Rooma - Antiikin suurvalta

By Maailman historia

Sodittuaan kuusi vuotta Gallian heimoja vastaan Julius Caesar sai vuonna 52 eaa. tyytyväisenä todeta, että jälleen yksi Rooman vihollinen oli kukistettu. Lähes miljoona gallialaista joutui orjiksi, ja Galliasta tehtiin alati kasvavan Rooman imperiumin uusi provinssi. Pian Galliasta virtasi vuolaasti viljaa ja verotuloja pääkaupunkiin, jonka asukkaat nauttivat provinssien tuotteista. Kaikki oli muuttunut ajoista, jolloin pakoilevat rikolliset olivat perustaneet Rooman lähes 500 vuotta aiemmin. Lyömättömän armeijan ja poliittisen oveluuden avulla pieni kaupunki seitsemällä kukkulalla oli kasvanut suureksi, ja Rooman tasavalta hallitsi lopulta valtakuntaa, joka ulottui koko Välimeren ympäri. Muutama vuosi myöhemmin Julius Caesar murhattiin senaatissa. Tämän jälkeen perustettiin keisarivalta, jonka aikana hullut hallitsijat ja vallanhimoiset sotapäälliköt nakersivat antiikin suurvaltaa sisältä käsin.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: May 1, 2020
• ISBN: 9788726383607

Book preview

käsin.

1. Rooman synty

Vain 500 vuodessa Rooma kasvoi merkityksettömästä palkkasotilaiden ja roistojen pakopaikasta koko Italian niemimaan hallitsijaksi. Laajentuva imperiumi alisti aseiden ja taitavan diplomatian avulla valtaansa niemimaan lukuisat eri kansat. Roomalaiset loivat laajentumisen ohella ainutlaatuisen poliittisen järjestelmän, jossa oli omat lakinsa kaikelle mahdolliselle toiminnalle ja jonka valta ulottui niin köyhiin kuin rikkaisiinkin.

Rooman valtakunnan historia alkoi vuolaana virranneen Tiberjoen penkereiltä. Joki virtasi Italian niemimaan viljavimpien alueiden halki. Välimeren rannikon lähistöllä joki teki mutkan, jonka kohdalla kauppiaat ja kalastajat pystyivät ylittämään joen pienillä veneillään. Kun he astuivat maihin etelärannalle, he näkivät seitsemän loivaa kukkulaa, jotka joki oli kaukana menneisyydessä muovannut maastoon.

Luonnon rakentaman puolustusmuurin tavoin kukkulat olivat jo tuhansia vuosia suojanneet alangon primitiivisiä kansoja vihollisilta, mutta hedelmällinen maa-alue oli myöhemmin myös Apenniinien vuorilta itään laskeutuneiden heimojen uusi kotipaikka. Uudisasukkaat osasivat sulattaa pronssia ja polttaa keramiikkaa. Osan vuodesta he elivät paimentolaisina. Alue veti puoleensa myös latinalaisia etelästä Latiumin tasangolta ja jopa meren yli matkanneita, ilmeisesti balkanilaisheimoja, jotka osasivat muun muassa valmistaa rautaa.

Välimeren, viljelmien ja vuorien väliin muodostui Rooman valtakunta, joka oli eri taitoja hallitsevien kansojen sulatusuuni. Ensimmäiset puurakennukset pystytettiin vuosien 1000 eaa. ja 700 eaa. välillä. Tarkkaa ajankohtaa ei tiedetä, kuten ei sitäkään, milloin pienet paimentolaisleirit vaihtuivat pysyviin kyliin. Kun ensimmäiset rakennukset olivat valmiita, maanviljelysyhdyskunta oli ottanut ensi askeleensa kohti maailmanhistorian kuuluisimpiin ja kunnioitetuimpiin kuuluvaa tuhatvuotista valtakuntaa.

Veljekset perustivat kaupungin

Yli 2 500 vuotta myöhemmin nykytutkijat yrittävät yhä selvittää Rooman varhaisvaiheita ja tarujen todenperäisyyttä. Vanhimmat kirjalliset lähteet ovat kadonneet, ja roomalaishistorioitsijoiden mahtipontisiin selostuksiin tulee suhtautua varauksella.

Roomalaisten oman tarinan mukaan imperiumin historia alkoi, kun Latiumissa elänyt vestaali eli papitar, jonka ajan tapojen mukaan odotettiin pysyvän neitsyenä, synnytti kaksi poikaa. Hän väitti kaksosten isän olevan sodanjumala Mars, mutta Latiumin kuningas Amulius ei uskonut häntä vaan tappoi siveettömän papittaren ja heitti tämän pojat Tiberjokeen.

Tarun mukaan kaksoset ajautuivat virran mukana maihin Rooman seitsemästä kukkulasta yhden juurelle. Siellä naarassusi pelasti heidät. Myöhemmin lammaspaimenet kasvattivat poikia.

