Maassa taivaan saranat: suomalaisten historia vuoteen 1814

By Veijo Meri

Veijo Meren jännittävän, Suomen historiaa käsittelevän kirjasarjan aloitusosa!Keitä suomalaiset ovat ja mistä he ovat peräisin? Kuinka paljon kivikauden suomalaisista tiedetään? Missä on suomalaisten vanhin asuinsija? Veijo Meren Maassa taivaan saranat: suomalaisten historia vuoteen 1814 on kiinnostava historiallinen katsaus Suomeen, suomalaisuuteen ja suomalaisten historiaan. Muinaisten aikojen lisäksi Meri käsittelee teoksessaan muun muassa keskiaikaisen Suomen historiaa ja sen erityispiirteitä.Miten Suomesta tuli Suomi? Veijo Meren huikea kirjasarja tutustuttaa lukijan Suomen historiaan, aina kivikaudesta lähtien.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Oct 19, 2022
• ISBN: 9788728452363

Book preview

Veijo Meri

Maassa taivaan saranat

Suomalaisten historia vuoteen 1814

SAGA Egmont

Maassa taivaan saranat: suomalaisten historia vuoteen 1814

Cover Image: Maatalon poika kärryineen

CC BY 4.0

Organisation / Organisaatio: Finnish Heritage Agency / Museovirasto

Collection / Kokoelma: Historian kuvakokoelma, Kustannusosakeyhtiö Otavan kokoelma

Photographer / Kuvaaja: Inha, I. K., kuvaaja 1889–1899

https://finna.fi/Record/museovirasto.10B093685F2FA6E46BDE042C8FBBDD1D

Changes: colour modification, combining with other images

Other images: Turun kaupunkia 1700-luvulla

CC BY 4.0

Organisation / Organisaatio: Finnish Heritage Agency / Museovirasto

Collection / Kokoelma: Historian kuvakokoelma

Photo info / Kuvaustiedot: 1700-luku, Suomi, Turku. Welin, Gustaf Adolf, kuvaaja

Kortti vihkossa Kuvia vanhasta Turusta / Bilder från gamla Åbo

https://finna.fi/Record/museovirasto.0ADB39B070DFF9D564FB001F77DBB1AE

Changes: colour modification, combining with other images

Kirja ilmentää aikaa, jona se on kirjoitettu, ja sen sisältö voi olla osittain vanhentunutta tai kiistanalaista.

Copyright © 1993, 2022 Veijo Meri and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728452363

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

»MINUN MIELESTÄN ON MAILMA KAMALA HIAS»,

kirjoitti Kaustisten

Virkkalan talon

heinäladon seinään puumerkkien ja

vuosilukujen sekaan

Mariia Juhanintytär

1850

ALKUSANAT

Sisäisesti itsenäinen valtio nimeltään Suomen suuriruhtinaskunta syntyi 1809. Vuoteen 1814 mennessä se sai oman hallituksen, keskusvirastot, valtionpankin ja postilaitoksen, edustustonsa Pietariin, värvätyt rykmenttinsä, uuden pääkaupungin ja määrätyin muutoksin yhä vielä käytössä olevat rajat. Sillä oli oma lainsäädäntö ja omat perustuslait. Tämän muutoksen jälkeen tapahtunut on Suomen historiaa. Kirjani kertoo, mitä tapahtui ennen sitä. Se on suomalaisten historia.

Suomen kansaa ei ollut, ennen kuin runoilijat ja hegeliläiset ajattelijat sen keksivät 1800-luvun puoliväliin mennessä. Suomalaisia oli kuitenkin ollut 10 000 vuotta. He olivat puhuneet erilaisia kantakieliä ja niistä myöhemmin syntyneitä kieliä, indoeurooppalaisia ja suomalais-ugrilaisia, ja jotain tuntematonta kieltä, josta ei ole jäänyt mitään tietoa, sen sijaan suuri määrä sanoja suomen kieleen. Sen perussanastosta kolmasosa on niitä.

Kaiken ison pieni alku on hyvin herkkä ja melkein huomaamaton tapahtuma. Joskus se on julkinen, usein salattu. Meidän historiassamme sellaisia ovat olleet esimerkiksi sprengtportenilaisen itsenäisyysliikkeen synty, vieraan suurvallan pääkaupungin perustaminen suomalaisten aina asuttamalle maalle, savolaisten suorittama Pohjois-Savon, Keski-Suomen ja Pyhä- ja Kalajokilaaksojen valtaus eli eteneminen Mikkelin seudun Suur-Savosta Pohjanlahden rannalle. Leveällä rintamalla se merkitsi valtakunnan rajan ylitystä. Aloittivatko nuo samat savolaiset myös Amerikan mantereen valtauksen? Hekö ensimmäisinä murtautuivat Pohjois-Amerikan rannikolta sisämaan aarniometsiin? Miksi pieni ryhmä Viipurin koulupoikia valikoitui uskonpuhdistuksen johtomiehiksi ja teki suomen kirjakielen? Kuka ja mikä valitsi Suomen edustajat Porvoon valtiopäiville? Mikä sai Viaporin merilinnoituksen antautumaan? Miksi kahdeksankaan vastahyökkäystä ei onnistunut tuhoamaan liejulle rakennetun Pietarin ensimmäisiä varustuksia ja niiden rakentajia? Kuka maksoi luutnantti Tandefeldtin johtamille merimiehiksi naamioituneille suomalaisille tappajille, kun he kesällä 1810 murhasivat oksettavan hitaasti ja raa’asti Ruotsin valtakunnanmarsalkan keskellä väkijoukkoa ja armeijan rivistöjä Tukholmassa ja olivat vähällä lietsoa vallankumouksen käyntiin? Kysyin tälläkin tavalla ja yritin vastata.

