Dolinin hiihtoprikaati: Kuoleman kuriiri Kuhmossa

By Väinö Mononen

DOLININ HIIHTOPRIKAATI
Kuoleman kuriiri Kuhmossa

Kuhmon ankarat mottitaistelut ovat jääneet ajan saatossa pahasti Suomussalmen taistelujen varjoon, vaikka suomalaistappiot Kuhmossa olivat kaksinkertaiset. Neuvostojoukkojen ylivoima oli täysin musertava. Näytti jo siltä, että punalippu liehuu pian Kainuun yllä. Mutta toisin kävi. Puna-armeija oli sittenkin pysäytetty.
Eversti Hjalmar Siilasvuon komentama 9. Divisioona sai rivinsä kuntoon ja asettui vastarintaan. Divisioona pysäytti ja sitoi hyökkäävät vihollisjoukot tuloreitilleen.

Kun Puna-armeijan varsinainen liikennöinti pääteillä vaikeutui ja lopulta kokonaan pysähtyi, pyrkivät neuvostojoukot sinnikkäästi eteenpäin myös tieurien ulkopuolella tuomalla hiihtojoukkoja avuksi omille joukoilleen. Suomalaisille niistä tutuksi tuli yksi ja pelätty osasto - Dolinin hiihtoprikaati. Sen seurauksena alkoi tapahtumasarja, joka hakee vertaistaan talvisodassa.
Teos sisältää useita miesten kertomuksia, erilaisia tilastoja ja sotapäiväkirjaotteita, väri- ja SA-kuvia sekä värillisiä piirroskarttoja kuten myös laajan sisällys- ja lähdeluettelon.

MKT, tietokirjailija Väinö Mononen

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Apr 10, 2018
• ISBN: 9789528073185

Väinö Mononen

Väinö Mononen I am Väinö Mononen, born under the sign of Aquarius in 1957 in Kiihtelysvaara in North Karelia, Finland. I currently work as a non-fiction writer and war researcher. During my actual working career, I mainly worked in business, for example in sales and marketing. I completed my conscript service in the Kainuu brigade, through which I became a Finnish reserve officer, who later worked for several years in the field of voluntary national defense as a spokesperson and as the editor-in-chief of the reservists' newspaper, while traveling and participating in numerous refresher exercises around the province of North Karelia. Along with that, I also started walking in the raven landscapes of Kainuu, especially in Kuhmo, where my father also lived. The peace of nature and the inexhaustible wilderness attracted more and more people. Walking through the terrain, I couldn't help but notice the moss-covered scars of the winter war. No wonder I became seriously interested in those past events. A Finn doesn't believe until he sees with his own eyes and hears with his own ears - that's what happened to me too. Over the years, so many remembered events began to accumulate that they had to be recorded in written form. For this reason, I have previously written and published 16 non-fiction books in Finnish: - Death Alley Run (Alfamer 2006) - Flames of underworld (Edico 2011) - The War Path of a Battalion (Books on Demand 2016) - Dolin's ski brigade (Books on Demand 2018) - Fire and flint (Books on Demand 2019) - Winter War in Kuhmo I - V (Books on Demand 2020) - Winter War in Suomussalmi I - V (Books on Demand 2021) - Curse of Kianta (Books on Demand 2022) MKT, nonfiction writer Väinö Mononen Website: www.sotatutkija.jimdo.com

Book preview

Alkusanat

Sisällöstä

Kuhmon ankarat mottitaistelut ovat jääneet ajan saatossa pahasti Suomussalmen taistelujen varjoon, vaikka omat suomalaistappiot Kuhmossa olivat kaksinkertaiset. Neuvostojoukkojen ylivoima oli täysin musertava. Näytti jo siltä, että punalippu liehuu pian Kainuun yllä. Mutta toisin kävi. Massiivinen Puna-armeija oli sittenkin pysäytetty.

Eversti Hjalmar Siilasvuon komentama 9. Divisioona sai rivinsä kuntoon ja asettui vastarintaan. Divisioona pysäytti ja sitoi hyökkäävät vihollisjoukot tuloreitilleen.

Teoksen alkuosa on pääosin Saunajärvelle rajattua kuvausta suomalaisjoukkojen suurhyökkäyksen ratkaisevasta vaikutuksesta koko sodankäyntiin, joka käänsi taistelujen yleisilmeen motti- ja sissisodankäynniksi.

Kun Puna-armeijan varsinainen liikennöinti pääteillä vaikeutui ja lopulta kokonaan pysähtyi, pyrkivät neuvostojoukot sinnikkäästi eteenpäin tieurien ulkopuolella.

Niinpä Puna-armeija oli pakotettu tuomaan hiihtojoukkoja avuksi omille joukoilleen. Vihollinen siirtyi maastoon ja alkoi käyttää yhä enemmän hiihtojoukkojaan, joille suomalaisten elintärkeät esikunnat ja huoltoyhteydet olivat haluttuja iskukohteita.

Vihollisen lähettämistä hiihtojoukoista aiheutuikin suomalaisille sangen paljon ongelmia tieuria pitkin hyökkäävän kenttäarmeijan jalkaväen, voimakkaan tykistön ja ylivoimaisten ilmavoimien lisäksi. Hiihtojoukot muodostivat etenkin esikunnissa, komentopaikoilla ja selustan huoltoyhteyksillä paljon ylimääräistä päänvaivaa. Niiden kitkeminen vei tuhottomasti aikaa ja sitoi paljon miehiä varmistussekä jäljitystehtäviin.

Dramaattisimmaksi tapahtumaksi kohosi venäläisen eversti Dolinin hiihtoprikaatin kohtalo Kuhmon talvisodan taisteluissa. Prikaatin katoaminen muutamassa päivässä jäljettömiin on vieläkin arka asia molemmin puolin rajaa. Sitä se on etenkin rajan itäpuolella, josta on lähetetty aivan viime vuosina useita tutkimus- ja kaivausryhmiä hiihtojoukkojen perään.

