Talvisota Kuhmossa IV: Kuolema kolkuttaa korvessa

By Väinö Mononen

TALVISOTA KUHMOSSA IV

Kuolema kolkuttaa korvessa


Talvisota Kuhmossa IV on jatkoa edelliselle kirjoittamalleni teokselle Talvisota Kuhmossa III.
Teoksen alussa käydään tiivistettynä läpi tähän asti vähemmän esille tullutta Lieksan suuntaa, jossa käytiin ankaraa kamppailua kenraalimajuri Gusevskin divisioonan eteläisen sivusuunnan hyökkäysjoukkoja vastaan.
Lieksan suunnan torjuntavoitto oli ratkaisevan tärkeä onnistuminen suomalaisille, jotka saivat lopulta ajettua vihollisen itärajan taakse.
Tämän jälkeen voitiin rintamasta irrottaa miehiä muihin tehtäviin.
Suomalaiset pääsivät pikaisesti keskittämään Lieksasta vapautuvia täydennysjoukkoja miesvajeesta kärsineelle Kuhmon rintamalle.

Sisällössä käsitellään suomalaisen sotilaskoulutuksen alkuvaihetta ja sen kehityskaarta ennen talvisotaa sekä yhteenvetona sodan jälkeisiä mietteitä itse talvisodan tapahtumista.
Mukana on muun muassa sotapäiväkirjaotteita, ilmatorjuntaa ja väestönsuojelua sekä ilmapuolustusta. Lisäksi on sivuttu myös Suomen armeijan taisteluyksiköitä ja niiden kalustoa, aseita, ammuksia ja tarvikkeita sekä niiden käyttötapoja.

Koosteesta löytyy omakohtaisia suomalaissotilaiden itsensä kirjoittamia ja ennen julkaisemattomia taistelukertomuksia eri puolilta Kuhmon rintamaa. Lisäksi on esitelty Kuhmon talvisodan tutustumiskohteita.

MKT, tietokirjailija Väinö Mononen

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Jul 14, 2020
• ISBN: 9789528090779

Väinö Mononen

Väinö Mononen I am Väinö Mononen, born under the sign of Aquarius in 1957 in Kiihtelysvaara in North Karelia, Finland. I currently work as a non-fiction writer and war researcher. During my actual working career, I mainly worked in business, for example in sales and marketing. I completed my conscript service in the Kainuu brigade, through which I became a Finnish reserve officer, who later worked for several years in the field of voluntary national defense as a spokesperson and as the editor-in-chief of the reservists' newspaper, while traveling and participating in numerous refresher exercises around the province of North Karelia. Along with that, I also started walking in the raven landscapes of Kainuu, especially in Kuhmo, where my father also lived. The peace of nature and the inexhaustible wilderness attracted more and more people. Walking through the terrain, I couldn't help but notice the moss-covered scars of the winter war. No wonder I became seriously interested in those past events. A Finn doesn't believe until he sees with his own eyes and hears with his own ears - that's what happened to me too. Over the years, so many remembered events began to accumulate that they had to be recorded in written form. For this reason, I have previously written and published 16 non-fiction books in Finnish: - Death Alley Run (Alfamer 2006) - Flames of underworld (Edico 2011) - The War Path of a Battalion (Books on Demand 2016) - Dolin's ski brigade (Books on Demand 2018) - Fire and flint (Books on Demand 2019) - Winter War in Kuhmo I - V (Books on Demand 2020) - Winter War in Suomussalmi I - V (Books on Demand 2021) - Curse of Kianta (Books on Demand 2022) MKT, nonfiction writer Väinö Mononen Website: www.sotatutkija.jimdo.com

Book preview

TALVISOTA KUHMOSSA IV

Kuolema kolkuttaa korvessa

Alkusanat

Sisällöstä

Tämä Talvisota Kuhmossa IV on neljäs teos Talvisota Kuhmossa - Kuolema kolkuttaa korvessa sarjasta. Se on jatkoa edelliselle kirjoittamalleni teokselle Talvisota Kuhmossa III.

Teoksen alussa käydään tiivistettynä läpi tähän asti vähemmän esille tullutta Lieksan suuntaa, jossa käytiin ankaraa kamppailua kenraalimajuri Gusevskin divisioonan eteläisen sivusuunnan hyökkäysjoukkoja vastaan.

