Talvisota Kuhmossa III: Kuolema kolkuttaa korvessa

By Väinö Mononen

TALVISOTA KUHMOSSA III

Kuolema kolkuttaa korvessa


Talvisota Kuhmossa III on jatkoa edelliselle kirjoittamalleni teokselle Talvisota Kuhmossa II.
Sisältö esittelee massiivisia neuvostojoukkoja ja heidän taustojaan sekä sivuaa Puna-armeijan käymää ankaraa kamppailua Kuhmon taisteluissa ja heidän sietämättömiä olojaan rintamalla.
Ajautuessaan motteihin he joutuivat vieraalla maalla ainaisen nälän ja kylmän lisäksi kestämään myös täysin epäinhimillisiä olosuhteita jatkuvassa suomalaispuristuksessa.

Neuvostosotilaat, jotka onnistuivat selviytymään hengissä rauhan tuloon saakka, eivät varmaankaan osanneet odottaa jääkylmää vastaanottokomiteaa kotimaassaan.
Suuri osa kotiin palanneista tuomittiin kenttätuomion saaneina maanpettureina ilman armoa välittömästi ammuttaviksi.
Moni teloituksista selvinneistä passitettiin menolipun kanssa vankileireille, jotka nielaisivat tuhansittain miehiä lopulliseen kadotukseen.
Vain harva heistä palasi takaisin. Veljeskansan vapauttajien
kohtalo ei todellakaan ollut kadehdittava.

Kansien välistä löytyy lisäksi myös runsaasti erilaisia tilastoja neuvostoliittolaisten osalta, kuten muun muassa suurarmeijan sotilaiden kalustoa sekä heidän erilaisia aseitaan ja varusteitaan. Mukana on myös yksittäisten venäläissotilaiden paljon puhuvia kommentteja sekä ilmavoimien lentäjien karuja kohtaloita.

MKT, tietokirjailija Väinö Mononen

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Jun 2, 2020
• ISBN: 9789528077800

Väinö Mononen

Väinö Mononen I am Väinö Mononen, born under the sign of Aquarius in 1957 in Kiihtelysvaara in North Karelia, Finland. I currently work as a non-fiction writer and war researcher. During my actual working career, I mainly worked in business, for example in sales and marketing. I completed my conscript service in the Kainuu brigade, through which I became a Finnish reserve officer, who later worked for several years in the field of voluntary national defense as a spokesperson and as the editor-in-chief of the reservists' newspaper, while traveling and participating in numerous refresher exercises around the province of North Karelia. Along with that, I also started walking in the raven landscapes of Kainuu, especially in Kuhmo, where my father also lived. The peace of nature and the inexhaustible wilderness attracted more and more people. Walking through the terrain, I couldn't help but notice the moss-covered scars of the winter war. No wonder I became seriously interested in those past events. A Finn doesn't believe until he sees with his own eyes and hears with his own ears - that's what happened to me too. Over the years, so many remembered events began to accumulate that they had to be recorded in written form. For this reason, I have previously written and published 16 non-fiction books in Finnish: - Death Alley Run (Alfamer 2006) - Flames of underworld (Edico 2011) - The War Path of a Battalion (Books on Demand 2016) - Dolin's ski brigade (Books on Demand 2018) - Fire and flint (Books on Demand 2019) - Winter War in Kuhmo I - V (Books on Demand 2020) - Winter War in Suomussalmi I - V (Books on Demand 2021) - Curse of Kianta (Books on Demand 2022) MKT, nonfiction writer Väinö Mononen Website: www.sotatutkija.jimdo.com

Book preview

Alkusanat

Sisällöstä

Talvisota Kuhmossa III on jatkoa edelliselle kirjoittamalleni teokselle Talvisota Kuhmossa II.

Aineisto on useista eri tietolähteistä koottu kertomus, jonka oma sisältö esittelee massiivisia neuvostojoukkoja ja heidän taustojaan sekä sivuaa Puna-armeijan käymää ankaraa kamppailua Kuhmon taisteluissa ja heidän sietämättömiä olojaan rintamalla.

Ajautuessaan motteihin he joutuivat vieraalla maalla ainaisen nälän ja kylmän lisäksi kestämään myös täysin epäinhimillisiä olosuhteita eversti Hjalmar Siilasvuon komentaman suomalaisen jalkaväkidivisioonan puristuksessa.