Kerrotut tarinat hiihtoprikaatin vaiheista ovat ajansaatossa saaneet ihmisten puheissa ja arvailuissa suorastaan jo kansansadun piirteitä. Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi olenkin koonnut yhteen erilaisia näkökantoja mystisestä tapahtumasarjasta, joka hakee vertaistaan koko talvisodassa.

Erityiskiitokset unohtumattomasta yhteistyöstä nurmekselaiselle Mauno Immoselle, joka on tutkinut allekirjoittaneen ohella myös vuosikausia menneitten talvien haihtuneita sivakanjälkiä tässä todella erikoisessa kamppailussa, jossa ei totisesti maalitauluja puuttunut.

Teos on omistettu Dolinin hiihtoprikaatille ja Kuhmossa käydyn talvisodan erikoisimman korpitaistelun muistoksi.

Enossa 30. marraskuuta 2017

Väinö Mononen

Sisällysluettelo

Alkusanat

Sisällöstä

Yleistilanne Kuhmon rintamalla

Vihollinen on pysäytetty

Suomussalmelta Kuhmoon

Siilasvuon motitustehtävä

Kuumeiset valmistelut

Joukkojen taistelujaotus

Operaatio alkaa harhautuksella

Salonmies saa hyökkäystehtävän

Valmistautuminen suurhyökkäykseen

Suomalaisten suurhyökkäys 29.1.1940

Halosen II/JR 25

Muroleen Er.P 14

Lähtö koittaa

Kolme vihollishyökkäystä

Periksi ei anneta

Ruotsalon Er.P 12

Viholliskosketus saadaan

Lopultakin yhteys omiin

Vihollinen iskee Klemetistä

Jalkaväkirykmentti 27

Sihvosen II/JR 27

Edessä hirsilinnakkeet

Panssareita ja tykkitulta

Niskan motti

Tie saadaan haltuun

Saarrostustehtävä

Tavoite saavutetaan

Airimon III/JR 27

Etuvartio edessä

Lassilan I/JR 27

Taistelutaktiikan muutos

Vihollinen siirtyy maastoon

Vangin kuulustelu

Valkoinen kuolema

Haamuja Hamaravaarassa

Harhautusyritys

Noitatulia

Hurja kohtaaminen Hukkajoella

6./JR 65:n sotapäiväkirja P 3629 ajalta 26.1.–7.2.1940

Dolinin hiihtoprikaati

Kuoleman kuriiri

Tulivoimainen erikoisyksikkö

Etsittävänä Dolinin hiihtoprikaati

Tiedustelulentoja

Prikaati löytyy sittenkin

Pommituslento Repolaan

Lentolehtisiä Saunajärven mottiin

Takaa-ajo Kuhmoon

Vertailutietoa Venäjältä

Partiokahakoita

Noutaja tulossa

Viivytysvaihe

6./JR 65:n sotapäiväkirja P 3629 ajalta 8.2.–10.2.1940

Hiihtoprikaati murtautuu läpi

Kohtalokas yö

Vallen isku

Sotapoliisien isku

Kapteeni Kekkonen

Papin todistus

Dramaattinen sähke

Tulkinta edellisestä

Taistelu jatkuu

Suomalaistuntoja lumihangesta

Kolkko kohtaaminen

Etulinjan tapahtumia

6./JR 65:n sotapäiväkirja P 3629 ajalta 11.2.–16.2.1940

2./JR 65:n sotapäiväkirja P 3622 – P 3623 ajalta 11.2.–13.2.1940

Verkko viritetään

Katoamistemppu

Isku tukkikämpälle

Tukkikämpän ylläkkö

Toivonkosken kämppä

Yhteydet katkeavat…

Venäläisten 1. salasanoma

Venäläisten 2. salasanoma

Venäläisten 3. salasanoma

Venäläisten 4. salasanoma

Pataljoona portinvartijaksi pohjoiseen

Palapeli –pataljoona kootaan

Jalkaväkirykmentti 27:n (JR 27) sotapäiväkirja ajalta 12.2.–16.2.1940

Sissipataljoona 5

Siirtoapua

Valiomiehet vastakkain Kuhmossa

Kova käsky

Kauhea matka

Sisukkaita sissejä

Kova paikka

Sissipataljoona 5:n (SissiP 5) sotapäiväkirja ajalta 12.2.–16.2.1940

Missä hevoset?

Hiihtosissit

Reservinupseeri Toivo Saastamoinen

Kovan onnen soturi

Valpon varjossa

Kuhmosta Coloradoon

Hurjia hiihto-osastoja

Kaukopartiot ja Osasto Moilanen

Kahinaa korvessa

Vääpeli Lauri Hannikaisen partio

Muita tuhotöitä

Hiihtopataljoona hyökkää selustaan etelässä

Raju ylläkkö

Jännittävää jäljitystä

Vankeja ei saada

Takaa-ajo Niskavaaraan

Navetan valtaus

1.KKK/JR 27:n sotapäiväkirja P 3577 ajalta 13.2.–19.2.1940

3.KKK/JR 27:n sotapäiväkirja P 4829 ajalta 12.2.–19.2.1940

Ahdistusta Alasenjärvellä

Kieroa peliä

Kesseli kestää

Kesselin pamahdus!

Yllätyshyökkäys

Rumaa jälkeä

Sanaton mies

Kapteenit keulilla

Vetkon kannas kutsuu

Pikahälytys

Ilmiriita

Taistelu Vetkosta alkaa

Tammisalo ja Saikku satimessa

Kahden kuoleman välissä

Vihollisosaston tuho

Komentaja saapuu

Järjestelyjä Vetkossa

Lisävoimia saadaan

Vetkon valtaus

Esikunta vaarassa

Rajua lähitaistelua

Hakanen hyökkää

Kättä pitempää

Talo tuleen!

