Talvisota Kuhmossa V: Kuolema kolkuttaa korvessa

By Väinö Mononen

TALVISOTA KUHMOSSA V

Kuolema kolkuttaa korvessa


Talvisota Kuhmossa V on viides ja samalla viimeinen teos Talvisota Kuhmossa - Kuolema kolkuttaa korvessa sarjasta.
Se on jatkoa edelliselle teokselleni Talvisota Kuhmossa IV.

Erillisissä koosteissa esitellään mietteitä saaduista talvisodan kokemuksista sekä kirkollisesta, henkisestä ja hengellisestä vaikuttamisesta kuten myös korvaamattomasta vapaaehtois- toiminnasta, jonka yhteydessä sivutaan lisäksi suojeluskuntien, lottien ja Punaisen Ristin toimintaa sodan aikana.
Talvisotaan osallistuneet ulkomaalaiset on huomioitu omassa osuudessaan, kuten myös evakkoon joutuneet siviilit.

Miestappiot kasvoivat sodan edetessä aivan sietämättömiksi. Löytämäni Kuhmon taistelujen suomalaiset sankarivainajat ovat teoksen loppuosassa yksiköittäin aakkosjärjestyksessä eriteltyinä.
Sotapäiväkirjojen epätarkkuuksien ja saatavilla olleen kirjallisen aineiston laajuuden vuoksi tilastoarviot ovat tulkinnanvaraisia. Suomalaisten kaatuneiden laskentatapaan on voinut vaikuttaa myös epäselvät tilannetapahtumat sekä päällekkäiset kirjautumiset.

Joillakin miehillä saattoi olla samanaikaisesti kaksikin joukko-osastomerkintää, jotka kaatumisen jälkeen olivat kirjautuneet tilastoihin tuplana. Tulipa eteen sellaisiakin tilanteita, joissa muutamia miehiä ei virallisesti ollut olemassakaan, koska heillä
ei kaatumishetkellä ollut voimassa olevaa sijoitusta merkittynä.

MKT, tietokirjailija Väinö Mononen

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Aug 21, 2020
• ISBN: 9789528091363

Väinö Mononen

Väinö Mononen I am Väinö Mononen, born under the sign of Aquarius in 1957 in Kiihtelysvaara in North Karelia, Finland. I currently work as a non-fiction writer and war researcher. During my actual working career, I mainly worked in business, for example in sales and marketing. I completed my conscript service in the Kainuu brigade, through which I became a Finnish reserve officer, who later worked for several years in the field of voluntary national defense as a spokesperson and as the editor-in-chief of the reservists' newspaper, while traveling and participating in numerous refresher exercises around the province of North Karelia. Along with that, I also started walking in the raven landscapes of Kainuu, especially in Kuhmo, where my father also lived. The peace of nature and the inexhaustible wilderness attracted more and more people. Walking through the terrain, I couldn't help but notice the moss-covered scars of the winter war. No wonder I became seriously interested in those past events. A Finn doesn't believe until he sees with his own eyes and hears with his own ears - that's what happened to me too. Over the years, so many remembered events began to accumulate that they had to be recorded in written form. For this reason, I have previously written and published 16 non-fiction books in Finnish: - Death Alley Run (Alfamer 2006) - Flames of underworld (Edico 2011) - The War Path of a Battalion (Books on Demand 2016) - Dolin's ski brigade (Books on Demand 2018) - Fire and flint (Books on Demand 2019) - Winter War in Kuhmo I - V (Books on Demand 2020) - Winter War in Suomussalmi I - V (Books on Demand 2021) - Curse of Kianta (Books on Demand 2022) MKT, nonfiction writer Väinö Mononen Website: www.sotatutkija.jimdo.com

Book preview

Alkusanat

Sisällöstä

Talvisota Kuhmossa V on viides ja samalla viimeinen teos Talvisota Kuhmossa - Kuolema kolkuttaa korvessa sarjasta. Se on jatkoa edelliselle kirjoittamalleni teokselle Talvisota Kuhmossa IV.

