Panttivankidraama ja kaappaus

By Maailman historia

16-vuotias Paul Getty kaapataan Roomassa kesäyönä vuonna 1973. Kidnappaajat vaativat pojasta suuria lunnaita. Jos rahoja ei makseta, he leikkaavat pojan pieniksi paloiksi ja lähettävät osat postissa yksi kerrallaan. Pian käy kuitenkin ilmi, että kidnappaajien sijasta pojan pahin painajainen on hänen upporikas perheensä..."Panttivankidraama ja kaappaus" kuvaa maailmankuuluja lentokonekaappauksia ja panttivankidraamoja – kuten Tukholman pankkiryöstöä 1973, Lontoon panttivankidraamaa 1980 ja Idi Aminin järjestämää lentokonekaappausta vuonna 1976.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: May 1, 2020
• ISBN: 9788726383218

Book preview

www.egmont.com

1. Kone on kaapattu!

1960-luvulla Yhdysvaltojen lentoasemien turvallisuus oli niin puutteellista, että kuka tahansa saattoi nousta koneeseen laukku täynnä aseita. Näin myös kävi miltei viikoittain.

Boris Koll

Yhdysvallat 1961

Toisen maailmansodan jälkeen matkustajalentojen määrä moninkertaistui. Miamin kentältä lähti päivittäin 1,5 miljoonaa matkustajaa – ilman turvatarkastusta.

Toukokuun 1. päivänä vuonna 1961 sähköasentaja Antulio Ramirez Ortiz astui Miamissa matkustajakoneeseen mukanaan suuri keittiöveitsi. Nousun jälkeen Ortiz tunkeutui ohjaamoon, painoi veitsen kapteenin kurkulle ja murahti:

Jos tämä kone ei ole Havannassa puolessa tunnissa, kuolemme kaikki!

Kapteeni ymmärsi, että ainoa ratkaisu oli kääntää koneen kurssi kohti Kuubaa. Kun yhdysvaltalaiskone ilmestyi sosialistisen saarivaltion tutkakuviin, hämmentyneet kuubalaiset harkitsivat ensin tunkeutujan alas ampumista. Kun koneen kapteeni sai heidät vakuuttuneiksi siitä, että kyseessä ei ollut pommituslento, hän sai laskeutumisluvan Havannan lähellä olevalle sotilaslentokentälle. Perillä Ortiz koetti useaan otteeseen vakuuttaa kuubalaisille kaapanneensa koneen varoittaakseen Fidel Castroa suunnitteilla olevasta attentaatista, mutta kaappari pidätettiin ja raahattiin pois.

Muille lentomatkustajille tarjoiltiin paistettua kanaa, ennen kuin kone pääsi lähtemään kohti alkuperäistä päämääräänsä Key Westiä, jonne Yhdysvaltojen historian ensimmäinen kaapattu lentokone saapui vain vajaat kolme tuntia aikataulustaan myöhässä.

Kaapparit tulivat idästä

1960-luvun alussa Yhdysvaltojen lentokentillä ei ollut turvatarkastuksia, eikä matkatavaroita tarkastettu edes pistokokein. Matkustajien ei tarvinnut ennen koneeseen nousua kävellä metallinpaljastimen läpi tai esittää maihinnousukorttia.

Joissakin lentoyhtiöissä ei edellytetty edes matkalipun ostamista etukäteen, vaan lipun saattoi maksaa vasta matkan jo alettua aivan kuten junassa. Olikin silkkaa tuuria, että yhtään amerikkalaiskonetta ei ollut kaapattu ennen Ortizin veitsitemppua.

Kaappaukset eivät sinänsä olleet mitään uutta. Jo vuonna 1949 ryhmä raskaasti aseistautuneita puolalaisia kaappasi lentokoneen Kööpenhaminaan, missä heille myönnettiin poliittinen turvapaikka. Seuraavana vuonna ryhmä tšekkoslovakialaisia sotilaita pakotti lentokoneen laskeutumaan Länsi-Berliiniin. Länsimaiset lähteet puhuivat kaappareiden sijaan pakolaisista.

Amerikkalaiset olivat aikaisemmin tottuneet päinvastaiseen liikenteeseen, sillä jopa 11 kaapattua kuubalaiskonetta oli jo pakotettu laskeutumaan Yhdysvaltoihin, mistä kaapparit hakivat poliittista turvapaikkaa. Yhdysvalloissa tapauksia oli pidetty lähinnä kommunismiin liittyvänä eksotiikkana, mutta pian käsitys muuttui dramaattisesti.

Kaappausaalto kiihtyi

Ortizin vanavedessä seurasi pian liuta muita lentokonekaappareita. Jo 24. kesäkuuta vuonna 1961 kaapattiin toinen kone Kuubaan. Asialla oli tällä kertaa Kuubasta 1940-luvulla Yhdysvaltoihin muuttanut poliisi, joka oli joutunut koti-ikävän valtaan.