Spekulaatioita

Melkoinen sotku

Viimeiset kiusaukset

Kesselin koitos

Vangiksi ei antauduttu

Huoltotie on poikki

Peli oli raakaa

Kurosen kujeita

Muita murheita

Tarvitaan ryhtiliike

Operaatio Eonsuu

Operaatio Kilpi

Onneton tapahtuma

Murheita muuallakin

Komissaari Grishatshev

Kerttu ja Parta

Vihollisen tekemä saartoyritys

Hartaat hautajaiset

Esikunta tulilinjalla

Maastonpuhdistusta

Melkoista mylläkkää

Armoa ei tunnettu

Käsky Kälkäsen – Kesselin maaston puhdistamisesta

Kalat purkeissa

Pioneerikorsu

Tapauksia Vetkosta

Onnea sodassa

Hurja pioneeri

Laskuoppia

Lääketiedettä

Härkälauma

Hiihtoprikaatin lopullinen tuho

Täydellinen saarto

Järkyttävää jäljitystä

Tilintekoa

Tähti on sammunut

Kadonneita apujoukkoja

Läpihiihto oli tuhoon tuomittu

Kevennystä kuormaan

Sotasaalista

Suomalaisjoukkojen uudelleenryhmitys

Joukkojen järjestelyt ja niiden tulevat tehtävät

Kaikille komentajille

Yhteenvetoa…

Everstien ja esikunnan kohtalo

Everstien karttalaukut

Dolinin esikunnan tuho

Viitajan kämpän taistelu

Ovela juoni

Järkyttävää jälkeä

Alpo K. Marttisen haastattelu

Kuka ampui Dolinin?

Sotavankien kuulustelutietoja

Jakovlev, Mihail Ivanovitsh

Matvejev, Risto Kusminin

Stepantshuk, Feodor Terentjevitsh

Haudatkaa arvojärjestyksessä

Puntarointia Puna-armeijassa

Rajantakaista jälkipeliä

Korvaako määrä laadun

Taistelukertomus Kesselistä

2.KKK/JR65:n päällikkö, luutnantti Olli Kuronen

Rutkunpuron rykmentti

Nahilan kämppä

Partiokahakoita

Venäläiset vastakkain

Verinen tapahtumaketju

Kuulohavaintoja

Venäläiset hiihtojoukot

Sotilaan tuntomerkit

Hiihtojoukkojen aseistus

Konepistooli PPD (M/34)

Konepistooli PPD (M/34–38)

Automaattikivääri AVS–36 (M/36) Simonov

Puoliautomaattikivääri SVT–38 (M/38) Tokarev

Jalkaväenkivääri m/91–30

Tarkka–ampujakivääri m/91–30

Maxim–konekivääri (m/1910)

Emma–pikakivääri m/27 Dektjarev DP–27

Revolveri Nagant M 1895

Tähti–pistooli Tokarev TT–33

Valopistooli m/ 1930

Naku–kranaatinheitin (50 Krh/39)

Varsikäsikranaatti RGD–33

Munakäsikranaatti F1

Varoitus!

Kuhmon taistelumuistoja

Motteja ja siperialaisia Kuhmon talvisodassa

Siperialaislähetys saapui Kuhmon rintamalle 12.2.1940

Suomalaiset aloittavat siperialaisten kiertämisen

Taistelimme Dolinin hiihtoprikaatia vastaan

Vastassa oli valiojoukko

Sekavaa taktiikkaa

Kun käsky kävi

Pikakätkö

Kuoleman kenttä

Valesotilas

Muita muistoja

Jäljityspartio

Karhunpainia

Punalippu

Korsu-Järvinen

Huomioita Kuhmon korpimailta

Periaatepäätös

Vaitiololupaus

Vaiston varassa

Ansa oli viritetty

Eläinmaailman oppaat

Ajatusten- ja kirjeenvaihtoa…

Komissaarin kujanhiihto

Hautajaiset

Puuttuva piste

Grishatshevin pako…

Eversti Dolinin marssikäsky

Kiekinkoski

Kesseli

Lehtovaara

Alasenjärvi

Kenraalipostia

Läpihiihtäjiä

Muuta kerättyä tietoa

Rajantakainen laavukylä

Eino Pulkkisen kaukopartio

Taistelualueen lähitaloja ja omistajia Kuhmon talvisodassa 1939–1940

Talvisodan venäläisvainajia viedään Suomesta kotiin

Sotapäiväkirjaotteita

Kirjattua muistitietoa

9.DE:n sotapäiväkirja T 2572 ajalta 12.2.–17.2.1940

1./JR 65:n sotapäiväkirja P 3622 ajalta 13.2.–16.2.1940

1.KKK/JR 65:n sotapäiväkirja P 3625 ajalta 15.2.–16.2.1940

I/JR 27:n sotapäiväkirja P 3574 ajalta 14.2.–17.2.1940

III/JR 27:n sotapäiväkirja P 3631 ajalta 12.2.–17.2.1940

I/KTR 9:n sotapäiväkirja P 3548 ajalta 12.2.–16.2.1940

9.DE:n sotapäiväkirja T 2572 ajalta 18.2. / 20.2. / 2.3. / 9.3.–13.3.1940

Pioneeripataljoona 9:n (Pion.P 9) sotapäiväkirja P 3537 ajalta 13.2.1940

2./Pion.P 9 sotapäiväkirja P 3538 ajalta 10.2.–20.2.1940

II/JR 65:n sotapäiväkirja ajalta 13.2.–14.2.1940

Kuvamuistoja Kuhmon talvisodasta

Karttaliiteluettelo

Valokuvaluettelo

Taistelupaikkoja Kuhmossa

Talvisodan muistomerkit Kuhmossa

Sankarivainajien muistomerkki (risti)

Kiekinkosken suunnan taistelujen muistomerkki

Laamasenvaaran muistolaatta

Kilpelänkankaan muistomerkki

Mänttäläisten kivi

Paloahon muistomerkki (neuvostoliittolaisten)

Venäläisten muistomerkki

Luvelahden muistomerkki (neuvostoliittolaisten)

Taivalkoskelaisten kaatuneiden muistomerkki

Jyrkänkosken muistomerkki

Kaukopartio-osasto Marttinan muistomerkki (Jatkosota)

Veteraanien muistomerkki

Lähdeluettelo

Kuvalähteet

Piirrokset ja kartat

Lähdeluettelo

Kirjallisuutta talvisodasta Kuhmossa ja Suomussalmella

Erillisiä tietolähteitä ja haastattelutietoja

Yleistilanne Kuhmon rintamalla

Vihollinen on pysäytetty: – "Vuoden 1939 vaihtuessa uuteen siirryttiin samalla kokonaan uudelle vuosikymmenelle. Arvailtiin vain yleisesti, mitä lähitulevaisuus mahtaneekaan tuoda vielä mukanaan. Rintamatilanne Kuhmon suunnalla oli ainakin toistaiseksi kutakuinkin vakiintunut.

