Vaativimmat erikoistehtävät

By Maailman historia

Taistelu oli voitettu, vihollinen oli ajettu pakoon ja rauha vallitsi. Näin ajattelivat usein kenraalit – mutta erehtyivät. Koko sodan ajan erikoiskoulutuksen saaneet sotilaat huolehtivat siitä, ettei vihollinen saanut rauhaa. Kommandoyksiköt iskivät missä tahansa: Saksalainen kenraali siepattiin keskellä Kreetaa. Laskuvarjojoukot vapauttivat Mussolinin vankeudesta vuoren laelta. Brittiyksiköt räjäyttivät pikkukaupungissa Norjassa tehtaita, jotta Saksa ei olisi saanut teollisuudelleen raaka-aineita.Sodan osapuolet kävivät myös ovelaa kaksintaistelua: natsit horjuttivat brittien taloutta väärillä seteleillä, ja Stalinin huippuvakoojat huijasivat vihollisiaan.MAAILMA SODASSA -sarjan 14. kirja kertoo sodan vaativimmista tehtävistä.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Apr 15, 2020
• ISBN: 9788726383737

Book preview

lukuhetkiä!

1. Stalinin james bond huiputti vihollisia

Harva epäili Richard Sorgea, saksalaislehti Frankfurter Zeitungin Tokion-kirjeenvaihtajaa, muuksi kuin kerskailevaksi juopoksi ja naistenmieheksi. Sekä japanilaiset että saksalaiset joutuivat kuitenkin yllättymään. Saksalais-neuvostoliittolainen Sorge olikin Neuvostoliiton vakooja ja sodan tärkeimmän tiedusteluoperaation toteuttaja.

Sota on hävitty! Richard Sorge seisoi puhelinkopissa muodikkaan Imperial Hotelin aulassa Tokiossa Japanissa ja huusi keuhkojensa pohjasta. Linjan toisessa päässä Saksan suurlähettiläs Eugen Ott oli mykkänä hämmästyksestä. Sorge laski luurin ja hoiperteli huterin jaloin takaisin baariin. Oli vasta alkuilta, mutta hän oli jo umpipäissään. Muutamaa tuntia aikaisemmin Sorge, joka oli Neuvostoliiton salainen agentti, oli saanut vahvistuksen, että hyökkäys, jonka hän oli jo pitkään tiennyt olevan edessä, oli nyt toteutunut. Saksan Wehrmacht oli tunkeutunut Neuvostoliiton rajan yli ja teurasti puna-armeijan joukkoja. Harjaantuneena vakoojana Sorge tiesi, että hänen tuli pitää naamiota yllä, mutta sinä iltana hän romahti. Kasvot surusta ja vihasta vääntyneinä hän raivosi itse Hitlerille: Hemmetin rikollinen! Murhaaja! Ensin hän allekirjoitti ystävyyssopimuksen Stalinin kanssa ja sitten löi puukolla selkään. Stalin antaa mokomalle paskiaiselle vielä opetuksen. Odottakaa vain, niin näette!" hän huusi niin, että sali raikui. Muut baarin asiakkaat tuijottivat kiusaantuneina lasejaan.

Saksan suurlähettiläs oli ärtynyt Richard Sorgen sopimattomasta käytöksestä, mutta sekään ei horjuttanut suurlähettilään ja muiden Tokion saksalaisyhteisön johtohahmojen luottamusta mestarivakoojaan. Sorge oli toki mennyt liian pitkälle, mutta hävytön käytös ei ollut hänelle epätavallista, päinvastoin. Sorgen suoruus ja peittelemätön epäluulo natsihallintoa kohtaan lisäsi hänen uskottavuuttaan. Kukaan ei voinut kuvitella, että Sorgen kaltainen kuumakalle voisi olla vakooja. Peitetoiminta tehosi täysin ja edisti Sorgen onnistumista tiedusteluoperaatiossa, joka muutti sodan kulun.

