Raamatun myytit ja totuudet

By Maailman historia

Raamatun kirjoitukset kiinnostavat luonnollisesti uskovaisia ihmisiä, mutta myös historioitsijat ovat paneutuneet Vanhan ja Uuden testamentin maailmaan ja käyttäneet niitä lähteinä tutkiessaan aikaa, jolloin merkittävät sivilisaatiot syntyivät. Vaikka Raamatun tarinoita on mahdotonta todistaa oikeiksi tai vääriksi, taustalla voi olla todellisia tapahtumia. Siksi geologit etsivät totuutta vedenpaisumuksesta ja Nooan arkista. Meteorologit taas yrittävät selvittää, mihin tapahtumiin Egyptiä piinanneet vitsaukset liittyvät. Raamatuntutkijat pohtivat myös sitä, millaiset luonnonkatastrofit ovat voineet tuhota Sodoman ja Gomorran.Raamatun myytit ja totuudet esittelee teorioita, jotka antavat ajattelemisen aihetta. Ehkä usko ja tiede eivät olekaan kovin kaukana toisistaan. Mielenkiintoisia lukuhetkiä!-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Jun 19, 2020
• ISBN: 9788726383393

Book preview

lukuhetkiä!

1. Totuus vanhasta testamentista

Raamatun kertomukset on helppo torjua väittämällä niitä mielikuvituksen tuotteiksi. Nykytiede on kuitenkin tutkinut, miksi Sodoman ja Gomorran kaupungit katosivat hetkessä, mikä aiheutti Egyptin kymmenen vitsausta sekä missä Eedenin puutarha sijaitsi.

Nuori tuntematon brittitutkija George Smith teki 1860-luvulla odottamattoman havainnon. Hän löysi British Museumin varaston kätköistä 4 000 vuotta vanhoja savitauluja, joihin oli kirjoitettu Raamatusta tuttujen Israelin kuninkaiden nimiä. Löydöstään innostuneena Smith alkoi etsiä muitakin viitteitä savitaulujen kirjoitusten ja Vanhan testamentin välisistä yhteyksistä. Smith uurasti hämärässä varastossa aamusta iltaan tutkien taulunpaloja, joista osa oli vain muutaman sentin kokoisia. Ponnistelut tuottivat tulosta, sillä kuukausien työn jälkeen hänen katseensa osui lauseeseen, jossa oli selkeitä yhtymäkohtia Raamatun teksteihin.

Taulussa luki: Vanha mies, Utnapištim, otti perheensä ja kaikenlaisia eläimiä suureen laivaan, ja myrskytulva… Valitettavasti jatko puuttui, mutta Smith näki lauseessa selvän yhteyden Raamatun kertomukseen Nooasta. Tämä vältti vedenpaisumuksen rakentamalla arkin, johon otti mukaan perheensä sekä kaksi jokaisen eläinlajin edustajaa. Tutkija kirjoitti päiväkirjaansa olevansa vakuuttunut siitä, että kahden kertomuksen välillä on selvä yhteys. Seuraavana vuonna Smith aloitti kaivaukset kuningas Assurbanipalin kirjaston luona Niniven kaupungissa nykyisen Irakin alueella. Samassa paikassa brittiarkeologit olivat 22 vuotta aiemmin kaivaneet esiin Smithin tutkimat babylonialaiset taulut. Kaivaustyön aikana Smith löysi etsimänsä: muinaisen Mesopotamian maaperästä paljastui vielä yksi tekstinpätkä. Tekstit kuvasivat viisauden jumala Easin ohjeita siitä, kuinka Utnapištimin tulisi varustaa arkkinsa:

Kokoa laivaan huonekalusi ja tavarasi, omaisuutesi, palvelijattaresi ja orjattaresi… lähetän sinulle kaikki maan eläimet, ja sinun pitää sulkea ne sisälle.

Smithin mielestä lause oli samanlainen kuin Jumalan Nooalle antama arkin rakentamiseen liittyvä ohje, eikä samankaltaisuus voinut olla sattumaa.