Pohjoispuolinen Hukkajärventie oli luutnantti Jussi Kekkosen taistelujoukkojen ansiosta kokonaisuudessaan suomalaisten hallussa. Etelänpuoleisella Saunajärventiellä kenraalimajuri Gusevskin komentama 54. Vuoristodivisioona oli pysäytetty ja sen sivustat olivat avoinna suomalaisten iskuille.

Tästä syystä neuvostojoukot vetäytyivät täysin kuoreensa linnoittautuen mahdollisimman edullisiin maastokohtiin pyrkien samalla turvaamaan elintärkeän huoltonsa. Ahdinkoon ajautuneet osastot jäivät odottamaan tulevia lisävoimia.

Tarjottua tilaisuutta hyödyntäen suomalaiset partiot iskivät armotta neuvostojoukkojen kimppuun heidän Saunajärven huoltotiensä varrella. Ja kipeää teki. Vihollisen käyttämille tankkiurille asennettiin panssarimiinoja, marssiosastoja tuhottiin ja huoltoautoja poltettiin railakkaissa väijytyksissä".

Suomussalmelta Kuhmoon: – "Eversti Hjalmar Siilasvuo sai illalla 18. tammikuuta henkilökohtaisen esikäskyn divisioonan pääosien siirrosta Suomussalmelta Kuhmoon. Seuraavana päivänä hän otti vastaan jo varsinaisen siirtymiskäskyn. Näin menetellen saataisiin koko 9. Divisioona irrotettua nopeasti Suomussalmelta. Kuhmoon olisi sittenkin tulossa kauan kaivattuja lisäjoukkoja.

Eikä aikaakaan, kun Suomussalmelta jo körötteli taistelujoukkoja Kuhmoon sekä kuorma- että linja-autoilla. Se oli valtaisa ruljanssi pilkkopimeässä ja kovassa pakkasessa. Matkaa määränpäähän kertyi keskimäärin pyöreät 200 kilometriä. Kuormastot etenivät marssien. Huoltomuodostelmat kuljetettiin junilla ensin Hyrynsalmelta Sotkamoon, josta ne marssivat loppumatkan 60 kilometriä Kuhmoon. Divisioonan joukkojen siirrot venyivät ankarien olosuhteiden puristuksessa melkein viikon mittaisiksi ja saatiin lopulta toteutettua kokonaisuudessaan 21.–26. tammikuuta 1940 välisenä aikana. Kuhmoon oli siirtynyt yhteensä noin 5.000 taisteluja kokenutta miestä.

Uudet joukot muodostuivat seuraavasti: – 9. D:n komentaja, eversti Hjalmar Siilasvuo sekä hänen divisioonansa esikunta, JR 27, JR 65 (-1P), Kevyt Komppania Volanen (Kev.K Volanen), vajaa kanuunapatteri I/KTR, panssarintorjuntatykkijoukkueista koottu Pst.K, ViestiP 9, Pion.P 9 ja huoltojoukot. Puuttuva I/JR 65 saapui Kuhmoon hieman myöhemmin helmikuun alussa.

Joukot kokoontuivat Kuhmossa ensin Jämäksen kasarmille, josta marssivat kirkonkylän kautta Lammasperän Kälkäseen johtavalle tielle. Tämän lisäksi Lieksasta siirtyi Kuhmoon 27. tammikuuta eversti Erkki Raappanan alaisuudesta Er.P 12 ja myöhemmin sodan viimeisinä päivinä vielä Er.P 13:n pääosat.

Eversti Hjalmar Siilasvuo asettui esikuntineen Jämäksen kasarmille. Siilasvuo otti everstiluutnantti Frans Ilomäen alaisen Er.P 14:n komentoonsa 23. tammikuuta ja Prikaati Vuokon 28. tammikuuta. Divisioonan esikuntapäälliköksi määrättiin kapteeni Alpo Marttinen. Tehtävään alun perin kaavailtua everstiluutnantti Aksel Vuokkoa ei tavoitettu ajoissa, niinpä talvisodan surullisen kuuluisat viestiyhteydet vaikuttivat osaltaan jopa näin ratkaisevan tärkeään henkilövalintaan".

Siilasvuon motitustehtävä

Kuumeiset valmistelut: – "Kuhmossa eversti Hjalmar Siilasvuo sai tehtäväkseen motittaa neuvostojoukot tienvarsiasemiinsa ja tuhota kaikki niissä syntyneet motit paikallisten joukkojen kanssa. Siilasvuon perimmäisenä johtoajatuksena oli hyökätä vihollisjoukkojen sivustaan Lammasjärven itäpuolelta Saunajärventielle ja katkaista heidän elintärkeä rajantakainen Repola–yhteytensä.

Lammasjärven itäpäähän perustettiin kiireesti useita joukkojen täydennyspaikkoja ja tärkeä kenttäsairaala siirrettiin lähemmäksi tulevaa rintamaa Kuhmoniemen koululle. Joukkojen välisiä viallisia ja erittäin epävarmoja viestiyhteyksiä parannettiin huomattavasti, kuten Prikaati Vuokkoon, joka oli jatkuvasti kärsinyt huonoista yhteyksistä. Prikaatin viestintä oli ollut tähän asti harmillisen hidasta, sillä olihan se käytännössä joutunut toimimaan pelkkien taistelulähettien varassa.

