Kiestingistä Viipuriin: Isäni Jouko Vaheen sotatie

By Juha Vahe

Aihe
Kyseessä ei ole sankaritarina, vaan hämmentävä kuvaus siitä, miten myöhempi isäni, 19-vuotias hämmentynyt raumalaispoika astui ilman sotilaskoulutusta palvelukseen Oulun läänissä muodostettuihin joukkoihin ja sai kunnollisen sotilaskoulutuksen vasta sodan päätösvaiheessa, minkä jälkeen hänet kotiutettiin suoraan upseerikoulusta. Mainittavaa suunnitelmallisuutta tästä järjestyksestä on vaikea löytää.

Sodan merkittävin menetys suvulle oli isäni sisaren Kirstin kuoleminen tuberkuloosiin syksyllä 1944 sodan NL:a vastaan jo päätyttyä. Tuberkuloosin hän oli ilmeisesti saanut sotaponnisteluihin liittyneessä työpalvelussa.

Aiheen käsittely
Isäni kirjoittama teksti, jota kokonaisuudessaan ei ole missään julkaistu, on kursiivilla. Mukana on mm. kuvaus joutumisesta saksalaisten Stukien tahattoman pommituksen kohteeksi. Aiheen rajaus on vaativa tehtävä, sillä yhden suomalaisen rykmentin vaiheista tiedotti jopa Hitlerin päämaja. Toisaalta kirjoittamassani tekstissä pyritään katsomaan yleisen ja yksityisen välistä suhdetta, yhden miehen ainutkertaista elämää historian detaljina.

Tutkimuksellisia ansioita
Kirjallisuudessa on yleensä korostettu saksalaisten sotilaitten kelpaamattomuutta korpisotaan. Vähälle huomiolle on jäänyt se, että paremminkin syynä oli joukkojen liian pieni määrä ja ripottelu laajalle alueelle ilman reservejä tai riittävää ennakkotietoa tiestöstä. Lopputulokseksi jäi, että yksi suomalainen rykmentti, jossa isäni palveli, pääsi paljon pidemmälle kuin suurvallan kaksi armeijakuntaa.

Saksalaisten joukkojen vähäisyys johtui suomalaisten käsityksestä, ettei pohjoisilla tiesuunnilla voinut huoltaa yli kahden divisioonan voimia tiesuuntaa kohti. Käsitys oli väärä, koska 1944 syksyllä pohjoisessa oli Suomella, Saksalla ja NL:lla yhteensä puoli miljoonaa miestä ja saksalaisilla varastoja jopa liiaksi asti.

Oheisaineisto
Isäni jäämistössä on useita kymmeniä valokuvia, joukossa mielenkiintoisia kuvia ilman aiempaa julkisuutta. Upseerikoulun oppilasmateriaalia on skannattu näytteeksi. Karttoja on kolme.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Nov 12, 2018
• ISBN: 9789528006572

Juha Vahe

Kirjoittaja Juha Vahe on päähenkilön Jouko Vaheen poika ja kokenut tietokirjailija ja historiantutkija. https://fi.wikipedia.org/wiki/Juha_Vahe