Erillisissä koosteissa esitellään mietteitä saaduista talvisodan kokemuksista sekä kirkollisesta, henkisestä ja hengellisestä vaikuttamisesta kuten myös korvaamattomasta vapaaehtoistoiminnasta, jonka yhteydessä sivutaan lisäksi suojeluskuntien, lottien ja Punaisen Ristin toimintaa sodan aikana.

Talvisotaan osallistuneet ulkomaalaiset on huomioitu omassa osuudessaan, kuten myös evakkoon joutuneet siviilit.

Pienellä maalla oli vahvuutena yhteenkuuluvuus ja saumaton yhteishenki, jotka yhdessä auttoivat selviämään toivottomalta näyttäneestä tilanteesta.

Miestappiot kasvoivat sodan päättyessä aivan sietämättömiksi ja edessä oli henkisesti raskain vaihe tilastoida ja laskea menetykset. Löytämäni Kuhmon taistelujen suomalaiset sankarivainajat ovat teoksen loppuosassa yksiköittäin aakkosjärjestyksessä eriteltyinä.

Sotapäiväkirjojen epätarkkuuksien ja saatavilla olleen kirjallisen aineiston laajuuden vuoksi tilastoarviot ovat hieman tulkinnanvaraisia. Suomalaisten kaatuneiden laskentatapaan on voinut harhauttavasti vaikuttaa myös epäselvät tilannetapahtumat sekä päällekkäiset kirjautumiset.

Joillakin miehillä saattoi olla samanaikaisesti kaksikin joukkoosastomerkintää, jotka kaatumisen jälkeen olivat kirjautuneet tilastoihin kaksinkertaisina.

Tulipa eteen sellaisiakin tilanteita, joissa muutamia miehiä ei virallisesti ollut olemassakaan, koska heillä ei kaatumishetkellä ollut voimassa olevaa sijoitusta merkittynä.

Tämä teos on omistettu Kuhmossa 1939-1940 käydyn talvisodan suomalaisveteraaneille ja heidän unohtumattomalle muistolleen.