Tämä kirja seuraa loppuluvuissaan Gustaf Mauritz Armfeltia, Pohjolan Adonista ja Alkibiadesta, pitkin Skandinaviaa ja Venäjää, koska hän on kirkkaassa pinnallisuudessaan ja syvyydessään paras peili, josta näemme, mitä politiikka sai silloin ja saa nyt aikaan Euroopassa, Venäjällä, Ruotsissa ja Suomessa.

Tammisalossa 23.3.1993

Veijo Meri

JÄÄKAUSI NIMELTÄ VEIKSEL

Suurimmat tapahtumat ovat luonnontapahtumia. Hurjin Suomessa sattunut tutkittu tapaus oli 250–400 metrin läpimittaisen meteorin maahansyöksy noin 77 000 000 vuotta sitten. Se teki 14 kertaa 17 kilometriä suuren kraaterin, johon romahtivat ensin reunat ja jonka sitten täytti vesi. Syntyi Lappajärvi. Toinen meteori on pudonnut paikkaan, jonka nimi on nyt Kokemäki. Näin syntyi Sääksjärvi. Kolmas kraateri on Vaasan lähellä Sulvassa.

Maapallolla on kaikkiaan 130 tuommoista kraateria.

Noin suuren jäljen Lappajärven suhteellisen pieni meteoriitti aiheutti 70 000 kilometrin tuntinopeutensa takia. Maaperän kivilajitkin kokivat shokin ja muuttuivat muiksi lajeiksi. Törmäyksen hetkellä meteori ja törmäyskohdassa oleva aine puristuivat niin tiukkaan, että pienenivät neljäsosaan alkukoostaan. Lämpötila nousi 30 000 asteeseen. Kaikki maapallolla nyt olevat atomipommit ja -kärjet pitäisi räjäyttää samassa paikassa yhtaikaa, jotta syntyisi samanlaista jälkeä, samaan ne eivät riittäisikään. Räjähdysvoiman pitäisi olla kaksinkertainen. Meteori meni kilometrin syvyyteen kallion sisään ja teki vielä syvemmän kuopan, sulatti kallion ja itsensä velliksi. Se todella räjähti.

Valtamerien alla maankuori on vain 8 km paksu, mannerten alla 70 km. Kuoren alla on tulinen pätsi. Meren alla kuori on tiivistä ja raskasta mustaa basalttia, mannerten alla harmaata graniittia. Me suomalaiset elämme tuon graniitin päällä.

Viipurin ympäristöstä Loviisan seudulle ulottuvalla alueella, Ahvenanmaalla ja Varsinais-Suomessa, esimerkiksi Vehmaalla, tavataan rapakiveä. Sen suomalaiset ovat tehneet tunnetuksi maailmalla, niin että siitä käytetään tieteessä tuota suomenkielistä nimeä. Sitä on kaikkialla maailmassa, mutta suomalaiset alkoivat sitä ensimmäisinä tutkia. Mainituissa paikoissa maankuori on ohuempi, 30–40 km, vain puolet tavallisesta paksuudesta. Maan sula sisus pullistui niissä kohdin ylöspäin ja rikkoi kallioperän, repi siihen halkeamia, joista työntyi maan pinnalle. Se sulatti alhaalta päin paljon kiveä ja toi sitä mukanaan. Kivimurska jähmettyi sitten rapakiveksi. Sitä on monenlaista, rakennuskivenä suositusta graniitinkovasta lajista aina kourassa murentuvaan saakka. Tuo prosessi tapahtui puolitoista miljardia vuotta sitten. Samanikäistä rapakivi on muuallakin maailmassa. Syytä ilmiöön ei tiedetä. Täällä jääkaudet ja rapautuminen ovat kuluttaneet rapakivikerrostumasta kolme kilometriä pois eli tasoittaneet sen. Mannerjää kuljetti irrottamiaan lohkareita muualle. Jäälautoilla ne purjehtivat kauaksikin. Suurimmat niistä painavat kymmeniä tonneja.