Sorge oli täydellinen vakooja

Sorgella oli hyvät edellytykset vakoojaksi. Hän oli saksalaisen isän ja venäläisen äidin poika ja oli syntynyt maalaiskylässä Bakun lähellä Azerbaidžanissa. Kun Sorge oli 2,5-vuotias, perhe muutti Berliiniin, ja Sorge varttui tuntien juuriensa olevan molemmissa kulttuureissa. Vahva tietoisuus siitä, että olen syntynyt Etelä-Kaukasuksella ja että muutimme Berliiniin, kun olin pieni, hän kirjoitti myöhemmin. Kun ensimmäinen maailmansota puhkesi, Sorge liittyi armeijaan. Hän haavoittui taisteluissa kolmesti, viimeisellä kerralla kranaatinsirpaleet porautuivat hänen molempiin jalkoihinsa. Sen johdosta Sorge ontui pahoin, sai toisen luokan rautaristin ja kiinnostui kommunismista. Häntä hoitanut sairaanhoitaja toi hänelle Karl Marxin, kommunismin keskeisen teoreetikon, kirjoja. Sorgea järkytti ensimmäisen maailmansodan raakuus, ja hän piti sotaa kapitalistimaiden itsekeskeisyyden tuloksena. Kommunismin sanoma veljeydestä ihmisten ja valtioiden välillä vetosi häneen, ja pian hän liittyi kommunistiseen puolueeseen. Saksan viranomaiset pelkäsivät samanlaista vallankumousta, joka muutamaa vuotta aiemmin oli muuttanut Venäjän neuvostotasavallaksi, ja kukisti kovalla kädellä kommunistit. Vuonna 1924 Sorge tunsi maan polttavan jalkojensa alla ja päätti muuttaa Neuvostoliittoon, jota hän oli alkanut pitää henkisenä ja poliittisena kotinaan.

Stalin vetosi nuoriin

Sorge ei ollut suinkaan yksin. Ensimmäisen maailmansodan veriset joukkosurmat olivat särkeneet monen läntisen nuoren kuvitelmat ja tehneet heistä kriittisiä silloista yhteiskuntaa kohtaan. Kommunismi ja bolševikkivallankumouksen myötä vuonna 1917 syntynyt neuvostotasavalta vastasivat nuorten kaipuuseen. Innostusta ruokkivat toimittajat, kirjailijat ja matkailijat, jotka palasivat suuresta itäisestä maasta kertoen, miten tasa-arvoiset työläiset ja maatyöläiset yhdessä loivat taloudellista hyvinvointia ja kulttuurielämä pulppusi luovuutta ja optimismia.

Eri puolilla Länsi-Eurooppaa ja Yhdysvaltoja kommunistipuolueet kasvoivat, ja aatteellisesti valveutuneimpia jäseniä lähetettiin Moskovaan Kominternin eli Kommunistisen internationaalin maailmankongresseihin. Kokouksissa jäseniä, jotka usein kuuluivat väestön koulutetuimpaan osaan, kehotettiin pitämään tarkasti silmällä kotimaansa oloja. Näin jäsenet saattoivat omalta osaltaan edistää rauhaa, kun he estivät sen, että yksikään maa varustautuisi jälleen sotaan ja hyökkäisi muihin maihin, osallistujille selitettiin. Komintern oli 1930-luvun puolivälissä sateenvarjojärjestö yli 60 kommunistipuolueelle eri puolilla maailmaa. Järjestöllä oli myös tiedusteluosasto, josta vähitellen kasvoi maailman suurin vakoojien verkosto.

Stalin salakuunteli ministereitä

Jopa Stalinin lähipiirissä vain harvat tiesivät, että neuvostojohtaja oli pitkään potenut vakavaa vainoharhaisuutta. Jo 1920-luvun alussa ollessaan politbyroon jäsen ja puolueen pääsihteeri Stalin määräsi asennettavaksi erityisen puhelinlinjan toimistoonsa. Linjalla hän saattoi kuunnella politbyroon muiden jäsenten yksityispuheluita. Koska yhteys – toisin kuin Kremlin muilla puhelinlinjoilla – ei kulkenut keskuksen kautta vaan se luotiin suoraan valintakiekkopuhelimella niin sanotussa vertuška-järjestelmässä, ministerit eivät epäilleet mitään vaan puhuivat avoimesti.