Sisällysluettelo

Alkusanat

Sisällöstä

Lääkintähuolto

Ongelmana olosuhteet

Haasteita riittää

Vihollinen ei kunnioittanut sopimuksia

Pikasiirtoja ja kenttäkoulutusta

Pahin vihollinen

Kirkollinen rajaseututyö Suomessa

Kirkko kiinnostuu rajaseuduista

Kirkollisten olojen parantaminen

Erityisavustuksia syrjäseuduille

Turvallisuusuhka

Rajaturvallisuuden varmistaminen

Venäläistämisuhan torjuminen

Sivistysolojen kohentaminen

Kainuun rajaseutupapit

Pastori Jorma Kauko Lentiiraan

Pastori Pentti Pyy Ruhtinansalmelle

Talvisota katkaisi kehityksen

Henkinen ja hengellinen huolto

Sotilaspastori Erkki Hilke

Kentälle halutaan enemmän pappeja

Kaatuneiden huolto

Kaatunut luutnantti

Sotilaspastori Jouko Karanko

Henki oli vakaa ja harras

Valmistautumista tulevaan

Veljen kaatuminen

Saimme vahvennuksia

Komea pöytäliina

Vuoronsa kullakin

Uskonvahvistusta

Liian myöhään

Kiitokset komentajille

Suomalainen sotasankari

Suomenhevonen talvisodassa

Muu tukitoiminta - vapaaehtoisjärjestöt

Suojeluskunnat

Lotta Svärd

Lotta Svärdin Kultaiset sanat

Pikkulottain Kultaiset sanat

Suomen Punainen Risti

Suomalainen Punaisen Ristin yhdistys perustetaan

Väestönsuojelukursseilla varaudutaan pahimpaan

SPR:n oma sairaala valmistuu

Paikallisuutta piirijaolla

Sairaanhoitajat mobilisoidaan sotaan

Mannerheimin puhe 24.8.1940

Ulkomaalaiset vapaaehtoiset

Myötätuntoisia apujoukkoja

Mannerheimin puhe 26.3.1940

Talvisotaan osallistuneita ulkomaalaisia

Talvisodan evakuointi

Historiassa vertaansa vailla oleva suoritus torjuntavoiton rinnalla

Kolme vaihetta

Vastuu armeijalle

Ihmiset turvaan, omaisuus sai jäädä

Kilpajuoksu Puna-armeijan kanssa

Kohtaloiden kirjoa

Synkkä pako sodan tieltä

Lähes puoli miljoonaa suomalaista joutui evakkoon talvisodassa

Viranomaiset töpeksivät

Nopeasti pakoon

Karja ammuttiin

Surua ja kuolemaa

Lähtö Viipurista

Rajakylistä tuli äkkilähtö

Tolvajärvellä 1940

Viralliset evakuointiohjeet

Kansanhuoltoministeriön evakuointiohjeet talvisodan aikana

Lyhenteitä ja muuta sanastoa

Kirkollinen ja hengellinen toiminta

Mortui in bello - sodassa kuolleet

Tärkeä asiakirja

Tilastolaskelmia

Talvisodan tappiot Kuhmon rintamalla

Sankarihautajaiset Kuhmossa

Kuhmon rintamalla kaatuneet paikkakuntalaiset

Muilla talvisodan rintamilla kaatuneet kuhmolaiset

Sotasairaalassa menehtyneet kuhmolaiset

Kuhmon taistelujen sankarivainajia

Joukkoyksikkö kpl

Erillispataljoona 12 - (Er.P 12) 26

Erillispataljoona 13 - (Er.P 13) 18

Erillispataljoona 14 - (Er.P 14) 133

Erillispataljoona 15 - (Er.P 15) 6

Erillispataljoona 16 - (Er.P 16) 1

Erillispataljoona 18 - (Er.P 18) 1

Sallan Pataljoona 2

Jääkäripataljoona 2 - (JP 2) 1

Jääkäripataljoona 4 - (JP 4) 1

Jalkaväkirykmentti 38 - (JR 38) 1

Jalkaväkirykmentti 39 - (JR 39) 1

Jalkaväkirykmentti 43 - (JR 43) 3

Jalkaväkirykmentti 64 - (JR 64) 2

Jalkaväkirykmentti 65 - (JR 65) 77

1. Komppania - (1./JR 65) 31

2. Komppania - (2./JR 65) 20

3. Komppania - (3./JR 65) 24

4. Komppania - (4./JR 65) 52

5. Komppania - (5./JR 65) 45

6. Komppania - (6./JR 65) 64

7. Komppania - (7./JR 65) 42

8. Komppania - (8./JR 65) 24

9. Komppania - (9./JR 65) 59

Konekiväärikomppaniat - (JR 65) 38

Kranaatinheitinkomppaniat - (JR 65) 6

Jalkaväkirykmentti 67 - (JR 67) 1

Jalkaväkirykmentti 25 - (JR 25) 184

Konekiväärikomppaniat - (JR 25) 5

Jalkaväkirykmentti 27 - (JR 27) 386

Pioneeripataljoona 9 - (Pion.P 9) 27

Pioneeripataljoona 21 - (Pion.P 21) 1