Vartuttuaan veljekset perustivat kaupungin paikalle, josta heidät oli löydetty, mutta alkoivat kiistellä tarkasta sijainnista. Romulus tappoi Remuksen ja asettui Palatium-kukkulalle Rooman ensimmäisenä kuninkaana vuonna 753 eaa. Todennäköisesti Romulusta ei kuitenkaan ole ollut olemassa, ja tutkijat pohtivat yhä, mitkä kansat tosiasiassa olivat Rooman ensimmäisiä asukkaita. Moni seikka viittaa siihen, että seitsemällä kukkulalla asui karanneita orjia, entisiä palkkasotureita ja rikollisia, kuten roomalaisetkin kertoivat.

Etruskit hallitsivat roomaa

Vaikka asukkaiden alkuperä on epävarma, varmaa on, että muinaisena kulttuurikansana tunnettujen etruskien tietämys ja perinteet edistivät ratkaisevasti imperiumin tulevaa menestystä. Kun Rooma perustettiin, etruskit hallitsivat Keski-Italiaa. Rooman pohjoispuolella Etrurian ylängöllä, nykyisessä Toscanassa, oli etruskikuninkaiden hallitsemia kukoistavia kaupunkivaltioita, kuten Caisra, Tarchna ja kauempana etelässä Veji. Etruskit olivat kaupunkisuunnittelun mestareita. He olivat myös oppineet mesopotamialaisilta edistyksellisiä keinokastelumenetelmiä.

Etruskien historia on edelleen osin arvoitus. Kansa oli ilmeisesti itäistä perua ja kävi ahkerasti kauppaa. Kulttuurin innoittaja oli Kreikka, joka oli Välimeren ylivoimaisesti kehittynein yhteiskunta. Etruskit toivat Kreikasta maljakoita ja muuta ylellisyystavaraa sekä tinaa ja lyijyä, jotka he maksoivat muun muassa kullalla.

Asumukset Tiberjoen rantakukkuloilla eivät todennäköisesti muodostaneet kiinteää yhteisöä, kunnes etruskikuningas julisti itsensä kaikkien seitsemän kukkulan hallitsijaksi ja yhdisti ne kaupunkivaltioksi. Rooman ensimmäinen kuningas saattoi olla etruskien hallitsija Tarquinius Priscus, joka roomalaisten oman historiankirjoituksen mukaan johti kaupunkia vuosina 616–579 eaa., vaikka heidän mukaansa Romulus olikin ensimmäinen kuningas.

Kuninkaiden aikana roomalaiset oppivat etruskien kaupunkirakentamisen edistykselliset taidot. He kuivattivat suot kukkuloiden välistä ja rakensivat kauppa- ja kohtaamispaikka Forum Romanumin, jonne kaupunkilaisten oli määrä seuraavien tuhannen vuoden ajan kokoontua käymään kauppaa, rukoilemaan tai keskustelemaan politiikasta ja lainsäädännöstä. Etruskitaustaiset kuninkaat rakennuttivat myös Rooman ensimmäiset kivetyt tiet ja määräsivät asukkaat raahaamaan kiviä jyrkälle Capitolium-kukkulalle, jonne kohosi kuninkaanlinna ja ukkosenjumala Jupiterille omistettu Rooman ensimmäinen temppeli. Suurkaupunki oli syntymässä.

Kuningas antoi valtaa armeijalle

Rooman poliittinenkin järjestelmä alkoi vähitellen hahmottua. Kaupungin asukkaat jaettiin kolmeen sukuun, joista kukin valitsi sata jäsentä kuninkaalle neuvoja antavaan kokoukseen. Kokous nimettiin senaatiksi ja seuraavien vuosisatojen ajan se toimi Rooman poliittisen järjestelmän selkärankana. Senaatti vastasi valtion kassasta ja useimmista poliittisista päätöksistä imperiumin ensimmäisten satojen vuosien aikana.

Toiseksi Rooman poliittisen järjestelmän kulmakiveksi muodostuivat kansankokoukset, joista ensimmäinen liittyi sodankäyntiin. Koollekutsuja oli armeijan päällikkö, kuningas Tullius Servius, joka hallitsi 500-luvulla eaa. Hän halusi laajentaa kaupungin sotavoimia 6 000 mieheen. Armeijaan kuului tuolloin lähinnä maalaisia köyhistä talonpojista aatelisiin maanomistajiin, jotka joutuivat puolustamaan kaupunkia keihäin ja kilvin muita kaupunkivaltioita vastaan. Varusteet he hankkivat itse. Jotta joukot varmasti tulivat paikalle Rooman kutsuessa Tullius Servius perusti sotaväenkokouksen, comitia centuriatan. Siellä sotilaat äänestivät armeijan päätöksistä ennen sotaan lähtöä. Vanhimpien ja varakkaimpien sotilaiden äänillä oli suurin painoarvo, koska heillä oli eniten sotavarusteita. Vaikka aatelisilla näin oli eniten päätösvaltaa, sotaväenkokous edisti merkittävästi Rooman sotamenestystä. Vaikuttamisen mahdollisuus innosti talonpoikia taistelemaan Rooman puolesta.

Tarquinius Superbus, Ylpeä, oli Tullius Serviuksen seuraaja ja Rooman valtakunnan viimeinen kuningas. Vuonna 509 eaa. sattui Rooman varhaishistorian kenties merkittävin tapahtuma, kun asukkaat nousivat kapinaan Superbusin hirmuvaltaa vastaan.

