Oudosti kadonneet

By Maailman historia

Ihmisistä on aina jäänyt jonkinlaisia jälkiä. Keramiikan palaset, nuolenkärjet ja linnoitukset kertovat eri kulttuurien kehityksestä, ja kirjalliset lähteet selventävät historiallisia tapahtumia. Nykyisin tutkijat voivat ottaa dna-näytteitä satoja vuosia sitten kuolleiden ihmisten hiuksista ja kartoittaa kansainvaelluksia strontiumanalyysien perusteella. Toisin sanoen täydellinen katoaminen on melkein mahdotonta. Siksi onkin omituista, että historioitsijat eivät ole kyenneet selvittämään Rooman yhdeksännen legioonan kohtaloa. Toinen kummallinen tapaus on Pohjois-Amerikassa kadonnut englantilaissiirtokunta, jonka asukkaista ei ole jäänyt jälkeäkään. Tässä kirjassa paneudumme oudosti kadonneiden kohtaloon. Kuljemme Afrikan sisäosien viidakoista Amerikkaan Bermudan kolmion vesille ja Atlantin valtameren pohjasta maailman katolle, Mount Everestin huipulle. Mielenkiintoisia lukuhetkiä!-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Jun 19, 2020
• ISBN: 9788726383355

Book preview

lukuhetkiä!

1. Bermudan kolmio nielee kadonneita

Kertomukset kellertävästä sumusta, oudoista vesipyörteistä ja sekaisin menevistä kompasseista ovat vain osa Bermudan kolmioon liitetyistä uskomuksista. Nykyään tutkijat ovat korvanneet villit teoriat ufoista ja merenalaisista valtakunnista entistä loogisemmilla selityksillä.

Jylinä täytti ilman Fort Lauderdalen tukikohdan yllä Floridassa, kun viisi Avenger-pommikonetta nousi ilmaan 5. joulukuuta 1945 kello 14.10. Miehistön 14 nuorta jäsentä, jotka yhdessä muodostivat Yhdysvaltain laivaston Lentue 19:n, istuivat turvavyöt kiinnitettyinä valmiina päivän harjoitukseen. Osana sitä miesten tuli lentää Atlantin yllä Floridan rannikon itäpuolella ja pudottaa siellä pommilastinsa mereen.

Sää oli erinomainen, eikä harjoituksessa uskottu ilmenevän suuria ongelmia. Muutaman tunnin kuluttua Fort Lauderdalen lennonjohtotorni kuitenkin otti vastaan radioviestin Lentue 19:ltä.

Emme näe enää maata. Näyttää siltä, että olemme ajautuneet kurssilta, lentueen päällikkö Charles Taylor ilmoitti ohjaamostaan.

Mikä on sijaintinne? lennonjohtaja kysyi.

Emme tiedä, missä olemme. Toistan: emme näe maata, kuului ääni rätisevästä radiosta.

Yhteys lentokoneisiin katkesi välillä kymmeneksi minuutiksi, mutta yhtäkkiä eri lentäjien huutoja kantautui taas torniin radion välityksellä.

Emme löydä länttä. Kaikki on sekaisin. Emme voi olla varmoja mistään suunnista. Merta myöten kaikki näyttää oudolta, yksi lentäjistä sanoi, ennen kuin yhteys katkesi jälleen. Vasta 20 minuutin

kuluttua signaali kuului uudelleen. Päällikkö Taylor oli tuntemattomasta syystä luovuttanut komennon lentäjälle, joka kangerrellen ja vapisevalla äänellä lausui viimeiset kohtalokkaat sanat, jotka Yhdysvaltain laivueelta enää koskaan kuultiin:

Emme tiedä lainkaan, missä olemme… Emme saa mitään selville. Vesi ei ole enää valkoista vaan vihreää. Olemme luultavasti noin 225 mailin (360 kilometrin) päässä tukikohdasta koilliseen… Näyttää siltä, että putoamme kuohuvaan mereen… olemme mennyttä!

Vain minuutteja viimeisen viestin jälkeen Mariner-lentovene kyydissään 13 miestä nousi ilmaan rientääkseen viiden koneen avuksi. Pelastuskone suuntasi kohti lentueen oletettua sijaintia, mutta kymmenen minuutin kuluttua Fort Lauderdalen tukikohta menetti yhteyden myös Marineriin. Sen miehistöstä ei kuultu enää koskaan mitään.