Rapakivessä on useita radioaktiivisia mineraaleja, joista tunnetuin on uraani. Siitä tulee taustasäteilyä. Kun uraani hajoaa, siitä syntyy taas radonkaasua, jonka osuus luonnonsäteilystä on kaksi kolmasosaa. Rapakivialueilla on myös fluoria. Sitä on pohjavedessäkin. Siksi varsinkin Kymenlaakson asukkailla on terveet hampaat. Fluori estää hammasmädän syntymisen. Näin pitkälle ulottuvia vaikutuksia voi jollakin geologisella tapahtumalla olla.

On esitetty, että pohjoisella pallonpuoliskolla olisi ollut säännöllisin väliajoin jääkausia ainakin viimeisten kahden miljoonan vuoden aikana. Syyksi epäillään sitä, että Golf-virta pysähtyy eli katoaa. Valtamerten veden lämpötila tasaantuu niin paljon, ettei tuollaisia lämpimän veden jättivirtoja niihin synny. Pohjoinen pallonpuolisko jäähtyy pakkasen puolelle ja kymmeniä tuhansia vuosia sade tulee lumena, joka, vaikkei paljon sadakaan, tiivistyy maalle kilometrien paksuiseksi jääkuoreksi. Kylmyys jäähdyttää meret pohjoisessa ja suuret virrat syntyvät uudelleen niihin. Golf-virta tuo taas Karibian mereltä ja Sargassomereltä ja mistä hän tuokin lämmön Eurooppaan kuin keskuslämmityssysteemi. Tämä on hyvin yksinkertainen ja selvä prosessi kuin varhaiskeväällä lämpimän päivän ja pakkasyön vaihtelu.

Maapallon akselin yhdenkin asteen kallistuman, joka kääntää pohjoiskalottia auringosta poispäin, uskotaan olevan perimmäinen syy. Tietokoneilla on laskettu, että jos Kuuta ei olisi, akseli voisi kallistua jopa 85 astetta.

Tutkijat ovat olleet ihan varmoja ainakin siitä, että viimeksi kuluneiden miljoonan vuoden aikana täällä on ollut kymmenkunta jääkautta. Ne kestävät noin satatuhatta vuotta. Niiden välissä on 10 000 vuoden lämmin kausi. Olemme eläneet semmoista nyt nuo 10 000 vuotta. Lämpimin ajanjakso päättyi noin 5 000 vuotta sitten. Silloin maisemat olivat samanlaisia kuin nykyisessä Keski-Euroopassa. Sikäläiset jalot lehtipuut kasvoivat Kainuussa. Pyökki- ja tammimetsissä vaeltelivat villisiat ja saksanhirvet. Keskilämpötila on ehtinyt laskea kaksi astetta. Se on enemmän kuin miltä se näyttää. Eron voimme havaita itsekin, kun katsomme ikkunasta ulos,

Suomeksi nyt sanottu maa katoaa taas 100 000 vuodeksi. Silloin eteläiset osat maasta voivat ajoittain olla näkyvissä tundrana, lämpimimpinä aikoina koivu-, jopa mäntymetsinä. Tundralla ja noissa metsissä voivat ihmiset elää, metsästää ja kalastaa ja hoitaa poroja. Suurimman osan ajasta tuon reunan peittää kuitenkin meri. Edellisen, Veikseliksi sanotun jääkauden jäävuori peitti koko Suomen. Se tapahtui 75 000 vuotta sitten. Vuori kasvoi koko ajan laajuutta ja korkeutta 55 000 vuotta. Suurimmillaan se oli 20 000 vuotta sitten. Silloin sen reuna oli Englannissa, Saksassa ja Puolassa, niin kuin Veiksel-nimi kertoo, ja Moskovan tuntumassa. Pohjanlahden perukan kohdalla oli vuoren korkein kohta, 3 km meren pinnasta. Neljännen kilometrin vuori menetti sen takia, että se oli painanut alustaansa kilometrin verran alaspäin. Jään paksuus oli joka tapauksessa sillä kohtaa4 km.

Jäävuoren alta, kun se oli alkanut sulaa, maa paljastui 60 metriä vuodessa. Sadassa vuodessa se teki 6 km, niin kuin täältä kirkolle. Muutaman kerran jään vetäytyminen pysähtyi ja se lähti uudelleen valtaamaan maailmaa. Näin syntyivät Suomeen Salpausselät. Jäänreuna vetäytyi ja eteni vuorotellen 40 m vuodessa tai pysyi ihan paikallaan. Tätä edestakaista lyhyttä liikettä se teki jokaisen Salpausselän kohdalla 700 vuotta. Kun tämä haitariliike oli päättynyt, vetäytymisvauhti kasvoi. Se oli jo 260 metriä vuodessa, sadassa vuodessa 26 kilometriä, niin kuin täältä naapuripitäjän kirkolle. Pohjanlahden kohdalla vauhti oli jo puoli kilometriä vuodessa, koska valtameri huuhteli siellä jääseinämää ja lohkoi siitä jäälohkareita, jotka ajautuivat sulamaan eteläisemmille vesille. Tuo jääkausi loppui eli viimeinen jäänripe suli Suomessa Pellon Jaipaljukkavaaralla. Se tapahtui 10 000 vuotta sitten. Ruotsissa jääkausi loppui 500 vuotta myöhemmin. Norjan tuntureilla se jatkuu vielä.