Lieksan suunnan torjuntavoitto oli ratkaisevan tärkeä onnistuminen suomalaisille, jotka saivat lopulta ajettua vihollisen itärajan taakse.

Tämän jälkeen voitiin rintamasta irrottaa miehiä muihin tehtäviin.

Suomalaiset pääsivät pikaisesti keskittämään Lieksasta vapautuvia täydennysjoukkoja miesvajeesta kärsineelle Kuhmon rintamalle.

Sisällössä käsitellään suomalaisen sotilaskoulutuksen alkuvaihetta ja sen kehityskaarta ennen talvisotaa sekä yhteenvetona sodan jälkeisiä mietteitä itse talvisodan tapahtumista.

Mukana on muun muassa joitakin sotapäiväkirjaotteita, tilastoja, ilmatorjuntaa ja väestönsuojelua sekä ilmapuolustusta.

Lisäksi on sivuttu myös Suomen armeijan taisteluyksiköitä ja niiden kalustoa, aseita, ammuksia ja tarvikkeita sekä niiden käyttötapoja.

Sisällöstä löytyy myös suomalaissotilaiden ennen julkaisemattomia taistelukertomuksia Kuhmosta. Nämä miehet, jotka itse olivat taistelujen polttopisteessä, saavat nyt vihdoin äänensä kuuluviin.

Miesten omakohtaiset kertomukset jätettiin aikoinaan julkaisematta ja haudattiin hiljaisuudessa pölyttymään Sota-arkistoon.

Aineisto on useista eri tietolähteistä tehty laajahko kooste, jota on täydennetty tapahtumapaikkoihin liittyvillä valokuvilla.

Tämä teos on omistettu Kuhmossa 1939-1940 käydyn talvisodan suomalaisveteraaneille ja heidän unohtumattomalle muistolleen.

Enossa 13. maaliskuuta 2020 Väinö Mononen

Sisällysluettelo

Alkusanat

Sisällöstä

Taustatapahtumia Lieksan suunnalta

Nurmijärven - Kivivaaran alueen taistelukuvaus

Suomalaisjoukkojen viivytysvaihe (Kartta 1)

Ankaraa kamppailua Lieksan rintaman herruudesta (Kartta 2)

Savijärven taistelu - Heinäjoen motti (Kartta 3)

Vihollinen aloittaa vetäytymisensä (Kartta 4)

Puolustusjärjestelyt Kivivaaran suunnalla

Sotapäiväkirjaotteita Kuhmosta ja Sotkamosta

Kirjattua muistitietoa

Raskas pataljoona 9:n Ilmatorjuntajoukkueen toimintakertomus ajalta 29.1. / 1.2. / 3.2. / 6.2. / 16.-17.2. / 20.2. / 24.-26.2. / 2.3. / 7.3. / 9.-10.3. / 13.-18.3.1940

9. Talouskomppanian (22.Tal.K) sotapäiväkirja P 3536 ajalta 3.2.-8.2.1940

Kuhmon taistelukertomuksia

Isoisäni sotaan lähtö

Kotona odottelua

Rykmentin perustaminen

Koulutusta kaivataan

Oulussa joulukuussa 1939

Lopuksi

Rauhallinen yö Rastin linjassa

Kannakselta Rastiin

Jyrkänkoskelle

Saatanan sihteeri

Aloitus Lieksassa

Siirto Kuhmoon

Motinvaltausta

Raakaa peliä

Päälliköt kaatuvat

Vastaisku talvisodassa Kuhmon Kuusijoella

Kuusijoki

Motteja ja siperialaisia Kuhmon talvisodassa

Siperialaislähetys saapui Kuhmon rintamalle 12.2.1940

Suomalaiset aloittavat siperialaisten kiertämisen

Taistelimme Dolinin hiihtoprikaatia vastaan

Vastassa oli valiojoukko

Sekavaa taktiikkaa

Kun käsky kävi

Pikakätkö

Kuoleman kenttä

Valesotilas

Taistelukertomus Kesselistä

Pikahälytys

Ahdas paikka

Neuvottelua

Lisää vihollisia

Kovaa kamppailua

Omia apujoukkoja

Vääriä oletuksia

Homma käynnistyy

Partiotoimintaa Sauna- ja Kuusijärven välimaastoissa

Suomalaiset olivat niskan päällä

Tehtiin ilmatorjunta-ase

Juhlamuonat

Vihollinen sortui vaseliiniin

Erämaa on täynnä yllätyksiä

Partiossa

Omia vai vihollisia?