Pioneeripataljoona 22 - (Pion.P 22) 3

18. Pioneerikomppania - (18.Pion.K) 4

34. Pioneerikomppania - (34.Pion.K) 1

6. Erillinen Pioneerijoukkue - (6.Er.Pion.J) 1

9. Tien- ja Sillanrakennuskomppania - (9. Tien- ja Sillanrakennus.K) 1

Kenttätäydennysprikaatin IV Pataljoona - (IV/KT-Pr.) 2

54. Panssarintorjuntajoukkue - (54.Pst.J) 1

135. Panssarintorjuntakomppania - (135.Pst.K) 2

Kenttätykistörykmentti 9 - (KTR 9) 29

Hiihtosissit - (HS) 3

Sissipataljoona 2 - (SissiP 2) 1

Sissipataljoona 3 - (SissiP 3) 1

Sissipataljoona 5 - (SissiP 5) 72

9. Divisioona - (9.D) 34

Pohjois-Suomen Ryhmä - (P-SR) 2

Pohjois-Karjalan Ryhmä - (P-KR) 12

Prikaati Vuokko - (Pr. Vuokko) 3

Erillinen Osasto 2 - (Er.Os. 2) 1

Kevyt Osasto 9 - (Kev.Os. 9) 17

Kevyt Osasto 13 - (Kev.Os. 13) 1

Kevyt Osasto 15 - (Kev.Os. 15) 1

Kevyt Osasto 22 - (Kev.Os. 22) 3

Ryhmä Siilasvuon Kevyt Komppania - (Kev.Kompp./RS) 1

Kainuun Harjoituskeskus - (Ka.HK) 6

Kuhmon Harjoituskeskus - (Ku.HK) 6

Kuhmon Harjoituskeskus Osasto A - (IS/Os.A/Ku.HK) 1

Kuhmon Harjoituskeskus Osasto A - (11./Os.A/Ku.HK) 14

Kuhmon Harjoituskeskus Osasto A - (13./Os.A/Ku.HK) 23

Kuhmon Harjoituskeskus Osasto A - (14./Os.A/Ku.HK) 4

Kuhmon Harjoituskeskus Osasto A - (17./Os.A/Ku.HK) 1

Tiedusteluosasto 4 - (Tied.Os. 4) 4

Lieksan Harjoituskeskus - (Lie.HK) 9

Lieksan Harjoituskeskus Osasto A - (Os.A/Lie.HK) 87

Lieksan Harjoituskeskus Osasto B- (Os.B/Lie.HK) 12

Lieksan Harjoituskeskus Osasto C- (Os.C/Lie.HK) 6

9. Liikennekomppania - (9.Liik.K) 1

22. Liikennekomppania - (22.Liik.K) 3

14. Autokomppania - (14. Auto.K) 1

26. Autokomppania - (26. Auto.K) 1

24. Lääkintäosasto - (24.Lääk.Os.) 1

9. Talouskomppania - (9. Tal.K) 1

22. Ampumatarvikevarastokomppania - (22.AVar.K) 2

Osasto A - (Os.A) 1

Sotapoliisikomppaniat - (Spol.K) 11

Ilman joukko-osastotunnusta 7

Herra kostaa Jumalattomille sortajille

Valokuvaluettelo

Kuvalähteet

Lähdeluettelo

Talvisodasta Kuhmossa kertovaa kirjallisuutta

Erillisiä tietolähteitä ja haastattelutietoja

Lääkintähuolto

Ongelmana olosuhteet

Haasteita riittää: - "Talvisodan olosuhteet asettivat lääkintähuollon monesti vaikeiden ongelmien eteen. Harvaan asutuilla seuduilla, josta sota oli tuhonnut asutuksen melko tarkkaan, koettiin ankara pakkastalvi melkeinpä pahimpana vihollisena.

Lisäksi harva tieverkosto, pitkät kuljetusmatkat ja vihollisen musertava ilmaherruus olivat vaikeuksia, joiden kanssa jouduttiin painiskelemaan koko 105-päiväisen sodan ajan.

Olosuhteet eri rintamilla vaihtelivat suuresti, mutta missään eivät lääkintähuollon tehtävät olleet helppoja.

Pahoistakin tilanteista oli pyrittävä aina jotenkin selviytymään.

Saatavilla ollut lääkärikunta oli poikkeuksellisen korkeatasoista ja maanpuolustushenki heidän keskuudessaan erinomainen.

Jokainen lääkäri yritti parhaansa haavoittuneiden hoitamisessa niin etulinjojen joukkosidontapaikoilla (JSP) kuin kotirintaman sotasairaaloissakin (SS).

Vaikka lääkärikunta oli vähäinen, huomattiin pian, että laatu ja innostus korvasivat senkin puutteen.

Kantahenkilökuntaan kuuluneet lääkintäaliupseerit olivat myös erityisen hyvin tehtäviensä tasalla.

Puolestaan reservissä olleet lääkintäaliupseerit pitivät taitojaan yllä vapaaehtoisesti suojeluskuntien järjestämillä kursseilla, kuten sairaankantajatkin, joiden erittäin raskaat tehtävät sodan aikana eivät olleet suinkaan mitään kadehdittavia.

Naisten osuus lääkintähuollossa oli myös erittäin merkittävä.