Suomalaisjoukot kävivät ankaraa kamppailua Puna-armeijan uutta jalkaväkidivisioonaa vastaan Löytövaaran taisteluissa ja pilkkoivat samalla Saunajärven suurmottia pienempiin osiin.

Ratkaisua haettiin yhä kiivaammin ja taistelut ääriolosuhteissa jatkuivat aina maaliskuulle saakka, kunnes Neuvostoliiton ja Suomen kahdenväliset neuvottelut johtivat aselepoon ja rauhaan.

Neuvostosotilaat, jotka onnistuivat selviytymään hengissä rauhan tuloon saakka, eivät varmaankaan osanneet odottaa jääkylmää vastaanottokomiteaa kotimaassaan.

Suuri osa kotiin palanneista tuomittiin kenttätuomion saaneina maanpettureina ilman armoa välittömästi ammuttaviksi.

Moni teloituksista selvinneistä passitettiin menolipun kanssa vankileireille, jotka nielaisivat tuhansittain miehiä lopulliseen kadotukseen.

Vain harva heistä palasi takaisin. Veljeskansan vapauttajien kohtalo ei todellakaan ollut kadehdittava.

Kansien välistä löytyy lisäksi myös runsaasti erilaisia tilastoja neuvostoliittolaisten osalta, kuten muun muassa suurarmeijan sotilaiden kalustoa sekä heidän erilaisia aseitaan ja varusteitaan. Mukana on myös yksittäisten venäläissotilaiden paljon puhuvia kommentteja sekä ilmavoimien lentäjien karuja kohtaloita.

Lopuksi olen tuonut esiin vielä viestejä itärajan takaa ja talvisodan tämänpäiväisiä jälkimaininkeja Venäjältä.

Tämä teos on omistettu Kuhmossa 1939-1940 käydyn talvisodan venäläisveteraaneille ja heidän unohtuneelle muistolleen.

Enossa 13. maaliskuuta 2020

Väinö Mononen

Sisällysluettelo

Alkusanat

Sisällöstä

Neuvostoliitto pelottava vihollinen

Armeijan alkuvaiheita

Jumalattomuus ottaa vallan

Uskonnollinen vaino

Puna-armeijan joukot

Tapahtumien taustatekijöitä…

…ja linjanvetoja

Sotilasmahdiksi

Sotavoimien johtojärjestelmä

Järjestelmä elää ja voi hyvin

Aseita ja aluerajauksia

Tehokas sotateollisuus

Hallituksen erikoisjoukot

Venäjän sotilasmenot

Valmistautumista sotaa varten

Valvontaa ja vakoilua

Pyhä vala

Noitavainoja ja ilmiantoja

Avuttomia aseita ja kelvottomia karttoja

Raakoja otteita omia komentajia kohtaan

Lisäkoulutusta tarvittiin

Venäläiset perustavat hiihtopataljoonia

Venäläiset hiihtojoukot

Sotilaan tuntomerkit

Hiihtojoukkojen aseistus

Konepistooli PPD (M/34)

Konepistooli PPD (M/34-38)

Automaattikivääri AVS-36 (M/36) Simonov

Puoliautomaattikivääri SVT-38 (M/38) Tokarev

Jalkaväenkivääri m/91-30

Tarkka-ampujakivääri m/91-30

Maxim-konekivääri (m/1910)

Emma-pikakivääri m/27 Dektjarev DP-27

Revolveri Nagant M 1895

Tähti-pistooli Tokarev TT-33

Valopistooli m/1930

Naku-kranaatinheitin (50 Krh/39)

Varsikäsikranaatti RGD-33

Munakäsikranaatti F1

Varoitus!

Venäläisten olosuhteista rintamalla

Vodkaa ja voivottelua

Hermot kireällä

Ei lepoa ei lämpöä

Muita viheliäisyyksiä

Eikä muonassakaan ollut kehumista

Tietöitä ja kuljetuksia

Suomen Kansanarmeija

Ensimmäinen armeijakunta

Pääministeri Kuusinen

Kenraali Anttila

Kirjeenvaihtoa

Viimeinen isku

Edessä uusiutumisvaihe

Uusia karttoja ja taisteluoppaita

Komeita karttalehtiä

Taktinen taisteluopas

Viimeisintä asetekniikkaa

Sarjatuliaseita saadaan

Tykistön käyttöä

Heittimiä ja muita vempaimia

Paljon panssarivaunuja

Muita aselajeja

Erikoisjoukkoja

Kuhmon valtausyritys

Kohti Kuhmoa

Kolme hyökkäyssuuntaa

Tilanne kiristyy

Raatteentien tapahtumat eivät saa toistua!