Huolto on vaikeaa

Eräs muisto talvisodan päiviltä Kuhmosta

Löytövaaran ilotulitus

Hyvä suunnitelma on puoli voittoa

Eteenpäin!

Isku hyökkää

Välillä on vaikeuksia

Jotakin on tehtävä pian!

Kärkeen vetämään

Taitava apulainen

Ratkaisu

Eräs yö Löytövaarassa

Maailma räjähtää

Propagandaa

Ei kenenkään maalla

Rutkunpuron rauhanneuvottelut

Raatteelta Kuhmoon

Komennus kenttävartioon

Rauhantulo

Terveisiä

Sota loppui Löytövaarassakin

Lähetti - pahanilmanlintu

Palsta löytyy

Lähitaisteluun käsikranaatein

Täpärät paikat

Lopun alkua

Sekasortoa

Päästiin pälkähästä

Viimeinen taisto Löytövaarassa

Selvitäänkö rauhaan asti…?

Ei ollut halua veljeilyyn

Kilpelänkangas - juhlapuhe 4.8.1968

Aseveljet - arvoisa juhlayleisö

Mietteitä talvisodan kokemuksista

Mottinakertajat

Kuhmo 13.-17.2.1940

Nuoret vänrikit maksoivat raskaimman laskun

Totta joka sana

Mannerheimin puhe 20.10.1940

Tyhjiöt vetävät puoleensa

Muistutus nykypäivälle!

