Talvisota Kuhmossa II: Kuolema kolkuttaa korvessa

By Väinö Mononen

TALVISOTA KUHMOSSA II

Kuolema kolkuttaa korvessa


Talvisota Kuhmossa II on toinen julkaisu viiden teoksen sarjasta Talvisota Kuhmossa - Kuolema kolkuttaa korvessa. Sisältö on suoraa jatkoa edelliselle teokselleni Talvisota Kuhmossa I.

Talvisota Kuhmossa teokset sisältävät yksityiskohtaista kuvausta eversti Hjalmar Siilasvuon komentaman jalkaväkidivisioonan taisteluista Kuhmossa. Taistelut jatkuvat kiivaina.
Suomalaisjoukot käyvät ankaraa kamppailua Puna-armeijan uutta jalkaväkidivisioonaa vastaan Löytövaaran taisteluissa ja pilkkovat samalla Saunajärven suurmottia pienempiin osiin.
Teoksen sisältö seuraa tiiviisti niin suomalaisdivisioonan kuin vihollisjoukkojen ja erillisten taisteluosastojen sekä yksittäisten miesten näkökulmasta sotarintaman päivittäisiä tapahtumia.

Ratkaisua haetaan yhä kiivaammin ja taistelut ääriolosuhteissa jatkuvat aina maaliskuulle saakka. Neuvostojoukkojen ylivoima kasvaa kasvamistaan ja suomalaiset joutuvat entistä ahtaammalle.
Lopulta kahdenväliset neuvottelut johtavat aselepoon ja rauhaan.
Edessä on sodan jälkiselvittelyä ja suomalaisittain todella vaikeita päätöksiä, kuten muun muassa maa-alueitten pakkoluovutuksia.

Tuhojen jälkeen alkaa taistelualueiden laajamittainen siivoustyö
ja myöhemmin vielä vaativa jälleenrakennusvaihe ja asuttaminen.
Kuhmon itäosissa asuneiden paluu arkeen oli ankea. Vain pystyyn jääneet savupiiput muistuttivat ajasta ennen sotaa.

MKT, tietokirjailija Väinö Mononen

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: May 4, 2020
• ISBN: 9789528056379

Väinö Mononen

Väinö Mononen I am Väinö Mononen, born under the sign of Aquarius in 1957 in Kiihtelysvaara in North Karelia, Finland. I currently work as a non-fiction writer and war researcher. During my actual working career, I mainly worked in business, for example in sales and marketing. I completed my conscript service in the Kainuu brigade, through which I became a Finnish reserve officer, who later worked for several years in the field of voluntary national defense as a spokesperson and as the editor-in-chief of the reservists' newspaper, while traveling and participating in numerous refresher exercises around the province of North Karelia. Along with that, I also started walking in the raven landscapes of Kainuu, especially in Kuhmo, where my father also lived. The peace of nature and the inexhaustible wilderness attracted more and more people. Walking through the terrain, I couldn't help but notice the moss-covered scars of the winter war. No wonder I became seriously interested in those past events. A Finn doesn't believe until he sees with his own eyes and hears with his own ears - that's what happened to me too. Over the years, so many remembered events began to accumulate that they had to be recorded in written form. For this reason, I have previously written and published 16 non-fiction books in Finnish: - Death Alley Run (Alfamer 2006) - Flames of underworld (Edico 2011) - The War Path of a Battalion (Books on Demand 2016) - Dolin's ski brigade (Books on Demand 2018) - Fire and flint (Books on Demand 2019) - Winter War in Kuhmo I - V (Books on Demand 2020) - Winter War in Suomussalmi I - V (Books on Demand 2021) - Curse of Kianta (Books on Demand 2022) MKT, nonfiction writer Väinö Mononen Website: www.sotatutkija.jimdo.com

Book preview

Alkusanat

Sisällöstä

Talvisota Kuhmossa II on toinen teos Talvisota Kuhmossa - Kuolema kolkuttaa korvessa sarjasta. Se on suoraa jatkoa edelliselle kirjoittamalleni teokselle Talvisota Kuhmossa I.