Saartoa ja motteja

Masentavat tappiot

Kuolemme niin kuin Isänmaamme poikien kuuluu!

Muita kohtaloita

Kurjuutta ja kuolemaa muuallakin

Haavoittuneiden käsittelyä

Kaatuneiden huoltoa

Rauha koittaa

Moskovan rauhansopimus

Rajanvetoa

Taistelualueiden siivousta…

…ja puhdistusta

Talvisodan hinta

Laskuoppia…

…ja tilastoja

Sotavangit

Leiriltä leirille

Puna-armeijan aseistusta

Jalkaväki

Kenttätykistö

Panssarivoimat

Venäläisten käyttämää panssarikalustoa

Puna-armeijan panssarivaunuja

Vickers 6-ton

Vaunun tekniikka

T-26 panssarivaunu

Vaunun eri mallit

T-28 panssarivaunu

T-35 panssarivaunu

BT-sarjan panssarivaunut

Vaunun eri mallit

BT-7-vaunun tekniikka

Puna-armeijan panssarikaluston käyttötarkoitus

Ilmavoimat

Neuvostoliittolaisen lentokaluston ominaisuuksia

9. Armeijan ilmavoimat

Keskitys Kuhmon rintamalle

9. Armeijan ilmavoimien lentokoneet 1.2.1940

Polikarpov I-15

Polikarpov I-16

Polikarpov I-153

Tupolev SB-2

Tupolev TB-3

Repolan lentotukikohta

Kiistatonta ilmaherruutta

Lentäjien kovia kohtaloita

Merivoimat

Asevoimien vertailua

Voimasuhteet

Neuvostojoukkojen määrät rintamalla sodan loppuvaiheessa

Jalkaväkidivisioonan määrävahvuudet

Jalkaväkirykmentin määrävahvuudet

Jalkaväkirykmentin pataljoonan määrävahvuudet

Lyhenteitä ja sotilassanastoa

Puna-armeija

Jalkaväki

Tykistövoimat

Panssarivoimat

Ilmavoimat

Muita yhteyksiä

Viestejä itärajan takaa…

Sotavalmistelut

Leningradin sotilaspiirin esikunnan oikaisu

Ylimmän sotaneuvoston päämajan direktiivi 8., 9. ja 14. Armeijan komentajille ja sisäasiain kansankomissaarille taistelutoimista vakoilua vastaan

Moskova, SNTL:n NKVD, Toveri Berijalle

Tjp:llä välitetty sanoma

Sosialististen Neuvostotasavaltojen Kansankomissaarien Neuvoston Asetus

Liite vientikielto

Ota meidät vastaan, Suomi-kaunotar

Jälkimaininkeja Venäjältä…

Näin Venäjällä perustellaan talvisotaa

Talvisodan aikana syntynyt legenda suomalaisista kiertää yhä kauhutarinana Venäjällä

Pietarin talvisotanäyttelyt

Puna-armeijan salainen ase talvisodassa oli votkaryyppy pahimmillaan karmeat seuraukset

Tämä on tuorein luku Puna-armeijan tappioista talvisodassa koko totuutta ei tiedetä vieläkään

Suomea ei uhannut talvisodassa itsenäisyyden menetys vaan kansanmurha

Suomalaista sankaruutta

Raatteentie

Näin Venäjä opettaa talvisodasta yhdessä kirjassa varsin erikoisia tulkintoja

Venäjän historia, vuodet 1914-1945

Yleinen historia

Venäjän historia, 1900-l. alku ja 2000-l. alku

Yleinen historia, uusi historia

Venäjän historia, vuodet 1914-1945

Historia, 1800-l. loppu 2000-l. alku

Venäjän historia

Yleinen historia

Venäjä maailmassa

Venäjän historia, 1-2

Talvisodan henki ei syntynyt isänmaallisuudesta

Puna-armeijan sotilaat ruokkivat vanhuksia ja vaivaisia

Kapeilla kilpasuksilla rintamalle

Talvisodan ihme Vuoden 1918 kostot eivät toistuneet

Suomalaissotilas juhli nukkumalla

Talvisodassa heikoimpia ei pilkattu

Talvisodan henki oli pienestä kiinni

Talvisodasta jää yhä mysteerejä

Valokuvaluettelo

Kuvalähteet

Lähdeluettelo

Talvisodasta Kuhmossa kertovaa kirjallisuutta

Erillisiä tietolähteitä ja haastattelutietoja

TALVISOTA KUHMOSSA III

Kuolema kolkuttaa korvessa

Neuvostoliitto - pelottava vihollinen

Armeijan alkuvaiheita

Jumalattomuus ottaa vallan

Uskonnollinen vaino: - Lenin itse oli jumalankieltäjä, joten ei ollut mikään ihme, että myös hänen lähimpien miestensä kannatti olla samaa mieltä hengellisistä asioista säilyttääkseen asemansa ja paikkansa neuvostohallituksessa.