Yleisesikuntaeversti Matti Aarnio

Mottitaktiikka

Motti on saarrettu vihollisjoukko

Sotilastermin alkuperä

Motittaminen

Komentajan profiili

Armeijan kivijalka

Suojeluskuntajärjestö

Talvisodan kansanarmeija

Viipurin markovillalaiset upseerit

Upseerikokelaasta aktiiviupseeriksi

Päällystö sotaopissa

Komitea kokoontuu

Komppanianpäällikkökurssit 1929-1938

Aktiiviupseerikurssit 1931-1935

Maavoimien kapteenikurssi 1936-1937

Komentajakurssi 1936-1937

Ilmavoimien kapteenikurssit 1936-1937

Piiripäällikkökurssit 1937-1938

Aselaji- ja raskasasekurssit

Komentajan paikka

Kaipaako sota yhtä miestä

Suomalaisupseereiden sotilasarvot

Selkeä porrastus

Suomalaisen sotilaan palkkaus talvisodassa

10 syytä talvisotaan

Suomen armeijan taisteluyksiköitä

Jalkaväki

Tykistö

Suomen armeijan kalustoa, aseita, ammuksia ja tarvikkeita

Kenttätykistö

Muu aseistus ja tarvikkeet

Miinat

Panssarimiinat

Ansat

Räjähdematematiikkaa

Tuhoisia tuloksia

Suomalaisten ilmapuolustus

Ilmatorjunta

Ilmatorjunnan keskittäminen

Väestönsuojelu

Ilmapuolustus

Konetyypeittäin olevat lentokoneiden määrät talvisodan alussa

Suomalaisten käyttämät taistelukelpoiset lentokoneet talvisodassa

Suomalaisen lentokaluston ominaisuuksia

Suomenhevonen

Sopiva sotaratsu

Hevosvetoinen armeija

Uhkatekijänä koneellistuminen

Prikaati Vuokko

Upseeriluettelo

Prikaatin Esikunta - E/JR 25

I Pataljoona - I/JR 25

II Pataljoona - II/JR 25

III Pataljoona - III/JR 25

Kevyt Osasto 9 - Kev.Os 9

Suomen meripuolustus

Neuvostoliiton rakentama rannikkopuolustusjärjestelmä

Hajasijoitetut patterit

Rannikkotykistön kalusto 30.11.1939

Alukset ja meritaisteluvälineet 30.11.1939

Säätila muuttaa toimintatapaa

Asevoimien vertailua

Voimasuhteet

Jalkaväkidivisioonan määrävahvuudet

Jalkaväkirykmentin määrävahvuudet

Jalkaväkirykmentin pataljoonan määrävahvuudet

Tutustumiskohteita

Talvisotamuseo Kuhmossa

Tutkijannurkkaus

Jyrkänkosken talvisodan tukikohta

Kilpelänkankaan talvisotatapahtuma

Lyhenteitä ja sotilassanastoa

Suomen armeija

Jalkaväki

Tykistövoimat

Ilmavoimat

Karttaliiteluettelo

Valokuvaluettelo

Kuvalähteet

Piirrokset ja kartat

Lähdeluettelo

Talvisodasta Kuhmossa kertovaa kirjallisuutta

Erillisiä tietolähteitä ja haastattelutietoja

TALVISOTA KUHMOSSA IV

Kuolema kolkuttaa korvessa

Taustatapahtumia Lieksan suunnalta

Nurmijärven - Kivivaaran alueen taistelukuvaus

Ennen kuin pohjoiskarjalainen Er.P 12 siirtyi myöhemmin Kuhmon rintamalle palataanpa hieman ajassa taaksepäin katsomaan syvällisemmin yleistilannetta, miten kaikki sai alkunsa Lieksassa Nurmijärven - Kivivaaran suunnalla ja mitä siellä oikein tapahtui talvisodan aikana.

- Pohjois-Suomen Ryhmään (P-SR) kuuluvan Pohjois-Karjalan Ryhmän (P-KR) tuli heti sodan alkaessa vallata Lieksasta ja Kuhmosta suunnattavalla samansuuntaisella hyökkäyksellä rajantakainen Repola, minkä jälkeen ryhmän tuli jatkaa omaa hyökkäystään syvemmälle Karjalan alueelle.

Ryhmään kuuluivat Lieksan harjoituskeskukseen kokoontuneet 4.916 miestä, joista muodostettiin seuraavat joukot:

- Er.P 12, Er.P 13, 4.Er.Ptri, Pohjois-Karjalan Ryhmän Täydennyspataljoona (I T/P-KR), esikunta- ja huoltoyksiköt sekä Kuhmon harjoituskeskuksen joukot.

Ryhmän komentajana toimi everstiluutnantti E. Raappana ja hänen lähimpänä apulaisenaan kapteeni A. Hirva.

Sodan alkaessa tuli Er.P 13:n 1. Komppanian edetä omalta keskitysalueeltaan Louhivaarasta Inarin kautta, vallata Lentiera ja suojata täten Ryhmän eteläpuolinen oikea sivusta.

Ryhmän pääosien (Er.P 12 - Er.P 13 (-1.K) - 4.Er.Ptri) keskitysalue oli Hattuselkonen, mistä niiden tuli hyökätä Kivivaaran ja rajantakaisen Tuulivaaran kautta Repolaan.

Tähän laajempaan hyökkäykseen liittyisi vielä myös pohjoisella sivustalla Er.P 14:n hyökkäys Kuhmosta käsin Repolan suuntaan.

Marraskuun loppuun mennessä olivat Lieksan suunnan valmistelut olleet kuitenkin pelkästään puolustuksellisia. Rintaman etummaiset puolustusasemat oli pikalinnoitettu eteläisellä sivustalla Palkinjärvelle ja pohjoisella sivustalla Änäkäisen järven tasalle.

Puolestaan taemmat asemat oli valmisteltu eteläisellä sivustalla Hatunkylään ja Viisikkojärvelle sekä pohjoisella sivustalla Puuruunjärven vesistölinjalle.

Talvisodan alkamisaamuna 30. marraskuuta olivat joukot vielä omilla majoitusalueillaan. Etelässä Inarin suunnalla oli 1./Er.P 13 Hatunkylässä ja sen alaiset rajavartiot Haapavaarassa, Inarissa ja Kokkojärvellä.

2./Er.P 13, jonka komentopaikka oli Nurmijärvellä, oli miehittänyt Ruunaan, Särkkävaaran, Kivivaaran ja Valamajärven vartiot.

Muut pataljoonan osat olivat Pankajärvellä sekä Nurmijärvellä.

Er.P 12 oli tuolloin koossa Lamminkylässä ja 4.Er.Ptri Jamalissa.

