Hämmästyttävät rakennushankkeet

By Maailman historia

Loisteliaat rakennukset ja valtavat monumentit ovat kiehtoneet ihmisiä jo tuhansia vuosia. Antiikin Kreikassa kirjoitettiin matkaoppaita, joissa esiteltiin maailman seitsemää ihmettä.Antiikin seitsemästä ihmeestä on nykyisin pystyssä ainoastaan Kheopsin pyramidi, mutta niiden tilalle on saatu uusia hämmästyttäviä rakennuskomplekseja. Tutkijat vaeltavat Pääsiäissaarelle analysoimaan outoja kivipatsaita, ja arkeologit tutkivat lapioin ja laserein Stonehengen maaperää. Hitaasti mutta varmasti palapeleihin löydetään yhä uusia palasia, jotka tarkentavat kuvaa uskomattomia monumentteja luoneista kansoista ja ihmisistä.Hämmästyttävät rakennushankkeet esittelee inkojen valtakunnan ja Ming-dynastian aikaisia käsityön ja tekniikan taidonnäytteitä. Kuljemme myös kaupunkiin keskelle autiomaata ja perehdymme tähtitieteeseen liittyvään kivimonumenttiin. Mielenkiintoisia lukuhetkiä!-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Jun 19, 2020
• ISBN: 9788726383324

Book preview

lukuhetkiä!

1. Kaupunki sumun keskellä

Tonnien graniittipaadet oli pinottu niin tarkkaan, ettei edes heinänkorsi mahtunut niiden väliin, ja kanavat toimivat juomaveden tuojina ja viemäreinä. Kuningaskaupunki Machu Picchu oli kiistämättä inkojen suurimpia saavutuksia. Ei kuitenkaan tiedetä, miksi kaupunki yhtäkkiä hylättiin.

Sumu roikkui vuorten yllä kuin savuverho 2 430 metriä korkealla Andien harjanteella, jota reunusti kaksi korkeampaa huippua etelä- ja pohjoispuolella. Alempaa pyhästä laaksosta, jossa virtasi Urubambajoki, kohonnut vesihöyry kietoi viidakot vuorten rinteillä valkoiseen vaippaan. Seurue, johon kuului aatelismies perheineen sekä kymmeniä kantajia, palvelijoita ja sotilaita, taivalsi kesäkuun aamuna 1400-luvun lopulla tahdissa polkua ylös Andien vuoristossa.

Kantajien jalat tallasivat vaaleasta graniitista louhituista suurista kivistä päällystettyä kulkutietä porras portaalta, askel askeleelta ylöspäin. Kantotuoleistaan aatelisperhe sai seurata, miten aurinko nousi ja säteillään hälvensi sumua niin, että matkan kohde häämötti sen takaa: kuninkaallinen kaupunki kahden pyhän rinteen, Machu Picchun ja Huayana Picchun, välissä.

Virtaavan veden kohina saatteli hienon seurueen jykevän kaupunginmuurin portille. Inkojen 40 000 kilometriä pitkään tieverkostoon kuuluneen polun varrella lähteet olivat sammuttaneet matkalaisten janon. Kaupunkiin astuessaan he kuulivat veden solisevan kanavassa, joka toi vettä Machu Picchun lähteistä kaupunkiin. Juoksevan veden ääni kuvasi kaupungin loistoa, sillä vesi oli ylellisen elämän perusta täällä kuninkaan lomaparatiisissa. Aateliset pudottivat kallisarvoisia obsidiaanikiviä lippaaseen kaupunginportin vieressä. Vulkaanista lasia olleet kivet oli tuotu satojen kilometrien päästä. Sen jälkeen kantajat veivät aateliset kantotuoleilla sisään portista, ja niin talvipäivänseisauksen juhla ja auringonjumala Intin ylistys voitiin aloittaa.

Kaupungin historia peittyy sumuun

Siitä lähtien, kun yhdysvaltalainen seikkailija ja historiantutkija Hiram Bingham saapui samalle vuorenharjanteelle vuonna 1911 ja teki ennen niin mahtavasta Machu Picchun inkakaupungista maailmankuulun, kaupunki on kietoutunut arvoitusten verhoon kuin vuoriston sumuun.

Miksi inkat rakensivat niin upean kaupungin niin kauas valtakunnan keskeisistä linnakkeista? Ketkä siellä asuivat? Ja miten inkat raahasivat tonnien painoiset rakennuskivet niin korkealle ja louhivat ne millimetrin tarkkuudella? Suurin arvoitus on se, miksi kaupunki inkojen kaikkien ponnistusten ja arkkitehtonisten neronleimausten jälkeen hylättiin alle sadan vuoden kuluttua. Inkoilla ei ollut kirjakieltä, eikä vastauksia siten ole jäänyt, vaan arkeologien on täytynyt pala palalta koota kokonaiskuvaa kaupungista tehtyjen lukuisten löytöjen pohjalta.

Hiram Bingham ei epäillyt, etteikö hän olisi löytänyt jotain ainutlaatuista, kun hän pääsi paikallisen 8-vuotiaan pojan kannoilla vuorenharjanteelle, missä Machu Picchu sijaitsi.

Yhtäkkiä olimme viidakon peittämässä sokkelossa, jossa oli erikorkuisia seiniä. Rauniot oli tehty valkoisista graniittipaasista, jotka oli huolella leikattu ja kauniisti sovitettu toisiinsa käyttämättä sementtiä, kertoi Bingham, joka vähitellen käsitti olevansa keskellä valtavaa arkeologista löytöä.