Tammikuussa 1918 julkaistiin säädös, jonka nojalla kirkko erotettiin neuvostovaltion piiristä ja kansalaiset saivat oikeuden valita vapaasti uskontonsa. Samalla kirkkokunta menetti pyhän oikeutensa kastetoimituksiin, vihkimisiin, ruumiinsiunauksiin ja muihin kirkon suorittamiin virallisiin toimenpiteisiin.

Samanaikaisesti alkoi myös laajamittainen kirkon omaisuuden takavarikointi ja uskonnollinen vaino kohdistuen ensisijaisesti tietysti pappeihin ja munkkeihin, koska nämä olivat uskaltaneet asettua vallassa olevaa neuvostohallitusta vastaan.

Vainon aikana useita kirkkoja joko suljettiin tai hävitettiin ja samalla tuhottiin silmittömästi suuret määrät kirkollisissa rakennuksissa olleita taideaarteita.

Vuoden 1922 jälkeen ote vain kiristyi neuvostokirkon ympärillä, kun pappien päänmenoksi suunniteltu uskonnonvastainen propagandakoneisto käynnisti ohjelmansa. Koneistoa johti vain tätä tarkoitusta varten muodostettu seura - Jumalattomien yhdistys. Kuulostanee näin jälkikäteen enemmän kuin omituiselta, mutta yhdistyksen päätarkoitus oli hävittää maasta kaikki uskonnolliset liikkeet.

Vuonna 1929 kaikki julkinen ja yksityinen uskonnonharjoittaminen katsottiin jo täysin rikolliseksi toiminnaksi. Samalla kiellettiin myös kaikki uskonnolliset kokoukset ja lakkautettiin viimeisetkin hyväntekeväisyyttä harjoittaneet yhdistykset.

Kun viisivuotissuunnitelmien luvatussa maassa elettiin, laadittiin tietysti tämän jälkeen niin sanottu jumalattomuuspropagandan viisivuotissuunnitelma, jonka mukaan Jumalattomien yhdistyksen jäsenmäärän tuli suunnitelmakauden loppuun mennessä kohota 3,5 miljoonasta 17 miljoonaan.

Tämän jäsenhankinnan yhteydessä otteet muuttuivat suorastaan karkeiksi, kun neuvostoarmeija otettiin mukaan jäsenhankintaan ja harjoittamaan tuota samaista uskonnonkieltävää propagandaa.

Aikakausilehti Jumalaton (ven. Bjesboshnik) oli tuohon aikaan yksi vaikutusvaltaisimpia ja luetuimpia propagandan äänenkannattajia koko maassa.

Myös pyhäinkuvat ja ikonit olivat hävinneet yksityisistä kodeista ja tilalle laitettu halvat Leninin ja Stalinin värivalokuvat.

Vasta vuoden 1936 valtiosäännön 124. pykälä tasoitti hieman valtion ja kirkon välejä korostamalla kansalaisten harjoittamaa uskonnonvapautta.

Myöhemmin uskonnonvastainen propaganda hellitti otettaan jopa siinä määrin, että patriarkan toimi täytettiin uudelleen ja jäljellä olevat kirkot avattiin alkuperäiseen tarkoitukseensa.

Uskonnon mahtivalta kansalaisiin Venäjällä oli jo onnistuneesti murrettu, eikä viimeisin uudistus aiheuttaisi enää todellista vaaraa hallituksen toimille.

Kylmästi laskelmoiden tämä tarkoitti sitä, että uudistus tyydyttäisi sopivasti kansalaisten uskonnontarpeen ja vaikuttaisi rakentavasti yhteishenkeen ja neuvostokokonaisuuteen.