Jään vetäytyminen ensimmäiseltä Salpausselältä toiselle kesti 500 vuotta. Hankoniemi on ensimmäisen Salpausselän läntinen pää. Se jatkuu meren alla Bengtskäristä 15 km lounaaseen meressä aina 40 metrin syvyyteen. Hangosta tuo komein Salpausselistä jatkuu Lohjan ja Hyvinkään kautta Lahteen, Kouvolaan, Lappeenrantaan ja sieltä Laatokan pohjoispuolelle. Toinen Salpausselkä on ensimmäisen pohjoispuolella 10–25 kilometrin päässä, Karkkilan–Hämeenlinnan linjalla. Kolmas Salpausselkä on katkonainen ja erottuu huonommin. Se on 250 km pitkä ja ulottuu Satakunnan Hämeenkankaalta Näsijärven poikki Ruovedelle ja sieltä Muuramen ja Jyväskylän kautta Laukaaseen. Ehjät korkeat ja pyöreät osat muodostelmista syntyivät, kun jäävuoren sisältämä maa-aines valui mereen. Karjalassa ja Savossa se joutui kuivalle maalle ja jakaantui hyvin epätasaisesti.

Suomen joet ovat pidentyneet sitä mukaa, kun maa on noussut siitä kilometrin painumasta, jonka jää aiheutti. Kun maa nousee nopeammin lännessä ja luoteessa kuin idässä ja kaakossa, Pohjanmaan lukuisten jokien virtaus hidastuu. 9 000 vuotta sitten joet viettivät kymmenen kilometrin matkalla 4–5 metriä enemmän kuin nyt. Silloin ne eivät tulvineet sillä tavalla kuin, ne tänään tekevät. Tulevaisuudessa ne tulvivat vielä enemmän, kunnes ne lopulta alkavat virrata päinvastaiseen suuntaan, lännestä itään. Silloin ne luovat keskijuoksulleen ja latvoilleen isoja järviä.

Suurin Salpausselkä muodostaa vedenjakajan. Sen juurelta etelään virtaavat joet ovat niin kapeita ja yläjuoksulla olemattomia, ettei niitä ole ollut helppo veneillä kulkea. Tuolla tavalla suurin Salpausselistä eristi pohjoispuolellaan olevat alueet Suomenlahdesta kuin muuri. Etelästä ei syvälle Suomeen päässyt. Suomen portti oli lounaassa: Kokemäenjoki. Sivuovena oli Aurajoki. Sinne liikenne ja kaupankäynti keskittyi. Siellä Suomi syntyi, toimivan yhteiskuntarakenteen ja kulttuurin vaatima väestötihentymä, kirkollisen ja maallisen hallinnon keskus.

Sisä-Suomesta, toisin sanoen Hämeestä, oli myös vaikea asioida Suomenlahden rannalla. Mereltä sinne oli sen sijaan mahdollisimman helppo päästä. Ruotsalaiset, joiden idäntie kulki pitkin Suomenlahtea Venäjälle, asuttivat Uudenmaan rannan Kymijoelle asti. Tuo tapahtui nykytutkijoiden mukaan 1100-luvun lopulta 1300-luvun puoliväliin mennessä, sen jälkeen kun Venäjälle oli syntynyt valtioita eikä se ollut enää ruotsalaisten viikinkien vapaata saalistusaluetta. Liikkumatila rajoittui kovasti ja heidän täytyi ruveta kotiutumaan ja hankkimaan elantonsa maasta ja merestä, viljelemään maata ja elättämään karjaa ja kalastamaan silakoita. Salpausselkääkin he saavat tästä kiittää tai moittia. Samaan aikaan tuli Ruotsista väkeä Pohjanmaalle kapean meren yli. Siellä maa kasvoi nopeimmin ja teki tilaa. Suomalainen väestö oli vähäinen. Kun maahan muutto ei ollut organisoitua eikä valtion politiikkaa, kun ei valtiotakaan oikeastaan nykymielessä ollut, välimatkat ja muut luonnontekijät sitä paljolti määräsivät ja tietysti väestöpaine, liikaväestön synty.