Talvisota Kuhmossa teokset sisältävät yksityiskohtaista kuvausta eversti Hjalmar Siilasvuon komentaman jalkaväkidivisioonan taisteluista Kuhmossa. Taistelut jatkuvat yhä kiivaina. Suomalaisjoukot käyvät ankaraa kamppailua Puna-armeijan uutta jalkaväkidivisioonaa vastaan Löytövaaran taisteluissa ja pilkkovat samalla Saunajärven suurmottia pienempiin osiin.

Teoksen sisältö seuraa tiiviisti niin suomalaisdivisioonan kuin vihollisjoukkojen ja erillisten taisteluosastojen sekä yksittäisten miesten näkökulmasta sotarintaman päivittäisiä tapahtumia.

Ratkaisua haetaan yhä kiivaammin ja taistelut ääriolosuhteissa jatkuvat aina maaliskuulle saakka. Neuvostojoukkojen ylivoima kasvaa kasvamistaan ja suomalaiset joutuvat entistä ahtaammalle. Monet miehistä, jotka olivat aiemmin selvinneet Suomussalmen korpitaisteluista hengissä, menehtyvät rintamanvaihdon jälkeen Kuhmon ankarissa mottitaisteluissa. Hinta on hirmuinen.

Miestappiot kasvavat päivä päivältä ollen lopulta peräti noin kaksinkertaiset verrattuna Suomussalmen tappioihin.

Lopulta Suomen ja Neuvostoliiton kahdenväliset neuvottelut johtavat aselepoon ja rauhaan. Edessä on sodan jälkiselvittelyä ja suomalaisittain todella vaikeita päätöksiä, kuten muun muassa maa-alueitten pakkoluovutuksia.

Tuhojen jälkeen alkaa taistelualueiden laajamittainen siivoustyö ja myöhemmin vielä vaativa jälleenrakennusvaihe ja asuttaminen. Kuhmon itäosissa asuneiden paluu arkeen on ankea. Vain pystyyn jääneet savupiiput muistuttavat ajasta ennen sotaa.

Aineisto on useista eri tietolähteistä koottu kertomus. Se seuraa Kuhmon ankaria mottitaisteluita, jotka olivat ratkaisevan tärkeä osa koko Suomen ja Kainuun uskomatonta selviytymistarinaa.

Teoksen liitteenä olevat värilliset piirroskartat opastavat osaltaan rintamatapahtumien tilanne- ja paikkakohtaista seurantaa.

Olen liittänyt mukaan myös useita tapahtumapaikkoihin liittyviä valokuvia.

Tämä teos on omistettu Kuhmossa 1939-1940 käydyn talvisodan suomalaisveteraaneille ja heidän unohtumattomalle muistolleen.

Enossa 13. maaliskuuta 2020

Väinö Mononen

Sisällysluettelo

Alkusanat

Sisällöstä

Löytövaara - Kuusijoki helmikuussa 1940……Kartta no 10

Vihollisen 163. Divisioona

Suuri uhka Riihivaarassa

Salainen saunareissu

Hyökkäys Korsukaupunkiin

Hyökkäys käynnistyy

Yllätys odottaa

Korsu-Järvinen

Viheliäisiä vihollisosastoja

Vihollisosasto tunkeutuu Losoon

Apujoukkoja tarvitaan

Kiivasta kamppailua Kalliolammella

Voimakas vihollisosasto selustassa

Neljäs johtaja

Ukonvaaran taistelu

Hyökkäyssuunnitelma

Lähitaistelua Löytöpurolla

Pioneerit iskevät

Koivun kenttävartio ahtaalla

Kahinaa korvessa

Salainen vihollistukikohta

Kylmää peliä Kylmänjärvellä

Rähinöintiä Riitakukkulalla

Kiusantekoa Kiekinkoskella

Kaivautunut vihollisosasto

Pyhtilä ja divisioonan eteläinen siipi

Korpiotteluita

Armoa ei annettu, jos ei kyllä kysyttykään

Vihollisen erikoisosastoja

Poimintoja sotapäiväkirjoista

Mahtava vihollinen

Kiistakapulana Kuusijoki

Numeroleikkiä

Kilvoittelua Kilpelänkankaalla

Kauhunpaikkaa kerrakseen

Taivas räjähtää!