Tämä jumalattomuus oli tullut esille kenttäolosuhteissa heti talvisodan loputtua muun muassa jälkiensiivouksen yhteydessä, kun uteliaimmat suomalaiset olivat ihmetelleet ja kyselleet, eivätkö venäläiset pidä mitään juhlamenoja vainajia haudatessaan tai siunaa heitä jollakin tavoin.

Venäläiset olivat vastanneet vain ylimalkaisesti, ettei tarvitse, sillä heillä ei ole mitään Jumalaa.

- (Lähde: Venäjä sodassa; Alkuteos - Ryssland i krig: Sven Herman Kjellberg, suomennos Aake Ranta, WSOY, Porvoo 1945).

Puna-armeijan joukot

Tapahtumien taustatekijöitä…

- Työläisten ja talonpoikain Punainen Armeija oli muodostettu aiemmin I maailmansodassa lyödyn ja hajonneen tsaarin armeijan raunioille. Päällystönä toimi tuolloin entisiä upseereita ja miehistöstä nousseita johtajapersoonallisuuksia.

Alkuaikoina Puna-armeija taisteli eri tahoilla Moskovaa ja Pietaria kohti hyökkääviä valkoisia venäläisiä ja näiden liittolaisia vastaan. Suurimmillaan ollessaan Puna-armeija käsitti syksyllä 1920 peräti 5,5 miljoonaa miestä.

Kansalaissotien päätyttyä vallitsi kaikkialla Neuvostoliitossa täysin kaaosmainen taloudellinen tilanne. Kaaoksesta johtuen armeijaan luotiinkin myöhemmin vuosien 1924-25 perinpohjaisessa uudistuksessa sekajärjestelmä.

Rajasotilaspiirien joukot, ilmavoimat ja laivasto muodostivat suhteellisen pienen kaaderiarmeijan eli vakinaisen runkohenkilöstön. Reservien perustana oli alueellinen miliisijärjestelmä, jossa miehet olivat kauttaaltaan huonosti koulutettuja.

… ja linjanvetoja

- NKP:n keskuskomitean sotilasjaosto käsitteli maaliskuussa 1927 Neuvostoliiton länsirajan asemaa ja samalla myös naapurimaa Suomea koskevia asioita.

Paikalla olivat puheenjohtajana, sota-asiain kansankomissaari Voroshilov, politbyroon ja keskuskomitean jäsenet Buharin,

Andrejev ja Tshubar, sota-asiain kansankomissariaatista Tuhatshevski ja Kamenev, ulkoasiain kansankomissariaatista Litvinov ja sotaneuvostosta Unschlicht.

Viimeksi mainittu oli esittänyt tuolloin Kaakkois-Suomen valtaamista Kymijokea myöten ja ehdottanut sitä varten seuraavanlaisia ennakkotoimenpiteitä:

Leningradin sotilaspiirin alueelle lisätään kaksi divisioonaa

Suomen vastaista rajaa Karjalan kannaksella linnoitetaan

Laatokalla olevia merivoimia vahvistetaan

GPU:n joukkoja lisätään

Aunuksen Karjalaan siirretään suomalaisia kommunistipakolaisia, jotka sodan tultua saisivat sissitehtäviä Suomen Karjalassa

tiedustelua tehostetaan

Käydyssä keskustelussa Andrejev ja Litvinov olivat olleet toista mieltä. Litvinov piti Suomen armeijaa melkoisen mitättömänä Puna-armeijaan verrattuna, eikä nähnyt sitä millään tavalla uhkatekijänä.

Hänen arvionsa mukaan Suomea ärsyttämällä pilattaisiin vain suhteet Skandinavian maihin ja niiden suuriin työväenjärjestöihin.

Litvinov mainitsi myös Suomen työläisten olevan myötätuntoisia Neuvostoliittoa kohtaan ja suomalaisten poliitikkojenkin haluavan elää hyvissä naapuruussuhteissa.

Hän kertoi tietojensa pohjautuvan lähetystön raportteihin ja salaisen poliisin antamaan aineistoon.

- Sotilaallinen hyöty olisi pienempi kuin poliittiset haitat.

Koska oli myös ennakkoon odotettavissa, että Neuvostoliiton mahdollisesti hyökätessä Suomeen Viro ja Latvia liittyisivät heti Puolan sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Litvinov halusi annettavan kaikenpuolista tukea Kominternin suomalaiselle jaostolle ja kommunistien Suomessa toimiville soluille. Siten kommunistit saisivat puoluejärjestöt vallatuiksi sosiaalidemokraateilta.

- Tämä olisi paras tapa puolustaa Leningradia, sanoi Litvinov puheensa lopussa.