Sivuteitä Polvela – Lutja – Kälkänen sekä Lutja – Nivala – Kähkölä aurattiin usean päivän aikana tulevaa taistelujoukkojen huollon hevosliikennettä varten. Rajavaarasta Kälkäseen urakoitiin ajettava autotie auraamalla se auki pimeän turvin yöllä 24. tammikuuta.

Lammasjärvelle aurattiin puolestaan leveä, järvensuuntainen ura, josta tehtiin joukoille tärkeä jäätie. Sen käyttö oli rajoitettu ja tarkoitettu ilmavaaran vuoksi vain yöllistä liikennettä varten.

Koska oltiin hyvin tietoisia vihollisen varmistuspartioiden ahkerasta liikkumisesta Saunajärventien pohjoispuolella, päätettiin tiet aurata salaamistarkoituksessa vasta tulevan suurhyökkäyksen aikana.

Everstiluutnantti August Mäkiniemen komentama JR 27 siirtyi 24.– 25. tammikuuta välisenä yönä Rajavaaraan ja perusti sinne majoitusalueen metsään pystytettyihin Enson pahvitelttoihin.

Rajavaaran alueen talot oli poltettu poroksi jo aiemmin, joten tulevasta tukikohdasta muodostui erittäin tärkeä majoituskohde.

Rajavaaralla oli suuri merkitys myös alueen läpi kulkeville joukoille aina sodan loppuun saakka.

Siilasvuon hyökkäyssuunnitelma noudatteli pääpiirtein Raatteentien mallia. Joskin tilanne tulisi olemaan täällä huomattavasti hankalampi, koska neuvostojoukot olivat mestareita kaivautumaan ja olivat lapioineet jo toista kuukautta linnoittautuen vahvasti ja varustaen tukevat tukikohtansa hyvin Saunajärventien varrella".

Maxim: – Sarja- ja konetuliaseita olisi saanut olla huomattavasti enemmän motitettujen vihollisjoukkojen tuhoamistehtävässä. Tarvittavat täydennykset piti ottaa väkivalloin vihollisjoukoilta.

Joukkojen taistelujaotus: – "Tulevan suuroperaation taistelevat joukot jaettiin viiteen osaan seuraavien tehtävien mukaisesti:

Prikaati Vuokon tuli osillaan sitoa vihollista nykyisissä asemissaan ja edetä päävoimillaan Koiravaaran kautta Kuhmo – Nurmijärvi –tielle, josta sen oli oltava valmiina jatkamaan joko Saunajärven tai Sivakan suuntaan.

Majuri Hyvärisen II/JR 65 asettui Rajavaaraan ja kapteeni Flinkin III/JR 65 Jyrkänkoskelle varmistaen etelään Rastin suuntaan.

Kapteeni Muroleen Er.P 14:n tuli hyökätä pohjoisesta Luvelahteen.

Everstiluutnantti Ruotsalon Er.P 12:n tuli hyökätä etelästä Luvelahteen.

Everstiluutnantti Mäkiniemen JR 27:n tuli hyökätä Kälkäsestä (pohjoisesta) Reuhkavaaraan.

Tykistöä oli käytettävissä kolme ja puoli patteria, joista irrotettiin yksi patteri tukemaan JR 27:n etenemistä. Lisäksi itään Kuusijoki – Löytövaara –tasalle asetettiin tulppaosasto, jonka päätehtävänä oli neuvostovoimien apujoukkojen idästä tulon estäminen.

Hyökkäävien suomalaisjoukkojen tehtävä oli kaksijakoinen. Ensin oli kunkin taisteluun osallistuvan joukon omalta kohdaltaan otettava hyökkäyssuunnassaan Saunajärventie haltuunsa ja sitten jatkettava sisukkaan määrätietoisesti maantien suunnassa motitettujen vihollisjoukkojen tuhoamista".

Operaatio alkaa harhautuksella

Salonmies saa hyökkäystehtävän: – "Siilasvuo antoi Ilomäelle käskyn jo 28. tammikuuta hyökätä yhdellä pataljoonalla Yli-Hotakka – Kuivalaan. Etenemistä tuki kapteeni Lehvän kolme patteria (3., 8. ja 9. Ptri), kaikkiaan 10 kenttätykkiä. Petäjälammella ollut kapteeni Solmu Salonmiehen 400–miehinen, tuossa vaiheessa jo pahasti kulunut pataljoona (III/JR 25) sai tämän hyökkäystehtävän, vaikka se oli aiemmissa taisteluissa menettänyt vahvuudestaan jo kolmasosan. Jyrkänkosken asemiin astui samaan aikaan selustan varmistajaksi kapteeni Mårten Flinkin komentama III/JR 65.

Luutnantit Suuronen (7.K), Elokas (8.K) ja Laine (9.K) joutuivat kokemaan kovia otellessaan välillä Jyrkänkoski – Rasti. Hinta oli kova – komppanianpäälliköt luutnantit Suuronen ja Laine kaatuivat.

Salonmiehen pataljoonan hyökkäyksen taktisena tarkoituksena oli ollut kääntää vihollisen päähuomio suunnitellusta suurhyökkäyksen suunnasta Salmivaaraan ja Kankivaaraan. Metelin ja paukkeen puolesta se oli siinä onnistunutkin erinomaisesti".

Valmistautuminen suurhyökkäykseen

– "Vihollisen ilmatiedustelutoiminta alkoi olla myös hyvin vilkasta. Suomalaisjoukkojen maastosiirrot ja huoltokuljetukset piti sen vuoksi tehdä yön pimeydessä. Joukot ja kuormastot piilotettiin ja naamioitiin päiväsaikaan aina tarvittaessa mahdollisimman huolellisesti metsien kätköihin.