Kymijoen muodostuminen muuttorajaksi saattoi johtua yksinkertaisesti siitä, että sen itäpuolella oli iso Karjala, jossa oli väkeä. Karjalaiset ne asuttivat Suomenlahden saaretkin. Ja karjalaisten tukena oli alkuvaiheissa rikas Novgorod, jonka talousalueeseen ja etupiiriin Karjala kuului. Kymijoki oli myös Salpausselän läpi vievä iso vesitie sisä-Suomesta. Aikojen alussa Saimaan vesistökin purkautui sen kautta mereen, kunnes maan kallistuminen kaatoi vedet Laatokkaan.

Hauska tapahtuma oli Oulunjoen synty. Se sattui 8 000 vuotta sitten. Syntyi Oulunjärvi, kun sen nykyinen länsiranta nousi merestä näkyviin kuin pato. Sen ala- tai länsipuolella väljät vedet vähenivät ja hakivat vievän kapean uoman, jota sitten Oulunjärvi alkoi liikavesillään juottaa. Uusien laskujokien synty on usein hyvin dramaattinen ja jylhä tapahtuma. Voimme vain kuvitella, kuinka esimerkiksi Saimaan vesistö murtautui Vuokseen ja vesimassa syöksyi pitkää kivikkoista alamäkeä valmiina Imatran koskena. Se tapahtui 5 000 vuotta sitten.

Minkälaista Suomessa oli ennen jääkautta? Vasta heinäkuussa 1991 avautui yhtäkkiä ja ihan sattumalta ovi raolleen siihen edelliseen maailmaan, ja mikä ällistyttävintä päästiin vilkaisemaan sitä edeltäneeseen, 200 000 vuoden takaiseen. Geologinen tutkimuslaitos palkitsi tästä urotyöstä kairausmestari Raimo Rajalinin. Hän sai 3 000 mk ja kirjoja. Virtasalmen Längelmäenjärven Heponiemessä syväkairauksen huuhteluvesi muuttui mustaksi ja siitä tuli kaasua. Maan uumenissa oli mustaa liejua. Sitä oli kuuden metrin paksuudelta 20 metrin syvyydessä moreenin alla. Tiukat moreenikerrokset ovat kahden jääkauden työtä. Liejussa on orgaanisia aineita 18 prosenttia. Kun liejukerroksen alaosa tiivistyi ja kerrostui, ympärillä kasvoi mäntymetsä. Ylemmät kerrostumat todistavat, että sen maailmanajan jälkimmäisellä puoliskolla oli ollut männiköitä, koivikoita ja kuusikoita ja sekametsää ihan niin kuin nytkin. Liejukerroksessa on paljon piilevää, joka elää makeassa vedessä, siis järvessä. Lähin vastaava löytö on tehty Petroskoissa. Virtasalmelta löytyi siis järvenpohja. Tutkijoiden mielestä se voi olla kahtasataatuhatta vuotta vanhempikin. Voimme ihan reilusti nähdä tyypillisen suomalaisen järvimaiseman, semmoisen, joka on valokuvattu ulkomaille levitettäviin matkailumainoksiin. Maapallon akseli ei kallistele, kiitos Kuun, joka on kuuksi suunnattoman suuri. Kallistumakulma on ollut vain yhden asteen luokkaa, kun se muilla aurinkokunnan planeetoilla on kymmeniä asteita. Niiltä puuttuu riittävän voimakas pitelijä, joka estäisi niitä kieppumasta ja kallistelemasta kuin hyrrä. Meillä pohjoinen pysyy pohjoisessa ja etelä etelässä maailmanajasta toiseen.

KIVIKAUSI

Kivikauden ihmisistä ei meille ole jäänyt kuin 12-vuotiaan pojan alaleuan kappale, jossa on vielä kiinni upea hammas. On myös kämmenen jälkiä kalliomaalauksissa ja sormenjälkiä joidenkin saviruukkujen sisäpinnassa. Nuo ruukut tehtiin savitaikinanauhasta, jota kierrettiin kierroksiksi päällekkäin, jonka jälkeen astian seinä tasoitettiin käsin. Kun ulkopintaan painettiin tikulla koristekuoppia ja vedettiin viivasyvennyksiä, peukalo vastasi sisäpuolelta, ettei tullut lommoa. Näin saatiin sormenjälki. Eivät nuo pikkukuopat ja kammanvedot pelkkiä koristeita olleet. Ne auttoivat astian kovettumista, kun sitä nuotiossa poltettiin keramiikaksi. Kuumuus nousi vain 400 asteeseen, ja se ei ihan riittänyt. Astia jäi hauraaksi.

Siinä myöhäisessä vaiheessa, kun ruumiiden päälle hautaan levitettiin punamultaa, tuo punamulta on jäänyt jäljelle. Siitä päätellen on arveltu noiden ihmisten keskipituuden olleen noin 170 senttiä. Se vastaa hyvinkin ennen nykyisen korkean elintason aikaa mitattua suomalaisen keskipituutta. Se on vaihdellut ravinnon määrän ja laadun mukaan. Ruotsalaiset ovat todenneet tutkimusten jälkeen, että viikinkimiesten keskipituus oli 173 sm, Kaarle XII:n sotilaiden kylmällä ja köyhällä 1600-luvulla vain 165 sm, kun se nykyisin on 180 sm.