Book preview

Kiestingistä Viipuriin

Kiestingistä Viipuriin

Sisällysluettelo

Alkusanat

Alkuperäisaineisto

Isäni tausta

Vapaaehtoisten asema kesällä 1941

Sotatoimet pohjoisessa 1941

Jouko Vahe: PITKÄ TOUKOKUU 1942, kirjoitettu 1977

Koulutus asemasodan aikana

Kesä 1944

Niinisalon Upseerikoulu 1944

Jouko Vaheen sotatie, tiivistelmä

Kotiutus ja internaattikoulu

Sota sosiaalisen muutoksen moottorina

Isäni suhde sotaan

Loppusanat

Kirjallisuuskatsaus ja lähdeluettelo

Valmistusmerkinnät

Kiestingistä Viipuriin

Kiestingistä Viipuriin

1941 – 1944

Isäni Jouko Vaheen sotatie

Juha Vahe

© 2018 Juha Vahe

Kustantaja: BoD - Books on Demand GmbH, Helsinki, Suomi

Valmistaja: BoD - Books on Demand GmbH, Norderstedt, Saksa

ISBN: 9789528006572

Sisällysluettelo

Alkusanat

Alkuperäisaineisto

Isäni tausta

Vapaaehtoisten asema kesällä 1941

Sotatoimet pohjoisessa 1941

 Strateginen tilanne

 Vuoden 1941 hyökkäyksen strategiset tavoitteet pohjoisessa

 Pohjois-Suomessa käytössä olleet voimat

 Operatiiviset vaihtoehdot päästä strategisiin tavoitteisiin

 Suomalaiset ja saksalaiset joukot

 Ensimmäinen JR 53:n kokema suuryllätys

 Toinen yllätys

 Marraskuun 1941 hyökkäys

Jouko Vahe: Pitkä toukokuu 1942, kirjoitettu 1977

 Tausta

 Henskelikukkula

 Kommpania Ormala pikkutakkisillaan

 Teltta Sernitsalammen maastossa

 Hälytys!

 Korpraali Paavo Väänänen, lestadiolainen

 Vastaisku

 Sehän on majuri!

 Suon hinta

 Rykmenttien tuho

 Vieras portti

 Viimeinen kukkula

 Korpraalin muisto

Koulutus asemasodan aikana

Kesä 1944

Niinisalon Upseerikoulu 1944

Kotiutus ja internaattikoulu

Jouko Vaheen sotatie, tiivistelmä

Sota sosiaalisen muutoksen moottorina

Isäni suhde sotaan

Loppusanat

Kirjallisuuskatsaus ja lähdeluettelo

Alkusanat

Sellainen käsite kuin jääviys on olemassa. Eräitä selityksiä haluaisin kuitenkin antaa. Itseni lisäksi tuskin löytyy toista henkilöä, joka aihetta paremmin tuntisi.

Isäni kirjoitti sotaa koskevat muistelman katkelmat aikoinaan itsenäisesti 1970- ja 1980-luvuilla enkä niihin ole puuttunut. Hänen kuoltuaan 1988 päätin, että otan yli 20 vuoden hajuraon ennen kuin alan niitä lukemaan ja ratkaisussani olen pysynyt.

Seuraavassa tekstissä isäni esiintyy vain päätösten kohteena, objektina. Hän ei taistelussa johtanut yhtäkään miestä ja rivimiehenä häntä ei sen kummemmin palkittu. Hänelle myönnetty 2. luokan vapaudenmitali (VM 2) oli tavallisin viime sodissa myönnetty kunniamerkki. Se, että hänet kotiutettiin upseerikoulusta vänrikkinä, johtui osittain hänen koulutaustastaan. Jo keskikoulun käynyt oli potentiaalista upseeriainesta.

Alkuperäisaineisto

Lähteitten osalta valitettavinta on isäni äidin Aino Vaheen ratkaisu hävittää isäni (ja hänen veljensä Keijon) sodasta lähettämät kirjeet, asia, jota jo isäni valitteli. Armeijan määräysten mukaan kirjeissä ei saanut ainakaan täsmällisesti käsitellä sotatapahtumia, mutta paremman puutteessa nekin olisivat tuoneet isäni muisteluihin yleisellä tasolla tiettyä jäntevyyttä.

Vasta kirjoitustyön loppuvaiheessa ilmeni, että varsinaiselta rintamassaoloajalta 1941 - 1942 asti isäni vanhempi veli Kauko oli säilyttänyt Joukon kirjeitä. Mukana oli myös kirjeitä ennen rintamalle lähtöä Raumalta Poriin, jossa Kauko oli työssä Satakunnan Kansan toimituksessa.

Isäni tekstit on sähköiseen muotoon muuttanut Kaukon pojanpoika KTM Ristomatti Vahe, jolle esitän työstä sydämelliset kiitokset.

Isäni ja minun lähteenä käyttämistä sotapäiväkirjoista on syytä huomata naapurikomppaniasta 9/JR 53 peräisin oleva tieto, että kesän 1941 tapahtumat kirjattiin paperille muistinvaraisesti vasta syksyllä (Sipola, s. 6.).

