LUOKITTELEVA KATSE: Näkökulmia kulttuuriantropologiaan

By Merja Vilenius

Teos Luokitteleva katse. Näkökulmia kulttuuriantropologiaan on lyhyt läpileikkaus luokittelun historiasta, visuaalisesti poikkeavista ihmisistä ja tieteellisen luokittelun syntymisestä tapausesimerkkeineen. Huomio kirjassa suuntautuu ihmiskohtaloihin, jotka ovat joutuneet luokittelevan katseen kohteeksi. Sen tarkoituksena on herättää kysymyksiä siitä, onko alituinen luokitteleminen länsimaalainen tapa katsoa toiseutta, toista ihmistä, ja voisiko tästä tavasta edes hetkeksi luopua?

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Jan 20, 2015
• ISBN: 9789523181052

Merja Vilenius

Merja Vilenius on FM, tietokirjailija, joka on aikaisemin julkaissut kustantaja Books on Demandin kautta neljä tietokirjaa. Hän on perehtynyt kulttuurihistoriallisiin ja uskontotieteellisiin aiheisiin. Erityisen mielenkiinnon kohteena on ollut uskontoantropologia, uskontotieteen osa-alue, jossa pohditaan vieraiden kulttuurien merkitystä suhteessa länsimaalaisiin kulttuureihin.

Book preview

LÄHDELUETTELO:

SAATTEEKSI

Haluan kiittää Suomen Tietokirjailijat ry:tä, jolta saamani apurahan turvin olen voinut uusinta tieteellistä teostani Luokitteleva katse. Näkökulmia kulttuuriantropologiaan työstää. Apuraha on taannut mahdollisuuden etsiä kirjallista materiaalia ja tuonut työrauhaa. Lisäksi haluan kiittää avopuolisoani kirjallisuustieteen filosofian maisteria Aapo Forsellia avusta ja kannustuksesta. Kiitokset kuuluvat myös humanististen tieteiden kanditaatille, luontovalokuvaajalle ja toimittajalle Jukka Palmille.

Turussa 7.11.2014

JOHDANTO

Teoksessani on kolme päälukua: Luokittelun juurilla, Visuaalisesti poikkeavat ihmiset ja Tieteellinen luokittelu. Ensimmäisessä pääluvussa pureudutaan historialliseen menneisyyteen luokittelun kehittymisestä. Samassa luvussa tuodaan myös esille Michel Foucaultin epistemologia, jonka avulla kirjaa on alun perin ideoitu. Foucaultin epistemologia selventää luokittelun kehittymistä ja syntymistä, ja sitä ettei itse luokittelu ole aina ollut samankaltaista, vaan Foucaultin mukaan siinä on havaittavissa samanlaista kehittymistä kuin aatehistoriassa ylipäätään.

Visuaalisesti poikkeavat ihmiset- luvussa tuodaan myös esille historiallista kehittymistä ja samalla esitetään tapausesimerkkinä Elefanttimiehen tarina. Viimeisessä pääluvussa Tieteellinen luokittelu kerrotaan Ota Bengan, Saartjie (Sarah) Baartmanin ja Truganinin elämänkohtalot. Näiden tapausesimerkkien avulla halutaan todentaa yksittäisen ihmiskohtalon avulla sitä todellisuutta, mitä näyttelyesineinä toimineet ihmiset todella kokivat.

I. LUOKITTELUN JUURILLA

Luokittelu ja katse

Luonnontieteilijät ovat pyrkineet kuvaamaan ja luokittelemaan orgaanisen ympäristön muodostavat eläimet ja kasvit.¹ 1800-luvulla kun tieteenalat eivät vielä olleet niin erkaantuneita toisistaan, kiinnittivät biologit huomionsa myös ihmisryhmiin. Täytyy muistaa, että antropologia tieteenalana alkoi biologien luokitteluista.² Varhaiset luokitusjärjestelmät heijastelivat usein sitä, että ihmisille oli hyötyä monista lajeista. Maailman eri osiin tunkeutuvat eurooppalaiset kohtasivat hämmästyttävän erilaisia uusia lajeja. Ne asettivat perinteiset menetelmät koetukselle ja johtivat epäsuorasti modernin biologisen taksonomian (luokittelutieteen) syntyyn. Tarve luokitella asiat rationaalisesti oli juurtunut syvästi ihmismieleen, mutta taksonomisen järjestelmän perusteiden määrittelyssä on tehtävä tärkeitä valintoja. Nykyään biologit ovat sitä mieltä, että luokittelun on perustuttava sukulaisuuden asteeseen. Kaikissa tapauksissa ei kuitenkaan olla yksimielisiä siitä, miten nämä sukulaisuuden suhteet tulisi selvittää. Merkittävä edistysaskel modernissa tieteessä tapahtui, kun syntyi järjestelmä, jonka mukaan oli selvää, että luokittelun tuli perustua yksinomaan fyysiseen samannäköisyyteen. Muut kulttuurit, eivät edes länsimaisen kulttuurin esitieteelliset edeltäjät, rajanneet tätä ongelmaa yhtä tiukasti.³