Esikunta, huoltoyksiköt sekä I T/P-KR olivat Lieksan kauppalassa ja sen lähiympäristössä.

Vienan suuntaan keskitetty neuvostoliittolainen 9. Armeija (9.A) suojasi vasemman sivustansa sekä 9.A:n että 8.A:n välisen saumaalueen patteristolla ja hyökkäysvaunukomppanialla vahvistetulla jalkaväkirykmentillä (JR 529).

Rykmentti oli jo tuolloin taistelujen alkaessa hyvin todennäköisesti suoraan 9.A:n johdossa.

Marraskuun puolivälissä Tuulivaaraan saapuneen vihollisrykmentin tehtävänä oli sitoa vastassaan olleet suomalaisjoukot, lyödä ne ja vallata Lieksan kauppala ympäristöineen.

Tällöin saataisiin samalla katkaistua suomalaisjoukoille erittäin tärkeä itäinen rautatieyhteys välillä Joensuu - Kontiomäki.

Suomalaisjoukkojen viivytysvaihe Kartta 1

- Puna-armeijan JR 529, pois lukien sen III Pataljoona, ylitti valtakunnanrajan Lieksan Kivivaarassa 30.11.1939 kello 07.00.

Suojaten tienvarren asukkaiden pakenemisen alkaneen sodan alta, vetäytyi Kivivaaran suomalaisvartio Änäkäisen puolustusasemiin jo saman päivän iltaan mennessä.

Ennakoiden Pohjois-Suomen Ryhmän Esikunnan (P-SRE) antamaa keskityskäskyä, hälytti Pohjois-Karjalan Ryhmän Esikunta (P-KRE) jo aamupäivällä 30.11. Täydennyspataljoonan 1. Komppanialla vahvistetun Er.P 13:n (-1.K) Änäkäiseen, mihin tämän tuli ryhmittyä puolustukseen vastoin voimassa ollutta aktiivista tehtävää.

Samaan aikaan siirtyi everstiluutnantti E. Ruotsalon komentama Er.P 12 autokuljetuksin Nurmijärvelle. Er.P 13:n ryhmityttyä puolustukseen puoleen yöhön mennessä, saapui pataljoonille P-KRE:n käsky seuraavana aamuna kello 06.00.

Käskyn mukaan tuli Er.P 13:n aloittaa hyökkäys, jonka tavoitteena oli valtakunnanraja ja sieltä myöhempi jatkotehtävä rajantakaisen Tuulivaaran suuntaan.

Tämä takaa-ajoluonteinen käsky oli tarkalleen P-SRE:n antaman tehtävän sekä Päämajan talvisodan alettua antaman yleisohjeen mukainen.

Leveälle lohkolle ryhmittynyt Er.P 13 pääsi aloittamaan käsketyn hyökkäyksensä vasta iltapäivällä kello 14.00. Kärkikomppania sai kosketuksen JR 529:n kärkeen noin tuntia myöhemmin lähellä Hattuselkosen tienhaaraa, missä vihollinen hallitsi tuliylivoimallaan ympäröivää maastoa.

Er.P 13:n komentaja, majuri K. Hyvärinen suuntasi myöhemmin kaksi komppaniaa saarrostukseen, koska joukkojen aiempi eteneminen maantien suunnassa oli tyrehtynyt vähänväliä.

Maantien pohjoispuolella edennyt 1./ I T/P-KR eksyi pimeässä ja meni hajalle. Helppo tehtävä ei ollut myöskään tien eteläpuolella hyökänneellä komppanialla, sillä se joutui neuvostojoukkojen yllättämäksi.

Kaiken lisäksi taempana edennyt kuormasto luuli vihollisen hyökkäysvaunujen päässeen jo linjasta läpi. Kuormaston miehet säikähtivät ja joutuivat pakokauhun valtaan paeten suin päin takaisin Nurmijärven suuntaan.

Edullisista voimasuhteista huolimatta suomalaispataljoonan hyökkäys oli jo alkuvaiheessaan tuomittu epäonnistumaan.

P-KRE keskeytti aloitetun hyökkäyksen ja käski hyökkäysryhmityksessä toisena osapuolena olleen Er.P 12:n ryhmittyä puolustukseen Änäkäisen linjaan. Er.P 13:n tuli kokoontua Nurmijärvelle P-KRE:n reserviksi siitä huolimatta, että P-SRE käski keskiyöllä jatkaa hyökkäystä.