Salainen varasuunnitelma

Painostusta ja propagandaa

Löytövaara - Kuusijoki 1.-3.3.1940……Kartta no 11

Daavid ja Goljat

Vihollisen läpimurto etulinjassa

Vaikka viimeiseen mieheen

Nopeita joukkojen siirtoja

Neuvostojoukot moteissa

Reuhka repeää kahtia

Valtaus alkaa

Vangin kuulustelu

Loson valtausyritys

Osasto Harlo

Vihollisen ilmahyökkäys

Tilanne seis!

Kannaksen mottitaistelu

Tulivoimainen vastustaja

Leipäsotaa

Suurmotti - Luvelahti……Kartta no 12

Esikuntamotti……Kartat no 13 ja 14

Vaikea vallattava

Satimessa ollaan

Uusi hyökkäysyritys

Osasto Hakasen vuoro iskeä

Raju rytinä alkaa

Motti laukeaa lopultakin

Missä on vihollisen esikunta?

Tykit puhuivat Esikuntakukkulalla

Itäinen motti……Kartat no 15 ja 16

Hyökkäyskohteina neljä maastokohtaa

Maastokohta 1

Maastokohta 2

Maastokohta 4

Rönkön komppania

Muut komppaniat

Maastokohta 3

Tilintekoa

Erittäin raskas viikko

60 viholliskorsua

Komennus päättyy

Läntinen motti……Kartat no 17 ja 18

Valmistautuminen motin valtaukseen

Suomalaishyökkäys alkaa…

Käsky Hyökkäysosasto Muroleelle

III/KTR 9:n tulisuunnitelma

Suorasuuntaustykistön tulisuunnitelma

Krh:n tulisuunnitelma

Isku etelän suunnasta

Viestintuoja

Isku pohjoisen suunnasta

Kuolemankirnu

Rauhan tulo

Kapteeni Taavi Kujala

Kapteeni Jaakko Sihvonen

Jäljelle jäi pelkkää romua!

Toveria ei oteta!

Joukkojen hautaaminen

Hautajaismenoja

Muita havaintoja

Tilastoja

Kaapattuja vihollissanomia

Saadun tiedon mukaan…

Löytövaaran taistelut 4.-8.3.1940……Kartta no 19

Hyökkäys on paras puolustus!

4. maaliskuuta

5. maaliskuuta

6. maaliskuuta

7. maaliskuuta

8. maaliskuuta

Löytövaaran taistelut 9.-13.3.1940……Kartta no 20

9. maaliskuuta

10. maaliskuuta

11. maaliskuuta

Järvinen

12. maaliskuuta

Panssarivaunuja

Kuoleman tunteja

13. maaliskuuta

Löytövaaran on kestettävä!

Surman suutari

Hermot lopussa

Rauha on solmittu!

Kunnia heille!

Sodan jälkiselvittelyä

Viimeinen viikko - sopimuksia ja selvittelyä

Neuvostosotavangit

Moskovan rauhanehdot

Käskyliitteitä Kuhmosta

Saunajärven kannaksen valtaus

Käsky I/JR 65:lle - 4.2.40

Pataljoonan hyökkäyskäsky - 6.2.40

Joukko-osastoille

Liite no 4 - 10.2.40

Esikuntamaaston valtaus

Hyökkäyskäsky - 24.2.40 klo 17.15

Hyökkäyskäsky - 24.2.40 klo 20.28

Hyökkäyskäsky Esikuntakukkulalle - 29.2.40

Tulisuunnitelma - 29.2.40

Hyökkäyskäsky - 1.3.40

Käsky erilliskomppanialle - 1.3.40

Hyökkäyssuunnitelma Esikuntakukkulalle - 2.3.40

Itämaaston valtaus

1. Hyökkäyssuunnitelma Itämaastoon - 4.3.40

2. Hyökkäyssuunnitelma Itämaastoon - 5.3.40

3. Hyökkäyssuunnitelma Itämaastoon - 7.3.40

Tulisuunnitelma - 7.3.40

Otteita I/JR 65:n sotapäiväkirjoista

1./JR 65

2./JR 65

3 ./JR 65

1.KKK/JR 65

Kuhmossa pudonneita viholliskoneita……Kartta no 21

Taistelupaikkoja Kuhmossa……Kartta no 22

Talvisodan muistomerkkien sijainti Kuhmossa……Kartta no 23

Kilpelänkankaan muistopatsastoimikunta

Jälleenrakennusta tuhojen jälkeen

Taistelualueiden siivousta

Karmea urakka

Evakot palaavat koteihinsa

Paluu arkeen - elämä voittaa

Kirkonkylän tuhottuja rakennuksia

Kirkonkylän keskeisiä rakennuksia

Sodan tuomia uusia kasveja

Varoitus!