Kahdeksan päivää myöhemmin sattui Kaliforniassa kolmas kaappausyritys, kun alkoholisoitunut öljy-yhtiön työntekijä Bruce Britt vaati päästä Arkansasiin tekemään sovintoa entisen vaimonsa kanssa. Koneen muut matkustajat ottivat Brittin kiinni, mutta tämä ehti haavoittaa kahta matkustajaa, joista toinen sokeutui pysyvästi.

Ehti kulua vain 48 tuntia, kun seuraavat kaapparit jo olivat vauhdissa: 41-vuotias entinen pankkiryöstäjä Leon Bearden ja hänen 16-vuotias poikansa Cody uhkailivat lentokoneessa suurikaliiperisilla käsiaseillaan vaatien pääsyä Phoenixista Havanaan. Miesten suunnitelmissa oli hankkia Kuuban kansalaisuus lahjoittamalla 5,4 miljoonan dollarin arvoinen lentokone itselleen Fidel Castrolle

Vai sillä lailla, oletko kommunisti? koneen kapteeni kysyi Beardenilta.

Olen vain saanut tarpeekseni, työtön pistoolimies vastasi. En halua enää olla yhdysvaltalainen.

Kaapattu kone joutui tekemään välilaskun El Pasoon tankkausta varten. Presidentti John F. Kennedyn määräyksestä paikalla odotti FBI:n iskuryhmä, sillä Kennedy ei halunnut Castron saavan kaappauksesta itselleen propagandavoittoa.

Kun kone lähti tankkauksen jälkeen rullaamaan kohti El Pason lentoaseman kiitorataa, FBI pysäytti sen tulittamalla sen laskutelineitä.

Koska koneella ei enää voinut lentää, Bearden päästi FBI:n neuvottelijan sisään. Tunnelma oli erittäin jännittynyt. FBI:n edustaja löi Beardenin tajuttomaksi niin pian kuin mahdollista ja hoiti seuraavaksi Codyn. Kaappareiden kiinniotto sujui nopeasti, eikä kukaan kuollut välikohtauksessa.

Laki ei kieltänyt kaappauksia

Kun Beardenin tapausta käsiteltiin oikeudessa, syyttäjä havaitsi hämmästyksekseen, että Yhdysvaltojen vuodelta 1958 peräisin olevan lainsäädäntö ei kieltänyt lentokoneen kaappaamista. Yhdysvalloissa ei siihen mennessä ollut kaapattu koneita, joten lainsäätäjät eivät olleet osanneet ottaa mahdollisuutta edes huomioon. Bearden sai syytteen kidnappauksesta.

Tilanne vaati nopeita toimia, ja 4. elokuuta 1961 Yhdysvaltojen senaatti asetti komitean laatimaan esityksen, jolla oli määrä rajoittaa sangen yleisiksi käyneitä kaappauksia. Yhdysvaltain ilmailuhallinto FAA ehdotti, että lentokoneiden ohjaamoon johtava ovi olisi pidettävä lukossa ja lentäjille pitäisi opettaa aseenkäyttöä.

Yksi senaattoreista ehdotti, että kaikki matkustajat ja käsimatkatavarat pitäisi tarkastaa, mutta FAA:n johtaja Najeeb Halaby vain hymähti ajatukselle:

Kuvitelkaa nyt, millaiset jonot tuollainen saisi aikaan! Tämän kommentin myötä ehdotus haudattiin.

Senaatin komitean jäsenet olivat yksimielisiä siitä, että lentokoneiden kaappaaminen piti kieltää lailla. Kiistaa aiheutti vain rangaistusmuoto: elinkautinen vankeus vai kuolemanrangaistus?

Kuolemanrangaistus voitti, ja sähkötuoliin päätymisen uhka näyttikin hetkellisesti tepsivän, sillä vuosina 1962, 1963 tai 1964 ei Yhdysvalloissa kaapattu ainuttakaan lentokonetta.

Näytti siltä, että ongelma oli ratkaistu, mutta tosiasiassa pahimmat ongelmat olivat vasta edessä.

Järjettömiä motiiveja

Seuraavan kaappausten aallon aloitti 14-vuotias Harry Fergerstrom, joka kaappasi lentokoneen Havaijilla 31. elokuuta vuonna 1965 vaatien saariryhmän itsenäisyyttä.

Tämä puolestaan antoi sysäyksen kahdelle Yhdysvaltain Havaijilla sijaitsevassa laivastotukikohdassa palvelevalle sotilaalle, jotka kärsivät koti-ikävästä. He kaappasivat juovuspäissään koneen ja vaativat kotiinkuljetusta veitsellä uhaten.

Siinä missä Fergerstrom oli antautunut ilman vastarintaa, merimiehet vastustivat