Nurmijärvi: - Suomalaiset lähtivät vastaanottamaan tulossa olevia neuvostojoukkoja taustalla näkyvän sillan yli kohti Kivivaaraa.

Juoksuhaudat: - Kuvassa Änäkäisen puolustuslinjaa, jota vastaan voimakas vihollinen lähestyi taustalla näkyvää maantietä pitkin.

Niinpä tuon yön aikana Änäkäisen ja Nurmijärven välisellä tiellä liikkui omia joukkoja yhtäaikaisesti sekä itään että länteen.

- Oli se enemmän kuin erikoinen näky, kertoivat silminnäkijät myöhemmin.

Er.P 12:n puolustusryhmitys oli valmiina 2.12. iltapäivällä.

Pataljoonankomentajan pelätessä mahdollista neuvostojoukkojen saarrostusta, ryhmittyi Er.P 13 varmuuden vuoksi seuraavaksi yöksi Er.P 12:n sivustoille, mistä yksiköt palasivat 3.12. aamulla Nurmijärvelle.

Kun Er.P 12 oli joutunut epäselvässä tilanteessa ryhmittymään Änäkäisen asemiin, joita se ei tuntenut ja puolestaan Er.P 13 linnoittamaan Nurmijärven asemia, joiden suunnittelua se ei taas tuntenut, vaihtoi P-KRE 3.12. iltapäivällä aiheellisesti pataljoonien paikkoja keskenään.

Er.P 13:n kaksi komppaniaa ryhmittyi puolustusasemiin rinnakkain maantien molemmin puolin ja yksi taemmaksi pataljoonan reserviksi. 1./Er.P 12 varmisti pataljoonalle alistettuna eteläisen sivustan Varislammen itäpuolella itsenäisyyspäivään 6.12. saakka.

Tulitukena toimi 4.Er.Ptri ja vahvennuksena yksi pioneerijoukkue.

Vihollisen JR 529:n jalkaväki toimi melkoisen passiivisesti, joskin neuvostotykistö kunnostautui sitä vastoin kiitettävästi ampumalla päivittäin häirintätulta suomalaisasemiin.

Poikkeuksena jalkaväen omasta toiminnasta mainittakoon, että 40-miehinen vihollispartio yritti 6.12. tunkeutua Kaksinkantajan kautta suomalaisten selustaan, mutta Er.P 12:n omat partiot onnistuivat tuhoamaan sen seuraavana päivänä.

Myös muu vihollisen jalkaväki innostui hyökkäämään noin pataljoonan vahvuisella osastolla 7.12. tiensuunnassa lounaaseen saamatta kuitenkaan suurempaa menestystä aikaiseksi.

Kaatumispaikka: - 32-vuotias reservin sotamies Kalle Rajala oli Inarin etuvartiossa aikaisin aamulla 30.11.1939. Hänestä tuli Lieksan taistelujen ensimmäinen suomalainen sankarivainaja.

Er.P 12:n ehdittyä linnoittaa Nurmijärven itäpuolella Mäntylän tasalla sijainneita puolustusasemiaan viiden vuorokauden ajan, irrotti P-KR:n komentaja joulukuun 7.-8. päivän välisenä yönä Er.P 13:n omaksi reservikseen Ahmovaaraan, Viekiin johtavan maantien varteen.

Nurmijärvellä olivat Er.P 12:n komppaniat ryhmittyneet linjapuolustukseen rinnakkain siten, että vasemmalla siivellä pohjoisessa Korpelan talon eteläpuolella oli 2.K, keskellä 3.K Kivivaarantien molemmilla puolilla ja oikealla etelässä 1.K Puuruunjärven kannaksella.

Täysin avoimeksi jääneen pohjoisen sivustan varmistamiseksi ja Kuhmon Sivakasta tulevan maantien sulkemiseksi irrotettiin 1./Er.P 13 omasta pataljoonastaan Mämmivaaraan.

4.Er.Ptri oli edelleen tulitukena toimien nyt tykeittäin suorasuuntausasemissa etummaisissa tukikohdissa Mäntylän tasalla.