Voiko siis fyysiseen samannäköisyyteen perustuva luokittelu olla kaiken luokittelun perustana? Ainakin alustavasti näin näyttäisi olevan. Kuitenkin koska meitä ihmisiä on monenlaisia, aiheuttaa tämänkaltainen luokittelu jatkumattoman tarpeen uudistaa luokittelua; sitä myötä kuin uutta tietoa erilaisista kulttuureista ja ihmisryhmistä tulee. Onko luokittelun pääidea myös länsimaalaista syntyperää? Toisaalta asioiden järjestykseen laittaminen eri kulttuureissa näyttää olevan erilaista, kuitenkin asioita järjestellään ja niille keksitään luokituksia. Nämä kaikki ovat mielenkiintoisia kysymyksiä, kertooko tapamme luokitella asioita ytimiä kulttuuristamme vai mistä oikein on kyse?

Toiseus, muu maailma kiinnosti eurooppalaisia myös laajemmin kuin kummajaisnäytösten kautta. Evoluutioteoria ja laajeneva luonnontieteellinen tutkimus toi globaalin todellisuuden tavallisen kansalaisen ulottuville. Sanomalehdet julkaisivat reportaaseja maailman eri kolkista, ja tutkimusmatkailijat ja seikkailijat saivat statusarvoa. Rautatieverkon kehittyminen Euroopassa, valtamerten ylitysten helpottuminen ja muu kehittyvä logistiikka liikutti paitsi tavaroita, myös ihmisiä. Kaukaiset maat olivat taloudellisen hyödyn kohde, ja myös villieläinten pyydystäminen Afrikasta ja Aasiasta ja rahtaaminen Eurooppaan osoittautui kukoistavaksi liiketoiminnaksi.

Yksi ranskalaisen filosofin ja historioitsija Michel Foucaultin (1926–1984) pääideoista oli se, kuinka länsimaalaisen ihmisen tapa tarkastella maailmaa oli tietävänä ja toimivana subjektina olemista. Foucaultin mukaan tämä subjekti kuitenkin oli samanaikaisesti kohde, objekti. Esimerkiksi lääketieteen kehittymisessä ongelmana oli se, että ei osattu ilmaista sanoin sitä, mikä ilmeni vain katseessa. Näkyvää ei voitu sanoa eikä opettaa. Ajatus kokonaisuudessaan etuoikeutetulle ja täysivaltaiselle katseelle avautuvasta, läpinäkyvästä ja rajaaidattomasta sektorista hajotti ongelmallisuutensa vapaudelle annettuun valtaan. Vapaudessa muun muassa sairauden oli määrä itse muotoilla muuntumaton totuutensa, joka vaivatta tarjoutui lääkärin katseelle, ja näin lääketieteeseen panostanut, lääketieteellisesti sivistynyt ja lääketieteen valvoma kansa oli samalla vapautuva taudista. Suuri myytti vapaasta katseesta, joka uskollisuudessaan löytämistä kohtaan saa kyvyn tuhota; puhdas katse joka puhdistaa ja valollaan poistaa pimeyden.⁴ Näin mielestäni syntyi luokitteleva katse, jonka historiaa seuraavissa kappaleissa tarkastelen. Varhaisimmat luokittelut löytyvät jo Anatoliasta ja Ninivestä, on mielenkiintoista tarkastella kuinka luokittelun historia kehittyy. Alkoiko itse luokittelu siis epämuodostumien luokittelusta?

Niniven savitaulut ja epätavalliset ihmiset

Varhaisimmat epämuodostumien kuvat ja pienoisveistokset esittävät tavallisesti kaksipäisiä sikiöitä. Tällainen jumalatarta esittävä pienoisveistos on löydetty Anatoliasta jo yli 6000 vuotta eKr. Assurbanipal