Suomussalmen Juntusrannan Kalmosärkältä on löydetty Suomen vanhimman pysyvän asutuksen jäännökset. Se on kilometrin pituinen hyvin kapea harjanne. Ennen se oli niemi, nyt se on saari, kun vesi on maan nousun ja kallistumisen vuoksi noussut.

Vuonna 1952 opettaja M. Manner vei sinne luokkansa syysretkelle. Särkän eteläosaan kaivettiin lappalaisten peuranpyydyskuoppa, joka peitettiin ja naamioitiin asiaankuuluvasti oksilla. Kalle Honkavaara -niminen oppilas sai peuran roolin. Hänen päähänsä sidottiin oksia sarviksi, jonka jälkeen hän lähti hölkkäämään pitkin särkkää. Lopulta hän kahahti lehvien läpi kuoppaan. Hänen tömähdyksestään ja temmellyksestään ja jo kaivamisenkin myllerryksestä oli maaperästä kulkeutunut kuopan pohjalle hiottu kivikirves, kaksi kiviesineen kappaletta ja palaneita maakiviä. Sitten kaivettiin kuoppa leirinuotiolle, jolloin paljastui kaksi kivikautista tulisijaa.

Neljänkymmenen vuoden kaivaukset ja tutkimukset, jotka ovat avanneet vain osan alueesta, toivat esille 13 kivikirvestä ja tuuraa, 21 tasatalttaa, 4 korutalttaa, 12 piinuolta, 8 liuskenuolta, 13 tasakantaista nuolta, 60 hiointa, 55 piikaavinta, 1 100 kvartsikaavinta, niitä käytettiin esimerkiksi nahkojen sisäpuolen puhtaaksi kaapimiseen, 300 pii-iskosta ja 13 000 kvartsi-iskosta. Nuo iskokset kertovat, että särkällä on tehty kiviaseita ja työkaluja.

Piimateriaali oli tuontitavaraa. Sitä tuotiin raaka-aineena Valdain ylängöltä, joka on sekä Volgan että Väinäjoen vedenjakaja. Usein pii jouduttiin korvaamaan kvartsilla, joka on kovaa kiveä ja lohkeaa veitsenteräviksi särmiksi, mutta ihan mihin suuntaan tahansa, kun piillä on selvästi nähtävä lohkeamissuunta. Pii- ja kvartsiliuskoista saatiin terä nuoliin ja tuuriin. Kun kahden, kolmen sentin pituisten piiliuskojen käyttöä pohdittiin, yksi tutkijoista, Nick Toth nimeltään, samanlaisella terävällä sirulla paloitteli kokonaisen lehmänruhon. Sillä saa kätevästi leikattua lihan irti luusta. Se kelpasi työkaluksi semmoisenaan. Piikivellä iskettiin myös tulta. Sitä se teki myös musketeissa. Ja nyt tietokoneiden aikakaudella huipputekniikka käyttää sitä. Liuskenuolien ja särkältä myös löytyneen liuskeveitsen materiaali tuli Äänisjärveltä. Ne ovat Äänisen viherliusketta. Myös kourutaltat tehtiin siitä.

Talvisodan aikana 1939–40 Kalmosärkällä taisteltiin. Venäläiset kaivautuivat sen pohjoispäähän, kun taas suomalaisten asemat olivat sen keskikohdalla. Sotilaat eivät osanneet kiinnittää huomiota kiviesineisiin ja kivikauden liesiin, joita joutuivat lapioimaan sivuun. Sodan syttyessä suomalaiset kokivat aikamoisen shokin, kun Juntusrannan kautta tunkeutui maahan kaksi rykmenttiä sotaväkeä. Ei ollut uskottu mahdolliseksi hyökkäystä alueen kautta tiettömyyden ja luonnonesteiden takia. Kymmenen tuhannen vuoden ikäinen kulkureitti kuitenkin toimi yhä.

Myöhäisessä vaiheessa saviastioiden materiaaliin eli saveen alettiin sotkea astian lujittamiseksi kivimurskan ja särkyneiden astioiden rouheen lisäksi asbestia, joka lujitti tehokkaimmin astiaa ja salli tehdä sen ohuemmaksi ja kevyemmäksi ja jossain määrin tulta kestäväksi. Patana noita astioita ei voinut käyttää. Niissä kaiketi kuljetettiin ja säilytettiin märkiä ruoka-aineita. Tietysti myös kuivia. Asbestia saatiin läheltä, Savosta. Oli sitä jonkin verran Suomussalmellakin. Löydetty rautakuona todistaa taas, että rautakauden aikana särkällä on tehty järvi- ja suomalmista rautaa ja rautaisia työkaluja ja aseita. Pitäjästä on muualta löytynyt pronssiaseiden ja työkalujen muotteja. Löydettyjen pronssiesineiden vähyyden sanotaan johtuvan siitä, että kokonaan tuonnin varassa ollut ulkomainen pronssi oli niin kallista ja metallina niin helposti uudelleen valettavissa, että ne muotoiltiin uudestaan ja uudestaan. Jos ne jonnekin hukkasi, ne kannatti etsiä.

