Elämää Kolmannessa valtakunnassa

By Maailman historia

Saksa oli 1930-luvun alussa lähellä romahdusta. Kansa oli pettynyt, ja köyhyys ja työttömyys levisivät kaikkialle. Monet saksalaiset pitivät Adolf Hitleriä ainoana, joka voisi nostaa maan kriisistä. Natsijohtajan lupaukset leivästä ja työstä olivat suosittuja, ja vaatimus kostaa ensimmäisen maailmansodan nöyryyttävät rauhanehdot keräsi suurta kannatusta.Kun natsit ensin olivat nousseet valtaan, Hitler aloitti ennenkuulumattoman laajan yhteiskunnan muokkauksen: työttömät lähetettiin rakentamaan moottoriteitä, nuoriso pakotettiin Hitlerjugendin riveihin ja naisia palkittiin heidän synnytettyään puhdasrotuisia lapsia.MAAILMA SODASSA -kirjasarjan 16. osa vie matkalle natsi-Saksan arkeen.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Apr 15, 2020
• ISBN: 9788726383713

Book preview

lukuhetkiä!

1. Saksa uurasti itsensä ulos kriisistä

Muutamassa vuodessa Adolf Hitler kiskoi Saksan ylös taloudellisesta suosta laajan rakennusohjelman avulla. Työttömyysluvut romahtivat, ja natseja ylistettiin talouden ihmeentekijöiksi. Menestys oli kuitenkin onttoa. Natsijohto oli turvautunut kepulikonsteihin kaunistellakseen lukuja.

Toimittajia ja valokuvaajia parveili rakennustyömaalla Darmstadtissa. Lehdistö oli tullut paikalle todistamaan epätavallista tapausta. Valtakunnankansleri Adolf Hitlerin editse marssi 720 miehen rivistö, ja kaikilla oli lapio olallaan. Aamulla miehet olivat vielä olleet työttömiä, mutta nyt heillä oli tehtävä. Miesjoukko alkoi rakentaa uutta moottoritieverkkoa, jonka oli määrä yhdistää koko Saksan valtakunta.

Tehtävä ei ole helppo, Hitler painotti puheessaan, jonka valtakunnanradio välitti kaikkiin Saksan koteihin.

Tulee päivä, jolloin sateen, pakkasen ja lumen takia työ on koettelemus kaikille, mutta se on välttämätöntä, kansleri pauhasi. Kun otatte tänään vastaan vaikean tehtävän, voin vakuuttaa, että sadattuhannet muut saavat töitä tehtaista ja verstaista ostovoimanne ansiosta, Hitler totesi ja päätti puheensa kehotukseen: Saksan työläiset – käykää työhön. Heil-huutojen raikuessa Führer tarttui edessään odottaneeseen lapioon ja työnsi sen maahan.

Hitlerin takana seissyt Fritz Todt teki samoin. Hitler oli nimittänyt Todtin moottoritiehankkeen päätarkastajaksi, ja insinööri kuvaili myöhemmin näkyä: Lapio painui maahan yhä uudelleen. Toimissa ei ollut mitään vertauskuvallista, se oli oikeaa rakennustyötä. Kaksi työläistä liittyi mukaan, ja kaikki jatkoivat, kunnes kumpare oli tasoitettu tyydyttävällä tavalla ja hiki helmeili Hitlerin otsalla.

Silmin nähtävä toimintatarmo saattoi enteillä vain parempia aikoja, ja optimismi oli tarpeen. Vuosien matalasuhdanteen ja yhä kiihtyneen työttömyyden jäljiltä Saksan valtakunta oli syvässä kriisissä.

Saksa oli lähes raunioina

Hitlerin lapioidessa syyskuussa 1933 maata Hampurista Baseliin vievän moottoritien rakennustyömaalla tie oli kirjaimellisesti tasoitettu edistystä varten. Vain moottoriajoneuvoille tarkoitettu uusi tieverkko johdatti Saksan autoilun aikakaudelle.

Yhtä tärkeää natseille oli, että rakennustyön avulla voitiin laskea voimakkaasti työttömien määrää, joka läheni jo huimaavasti kuutta miljoonaa. Jopa 600 000 eli 10 prosenttia maan työttömistä työllistyisi tienrakennushankkeissa, lupasi Fritz Todt.

Koko kansalla oli tilaisuus seurata hankkeen avausta, koska saksalaiset saivat lähteä aikaisemmin töistä ehtiäkseen kuunnella radiolähetystä Darmstadtista. Lähetys ilahdutti monia. Kun Hitler oli noussut valtaan vain kahdeksan kuukautta aiemmin, hän oli ottanut käsiinsä raunioiden partaalla olleen talouden. Kovat sotakorvaukset ensimmäisen maailmansodan häviön jälkeen olivat riuduttaneet maata ja tuottaneet taloudelle inflaation ja ulkomaisten lainojen noidankehän. Vähitellen Saksa oli tullut riippuvaiseksi Yhdysvaltain taloudesta. Maksaakseen velkojaan Saksa otti uusia lainoja Yhdysvalloilta, joka myös toi maahan paljon tavaraa Saksasta. Wall Streetin romahdus 24. lokakuuta 1929 oli siten kaksinkertainen katastrofi saksalaisille: Yhdysvallat vaati Saksan lainoja maksettaviksi, kun siltä itseltään nyt puuttui rahaa. Lisäksi Yhdysvallat otti käyttöön korkeat tullimaksut suojatakseen omaa tuotantoaan, minkä seurauksena Saksan vienti laski rajusti.