Löytötavaralaki

Löydettäessä sotamateriaalia…

Sotamuseon tiivistelmä

Isänmaallisia lauluja

Jääkärimarssi

Elämä juoksuhaudoissa

Sillanpään Marssilaulu

Karttaliiteluettelo

Valokuvaluettelo

Kuvalähteet

Piirrokset ja kartat

Lähdeluettelo

Talvisodasta Kuhmossa kertovaa kirjallisuutta

Erillisiä tietolähteitä ja haastattelutietoja

TALVISOTA KUHMOSSA II

Kuolema kolkuttaa korvessa

Löytövaara - Kuusijoki helmikuussa 1940

Kartta no 10

Vihollisen 163. Divisioona

- Yleistilanne Löytövaarassa oli toistaiseksi rauhoittunut. Epäiltiin olevankin nyt vain tyyntä ennen myrskyä. Epäilys oli aiheellinen, sillä pelkoa herätti uusi rintamalle työntymässä oleva Punaarmeijan 163. Divisioona. Sen rynnistys avaisi todennäköisesti Saunajärventien helposti ja laukoisi suomalaisten suurella vaivalla aikaansaadut 54. Divisioonan motit auki.

Tulossa oleva divisioona olisi heti alkuunsa pyrittävä pysäyttämään kaikin mahdollisin keinoin jo itärajan tuntumassa sekä saatava samalla oma yhtenäinen puolustuslinja jotenkin käyttökuntoon.

Päätettiin työntää etulinja Kuusijärvestä Kylmänjärveen laskevalle Kuusijoelle. Joenvarsi olisi kylläkin vaikea puolustaa, mutta heti sen länsipuolella sijaitseva Kilpelänkangas voisi toimia hidastavana muurina päälle työntyvälle viholliselle.

Tämä jokilinja muodostaisi itälänsi-suunnassa noin kolmen kilometrin syvyisen turvavyöhykkeen Löytövaaraan. Siellä olisi jo erinomainen puolustusmahdollisuus välillä Kylmänjärvi - Löytöjärvi.

Kälkäsessä reservissä ollut majuri Kalle Hyvärisen komentama II/JR 65 aloitti savotan raivaamalla palstaa vapaaksi kahden vahvennetun komppanian voimin. Hyökkäys suuntautui Kylmänjärveltä etelään päin vihollisen pohjoissivustaan.

Venäläiset onnistuttiin yllättämään ja saamaan joukot sekasortoon, osan heistä työntyessä takaisin itää kohti ja pääjoukon paetessa etelään päin aina Löytöjärvelle saakka.

Vapaaksi raivatulla palstalla III/JR 65:n vänrikki Pyrrön ja kapteeni Schönbergin komppaniat etenivät yhdessä itään päin. Shönberg miehineen jäi Löytövaaran ja Kuusijoen puolivälissä virtaavan Löytöpuron varteen rakentamaan etuvartiolinjaa.

Pyrrö joukkoineen jatkoi matkaa itään päin lähestyen varovasti Kuusijokea. Vihollinen avasi tulen ja taistelu tiivistyikin kohta siinä määrin, että apuun tarvittiin lisää miehiä.

Osasto Numminen riensi avuksi ja niin venäläiset saatiin siten irtautumaan ja eteneminen jatkui. Vihollishävittäjien häirinnästä huolimatta päästiin tavoitteeseen Kuusijoelle.

Suuri uhka Riihivaarassa

- Osasto Turtiainen hälytettiin Riihivaaran lähistölle selvittämään pohjoispuolelta päin vihollisen aikeita. Pian huomattiin, etteivät neuvostojoukot ole lähdössä minnekään. Päin vastoin, pääjoukko oli asettunut vahvasti varustautuen Riihivaaraan. Sinne ei ollut kutsumattomilla vierailla asiaa.

