätöksiä, ja uusi päivä oli jo alkamassa. Ratkaisun hetki oli koittanut.

Münchenissä Hitlerin ennen niin uskollisten SA-joukkojen jäsenet protestoivat kaduilla. Hitlerin lähin neuvonantaja uumoili vallankumouksen olevan tekeillä. Ernst Röhm oli pettänyt Hitlerin. Berliinissä Hitlerin vastustajat ja vanhat puolueet kokosivat rivejään. Kaikki, jotka eivät myötäilleet häntä ja hänen ajatuksiaan uudesta Saksasta, olivat liikkeellä. He näkisivät hänen mielellään vallasta syöstynä. Hänen oli toimittava heti, jollei hän halunnut menettää otettaan Saksasta, hänen Saksastaan.

KLO 02.30, Kaufering münchenin lähellä

Hitlerin henkilökohtaisten joukkojen, SS-Leibstandarte Adolf Hitlerin, sotilaat valmistautuvat SA:n vastaiseen iskuun.

Hämmentyneenä sotilaat kokosivat itsensä. He oikoivat mustia univormujaan, joissa he olivat nukkuneet, vetivät saappaat jalkaansa ja asettuivat riviin.

SS-johtaja Sepp Dietrich selosti tilanteen lyhyesti ja ytimekkäästi. Käskyjä olisi toteltava kyselemättä ja kaikki petturit eliminoitaisiin. SA:n johto oli pettureita ja synnintekijöitä, hän sanoi viitaten Röhmin ja muiden SA-johtajien tunnettuun homoseksuaalisuuteen. Leibstandarten tehtävä oli suorittaa puhdistuksia, puolustaa Saksan kunniaa ja suojella Führeriä.

Heil Hitler! miehet vastasivat kuin yhdestä suusta ja kohottivat kätensä natsitervehdykseen. SS-riimukuvioilla varustettujen mustien kypärien alta katsovilla kasvoilla oli sisukas ja päättäväinen ilme. Vaitonaisina miehet kapusivat ulkona odottaviin kuorma-autoihin.

Dietrich tarkkaili miehiään hymynkare huulillaan: SA:n taru oli lopussa.

KLO 05.00, München

Sisäasiainministeriössä todetaan levottomuuksien päättyneen.

Todellisuudessa levottomuudet olivat vain vähäinen mielenosoitus, jossa muutama SA-mies oli huudellut Hitlerin-vastaisia iskulauseita. Propagandaministeri Goebbels ja SS-johtaja Himmler vaahtosivat kuitenkin vallankumouksesta, ja Hitler uhkui suuttumusta. Hän haetutti luokseen Schmidt-nimisen SA-johtajan.

Schmidt oli hädin tuskin astunut sisään, kun Hitler