Tehtaita ja yrityksiä suljettiin koko ajan. Saksan tavarantuotanto oli vuonna 1932 laskenut 58 prosenttiin vuoden 1928 tasosta. Samalla työttömyys nousi pilviin. Vuoden 1929 lopulla noin 1,5 miljoonaa oli vailla työtä. Kolmen vuoden kuluttua luku oli nelinkertaistunut yli 30 prosenttiin työvoimasta.

Kansamme kurjuutta on kauhea katsella. Teollisuuden proletariaatista miljoonat ovat ilman työtä ja näkevät nälkää. Koko keskiluokka ja pienten käsityöyritysten omistajat ovat köyhtyneet, Hitler julisti Saksan kansalle 1. helmikuuta 1933, muutama päivä ennen valtaannousuaan.

Uusi kansleri, joka vaalikampanjassaan oli luvannut työtä ja leipää kaikille, ryhtyi välittömästi kääntämään kehitystä. Kolme kuukautta valtaannousun jälkeen natsihallinto laati lain työttömyyden vähentämiseksi. Hallitus varasi myös miljardi valtakunnanmarkkaa julkisiin rakennushankkeisiin ja myönsi tukia yksityisille rakennusalan yrityksille.

Moottoritiet aloittivat talouden nousun

Niin sanottujen Autobahnien, moottoriajoneuvoille varattujen teiden, rakentamisesta tuli Hitlerin ensisijainen keino taistella työttömyyttä vastaan. Moottoritiet eivät kuitenkaan olleet natsien idea. Ensimmäinen autoille varattu tieosuus AVUS, Automobil-Verkehrs- und Übungs-Straße, vihittiin käyttöön jo vuonna 1921 Berliinin lähellä. Tieosuutta käytettiin harjoitusratana, mutta vuonna 1932 avattiin oikea moottoritie Bonnin ja Kölnin välille. Lisää työmaita oli suunnitteilla, mutta talouskriisi söi julkisia varoja. Niin vakavina aikoina Saksalla ei ollut useimpien poliittisten puolueiden mielestä varaa moiseen kevytmielisyyteen. Natsit olivat samaa mieltä, ja puolueen edustajat leimasivat suunnitellut rakennushankkeet alentuvasti pohatoiden luksusteiksi.

Heti valtaan päästyään Hitler kuitenkin muutti mieltään. Panostuksen tehostamiseksi Führer perusti moottoritieyhtiön nimeltään Gesellschaft zur Vorbereitung der Reichsautobahnen ohjaamaan rakennustyötä. Yhtiön johtajaksi hän nimitti Fritz Todtin, joka oli kokenut insinööri ja joka oli ollut vuodesta 1922 lähtien natsipuolueen jäsen. Vaikka Todt vähitellen sai rakennustyöt vauhtiin, lupausta 600 000 miehen työllistämisestä ei voitu lunastaa. Tietyöläisiä ei ollut koskaan yli 125 000.

Patoamalla laajennettiin valtiota

Tienrakennus ei ollut natsien ainoa keino työttömyyttä vastaan. Järjestö nimeltään RAD, Reichsarbeitsdienst, perustettiin vuonna 1935. Se värväsi kaikki 18–25-vuotiaat miehet puolen vuoden palvelukseen valtakunnan hyväksi. Työläiset pantiin kaivamaan penkereitä ja kuivatuskanavia sekä rakentamaan patoja, jotta saatiin lisää viljelysmaata. Saksan tuli olla omavarainen, jotta talous vahvistuisi eikä maa olisi niin riippuvainen muista sodan tai kriisin sattuessa.

Kun RAD:n ohjelma 20 vuoden ajalle on viety läpi, Saksa on saanut aivan uuden maakunnan veden alta hankituista alueista, kirjoitti Fritz Edel, yksi johtajista, vuonna 1937.

Natsien mukaan RAD oli jo kolmen vuoden jälkeen onnistunut. Järjestö oli kuivattanut tuhansia hehtaareita suota ja kosteikkoja ja viljeli ennen hedelmätöntä maata.

Nykyajan taloustieteilijät kuitenkin sanovat, että RAD:n vaikutus oli merkityksetön. Järjestön perustaminen vain kaunisteli työttömyyslukuja, kun mukaan värvätyt nuoret miehet katosivat työttömyystilastoista. Lukujen kaunistelun lisäksi toiminta oli myös hyvä liiketoimi Saksalle, koska työstä maksettiin tekijöille vain taskurahaa.

Yhtä tärkeää oli kuitenkin järjestön merkitys maan nuorison varustelemisessa tulevaa sotaa silmällä pitäen. Kaivostyöläisten, virkamiesten ja professorien pojat työskentelevät yhdessä rinta rinnan ja oppivat sanojen ’kansakunta’ ja ’sosialismi’ merkityksen, Fritz Edel julisti.

Natseille saksalaiset olivat yhtenäinen kansa, jota yhdisti samanlainen ajattelu ja sama kohtalo ja jota puolueen tuli kehittää. Jo heinäkuussa 1933 Hitler kielsi kaikki muut puolueet paitsi NSDAP:n. Natsit lakkauttivat lisäksi kaikenlaiset ei-kansallissosialistiset yhdistykset ja yhteenliittymät. Partioliike, urheiluseurat, vaelluskillat, liikuntayhdistykset ja harrastuskerhot korvattiin natsihenkisillä vaihtoehdoilla.

Yhdenmukaistaminen, eli saksaksi Gleichschaltung, joka tarkoitti kaikkien asettamista samalle viivalle, ei kuitenkaan tehnyt kaikista saksalaisista samanarvoisia. Vuodesta 1934