Isäni meni Raumalta sotaan ilman sotilaskoulutusta joukkoihin, jotka perustettiin toisella puolen Suomea. Sodan jälkeen tulivat limittäin opiskelu, työ ja perheen perustaminen paikkoina Turku, Helsinki ja Rauma. Etäisyydet joukkojen perustamispaikkoihin vaikuttivat siihen, ettei yhteyksiä asetovereihin juurikaan ollut.

Vasta 1970-luvulla isäni alkoi selvittää sotavaiheitaan. Vuonna 1942 Jelettijärvellä käydyt kelirikkotaistelut olivat paikallinen kokonaisuus, joita isäni pystyi paremmin hahmottamaan, kun takana oli silloin jo 8 kuukauden asepalvelus. Jelettijärvestä hän kirjoitti hallitun kokonaisuuden 1977.

Kyseisenä aikana häntä kiinnosti myös Turtolan mottina tunnetut vaiheet hyökkäyssodan ajalta 1941. Turtolan motti oli kuitenkin kahdellakin tavalla hankala kokonaisuus.

Ensinnäkin yhden suomalaisen rykmentin vaiheista tiedotti jopa Hitlerin päämaja, joten aiheen rajaus Hitleristä rivimieheen oli vaikea tehtävä – ja on sitä yhä edelleenkin minulle. (Toisaalta kirjoittamassani tekstissä pyritään katsomaan yleisen ja yksityisen välistä suhdetta, yhden miehen ainutkertaista elämää historian detaljina.)

Toisekseen isäni saapui Turtolan mottiin niihin aikoihin, kun motista vetäytymistä alettiin suunnitella. Hänen pyrkimyksensä hahmottaa hänen suoran kokemuspiirinsä ulkopuolella olleita asioita oli ilmeisen vaativa.

Nämä ongelmat näkyvät hänen kirjoitelmissaan vuodelta 1987. Samaan aikaan, kun kirjoitukset ilmestyivät paikallislehdessä, isälleni sattui onnettomuus, joka vaikutti hänen toimintaansa loppuvuoden ajan. 1988 alussa hänen vointinsa huononi, hän joutui syövän takia kahteenkin leikkaukseen ja kuoli huhtikuussa 1988 66-vuotiaana ilman, että sai sotamuistojaan koottua.

Isäni kirjoitusten lisäksi käytössäni on ollut valokuvia, hänen silloisessa Sota-arkistossa tekemiään muistiinpanoja ja otattamiaan valokopioita sekä kirjeenvaihtoa eräitten asetoverien ja vakinaisen väen evp. upseereitten kanssa.

Isäni tausta

Isäni syntyi Raumalla 1922 Aino ja Vihtori Vaheen toiseksi vanhimmaksi lapseksi. Kaikkiaan perheeseen syntyi neljä lasta. Isoisäni toimi Rauma-Repolassa (UPM) ja sen edeltäjäyhtiöissä sähköasentajana ja vaimo oli kotirouva. Kaikki neljä lasta kävivät oppikoulua, minkä mahdollisti se, että isoisäni oli osakkaana Suojärvellä sijainneessa Kausen sahassa, joka menetettiin talvisodassa 1940 ja mihin isäni oppikoulunkäynti loppui. Kausen sahan menestys perustui siihen, että Suojärvelle rakennettiin rautatie vasta 1927. Koska uittomahdollisuudet olivat heikot, puuraaka-ainetta sai todella halvalla ja rautatie mahdollisti sahatavaran kuljettamisen maailmalle. Yrityksen kassanhallinta oli hieman omaperäistä, sillä suuri osa varoista kulki pääosakkaan Wihtori Kausen nahkakassissa käteisenä ja kirjanpito lienee ainakin osittain ollut akkojen puuhaa (Kause, s. 75, 87, 136). 

Välirauhan aikana isäni oli em. UPM:n edeltäjäyhtiössä työtodistuksen mukaan konttoristina, isäni omien sanojen mukaan lähinnä juoksupoikana.

Vapaaehtoisten asema kesällä 1941

Ennen talvisotaa asevelvollisuuden suorittaminen oli