Kadonneista ei jäänyt jälkeäkään

Kuusi konetta ja 26 miestä oli kadonnut, ja vaikka sadat laivat ja yli 300 lentokonetta tutkivat aluetta viisi vuorokautta, mitään ei löydetty. Ei löytynyt pelastusveneitä vedestä, ei öljyläikkääkään pinnalta eikä yhtään kadonneen koneen kappaletta.

Emme pysty esittämään edes hyvää arvausta siitä, mitä on tapahtunut, totesi asiaa tutkinut merivoimien johto ja ilmoitti lopulta, että ainakin Mariner-kone oli todennäköisesti räjähtänyt.

Lentue 19:n selittämätön katoaminen on vain yksi monista arvoituksista, joita liittyy Bermudan kolmioksi kutsuttuun oikukkaaseen merialueeseen. Yli sadan vuoden ajan laivoja ja lentokoneita on kadonnut alueella pysyvästi. Lentäjät, merimiehet ja matkalaiset pelkäävät kulkuvesiä, joilla luonnonlait näyttävät kumoutuvan. Kukaan ei tunne oloaan turvalliseksi salaperäisessä kolmiossa, tai siltä ainakin pintapuolisesti voi näyttää.

Satoja vuosia ennen laivue 19:n katoamista Kristoffer Kolumbus koki myös jotain omituista, kun hän ensimmäisenä eurooppalaisena purjehti Bermudan kolmioon lokakuussa 1492. Muutama päivä ennen sitä, kun italialainen löysi uuden maailman, hänen kompassinsa käyttäytyi oudosti. Myöhemmin salaperäisyys lisääntyi, kun mereltä kajasti kummaa valoa. Merenkulkija kuvaili näyn olleen kuin pieni kynttilä, joka nousi ja laski.

Kolumbuksen hieman epämääräistä kuvausta näystä vuodelta 1492 pidetään ensimmäisenä merkkinä siitä, että Bermudan kolmiossa tapahtuu outoja asioita. Tosin löytöretken laivoille ei käynyt huonosti lokakuussa yli 500 vuotta sitten.

Vuonna 1881 Ellen Austin -laivan merimiehillä nousivat karvat pystyyn, kun he näkivät yhtäkkiä sakean sumun keskellä ajelehtivan hylätyn kuunarin. Ellen Austinin miehet kapusivat alukseen mutta eivät löytäneet jälkeäkään ihmisistä, eivät elävistä eivätkä kuolleista. Alus oli kuin kummituslaiva, josta kaikki elävät olennot olivat mystisellä tavalla kadonneet.

Vielä enemmän huomiota herätti se, kun Yhdysvaltain laivaston suurin huoltoalus, USS Cyclops, katosi jäljettömiin Bermudan kolmiossa matkalla Barbadokselta Britanniaan vuonna 1918. Lähes 200 metriä pitkästä ja 19 000 tonnia painavasta jättialuksesta ei löytynyt hylyn palastakaan, eikä 309-henkisestä miehistöstä jäänyt yhtään ruumista. Mikä merkillisintä, laivasta ei missään vaiheessa viestitetty radiolla ongelmista. Kaiken kukkuraksi Cyclopsin kaksi sisaralusta katosi samalla reitillä vuonna 1941.

Kuitenkin vasta vuonna 1952 yhdysvaltalainen toimittaja kuvaili artikkelissaan Merimysteeri takaovellamme Fate-lehdessä vedessä olevaa kolmiota Floridan, Bermudan ja Puerto Ricon välillä erityisen vaaralliseksi, koska monia laivoja ja lentokoneita oli kadonnut alueella, muun muassa Lentue 19. Tämä Atlantin valtameren 1,3 miljoonan neliökilometrin alue sai myöhemmin nykyisen nimensä, kun yhdysvaltalainen kirjailija vuonna 1964 kutsui sitä tappavaksi Bermudan kolmioksi.

Magneettikenttä aiheuttaa häiriöitä

1960- ja 1970-luvulla tulvi tarinoita salaperäisistä katoamisista ja kuolemanrajakokemuksista. Laivojen ja lentokoneiden miehistöt kertoivat yhä uudelleen sakeasta, kellertävästä sumusta, sekaisin menneistä laitteista ja kompasseista ja tyhjästä ilmaantuneista rajuilmoista. Yhä hurjempia teorioita niin kutsutusta Kuoleman kolmiosta syntyi tarinoiden vanavedessä. Jotkut selittivät tapauksia sillä, että ufot imivät laivoja ja lentokoneita sisäänsä, koska avaruusolennoilla oli alueella merenalainen tukikohta. Toiset väittivät syyksi tarujen saarivaltiota, Atlantista. Mikä voisikaan olla uskottavampaa kuin se, että vedenalaisen valtion kehittynyt tekniikka kiskoi alukset pohjaan?