Turtiainen miehineen ajautui pian tulitaisteluun maantielle rakennettujen murroksien kohdalla. Osasto irtautui ottelusta nopeasti ja palasi tarkkailutehtävän jälkeen takaisin.

Tiedustelun yhteydessä oli alikersantti Matti Pulkkisen johtama ryhmä varmistanut Turtiaisen komppanian sivustaa hieman pohjoisempana. Ryhmä oli havainnut muun muassa satojen miesten harjoittelevan suksien käyttöä Riihivaaran rinteessä.

Yritystä oli kovasti, joskin hyvin monenlaisella menestyksellä.

Touhu oli näyttänyt enemmänkin hilpeältä mäenlaskulta.

Salainen saunareissu: - Pulkkinen oli kertoman mukaan päättänyt palatessaan käydä ryhmineen vilkaisemassa omaa kotipaikkaansa Havukkalehtoa Riihivaaran eteläpuolella. Miehet olivat panneet syystäkin vastaan, sillä oltiinhan juuri parhaillaan aivan vihollisen nenän edessä.

Pulkkinen oli kuitenkin vakuutellut ja perustellut irtautumisreitin kaikista kauhukuvista huolimatta turvalliseksi.

Ja niin totisennäköinen ryhmä lähti lopulta Pulkkisen johdolla liikkeelle ja kiersi onnekkaasti vihollisasemat.

Havukan talo piharakennuksineen oli kaikkien yllätykseksi säästynyt polttamatta, joskin vihollinen oli vienyt tapojensa mukaisesti sieltä kaiken irtotavaran mukanaan ilmeisestikin viereiselle Riihivaaralle. Matin veli Eino oli käynyt jo sodan alkuvaiheessa lopettamassa kaikki kotieläimet navettaan.

Talon läheisyydessä ei näkynyt tuoreita jälkiä, eikä ensimmäistäkään venäläistä, vaikka oltiin lähimmillään aivan kiväärinkantaman päässä vihollisesta. Pian huomattiin, että myös Kuusijärven rannassa ollut saunamökki oli säästynyt tuholta.

- Kohta seurasikin harvinaisen kylmäpäinen ratkaisu!

Miesten tilanne ajautui pian saunanlämmitykseen ja löylynottoon. Osa miehistä piti vartiota ja osa otti sillä aikaa löylyjä saunanlauteilla. Vuoroa vaihdettiin ja heitettiin taas vettä kiukaalle.

Saunan päälle keiteltiin vielä kodassa pakkikahvit ja jäätiin lepäilemään sodanrasituksia pois.

Vasta puolenyön jälkeen malttoi Pulkkinen herätellä miehet matkaan. Ryhmä eteni pimeän turvin Kuusijärven pohjoisrantaan ja sieltä linjojen läpi Löytövaaraan vänrikki Liisanantin teltoille jatkamaan keskeytyneitä yöuniaan.

Turtiaisen suorittaman tehotarkkailun ja Pulkkisen kylmäpäisen saunareissun jälkeen majuri Hyvärisen komentama pataljoona (II/JR 65) ja JR 65:n esikuntaupseeri, kapteeni Arposen komentamat Pyrrön ja Schönbergin komppaniat saivat käskyn tuhota Riihivaaralla majaileva vihollinen ja puhdistaa alue.

Monen mutkan jälkeen Hyvärinen pataljoonineen pääsi Riihivaaran taloryhmän läheisyyteen. Pian myös Arponen osastoineen saapui sinne.

Aluksi tehtiin varovaista alueen tiedustelua ja tähystystä.

Todettiin, että Puna-armeijan asuttamaa tiivistä majoitusaluetta riitti kaakkoon päin itärajan suuntaan silmänkantamattomiin.

Täällä asusti massiivisen 163. Divisioonan koko esikunta vahvoine suojajoukkoineen.

Tämän nähtyään Hyvärinen vetäytyi pataljoonineen Kuusijoen asemiin. Arposen osasto irtautui toista kautta, mutta joutui edetessään vihollisen kanssa tulitaisteluun venäläishävittäjien säestämänä. Lopulta osasto pääsi kuitenkin vetäytymään ehjin nahoin Löytövaaraan ja miehitti asemat siellä.

