Kuulento ja muut salaliittoteoriat

By Maailman historia

Nykyisin suurin osa meistä hymyilee leveästi entisajan uskomuksille, joihin liittyvät noidat ja peikot. Ne vaikuttavat mielikuvituksen tuotteilta eivätkä kuulu nykyaikaan. Totuus muinaisista ihmisistä ja meistä ei kuitenkaan ole näin mustavalkoinen, sillä noitien ja peikkojen tilalle ovat nousseet salaliittoteoriat. Tutkimusten mukaan noin puolet yhdysvaltalaisista uskoo ainakin yhteen salaliittoteoriaan.Monet salaliittoteorioista voidaan torjua täysin epäuskottavina, mutta pahimmassa tapauksessa ne saattavat viedä huomion todellisilta ja vakavilta salaliitoilta. Tässä kirjassa pureudumme eri teorioihin ja esittelemme faktat ja vasta-argumentit, jotka usein unohtuvat siinä vaiheessa, kun heittäydytään salaliittoteorioiden maailmaan.Mielenkiintoisia lukuhetkiä!-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Jun 19, 2020
• ISBN: 9788726383348

Book preview

lukuhetkiä!

1. Kuulento oli huijausta!

Ihminen ei voi lentää ilmakehän läpi. Kuun pinnalla ei tuule. Kuuautot eivät jätä renkaanjälkiä maahan, ja kuvissa näkyvät varjot ovat aivan vääränlaisia. Yhteistä kaikille kuulentoa koskeville salaliittoteorioille on päätelmä, jonka mukaan ihminen ei ole koskaan käynyt Kuussa.

Entinen astronautti Buzz Aldrin poistui 9. syyskuuta 2002 hotellista Kalifornian Beverly Hillsissä. Portaissa hän kohtasi innokkaan salaliittoteoreetikon, Bart Sibrelin, joka kameratiimi kannoillaan vaati vihaisesti Aldrinia vannomaan käsi Sibrelin tuomalla Raamatulla, että hän aivan oikeasti oli kävellyt Kuussa.

Iäkäs Buzz Aldrin, joka oli ollut toinen Kuuhun astunut ihminen, oli selvästi ärtynyt ja käski Sibrelin painua tiehensä. Salaliittoteoreetikko reagoi haukkumalla Aldrinia pelkuriksi, valehtelijaksi ja varkaaksi. Kaikkien järkytykseksi astronautin vastaus oli oikea suora 38-vuotiaan miehen leukaan. Miehenä, joka oli nähnyt työtovereidensa kuolevan kamppailussa ihmisen lähettämiseksi Kuuhun, Buzz Aldrin oli saanut tarpeekseen.

Bart Sibrel on taksinkuljettaja ja elokuvantekijä, joka on tehnyt neljä elokuvaa käynneistä Kuussa. Hän on vakaasti sitä mieltä, etteivät yhdysvaltalaiset tai ketkään muutkaan ole koskaan käyneet Kuussa, vaan kaikki on CIA:n junailemaa petosta. Sibrelille astronautin isku leukaan oli vain lisätodiste siitä, että suuren Kuupetoksen osalliset peittelevät totuutta. Buzz Aldrinin mielestä Sibrelin väitteet loukkasivat hänen kunniaansa ja pilkkasivat astronautteja ja kosmonautteja, jotka olivat menettäneet henkensä, ennen kuin Aldrin itse astui Kuun kamaralle.

Bart Sibrelin ajatukset eivät ikävä kyllä ole epätavallisia aikana, jolloin salaliittoteoriat Kuuhun laskeutumisesta ovat vahvempia kuin koskaan. Kyselytutkimusten mukaan 6–20 prosenttia yhdysvaltalaisista uskoo, että kuulennot ovat huijausta. Britanniassa luku on 25 prosenttia, ja kilpajuoksun Kuuhun tunnetusti hävinneellä Venäjällä (silloisessa Neuvostoliitossa) 28 prosenttia väestöstä uskoo, että tapaus oli vain suuri huijaus. Luku kasvaa yhä, ehkä siksi, että Kuun tutkimisesta on kulunut niin monta vuotta ja internet on luonut tilan, jossa salaliittoteoriat voivat kukoistaa. Nyt kiinalaisrobotin laskeuduttua Kuun nurjalle puolelle ja maailman rikkaimman miehen Jeff Bezosin suunnitellessa siirtokuntaa Kuuhun saattaa olla, että epäilijät saadaan viimein vakuuttumaan asiasta.