Jyrkänkoskella ollut kapteeni Matti Muroleen komentama pataljoona (Er.P 14) oli saanut käskyn edetä Kuhmon kirkonkylän kautta Lammasperäntielle. Pataljoona ryhmittyi myöhemmin Nivalaan, valmistautuen siellä omaan hyökkäykseensä kohti Luvelahtea 29. tammikuuta. Vaihdon jälkeen Jyrkänkoskella vastuun otti kapteeni Mårten Flinkin komentama III/JR 65.

Prikaati Vuokon miehet lähestyivät neuvostojoukkoja Nurmeksentien suunnassa. Eversti Erkki Raappanalta Lieksasta avuksi saatu Er.P 12 eli Osasto Ruotsalo, joka oli lähtenyt aiemmin Nurmestieltä ja jatkanut Lauvuksen Lapiovaaran kautta, lähestyi pääkohdettaan Saunajärven Luvelahtea lounaissuunnasta. Pataljoona valmistautui hyökkäämään sinne nyt koko voimallaan. I/JR 25 varmisti samanaikaisesti joukkojen selustayhteyksiä Nurmeksen suuntaan.

Suomussalmelta vapautuneet joukot olivat edenneet autokuljetuksena Hukkajärventietä Korkean kohdalle, josta kääntyivät etelään Kesseliin ja Kälkäseen. Nykyistä Korkean ja Reuhkavaaran läpikulkevaa Vetkontietä ei silloin vielä ollut. Tienpätkä päättyi tuolloin Kälkäseen. Reserviksi jäi II/JR 65 sijoittuen Rajavaaraan ja Kevyt Komppania Volanen varmisti Kuhmon kirkonkylän länsipuolta sekä rykmentille alistettu Osasto Kekkonen Kuhmon itäistä sivustaa.

JR 65:n komentaja, everstiluutnantti Karl Mandelinin komentopaikka sijaitsi Lutjalla ja JR 27:n komentaja, everstiluutnantti August Mäkiniemen komentopaikka Kälkäsessä".

– (Lähteet: Kuhmo talvisodassa: Hjalmar Siilasvuo; Kymmenen yhtä vastaan: Niilo Kivakka; www.kuhmo.fi/talvisota; Sotakenraalit: Robert Brantberg; Kuoleman kujanjuoksu: Väinö Mononen).

Suomalaisten suurhyökkäys 29.1.1940

Halosen II/JR 25

– "Kapteeni Erkki Halosen komentama II/JR 25 eteni Koiravaarasta tiheäkasvuisen korven läpi Lieksantielle, jossa se katkaisi ja murrosti maantien Kalettomanlammen luoteispuolelta noin neljä kilometriä Sivakasta kaakkoon. Pataljoonan pääosat jatkoivat etenemistään kohti Sivakkaa.

Sivakan – Saunajärven –tienhaaran tuntumassa oli vastassa laajahko neuvostoasema linnoitteineen ja panssarivaunuineen. Tulta tuli vastaan ankarasti. Niinpä päätettiin sitoa vihollisen päävoimat risteyksen alueelle ja suunnata samanaikaisesti osa omista voimista idän puolelle vihollisen taakse.

Luutnantti Taskilan johtama 5. Komppania lähti koukkaamaan metsän läpi Sivakan eteläpuolelta tavoitteenaan Klemetti ja sen läntinen sivusta. Myöhemmin päivällä sen perään lähetettiin pataljoonasta vielä komppanian verran miehiä vahvistukseksi.

Klemetin omistuksesta syntyi kiivas yhteenotto suomalaisten ja vihollisen 16. Pioneeripataljoonan tukikohdan kesken. Yllätyksessä neuvostojoukot menettivät maantien varteen miehiään, hevosiaan ja kuorma-autojaan. Tie saatiin katkaistua ja otettua haltuun molemmin puolin tukikohtaa sekä itään että länteen päin. Hyvä yllätys voi olla parhaimmillaan jo puoli voittoa. Suunniteltu saartoisku oli onnistunut enemmän kuin hyvin".

Muroleen Er.P 14

– "Aivan tammikuun lopulla alkoi Jyrkänkosken alueella liikkua maastontiedustelussa olevia suomalaisupseereita, etenkin KTR 9:n tykistöupseereita. Heiltä saatiin pian tietää, että odotettavissa oli laajahkoja joukkojensiirtoja. Kohtapuolin saapuikin divisioonan käsky, jonka mukaan Er.P 14 luovuttaa Jyrkänkosken asemat kapteeni Mårten Flinkin III/JR 65:lle ja siirtyy joukkoineen Saunajärven Luvelahteen.

25. tammikuuta hajotettiin muutamia päiviä aiemmin Kajaanista lähetetty Komppania Nieminen ja täydennettiin sen miehillä vajaat Er.P 14:n komppaniat.

Luutnantti Ville Halonen oli lähettänyt 26. päivä tammikuuta vänrikki A. Korhosen johdolla IV joukkueen avaamaan latuja valmiiksi kapteeni Matti Muroleen pataljoonalle Jyrkänkoski – Tervavaara – Juurikkaniemi – Niva –välille. Kapteeni Murole siirtyikin jo samana päivänä esikuntineen Nivalle (Riienniva).

Lähtö koittaa: – "Seuraavan päivän iltana lähti koko Er.P 14 Jyrkänkoskelta kolmena rivistönä hiihtäen Nivalle. Kaksi kiväärikomppaniaa ja osia esikuntakomppaniasta hiihtivät luutnantti Halosen johdolla Tervavaaran ja Juurikkaniemen kautta Nivalle.

Tervavaarassa osastoon oli liittynyt kersantti Tauno Moilasen johtama kahden ryhmän vahvuinen osasto, joka oli ollut aiemmin alistettuna Pataljoona Salonmiehelle. KKK ja Krh–osasto etenivät luutnantti Tuomaisen johdolla aurattua tietä pitkin Lammasperän kautta Nivalle. Kolmantena rivistönä etenivät kaikki kolonnan kuormastot pataljoonan talousupseeriksi siirtyneen komppanianpäällikön, vänrikki Niemisen johdolla.