Nyt tuli suomalaisille kiire. Kuusijoen puolustuslinjaan oli saatava lisää joukkoja, vaikka kiven alta. Välimatkaa Riihivaaralta jokivarteen ei ollut kuin vaivainen kilometri. Päätettiin irrottaa Rastin suunnasta loput kapteeni Mårten Flinckin III/JR 65:n komppanioista ja Latvajärveltä majuri Väinö Veijolan I/JR 25 divisioonan reserviksi.

Kun tieto mahdollisesta Riihivaaran uhasta levisi, kokoontuivat komppaniat vauhdilla Rastista Löytövaaraan.

Kapteeni Flinckin III/JR 65 oli nopeasti koossa ja sai heti tehtäväkseen puhdistaa Löytövaaran ja Kuusijoen välisen alueen vihollisen tiedusteluosastoista. Niinpä viholliset ajettiin Kuusijoen taakse. Maasto oli vapautettu omien joukkojen ryhmittämiseen.

Pataljoonat vaihtoivat keskenään paikkaansa. Flinck asettui pataljoonineen Hyvärisen valmiisiin asemiin jokivarteen ja Hyvärinen vuorostaan Flinckin Löytövaaran asemiin, jossa varustautuminen jatkui kiivaaseen tahtiin.

Joukkojen uudelleen ryhmittämisen yhteydessä majuri Kalle Hyvärinen nimitettiin 10. helmikuuta alkaen Löytövaaran suunnan suomalaisjoukkojen komentajaksi.

Suomalaiset aloittivat samana päivänä valmistelut yleishyökkäystä varten. Se oli tarkoitus kohdistaa samanaikaisesti Luvelahteen, Kannakseen ja Korsukaupunkiin.

Suomalaistykistö alkoi tarkistaa maalejaan. Kapteeni Salonmiehen komentama III/JR 25 siirtyi Nivalan lähettyville reserviin ollen siellä toimintavalmiudessa.

Kapteeni Schönbergin komppania suojasi puolestaan rintaman vasemmanpuoleista sivustaa Riihivaaran pohjoispuolella.

Matti: - Kuhmolainen reservin sotamies Matti Pulkkinen (s. 1918) poseeraa valokuvaamossa.

- (Kuva: Lahja Karvinen, Kuhmo).

Hyökkäys Korsukaupunkiin

- Suomalaisten etulinjan selustassa, heti Löytövaaran länsipuolella Paloahossa sijaitsi kahta puolen Saunajärventietä luoteiskaakko -suunnassa oleva mäki, jossa venäläisillä oli pelottavan vahva tukikohta - Korsukaupunki.

Se oli vaivannut suomalaisia jo aiemminkin ja sitä oli yritetty pehmittää useammalla komppanialla jo 4.-5. helmikuuta, mutta tuloksetta.

Nyt tuota kiusallista kohdetta vartioi kaksi pahasti kulunutta komppaniaa - vänrikki Vierimaa maantien eteläpuolella ja vänrikki Alapiessa pohjoispuolella. Lisäksi maantien eteläpuolella lounaissuunnassa varmisti kersantti Hyvösen 20-miehinen osasto.

Kumpareella oli juoksuhautojen yhdistämä katkeamaton linja ja siinä lukematon määrä maahan kaivettuja tulipesäkkeitä sekä kuusi erillistä suurta korsua, joista kolme maantien kummallakin puolella.

Nämä korsut olivat puolittain maan sisään kaivettuja ja niissä oli paksut kaksinkertaiset hirsiseinät, joiden väliin oli puristettu maaja kivitäyte. Ne olivat rakenteeltaan kuin betonia, joista pystyi ampumaan joka suuntaan.

Ampuma-alaa oli tukikohdan ympäriltä raivattu parisataa metriä joka suuntaan. Lisäksi tasainen suoalue ympäröi keskeisen kumpareen molemmin puolin. Niinpä vihollinen pystyi suvereenisti hallitsemaan maastoa pelkällä kivääritulellaan.

Aseistuksena heillä oli kone- ja pikakivääreitä sekä useita kiikarikivääreitä ja pienoisheittimiä. Lisäksi yksi panssarivaunu täydensi kohteen tulivoimaa. Tukikohtaan oli vedetty puhelinyhteys ja sinne oli olemassa myös radioyhteys.