Sinun tulee mennä arkkiin ja ottaa mukaan poikasi, vaimosi ja poikiesi vaimot. Ja kaikkia elollisia sinun tulee ottaa mukaasi kaksi, uros ja naaras, sanotaan Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaisessa käskyssä.

Mustameri loi vedenpaisumuksen

Nykytiede pitää brittiarkeologi George Smithiä Gilgamešin löytäjänä ja selittäjänä. Kyseessä on muinaisesta Mesopotamiasta kertova eeppinen runoteos. Smith oli myös ensimmäinen, joka huomasi yhteyden Raamatun tekstien ja muiden historiallisten lähteiden välillä ja loi näin nykyisen raamatuntutkimuksen perustan. Smith oli vain 36-vuotias kuollessaan punatautiin arkeologisella tutkimusmatkalla nykyisen Syyrian alueella, mutta hän ehti tehdä tieteellisiä havaintoja Nooasta kertovan Raamatun tarinan ja sitä vanhempien lähteiden välillä.

Raamatuntutkijoiden mukaan Smithin löytämät savitaulut osoittavat, että Nooan arkista kertova tarina on satoja vuosia vanhempi kuin Raamatun kertomus ja se on merkitty muistiin Mesopotamiassa eli nykyisten Iranin ja Irakin alueella. Useat keskenään yhtäpitävät kertomukset antavat vahvoja viitteitä siitä, että Lähi-idässä on tuhansia vuosia sitten koettu vedenpaisumusta muistuttava mullistus. Nykyinen raamatuntutkimus etsii arkeologisia jälkiä vedenpaisumuksesta todistaakseen, ettei Raamattu ole vain kokoelma yhden uskontokunnan pyhiä kirjoituksia vaan myös vakavasti otettava historiallinen lähdeteos.

Jos esimerkiksi vedenpaisumuksesta löytyy tieteellisiä todisteita, Raamattua voitaisiin pitää yhtenä varhaisimmista ja tärkeimmistä ihmiskunnan historian kuvauksista. Raamatuntutkimus etsii taustatukea vedenpaisumuksen kuvaukselle geologisista tutkimuksista, joiden mukaan valtava tulva on saattanut huuhtoa Mesopotamiaa tuhansia vuosia sitten. Nykyisin tiedetään, että Mustameri jäi viimeisimmän jääkauden jälkeen sisämereksi. Nykyinen yhteys Bosporinsalmesta Välimerelle aukesi luonnollisten maanpinnan muutosten vuoksi noin 9 400 vuotta sitten.

Teoriassa on mahdollista, että vesimassojen virtaaminen kooltaan suuremmasta Välimerestä Bosporin halki on synnyttänyt tulvia Mustanmeren rannikolle. Jos salmen syntymistä on seurannut voimakas vedenpinnan nousu, väestö on joutunut pakenemaan veden tieltä, mikä voi olla vedenpaisumusmyytin pohjana. Pienetkin havainnot saattavat olla arkeologisesti merkittäviä myös Raamatun tekstien todellisuuspohjan tutkimukselle. Tällainen raamatuntutkimus on tavallaan käänteistiedettä: se pyrkii sinnikkäästi vahvistamaan teorian, jolle ei vielä ole olemassa todisteita.

Paratiisi on helppo paikantaa

Ensimmäinen tämänkaltainen raamatuntutkija oli siis George Smith. Hänen aikanaan tiede pyrki vakavissaan löytämään uskonnosta vastaukset elämän suuriin kysymyksiin. Savitaulu, joka sisälsi tarinan vedenpaisumuksesta, oli osa pitkää Gilgameš-runoelmaa, jonka nimihenkilö oli assyrialais-babylonialaisen dynastian viides hallitsija. Koska kuningas Gilgamešin nimi toistui myös muissa Babylonian hallitsijoista kertovissa kirjoituksissa, Smith oletti, että kyseessä oli historiallinen henkilö. Nykyhistorioitsijat pitävät päätelmää pätevänä.