Pataljoona oli näin melkein kokonaisuudessaan irrotettu Jyrkänkosken puolustusasemista ja siirretty Nivalan talon maastoon. Jyrkänkoskelle jäi vain yksi puhelin- ja pioneerijoukkue rintamavastuun ottaneen kapteeni Flinkin III/JR 65:n omaan käyttöön.

27. tammikuuta kello 24 mennessä oli Muroleen pataljoona keskitetty kokonaisuudessaan Lutjan ja Nivalan taloihin ja niiden lähituntumaan pystytettyihin telttoihin. Joukot saivat vahvistuksekseen vielä vänrikki Osmo Rasilon Tiedusteluosasto 4:n (TO 4) sekä divisioonasta lähetetyn vänrikki Niemisen pioneerijoukkueen. Kapteeni Murole sai heti puolenyön jälkeen 28.1. kello 00.20 divisioonan hyökkäyskäskyn no 162, jonka tavoitteena oli Luvelahti.

Lopulta lähtö koitti. Kovassa pakkasessa aloitti pataljoona saman päivän iltana kello 23 alkaen etenemisensä pohjoisesta päin kohti Luvelahtea. Se hiihti järjestyksessä 3.K – luutnantti Huhtanen, 1.K – luutnantti Hankio, 2.K – luutnantti Ipatti, KKK – luutnantti Savolainen, Krh–osasto – luutnantti Tuomainen ja Pst–joukkue – vänrikki Sandström sekä pioneerijoukkue – vänrikki Nieminen.

Pataljoona saapui seuraavana aamuna kello 3 aikoihin Luvelahteen, asettuen lepoon noin parin kilometrin päähän Saunajärventiestä. Sinä aikana annettiin lopullinen hyökkäyskäsky. Sen mukaan piti kahden kiväärikomppanian, kahden konekiväärijoukkueen ja krh–osaston hyökätä luutnantti V. Halosen johdolla pohjoisesta päin tavoitteenaan Saunajärven maantie.

Heti maantielle päästyä piti etulinjan luutnantti J. Huhtasen johtaman 3.K:n jakautua kahtia, tunkeutua maantien suunnassa molempiin suuntiin, itään ja länteen, niin pitkälle kuin pääsee. Samalla toisessa aallossa etenevät luutnantti K. Hankion 1.K ja sille alistetut pioneerit katkaisevat tien ja ryhtyvät rakentamaan murrosta hyökkäysvaunujen toiminnan vaikeuttamiseksi.

Luutnantti Halosen annettua käskynsä ryhtyivät komppanianpäälliköt antamaan omia käskyjään ja ryhmittymään tulevaa hyökkäystä varten. Vänrikkien Hortlingin ja Immosen joukkueet lähtivät konekiväärien vahvistamina omille sivustansuojauspaikoilleen. Edellinen joukkue siirtyi asemiin vasemmalle ja jälkimmäinen oikealle suonreunaan. Vänrikki Immosen tukikohdasta taaksepäin, kannasta pitkin luoteeseen, siirtyi omiin varmistusasemiinsa myös vänrikki Rasilon johtama TO 4".

Kolme vihollishyökkäystä: – "Yllättäen kello 8.30 kesken joukkojen ryhmittymisen hyökkäsi vihollinen raivokkaasti kohti kolmelta eri suunnalta samanaikaisesti. Etuvasemmalta tulevaa kangasta pitkin, oikealla ollutta suonreunaa pitkin pensaikon suojassa ja lisäksi vasemmalta sivustalta, johon suuntaan vänrikki Hortling joukkueineen oli juuri hieman aiemmin lähtenyt sivustan varmistukseen.

Vänrikki Hortling oli lähdettyään joutunut välittömästi taisteluun, mutta joutunut ylivoiman edessä väistymään Murtopurolle päin menettäen yhteenotossa konekiväärinsä. Pian vihollisen päävoimat olivat jo pataljoonan kimpussa.

– Ne tulivat päälle kuin tuulispää ja ne osasivat hiihtää!.

Nopeasti saatiin pikapuolustus kuitenkin kuntoon ja vaara torjuttiin, mutta komppaniat menivät metsässä sikin sokin. Tässä yhteydessä kaatui muun muassa Tervavaarasta mukaan liittynyt rajamies, kuhmolainen kersantti Tauno Moilanen.

Tuskin oli komppaniat saatu jonkinlaiseen järjestykseen, kun vihollinen hyökkäsi jo toisen kerran. Varmistusosastot joutuivat väistymään pyörremyrskyn edestä ja taas tapeltiin tosissaan, nyt kankaan keskivaiheilla, vain 50 metrin päässä luutnantti Halosen komentopaikasta. Lumipukuinen vihollinen aiheutti pahanlaista sekaannusta omissa joukoissa. Lähinnä siksi, että miesten piti olla tarkkana, ketä kohti ampui. Vaikka vihollinen riehui hurjana, alkoi se kohta kuitenkin vetäytyä taaksepäin kärsittyään ryntäyksessään tuntuvia tappioita. Taas alkoi sekasortoisen tilanteen selvittäminen ja varmistusten lähettämiset eteen sekä sivuille.

Nyt saattoi jo hengähtää hieman. Kranaatinheittimet pääsivät tässä vaiheessa hyviin asemiin. Niinpä tulenjohtaja, kersantti Räihä lähti saman tien etsimään itselleen kunnollista tulenjohtopaikkaa edestä. Hän harhautui kuitenkin pian oman etuvarmistuksen etupuolelle. Täällä hän huomasi kauhukseen edessään lähestyvän vihollisjoukon, joka nousi suksipelissä mäenrinnettä ylös. Yksi vihollinen oli jo mäen päällä. Räihällä oli onneksi valmiina ladattu pistooli, jonka hän oli sitonut nahkaremmillä kaulaansa.