Suomalaisjoukkojen vetäytyminen Änäkäisen linjalta tapahtui samanaikaisesti Kuhmossa alkaneen hyökkäyksen kanssa, johon P-KR:n piti alun perin osallistua. Varsinainen viivytysvaihe Kivivaaran suunnalla oli näin 8.12. kuluessa päättynyt.

Ankaraa kamppailua Lieksan rintaman

herruudesta Kartta 2

- P-SRE:lle ja P-KRE:lle oli muodostunut selvä käsitys alueella toimivista neuvostojoukoista ja niiden päämääristä. Saadusta sotasaalisasiakirjasta saatiin tietää Nurmijärventien suunnassa toimivan kahden ja etelämpänä Inarin suunnassa yhden määrävahvuisen vihollispataljoonan.

Pataljoonien päätarkoitus oli yhtyä ensimmäisessä tavoitteessaan Lieksassa. Vihollisen JR 529:n toisena tavoitteena oli Pielisen pohjoispäässä sijaitseva Nurmeksen kauppala.

Suomalaisten monivaiheisen suunnittelun aikana varauduttiin myös toisena mahdollisuutena sitkeään viivytystaisteluun Nurmeksen suuntaan. P-KR:n joukot saivat päätöksiä odotellessaan kuitenkin puolustustehtävät hoidettavikseen.

Taistelujen alkuvaiheessa oli vihollisen JR 529:llä aloite hallussaan Nurmijärvellä. Niinpä 8.12. kuluessa Er.P 12 menettikin omat etummaiset tukikohtansa vastapuolelle.

Saatuaan taistelukykynsä takaisin pataljoona kykeni kuitenkin torjumaan seuraavien päivien 9.-10.12. aikana tapahtuneet hyökkäykset Viitakosken - Puuruunjärven asemissa.

Pysäytettyään JR 529 etenemisen P-KRE päätti ottaa aloitteen itselleen erityisesti pohjoisella sivustalla, missä neuvostojoukkojen painostus oli kiivainta. Ensimmäiset vastahyökkäykset päättyivät kuitenkin 11.12. aikana täysin tuloksettomina, eikä seuraavanakaan päivänä 12.12. päästy lopulliseen ratkaisuun.

Tähän saattoi vaikuttaa P-SRE:n antama kielto reservien käytöstä vastahyökkäyksiin. Omaa reserviä ei saanut sitoa mahdollisiin pitkäaikaisiin taisteluihin. Voimia täytyi säästää.

Joulukuun 11. päivänä oli Prikaati Vuokosta Kuhmon suunnalta lähtenyt P-KRE:lle tilapäisesti alistettu 1./JR 25 etenemään Pesovaaran suuntaan samaan aikaan, kun 2./Er.P 13 oli aloittanut etenemisensä Mämmivaarasta itään.

Kumpikaan komppania ei ollut kuitenkaan saanut kosketusta viholliseen ja ne olivat palanneet takaisin lähtöasemiinsa, ennen kuin Kivivaarantien suunnassa hyökkäystehtävän saanut 3./Er.P 13 oli ehtinyt lähteä edes liikkeelle.

Hämmennystä Nurmijärvellä aiheutti lisäksi myös Suomussalmen suunnalla hyökänneestä Vinogradovin 44. Divisioonasta irrotetun II/JR 305:n vaihtaminen etulinjaan Pielisjärven rintamalla, missä kyseinen pataljoona vapautti yllättäen JR 529:n hyökänneet yksiköt rintamasta. Suomalaisten puolella luultiin jo hetken aikaa neuvostojoukkojen valmistelevan laajamittaista irtautumista.

Pesäke: - Konekivääriampujan ja hänen lataajansa hirsillä suojattu pesäkkeen työskentelytila Lieksan Änäkäisen puolustusasemassa.

Mäntylä: - Mäntylän suora kuvattuna vihollisjoukkojen suunnasta. Taustalla suoran päässä häämöttää suomalaisten puolustuslinja, josta käsin käytiin useita ankaria panssarintorjuntataisteluja.

Vastahyökkäykset uusittiin seuraavana päivänä, jolloin Mämmivaarasta lähteneen 1./I T/P-KR:n kävi edeltäjiensä tavoin.

Vihollista kohtaamatta komppania palasi puolilta päivin lähtöasemaansa, mistä se jo seuraavana päivänä 13.12.