Käydyn keskustelun jälkeen NKP:n keskuskomitean sotilasjaosto hyväksyi kuitenkin Unschlichtin kovemman linjan, jonka myös NKP:n keskuskomitea 22. maaliskuuta 1927 sitten hyväksyi.

Suomen Etsivä keskuspoliisi sai 1928 haltuunsa Leningradin Sotilaspiirin saamat yleisohjeet mahdollisen sotatilanteen varalta. Tämän tyyppistä tilannetta odotettiin tuolloin aikaisintaan kevääksi -29. Ohjeiden mukaan Puna-armeijan pääoperaatioiden oli määrä kohdistua Puolaa ja Romaniaa vastaan Minskin - Kiovan suunnalla. Leningradille jäisi siten strategisia tehtäviä ensi sijassa Suomea vastaan.

Maksimisuunnitelma edellytti sieltä nopeaa hyökkäystä toisaalta pitkin Viron rannikkoa, toisaalta Karjalan kannakselle. Kannas olisi valloitettava samoin kuin Viipuri ja rintama olisi työnnettävä Kotkan - Lappeenrannan linjalle, jonne pitäisi jäädä puolustukseen maastoon tukeutuen.

Minimisuunnitelma edellytti, että Suomi ei sallisi englantilaisten operoivan alueeltaan, eikä auttaisi hyökkääjiä. Tällöin rajoituttaisiin pelkästään sulkemaan Suomen raja.

Edellä mainitun operaatiosuunnitelman maksimiohjelma vastasi Unschlichtin ja minimiohjelma Litvinovin keskuskomitean sotilasjaostossa antamia suosituksia.

Neuvostoliitto ryhtyi 1928 määrätietoisesti suorittamaan tienrakennus- ja linnoitustöitä Karjalan kannaksella, virallisesti tietenkin vain täysin puolustuksellisessa tarkoituksessa.

Raja-alueiden rautateiden kuljetuskykyä parannettiin, Leningradin varuskuntaa kasvatettiin ja Itä-Karjalaan siirrettiin yli 400 suomalaista kommunistia vakoilutehtäviin siviiliasuissa.

Tuhatshevski, jota pidettiin tuolloin Puna-armeijan parhaana komentajana, siirrettiin Leningradin Sotilaspiirin päälliköksi johtamaan tuota suurisuuntaista operaatiota.

Kaiken takana näytti olevan aiemmin Unschlichtin esittämä ja keskuskomitean vahvistama ohjelma.

Lisäksi Leningradissa painettiin jo samana vuonna suomeksi Työläis-Talonpoikaisen Puna-armeijan jalkaväen taistelu -ohjesääntö. Sitä levitettiin nopeasti 1.000 kappaleen painos suomalaisemigranteille.

Suureksi sotilasmahdiksi

- Vuonna 1934 aloitettiin kaaderiarmeijan voimakas laajentaminen ja tekninen kehittäminen. Lähinnä brittiteoreetikoilta omaksutun linjan mukaisesti ratsuväen yksiköitä motorisoitiin tai muutettiin panssariyksiköiksi aikaisemmin kuin missään muualla maailmalla.

Tykistö sai runsaasti lisää uutta tykkikalustoa, samoin ilmavoimat, joiden tekniikka kehittyi huimasti ja koneiden määrä kasvoi valtavasti.

Merivoimissa aloitettiin hävittäjien ja risteilijöiden uusiminen ja lisääminen. Myös Jäämeren mahtava laivasto perustettiin tuolloin.

Stalinin ajan pitkänlinjan sotasuunnitelmissa otettiin huomioon totaalisen sodan luonne. Olipa sitten kyseessä hyökkäys toisen maan alueelle tai puolustus omien rajojen sisällä, toiminnan piti jo lähtökohdiltaan joka hetki pohjautua valmiiksi laadittuun suunnitelmaan, jota tutkitaan, kehitetään, täydennetään ja saatetaan muuttaakin tarvittavien olosuhteiden mukaan. Suunnitelman peruslinja piti harkita perusteellisesti, jotta sen muuttamiseen ilmenisi tarvetta mahdollisimman harvoin.

1930-luvun puolivälissä Euroopan suurvallat olivat hyvin huolissaan turvallisuudestaan. Valtiot etsivät kuumeisesti toisistaan neuvottelu- ja sopimuskumppaneita.

Vuonna 1935 Saksa ja Englanti