Hän kerkesi ampua tulijan, joka kaatui suoraan suksiltaan nurin. Muut tulijat olivat jo niin lähellä, ettei omia suksia ehtinyt enää kääntää. Niinpä Räihä teki nopean ratkaisun ja hyppäsi kaatuneen venäläisen suksille ja pääsi kuin pääsikin suojaan ennen kuin koko osasto oli mäen päällä. Nopeus oli valttia, sillä hän ehti viime tingassa tehdä hälytyksen tulevasta vihollisen hyökkäyksestä.

Kolmas hyökkäys olikin edellisiä paljon voimakkaampi. Vihollinen tuli päälle täydellä vauhdilla pysähtymättä lainkaan. Tässä yhteydessä sattui eräs erikoinen tapaus, jossa etummaisena hiihti hirmuista vauhtia neljää kolmiota kauluslaatoissaan kantanut aliupseeri, joka rynnisti paljon edellä muita.

Kankaan keskilinjalla hänet pysäytti kuitenkin rajaylikersantti Taskisen ampuma heittolaukaus, joka osui suoraan sydämeen. Miehen kasvoille jäi vain pelottavan vihainen ilme, jota kuoleman jäykkyys vielä tehosti. Miehen kaatumisessa ei sinänsä ollut mitään erikoista, mutta myöhemmin ruumista tarkastettaessa huomasi eräs mukana ollut mies jotakin poikkeavaa: – Eikös tämä ole Sotkamosta sen ja sen talon poika, joka muutamia vuosia sitten meni salateitse Venäjälle?.

Toiset sotkamolaiset tunnistivat hänet myös ja taskussa olleet jäsenkirjat todistivat hänen tosiaan olleen suomalaisen.

– Maansa petturi ja perivihollisen riveihin liittynyt kurjimus sai kuolemansa pettämänsä maan kamaralla ja kunniattoman hautansa yhdessä venäläisten kanssa entisen maakuntansa Kainuun karussa mullassa, jonka hän aikoi luovuttaa vieraalle.

– Koiran kuolema, kirosivat Sotkamon pojat. Siinä sitä olikin hautapuhetta maanpetturille tarpeeksi".

Periksi ei anneta: – "Taistelun aikana oli myös kapteeni Murole saapunut kankaan maastoon ihmetellen hieman jatkuvaa kärhämöintiä rinteessä. Vihollisen tekemä kolmaskin yllätyshyökkäys oli tuomittu epäonnistumaan ja lopulta torjuttu kokonaan. Viimeisin kahakka vaati suomalaisilta alun toistakymmentä kaatunutta ja haavoittuneita noin kaksinkertaisen määrän.

Hyökänneen vihollisen tappiot olivat jo käyttämästään yltiöpäisestä rynnäkkötaktiikasta ja epäedullisista maasto-olosuhteista johtuen huomattavasti suuremmat. Pelkästään kankaalla kylmeni noin 40–50 vainajaa ja kangasta ympäröivällä suolla, vaikka kuinka paljon lisää.

Kaikki tähän hyökkäykseen osallistuneet venäläiset olivat varustetut viimeisenpäälle automaatti- ja puoliautomaattikivääreillä. Näitä aseita, kuten myös pikakivääreitä ja konepistooleja kertyikin kaatuneilta sotasaaliiksi melkoinen kasa.

Näiden äärimmäisen repivien kahakoiden jälkeen vetäydyttiin puolustukseen, jossa linja muodosti hevosenkengänmuotoisen kaaren kankaan eteläpään yli suolta suolle. Puolustukseen ryhmittymisen jälkeen joukoille tarjottiin iltamyöhällä lämmintä ruokaa. Se olikin tarpeen, sillä seuraava pakkasyö oli miesten vietettävä vähemmän viihtyisissä lumipoteroissa, koska telttoja ei voinut tuoda eteen edelleenkin jatkuvan epävarman tilanteen vuoksi.

Huolimatta todella kovasta pakkasesta yritettiin jopa nukkua, sillä ankara väsymys vaivasi miehiä raskaasti. Olihan edellinen yö mennyt tulomatkaan Nivalta Luvelahteen ja sitä edellinen yö hiihtomarssiin Jyrkänkoskelta Nivalle. Tämän lisäksi oli torjuttu onnistuneesti kolme peräkkäistä, erittäin rajua vihollishyökkäystä. Tuleva yö kului kaikesta huolimatta hyvin rauhallisesti.

Alkuvaikeuksien jälkeen oli pataljoona päässyt etenemään vanhan tukkitien pohjaa pitkin aivan Luvelahden tuntumaan, noin 400 metrin päähän Saunajärven maantiestä. Kapteeni Muroleen johtamat joukot tulivat neuvostojoukoille melkoisena yllätyksenä, koska heihin kohdistuvaa painetta oli tähän mennessä ilmaantunut vain etelästä.

Siitä huolimatta vihollisen tykistö- ja jalkaväkitulta riitti kyllä kiitettävästi uusille tulijoillekin.

Er.P 14 oli törmännyt sattumalta aivan vihollisdivisioonan esikunnan tulivoimaisen korsualueen lähituntumaan. Vihollinen yritti iskeä ja ahdistella pataljoonaa kaikin keinoin sekä sivuilta että selustasta, mutta turhaan. Muroleen pataljoona ei antanut tuumaakaan periksi ja piti viimeiseen asti kiinni saavuttamistaan asemista.

Tammikuun 31. puolenpäivän jälkeen Muroleen joukot yrittivät tosissaan päästä maantielle. Vaikka vihollisen vastarinta oli todella ankara, onnistuivat joukot osittain työntymään noin 200 metriä eteenpäin, päästen hallitsemaan tulellaan jo maantietä. Se oli ollut väkivahvaa vääntöä.

Etenemisen onnistumiseen vaikutti todennäköisesti samanaikainen everstiluutnantti Ruotsalon Er.P 12:n tekemä pistohyökkäys Saunajärventien eteläpuolelta, joka hajotti osaltaan vihollisen voimia".