Saatavilla olleet sairaanhoitajat olivat osaksi rauhanaikaisista tehtävistä puolustusvoimien käyttöön siirrettyjä ammattilaisia sekä osaksi myös vapaaehtoisesti Suomen Punaisen Ristin tai Lotta-Svärd -yhdistyksen sairaanhoitajareserviin liittyneitä hoitajia.

Jokainen heistä oli jo rauhan aikana sijoitettu sodanajan tehtäviinsä. Lisäksi Lotta-Svärdin (L-S) kouluttamia lääkintälottia oli saatavilla niin runsaasti, että heitä riitti kaikkiin kenttäarmeijan tarvitsemiin muodostelmiin aina sotasairaaloiden määrävahvuuksiin saakka.

Vihollinen ei kunnioittanut sopimuksia: - Suomalaiset hoitivat sotavankeja aivan kansainvälisten sopimusten mukaisesti ja käytännössä se merkitsi sitä, että jokaista haavoittunutta autettiin aina niin hyvin kuin voitiin. Lääkintämiehet joutuivat antamaan ensiapua myös vihollissotilaille.

Määräys oli, että heitä piti hoitaa yhtä huolellisesti kuin omia haavoittuneitakin. Kansainväliset sopimukset eivät valitettavasti kuitenkaan vaikuttaneet viholliseen.

Näiden sopimusten mukaan JSP:t, sairaalat ja kaikki hoitopaikat piti olla selvästi merkitty Punaisen Ristin tunnuksin niin, että ne erottuivat jo kaukaa.

Muun muassa JSP:n piti olla merkitty aina punaisella lampulla - myrskylyhdyllä, jossa oli punainen näkyvä lasi, että sen havaitsi pimeälläkin.

Vihollinen ei kuitenkaan kunnioittanut näitä määräyksiä, vaan heti kun punainen valo havaittiin yöllä, alkoi yleensä aina tavallista kiivaampi pommitus. Samoin joutuivat tavan takaa pommituksen kohteeksi selvästi merkityt sairaalat ja muut hoitopaikat.

Niinpä suuret määrät potilaita ja hoitohenkilökuntaa jäi palaviin ja sortuviin raunioihin.

Tästä vihollisen menettelystä johtuikin, että kaikki tunnusmerkit oli hävitettävä sairaaloiden ja hoitopaikkojen läheisyydestä.

Pikasiirtoja ja kenttäkoulutusta: - Rintamatilanteesta riippuen joutui JSP siirtymään usein paikasta toiseen. Alussa, kokemusten vielä puuttuessa, nämä muutot olivat hyvinkin hankalia.

Tavallisesti JSP:n teltta oli kaivettu maahan sirpalevaaran takia mahdollisimman lähelle etulinjaa.

Mutta tällaisella maahan kaivetulla teltalla oli sen antamasta suojasta huolimatta myös varjopuolensa. Yöllä, kun telttaa lämmitettiin, päivällähän sitä ei voinut ilmavaaran takia ollenkaan lämmittää, suli lumi teltan ja maan välissä ja jäätyi taas heti kun lämmitys loppui. Telttakangas oli paksussa jäässä, ja jos tuli äkkilähtö jäi teltta jäätyneenä paikoilleen.

Mutta sitten keksittiin laittaa havuja paksu kerros maan ja kankaan väliin ja se vähensi jäätymisvaaraa.

Sodan jatkuessa saatoimme todeta, että vaikka YH:n aikana joukkueiden lääkintämiehille oli annettukin jatkuvaa koulutusta, ei se tosipaikassa ollut läheskään riittävä.

Niinpä lääkärit yrittivät parhaansa mukaan opettaa miehiä sitomaan haavoja ja lastoittamaan murtuneita jäseniä.

Ennen pitkää jokaiselle lääkintämiehelle karttuikin runsaasti kokemusta, sillä käytäntöhän oli paras kouluttaja. Miehet oppivat toimimaan vaikeissakin olosuhteissa nopeasti ja tehokkaasti.

Talvisodassa oli paikoin ankaraakin puutetta aseista ja varusteista, mutta lääkintätarvikkeita oli riittävästi. Myös joustavat järjestelyt auttoivat huomattavasti haavoittuneiden hoitoa.

Saimme nimittäin luvan kuljettaa haavoittuneet