Bermudan kolmion arvoitusta ovat yrittäneet selvittää myös vakavasti otettavat tutkijat, kuten meteorologit, geologit ja valtamerentutkijat. Joka tapauksessa tosiasia on, että yli tuhat ihmistä on kadonnut alueella viimeisten yli sadan vuoden aikana. Miten kaikki on voinut tapahtua?

Yksi jo 1960-luvulla esitetty selitys oli se, että Bermudan kolmion magneettikenttä aiheuttaisi omituisia tapahtumia merialueella. Tämän uskottiin muun muassa valaisevan sitä, miksi niin monet lentäjät ja merimiehet kautta aikain ovat kokeneet, että heidän kompassinsa pyörivät äkkiä villinä ja ovat täysin käyttökelvottomia – kuten Laivue 19:llä.

Maan magneettikenttä syntyy, kun sulaa rautaa ja nikkeliä virtaa maapallon ytimessä, mikä tuottaa sähkövirtaa. Magneettisuus voi vaikuttaa kompassi neulaan ja teoriassa myös laivan tai lentokoneen metallirunkoon. Magneettikentän oletetaan olevan erityisen voimakas Bermudan kolmiossa ja häiritsevän laivojen ja lentokoneiden sähkölaitteita.

Teorian ongelma on se, että Maan magneettikenttä ei ole kovin epätavallinen Bermudan kolmiossa. Hitaita muutoksia magneettikentässä tapahtuu koko maapallolla, mutta heilahdukset ovat niin vähäisiä, ettei niillä tutkijoiden mukaan ole suurta vaikutusta kompasseihin tai muihin laitteisiin. Lisäksi kompassi kalastusaluksessa Pohjanmerellä on täsmälleen yhtä altis magneettikentän vaikutukselle kuin rahtialuksessa Bermudan kolmiossa. Navigoinnissa on kuitenkin merkittävää, miten lähellä päiväntasaajaa laiva on, ja siksi Bermudan kolmiosta saadut lukemat poikkeavat muista paikoista. Tätä tietoa Kolumbuksella ei ollut vuonna 1492, mutta 1900-luvun kapteenit eivät voineet vedota siihen. Silloin poikkeamat eri paikoissa tunnettiin jo, ja ne ovat nykyään aivan tavallisia merellä suunnistettaessa. Laivojen miehistöt tietävät, että kompassineula ei koskaan osoita kohti maantieteellistä pohjoisnapaa vaan magneettista pohjoisnapaa, joka sijaitsee satojen kilometrien päässä maantieteellisestä – tällä hetkellä Pohjois-Kanadassa.

Bermudan kolmion kohdalla poikkeama on noin 10 astetta, mutta muualla maapallolla se voi olla enemmän. Siksi kompassin käyttäjän tulee aina korjata kompassin virhe sijaintipaikkansa mukaan. Amatööripurjehtijat – jotka myös ovat kokeneet Bermudan kolmion oikkuja – ovat voineet erehtyä suunnista, jos he ovat olleet ensimmäistä kertaa alueella eivätkä ole ottaneet tietoa huomioon, mutta kokeneelle merenkävijälle ei käy niin.

Nykyajan GPS-laitteilla, jotka keräävät tietoa satelliittien välityksellä, kompassien virheet eivät ole enää ongelma. Siksi Bermudan kolmion rannikkovartijat eivät enää kuule tarinoita sekaisin menneistä kompassineuloista. Ehkä jotkin muut merenalaiset tekijät ovat kuitenkin osin vastuussa merialueella tapahtuneista haaksirikoista.

Meren pohjasta nousee kaasua

Toinen suosittu selitys Bermudan kolmion tapahtumille on se, että onnettomuudet on aiheuttanut metaanikaasu. Teorian mukaan alueen merenpohja liikkuu ja siksi siitä purkautuu suuria määriä kuplivaa metaanikaasua, joka pintaan noustessaan upottaa laivat. Alukset menettävät teorian mukaan niitä pinnalla kannattelevan nosteen.

Geologien mukaan Bermudan kolmion eteläisin kohta, Puerto Rico, sijaitsee aktiivisten mannerlaattojen rajalla, missä laatat liikkuvat paljon. Siten alueella syntyy usein maanjäristyksiä, jolloin merenpohja kolmion alla voi siirtyä ja vapauttaa metaanikaasua. Maanjäristyksiä on tosin rekisteröity enemmän Puerto Ricon kaakkoispuolella, ja Bermudan alueella maanjäristyksiä