ASUTUS

Kalmosärkän vieressä Suomussalmen Kirkkosaaressa on ajoitettu Suomen vanhin asuinsija. Sen ikä on yli 9 000 vuotta. Sakari Pälsin Antreasta löytämän verkon ja keihäänkärjen iäksi on saatu yli 10 000 vuotta. Ahneesti tätä maata on asuttu alusta lähtien.

Ensimmäisillä suomalaisilla oli varmat elinkeinonsa. He kalastivat ja tappoivat hylkeitä, peuroja ja majavia ja söivät niiden lihat ja tekivät niiden nahoista vaatteensa ja jänteistä ja suolista lankansa ja luista kairansa ja neulansa. Myöhemmin maan metsityttyä he useilla eri tavoilla metsästivät hirviä. Niiden jykevistä sääri- ja reisiluista he tekivät jäätuuransa. Asuinpaikkojen nuotion tuhkasta on löytynyt karhunluitakin.

Maata ei ruvennut viljelemään Suomessa salaperäinen sotakirveskansakaan, vaikka se etelässä harjoitti jo maanviljelystä ja paimensi karjaa. Se pesiytyi Lounais-Suomeen, Suomenlahden rannalle ja Pohjanmaalle aina Kokkolaan asti. Se tuli Saksan, Puolan ja Baltian kautta tänne ja katosi sitten ties minne. Ehkä se palasi samaa tietä etelään tai sulautui maan alkuväestöön. Ainakin 2 000 vuotta se täällä viipyi. Ei sillä mitään haluja ollut sekaantua alkuväestöön. Kyllä se maata viljeli. Totta kai.

Samaan aikaan kun sotakirveskansa tuli Suomeen etelästä, hyökkäsi tänne idästä kuusi, noin 5 000 vuotta sitten. Siltä maan valloitus vei 2 000 vuotta, niin että vuonna 1000 ennen ajanlaskumme alkua se pääsi jo Turun seudulle. Se loi synkät korvet ja suot ja tihensi ja pimensi ennen niin valoisat ja helppokulkuiset männiköt ja koivikot. Vasarakirveskulttuuri ja kuusimetsä törmäsivät toisiinsa luonnon pakosta, syntyi raja, jonka yli vasarakirveskulttuuri ei koskaan mennyt. Kuusen tulo liittyi ilmaston kylmenemiseen, ajanjaksoon, jota on sanottu pikku jääkaudeksi. Se kai väestökadon syy oli.

Siitepölytutkimusten mukaan kuusi pistäytyi Itä-Suomessa jo 9 000 vuotta sitten, mutta jostain syystä katosi, ehkä ilmaston lämpenemisen vuoksi. Vasta 3 500 vuotta myöhemmin se tuli uudelleen ilmaston pysyvästi kylmetessä.

Metsät paloivat kuudenkymmenen vuoden välein. Salaman sytyttäminä ne roihusivat kuinka laajalti tahansa. Riippui tuulista ja sateista, kuinka kauan. Tämä uudisti ja nuorensi puuston. Kuuselle tämä oli käydä kohtalokkaaksi, sillä kuusi tuhoutuu metsäpalossa. Mänty kestää sen hyvin. Vanhoista rungoista, jotka ovat säilyneet maaperässä tai järvenpohjissa, on todettu saman ikimännyn kokeneen metsäpaloja viisin, kuusin. Se näkyy rungon poikkileikkauksessa. Jossain soiden tai järvien saarissa kuusen kanta kuitenkin säilyi, ja sieltä puu levittäytyi taas. Eivät suomalaiset ole kuusta väheksyneet ja vihanneet. Kuusi on ollut suomalaisten oma puu. Suomen ruotsinkielisillä se on mänty, käkkyräinen rannikkomänty. Ison kuusen alaoksat muodostivat luonnonkodan, jolla oli valmis tasainen lattiakin. Kuusi on myös pehmeämpää materiaa käsitellä. Toisen maailmansodan aikana seurasin, kuinka koulutuskeskuksen alokkaat tekivät hakkuualueella muutamassa kymmenessä minuutissa kotamaisen havumajan kuusenoksista. Se piti lämpimän ja siihen mahtui makaamaan puoli joukkuetta. Nuotio sytytettiin keskelle lattiaa. Savuaukko oli ylhäällä majan huipussa. Kovin pitkää aikaa majaa ei voinut käyttää, koska se kuivui ja harsoontui ja muuttui tulenaraksi. Kyllä se ulkona talvella kaksi kertaa sen ajan kesti kuin joulukuusi sisällä, mutta ainakin kaksi viikkoa eli sen ajan, mikä kuluu joulusta loppiaiseen.