Puhelinyhteydet oli saatu kylläkin suomalaisten toimesta jo aiemmin katkaistua. Korsukaupunki oli kova paikka, jonka valtaaminen oli tähän asti tuntunut melkeinpä mahdottomalta.

Illalla 10. helmikuuta antoi everstiluutnantti August Mäkiniemi majuri Kalle Hyväriselle käskyn vallata koko korsualue. Hyvärinen valitsi tehtävään kapteeni Väinö Arposen, joka määrättiin viime kädessä tuhoamaan tuo kiusallinen kohde. Apulaisekseen hän sai luutnantti Ale Rivinojan.

Varsinaiseen hyökkäysosastoonsa Arponen valitsi kapteeni Gustaf Schönbergin komppanian, vänrikki Veikko Lopin kranaatinheitinjoukkueen, kaksi pioneeriryhmää, yhden panssarintorjuntatykin sekä mottia paimentaneet vänrikkien Vierimaan ja Alapiessan osastot.

Hyökkäysvalmistelut tehtiin suurella huolella, sillä olihan nyt käytössä hyvät tiedustelutiedot ja vänrikki Vierimaan toimesta laadittu tukikohdan tarkka piirrosluonnos.

Suunnitelmassa Vierimaa varmistaa maantien eteläpuolen ja Schönbergin komppaniasta osa varmistaa korsualueen länsisuunnan. Varsinainen hyökkäysosaston tunkeutuminen tapahtuu salassa maantien pohjoispuolitse siellä sopivasti olevan metsähakkauksen kautta.

Hyökkäys käynnistyy: - Hyökkäys rävähti käyntiin aamupimeässä 11. helmikuuta kello 7 aikoihin kranaatinheittimillä ja yhdellä panssarintorjuntatykillä tehdyllä tuli-iskulla. Jalkaväki hyökkäsi äänekkäästi maantien suunnassa kahta puolen vihollistukikohtaa, yhtä aikaa sekä lännestä että idästä.

Koska kohde oli vaikea vallattava, painostusta lisättiin taktisesti idästä päin, jotta vihollinen sidottaisiin aluksi tiukemmin itäpuolen asemiinsa ja saataisiin samalla sen muu osa suojautumaan korsuihinsa. Niinpä asemissa olleen vihollisenkin oli pian vetäydyttävä ampumahaudoistaan korsujen suojiin.

Seuraavaksi pysäytettiin oma raskaampi tuli-isku. Välittömästi tämän jälkeen aloitettiin huuto ja mekastaminen harhautusmielessä korsualueen itäpuolella, jotta vihollinen luulisi pian alkavan suomalaisrynnäkön tulevan sieltä päin.

Samalla ammuttiin jaksottaisia tuliryöppyjä kivääreillä sekä koneja pikakivääreillä kohti vihollistukikohtaa.

Samanaikaisesti pohjoisesta, hakkuuaukealta päin ryömivät vänrikit Salminen ja Vanne lumen sisässä murrokseen kaadettujen puitten alitse, mukanaan kaksi pioneeri- ja kaksi jalkaväkiryhmää.

Aseistuksena näillä iskuryhmillä oli runsaasti käsikranaatteja, räjähdyspanoksia ja savurasioita. Pimeys ja käynnissä oleva harhauttava tulitaistelu antoivat mahdollisuuden yllätykseen.

Vihollisen huomaamatta saavutettiinkin tukikohdan pohjoisimmat korsut ja pioneerit pääsivät toteuttamaan itseään.

Maanpinta tärähteli jalkojen alla ja lumi vaan pölähteli, kun kasapanokset kumahtelivat ontosti korsujen sisällä.

Varmistajat loikkivat korsujen katoille, sillä konepistooleilla voitiin parhaiten hallita ampuma- ja yhdyshaudat, joita korsuista pakeneva vihollinen yritti heti miehittää.

Pesäkkeitä oli niin paljon, että kauempana olevat venäläiset ehtivät saada jotenkin juonesta kiinni. Mutta varsinaiseen pelinkulkuun he eivät enää ehtineet. Pian olikin maantien pohjoispuolinen osa selvitetty.

Raivokkaasti käytiin käsiksi seuraaviinkin korsuihin. Miehiin oli tarttunut oikea tuhovimma. Kasapanokset