Tasavalta sai alkunsa

Kuningaskunnan tuhkasta nousi täysin uusi hallintomuoto: Rooman tasavalta. Kuninkaan tilalle nimitettiin kaksi konsulia, jotka senaatin jäsenet valitsivat vuodeksi kerrallaan. Konsuleilla oli valta julistaa sota, ja heidän oli määrä johtaa sotaretkiä. Konsuleilla oli paljon poliittista toimivaltaa, koska senaatti ei voinut estää heidän määräyksiään, mutta toisaalta molemmilla konsuleilla oli veto-oikeus toistensa päätöksiin. Järjestelyllä varmistettiin, ettei kumpikaan konsuli voinut käyttäytyä hirmuvaltiaan tavoin.

Kaupungin johtavat sukuklaanit tuottivat jäseniä senaattiin. Klaanien valta taattiin niin kutsutulla klienttijärjestelmällä, jossa alempiluokkaiset klientit kytkettiin yläluokkaisiin isäntiin, patrones. Isäntien velvollisuus oli auttaa klienttejään antamalla rahaa, työtä tai oikeusapua. Perinteen mukaan isännät pitivät joka aamu audiensseja, joissa klientit saivat kertoa huolistaan. Vastineeksi klienttien tuli noudattaa isäntäsuvun toiveita, kun kansankokous valitsi ehdolle asettuneita poliittisiin virkoihin. Klienttijärjestelmän ansiosta senaattorit pystyivät pitkälti itse päättämään, ketkä saivat viran ja siten oikeuden elinikäiseen senaatin jäsenyyteen.

Keskiluokan klientit saattoivat edelleen itse toimia isäntinä alimpien yhteiskuntaluokkien klienteille. Siten klienttijärjestelmä loi kaksisuuntaisen riippuvuusverkoston koko yhteiskuntaan aina huipulta pohjalle saakka. Klienttisuhteet kulkivat perintönä, mikä piti järjestelmän vakaana ja vahvisti osaltaan luokkarajat ylittävää roomalaisten yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Alaluokka nousi kapinaan

Jännitteet kuitenkin vähitellen kasvoivat aatelisen yläluokan eli patriisien ja muun väestön eli plebeijien välillä. Viidennellä vuosisadalla eaa. noin 50 sukuklaania muodosti kaupungin aateliston, ja Rooman vähitellen vaurastuessa menestyneimpien plebeijien tyytymättömyys alkoi kasvaa. He eivät voineet päästä senaatin jäseneksi tai konsuliksi, mutta silti heidän piti alituiseen pukeutua sotilaan univormuun ja puolustaa Roomaa henkensä kaupalla.

Sotilaspalvelus myös heikensi maanviljelyksen tuottavuutta. Varsinkin köyhimmät plebeijit joutuivat toisinaan pakon edessä lainaamaan rahaa häikäilemättömiltä koronkiskureilta pysyäkseen hengissä. Tyytymättömyys vain lisääntyi, kun plebeijit kuulivat kreikkalaisten maahanmuuttajien kertomuksia Ateenan demokratiasta, jossa kaikki vapaat miehet saivat äänestää valtaan haluamansa hallitsijan.

Plebeijit järjestäytyivät kansankokoukseen nimeltään concilium plebis suunnittelemaan taistelua parempien olojen puolesta ja nousivat vuonna 494 eaa. kapinaan. He eivät turvautuneet aseisiin vaan menivät lakkoon ja poistuivat perheineen kaupungista. Tarkkoja yksityiskohtia ei tunneta, mutta protesti tehosi. Plebeijit saivat oman hallintoelimen, joka suojasi heitä monilta vaikeuksilta nöyryyttävistä velkamenettelyistä ilman oikeudenkäyntiä tehtyihin pikateloituksiin.

Naisille ei myönnetty vapautta

Plebeijit saivat 43 vuotta myöhemmin, vuonna 451 eaa., ajettua läpi merkittävän uudistuksen Rooman historiassa, kun senaatti hyväksyi niin kutsutut Kahdentoista taulun lait. Silloin roomalaiset saattoivat mennä Forumille lukemaan kahdestatoista taulusta ohjeet yhteiskunnan ja oikeudenkäytön säännöistä.

Yhdessä tauluista luki näin: Naisten tulee kevytmielisen luonteensa tähden pysyä holhouksen alaisina myös aikuistuttuaan. Toinen laki lupasi tyytymättömille pojille, että mikäli heidän isänsä oli myynyt heidät kolmesti orjaksi, heidät vapautettiin velvollisuuksista muuten kaiken määräävää patriarkkaa kohtaan. Taulut kertoivat myös tuleville vanhemmille, että heillä oli velvollisuus surmata lapsi, jos tämä oli vakavasti epämuodostunut. Satiirisia esiintyjiä varoitettiin, että vastedes pilkkalaulujen tekijöitä rangaistaisiin kuolettavalla nuijaniskulla. Taulut sisälsivät myös roomalaisten yleistä oikeusturvaa edistäneitä määräyksiä: lahjuksia