Tauluja pidetään tästä syystä uskottavana historiallisena lähteenä, jonka perusteella Raamatun kertomusten totuusarvoa voidaan tutkia. Jos jokin kertomus on sekä Raamatussa että esimerkiksi Gilgameš-tauluissa, tapahtumilla on todennäköisesti vahva historiallinen todellisuuspohja.

Babylonialaisissa tauluissa on kuvauksia useista paikoista ja tapahtumista, joista puhutaan myös Raamatussa. Tauluissa kerrotaan muun muassa paratiisillisesta paikasta, joka muistuttaa Raamatun kertomuksia paratiisista.

Leijona ei tapa, vaan leijona ja lammas elävät rauhassa rinnakkain, eikä kukaan vanhene tai sairastu, eräässä kirjoituksessa sanotaan, ja tämä muistuttaa tarinaa Eedenin puutarhasta, jossa eläimet elivät sovussa keskenään. Paratiisissa Gilgameš saavutti Aadamin ja Eevan tavoin kuolemattomuuden. Käärme kuitenkin söi kuolemattomuuden symbolina olleen kukan tuhoten sen. Vaikka erojakin löytyy, tutkijoiden mukaan voidaan nähdä selvä yhdenmukaisuus Aadamin ja Eevan tarinan kanssa, sillä hekin elivät kuolemattomina paratiisissa, kunnes käärme houkutteli Eevan syömään omenan kielletystä puusta.

Kuten vedenpaisumustarinan kohdalla, Vanhan testamentin kirjoittajat ovat voineet hakea myös paratiisin kuvaukseen vaikutteita 4 000 vuotta vanhasta mesopotamialaisesta Gilgameš-myytistä. Siinä missä vanhat savitaulut eivät kerro paratiisin sijaintia, Raamattu kuvaa sen selvästi. Ensimmäisen Mooseksen kirjan 1. luku kertoo, että puutarha sijaitsi viljavalla alueella, jossa kulki neljä suurta jokea.

Ensimmäisen nimi on Pison. Se kiertää koko Havilan maan, missä on kultaa – – Toisen joen nimi on Gihon. Se kiertää koko Nubian maan. Kolmannen joen nimi on Tigris, ja se virtaa Assurin editse, ja neljäs joki on Eufrat.

Pisonin ja Gihonin sijaintia ei tiedetä, mutta nimet Tigris ja Eufrat ovat yhä käytössä. Nämä kaksi jokea virtaavat liki samansuuntaisina nykyisen Irakin viljavimman osan läpi päätyen Persianlahteen. Paratiisi sijaitsi siis paikassa, jonne ensimmäinen ihmisasutus syntyi, ja sopivasti juuri seudulla, jolta juutalaiset myöhemmin vaelsivat Abrahamin johdolla kohti luvattua maata. Vanhan testamentin kertomus alkaa juutalaisten historian alusta, ajasta ennen kuin kansa vaelsi Tigrisin varrella sijainneesta Urin kaupungista kohti Kanaaninmaata.

Arkki oli 157 metriä pitkä

Urista lähdön jälkeen Abraham ja häntä seuranneet ihmiset kohtasivat lukuisia koettelemuksia. Kaupunkeja paloi maan tasalle, tulvat pyyhkivät kaiken tieltään, ja lopulta koko joukko vangittiin Egyptissä. Yksi suosituimmista nykyteorioista selittää Raamatussa kerrotut dramaattiset kertomukset siten, että kyseessä oli joukko luonnonmullistuksia, jotka tulkittiin Jumalan rangaistuksiksi. Vedenpaisumus on yksi niistä.

Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan vedenpaisumus oli Jumalan rangaistus syntiä tehneille ihmisille. Vain Nooa ja hänen puolisonsa sekä heidän poikansa Seem, Kaam ja Jaafet vaimoineen saivat armon jäädä eloon. Jumalan käskystä Nooa rakensi arkin eli suuren laivan, jossa hänen perheensä sekä kaksi jokaisen eläinlajin edustajaa selvisivät vedenpaisumuksesta. Jumalan käskystä satoi 40 päivää, jolloin vesien