Salakuuntelusta oli Stalinille paljon hyötyä valtataisteluissa, kun vallankumousjohtaja Lenin sairastui ja vuonna 1924 kuoli. Työtovereitaan salakuuntelemalla Stalin pystyi manipuloimaan vihollisia ja hyödyntämään ystäviä valtapelissä, jolla hän varmisti itselleen paikan Leninin seuraajana ja Neuvostoliiton kiistattomana johtajana.

Stalinin epäluuloisuus vain paheni. Saadakseen maasta taloudellisesti ja sotilaallisesti kilpailukykyisen läntisiin kilpailijoihin nähden hän toteutti voimakkaan teollistamisen. Maatyöläiset pakkosiirrettiin pois pelloilta töihin raskaan teollisuuden ja aseteollisuuden palvelukseen.

Tuotantoluvut nousivat pilviin, mutta hinta oli kallis. Tutkijat arvioivat, että 10 miljoonaa ihmistä kuoli nälänhädässä, joka seurasi Stalinin kovakätisiä toimia. Suojatakseen itseään kapinalta Stalin perusti vuonna 1934 turvallisuuspalvelu NKVD:n pitämään silmällä Stalinin vihollisia kotimaassa ja ulkomailla. Myös puna-armeijassa, Kominternissä ja armeijan turvallisuuspalvelu GRU:ssa NKVD ohjaili armeijaa, johon kuului ilmeisesti kymmeniätuhansia agentteja.

Sorge määrättiin japaniin

Yksi agenteista oli Richard Sorge. Sorge lähetettiin jo vuonna 1929 ensimmäiseen tehtäväänsä, joka suuntautui Kiinaan. Vuonna 1933 hänet kutsuttiin kotiin ja lähetettiin vuorostaan Japaniin. Maa oli vuosina 1931–1933 vallannut Mantšurian Koillis-Kiinassa. Neuvostoliitto pelkäsi, että Japani etenisi sieltä käsin kohti itää, ja tarvitsi jonkun tarkkailemaan sotilaallista kehitystä yleensä ja etenkin joukkojen liikkeitä kohti Neuvostoliiton rajoja. Japanissa Sorgen tuli esiintyä toimittajana. Uskottavuutensa varmistamiseksi hän matkusti Japaniin Saksan kautta. Ennen Japaniin lähtöä Sorge tapasi tohtori Zellerin, Frankfurter Zeitung -lehden päätoimittajan, joka lupasi ostaa Sorgen kirjoittamia juttuja. Zellerin läheinen ystävä oli Eugen Ott, Saksan uusi sotilasasiamies Tokiossa. Zeller pyysi Sorgea toimittamaan kirjeen Ottille. Kirjeessä Zeller suositteli toimittajaa mitä lämpimimmin. Voitte jokaisessa asiassa luottaa Sorgeen, tohtori Zeller vakuutti kirjeessään Ottille. Ott luotti Zellerin sanaan ja kutsui Sorgen mukaan Japanin miehittämään Mantšuriaan. Sorgen myöhemmin kirjoittama selostus toimittajan ominaisuudessa toi hänelle suurta ihailua Berliinissä ja Ottin silmissä. Ott piti häntä pian lähimpänä neuvonantajanaan.

Sorge myös kyläili päivittäin Ottin perheen luona, missä 7-vuotias Ulli-tytär kutsui häntä Richard-sedäksi. Ystävyyteen ei tullut säröä edes silloin, kun Sorge aloitti suhteen sotilasasiamiehen vaimoon, Helmaan. Ott käytti vailla katkeruutta Sorgesta ilmausta Der Unwiderstehliche eli Vastustamaton ja säilytti luottamukselliset välit