Asiantuntijoita saksasta

Kamppailu ihmisen saamiseksi kaukaiselle taivaankappaleelle alkoi yli 75 vuotta ennen kuin Bart Sibrelin kamera jahtasi Buzz Aldrinia, sillä avaruustutkimus ja rakettitiede käynnistyi toden teolla heti toisen maailmansodan jälkeen, kun natsi-Saksa oli kukistettu. Liittoutuneet kilpailivat pätevistä saksalaisista rakettitutkijoista, jotka olivat lähettäneet tappavia ohjuksia Saksasta muun muassa Lontooseen. Taitavimmat haalittiin Yhdysvaltoihin, kuten Hitlerin ohjuksista päävastuussa ollut tohtori Wernher von Braun. Toisaalta natsien tärkeimmät ohjustehtaat sijaitsivat niillä Saksan alueilla, jotka olivat nyt Neuvostoliiton valvonnassa, joten neuvostojoukot tutkivat kaiken ja kuljettivat enimmät varusteet sekä joukon saksalaisia asiantuntijoita Neuvostoliittoon. Kilpajuoksu oli alkanut sodan hädin tuskin päätyttyä.

Aluksi tutkimuksissa pyrittiin kehittämään vihollisalueille yltäviä ohjuksia, mutta pian Yhdysvallat ja Neuvostoliitto alkoivat siinä sivussa kiinnostua valvonta- ja tutkimustarkoituksiin sopivista satelliiteista. Silloin ne käänsivät katseensa myös Maan lähimpään naapuriin, Kuuhun.

Neuvostoliitto sai ensimmäisen läpimurron Sputnik-satelliitillaan, joka lähetettiin kiertämään Maata vuonna 1957, kun taas Yhdysvaltain satelliitti räjähti jo maassa. Sen jälkeen Neuvostoliitto löi Yhdysvallat uudelleen lähettäessään avaruuteen ensimmäisen ihmisen, Juri Gagarinin, ja kaikki viittasi siihen, että se voittaisi myös kilpajuoksun Kuuhun. Mielialat Yhdysvalloissa olivat matalalla 1960-luvun alussa, kun lisäksi vasta valittu presidentti Kennedy oli juuri kärsinyt pahan PR-tappion epäonnistuneessa Sikojenlahden maihinnousussa Kuubassa. Siksi Kennedy etsi jotain, joka nostaisi yhdysvaltalaisten mielialaa ja hänen suosiotaan. Kennedy valitsi kohteekseen Kuun, ja ratkaisun kehittäminen maan kunnian palauttamiseksi annettiin Nasan käsiin. Ensin presidentti hankki kongressin tuen taakseen ja varmisti miljardibudjetin, sitten hän piti puheen kansalle.

Päätimme mennä Kuuhun tällä vuosikymmenellä, ei siksi, että se olisi helppoa, vaan koska se on vaikeaa, Kennedy julisti puheessaan, joka jäi historiaan avaruuskilvan käännekohtana.

Vuosi oli 1962, ja Neuvostoliiton etumatkasta huolimatta tavoite ehtiä ensimmäisenä ei ollut mahdoton. Hanke oli niin vaativa, että veisi joka tapauksessa vuosia, ennen kuin kumpikaan maa onnistuisi. Neuvostoliitto ei vastannut virallisesti Kennedyn haasteeseen, mutta historiantutkijoille on sittemmin selvinnyt, että Neuvostoliitto pyrki erittäin salaa samaan tavoitteeseen. Vuonna 1967 Yhdysvallat koki valtavan takaiskun, kun kaikkien maiden televisiolähetykset keskeytettiin uutisella, että kolme Apollo 1 -astronauttia oli kuollut räjähdysmäisessä tulipalossa hapella täytetyn komentomoduulin ohjaamossa lähtöalustalla Floridassa.

Yhdysvaltalaisten oli palattava testikammioihin, ja kesti lähes kaksi vuotta, ennenkuin ensimmäinen miehitetty kuulento Apollo 8 nousi ilmaan ja kiersi Kuun. Kolme Apollo-lentoa myöhemmin Neil Armstrong ja Buzz Aldrin laskeutuivat viimein Apollo 11 -lennolla Kuuhun 20. heinäkuuta 1969.

Avaruuteen ei koskaan menty

Siitä huolimatta, että tuhansia ihmisiä oli osallistunut hankkeeseen ja että Kuuhun laskeutuminen välitettiin televisioruuduille koko maailmassa, yksittäiset henkilöt alkoivat heti epäillä, oliko näin oikeasti tapahtunut vai oliko koko kuulento ollut vain osa laajaa PR-petosta, jotta Yhdysvallat näyttäytyisi paremmassa valossa kuin sen vihollinen Neuvostoliitto. Väitettyä huijausta yritti ensimmäisenä ratkaista omakustanteinen teos We Never Went