Yllätykset seurasivat toisiaan, kunnes tajusin, että seisoimme keskellä vähintään yhtä ihmeellisiä raunioita kuin Perusta aiemmin on löydetty, Hiram Bingham kertoi Harper’s Bazaar -lehdessä kaksi vuotta tutkimusretkensä jälkeen. Binghamin edessä 85 000 neliömetrin kaupunki kiemurteli harjanteella luonnon mukaisesti ja osin vastaisestikin. Toisella puolella rakennukset myötäilivät rinteitä, toisella inkat olivat käyttäneet kallioita arkkitehtuurin osana ja louhineet portaita suoraan vuoren kylkeen. Kaupunkia ympäröivät sadat maanviljelyyn tarkoitetut tasanteet.

Rakennusten kauneus ylitti Cuzcon komeat nähtävyydet, joita siellä käyneet ovat ihailleet jo 400 vuoden ajan. Machu Picchu tuntui aivan kuin epätodelliselta unelta, Hiram Bingham jatkoi haltioitunutta kuvaustaan kaupungista.

Binghamin nuori opas johdatti hänet kaupungin keskusaukiolle, jota 8-vuotiaan perhe ja muut paikalliset käyttivät nyt maissin ja perunan viljelyyn. Siellä yhdysvaltalaisseikkailija näki rakennuksen, joka tuki hänen ensimmäistä teoriaansa siitä, mihin hän oli tullut. Edessä kohosi jykevä kivimuuri, jossa oli kohti itää kolme suurta, yli metrin korkuista ja lähes yhtä leveää ikkunaa. Tarun mukaan inkojen valtakunnan perustaja Manco Capac oli rakentanut synnyinpaikalleen kolmi-ikkunaisen temppelin, ja siksi Bingham uskoi, että Machu Picchu oli peräti inkavaltakunnan kehto, Tambo Tocco.

Binghamin palatessa seuraavalla retkellään sumujen kaupunkiin vuonna 1912 hänen arkeologiryhmänsä löysi yli sata hautakammiota kaupungin itärinteeltä. Binghamin työtoveri George Eaton analysoi haudoista löydettyjä luiden jäännöksiä ja totesi, että ne olivat peräisin naisilta. Tulos johti seuraavaan kaupunkia koskevaan teoriaan.

Eaton uskoi, että Machu Picchussa oli asunut niin kutsuttuja Auringon neitsyitä, jotka oli kauneutensa takia valittu uhrattaviksi jumalille sopivan tilaisuuden tullen. Kaupunki oli George Eatonin mukaan ollut siis eräänlainen luostari, jossa näitä neitsyitä oli kasvatettu. Teoriassa oli kuitenkin aukkoja. Ensinnäkään Binghamin työtoverilla ei ollut minkäänlaista kokemusta luurankojen analysoimisesta eikä siten lähtökohtia päätelmilleen, että luut olivat kuuluneet naisille. Kun hän sitten myös huomasi, että monet luurangot olivat sairastaneet kuppaa, hänen teoriansa neitsyeistä mureni.

90 vuotta ja lukuisia teknisiä aluevaltauksia myöhemmin nykyaikainen luuasiantuntija kävi uudelleen läpi Machu Picchun hautakammioiden jäännökset ja sai selville, että luita oli yhteensä 174 ihmiseltä, joista kolmasosan ja puolen välinen osuus oli miehiä. Myös useita pikkulapsia löytyi. Naisten luurangoissa oli myös merkkejä siitä, että he olivat synnyttäneet yhden lapsen tai useampia lapsia. Tutkimus oli lopullinen kuolinisku George Eatonin teorialle Auringon neitsyistä.

Lomaparatiisi yläluokalle

Tutkimusten edetessä kolmas teoria oli saanut yhä enemmän kannattajia tiedepiireissä. Sen mukaan hallitsija Pachacuti rakennutti Machu Picchun 1400-luvulla lomapaikaksi inkavaltakunnan johtajille ja osaksi maan kuninkaallisten asuinpaikkojen ketjua. Pachacutia on kutsuttu Andien Napoleoniksi. Kun hän nousi valtaan, hänen valtakuntansa koostui pienestä alueesta Cuzcon ympärillä, mutta kun hänen kuollessaan vuonna 1472 vallan peri Tupac Inka Yupanqui, inkavaltakunta ulottui Chilestä etelässä Ecuadoriin pohjoisessa.

Machu Picchu oli ilmeisesti rakennettu vallan osoitukseksi chankoista saadun voiton jälkeen, ja sen vehreillä tasanteilla kuningasperhe sai tauon arjestaan pääkaupungissa Cuzcossa. Arkeologit ovat rakennuksia tutkittuaan arvioineet, että Machu Picchua käytettiin vain tiettyinä aikoina vuodesta ja siellä asui yllättävän vähän ihmisiä – asukkaita oli todennäköisesti lomakaudella noin 750, ehkä vain 500. Kun kylmyys ja yöpakkaset saapuivat pääkaupunkiin toukokuussa, kuningasperhe siirtyi

90 kilometrin eli kolmen päivämatkan päähän kesäpalatsiinsa Machu Picchuun, joka sijaitsi 1 000 metriä alempana leudommassa ilmanalassa. Syyskuussa hallitsijaperhe palasi Cuzcoon.

Kahden pyhän rinteen välisessä kaupungissa kuningasperhe tapasi muuta ylimystöä, sai vieraakseen sukulaisia, opiskeli taivaankappaleiden liikkeitä observatoriossa ja palvoi jumalia talven uskonnollisissa juhlissa, kuten talvipäivänseisauksen juhlassa Inti Raymissa kesäkuussa. Juhla kesti kuukauden ja huipentui vuoden lyhyimpään päivään, jolloin aateliston pojat viettivät aamulla siirtymää pojista miehiksi, kun he saivat reiät korviinsa pyhässä Inti