Haapa on koivun ohella vanhin puulaji Suomessa. Yhdessä ne tänne taisivat tulla. Siitä tehtiin ruuhia, haapioita. Sen runko koverrettiin ontoksi ja laidat vain levitettiin, kiskottiin toisistaan eroon. Puuaines kestää sen halkeamatta.

Tanskalaiset ovat kokeilleet, paljonko vie aikaa kivikirveillä ja -taltoilla kaataa puita ja muotoilla runkoja. Tulos oli häkellyttävä. Se kävi suhteellisen nopeasti. Tulenteko piikivellä iskemällä ei vienyt aikaa ollenkaan.

Tuota ilmeisesti jossain määrin sotaista kivikirveskansaa on pidetty balttilaisena. Sen uskotaan silloin kylväneen suomen kieleen runsaan balttisanaston. Kuvaavaa on, että suomi sai siitä petäjälle uuden sanan mänty. Balttikielen mente tarkoitti lapaluuta, aironlapaa ja mikä tärkeintä petäjän ylimmästä oksakehästä tehtyä hierintä eli härkintä, jota käytettiin puuron hämmentämiseen. 3 000 vuotta sitten siitä tuli Suomen mäntä. Naiset käyttivät sitä niin yleisesti ja paljon, että se nimesi puun, josta se otettiin, männyksi. Myöhemmin sana alkoi tarkoittaa voin kirnuajan työkalua ja vielä myöhemmin pumpun ja autonmoottorin vastaavaa työtä tekevää osaa. Lainasanojen suuri lukumäärä suomen kielessä puhuu kyllä kansojen sulautumisen puolesta, samoin kuin kansainvaellusajalta suomeen tulvinut kantagermaanin sanasto. Väki väheni maassa siinä määrin, että oli jo pakko yhdistää voimat ja resurssit. Samaan aikaan maa siirtyi rautakauteen. Tarvittiin tehokkaita työkaluja. Järeää puutavaraa alkoi kulua entistä enemmän. Täytyi rakentaa lujia ja tiiviitä rakennuksia ja tulisijaan oli ladottava kaloriapitoista puuta yhtä mittaa. Sata, kaksisataa vuotta sitten talon lämmitys vei motin halkoja vuorokaudessa.

ESIHISTORIA

Ruotsalaisilla ei ole kansalliseeposta, ei saagoja, ei mitään kirjoitettua tuhannen vuoden takaisesta. Kirkonmies kirjoitti latinaksi Tanskan varhaishistorian. Norjan historian kirjoitti islantilainen Snorri Sturluson. Tuntemattomat islantilaiset kirjoittivat oman maansa ylittämättömät saagat, komeinta proosaa maailmassa. Islantilaiset käyttivät omaa kieltään, jota voi sanoa muinaisnorjaksi. Kyllä ruotsalaisetkin pitivät muistonsa säilymistä tärkeänä. He pystyttivät riimukiviä, joissa on idän viikinkiretkillä kuolleen omaisen tai sukulaisen nimi ja kuolinpaikka. Yksi heistä sai surmansa Tafaestalandissa eli Hämeessä. Tien ja kivisillan rakentajakin saattoi hakkauttaa itselleen riimukiven, liittääkseen nimensä työnsä tulokseen. Suomalaisilla ei tuollaista itsensä ja muistonsa ikuistamisen tarvetta ollut. He kai tajusivat elävänsä ikuisuudessa. Heille aika ei ilmeisesti ollut peräkkäisiä hetkiä niin kuin kulkijalle vaihtuvat maisemat, vaan yhtä tätä hetkeä, niin kuin maailmakin on yksi ja sama.

Täytyy muistaa tässä kohtaa sosiaalinen tarve ja tilaus. Lännen viikingit tutustuivat balladeja ja kronikoita sepittäviin länsimaihin, ruotsalaiset viikingit seikkailivat kymmenien heimojen alueilla laajalla idän mantereella kaukana, erossa toisistaan, muodostamatta kiinteitä sukuklaaneja. Kun he olivat muodostaneet omia ruhtinaskuntiaan Venäjällä, kyllä niissäkin kohta alkoivat runoilijat laulaa heidän ylistystään ja kertoa heidän teoistaan, pääasiassa taisteluista. Tutkijat ovat todenneet, että islantilaisista saagoista puuttuu arkielämä, myös naisten ja alustalaisten elämänpiiri ja sanasto. Islantilaisten hoveja olivat suurtalonpoikien tuvat.

Piispa Henrikin joskus 1156 surmannut Lalli ja hänen vaimonsa ovat ensimmäiset nimeltä tunnetut suomalaiset. Nimet ovat kristillisiä. Pakanoita he eivät olleet. Ensimmäinen huuli tai vitsi taisi