Töölön Taipaleesta

By Kaisa Kyläkoski

Taipale oli yksi Töölöön 1840-luvun alussa kaavoitettu Helsingin kaupungin vuokra-alue, josta kasvoi 1870-luvulta lähtien työväestön asuinalue. Taipaleesta tuli myös tehdasalue, kun sinne vuonna 1882 siirtyi portteripanimo, jonka rakennuksesta tuli myöhemmin muun muassa karamellitehdas.
Kirjassa kerrotaan useasta näkökulmasta Taipaleen ihmisistä, elämästä ja rakennuksista, kunnes viimeinen puuhuvila purettiin vuonna 1939.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Feb 26, 2024
• ISBN: 9789528081869

Book preview

Sisällysluettelo

Taipaleen alku eli tiet ja pelto

Taipaleen koillinen naapuri eli armeijan alue

Taipaleen itäpuoliset naapurit

Taipaleen länsiraja eli Strömstenin plantaasi

Lantakasa ja Walhelmin huvila

Maria Causén Taipale

Taipale 5, metallipajat sekä vuokralaiset

Taival Taivallahdelle Teurastamontieksi

Taipale 3, omistajattaret sekä maidonmyyjät

Robsahmien portteripanimo

Työpaikat kävelyetäisyydellä

Kahvinkorvike, lyijymaali, torfoliitti ja kiillotuspulveri

Kaksi kauppaosakeyhtiön hallituksen puheenjohtajaa

Westerlundin karamellitehdas

Taipale 2 ja puutarhamestari Schuskoff

Taipaleen rakennuskanta ja sen taso

Taipale 8, 4 ja 6 sekä vuokra-ajurit

Uudet tavat lähestyä Taipaletta

Kasakat naapureina

Taipale 9 ja 10 sekä kouluttautuminen

Huviloiden katoaminen

Taipale 7 eli viimeinen huvila

Lähteet ja kirjallisuus

Tämä kirja kertoo säilyneiden lähteiden varassa ihmisten toiminnasta maa-alueella, jota ei ensin ollut ja jota ei enää muodollisesti ole.

Taipaleen alku eli tiet ja pelto

Ensin oli meri, josta maa, josta tuli Taipale, alkoi nousta esiin noin 4 000 vuotta sitten.¹ Ihmisiä tuli ja meni, kunnes seudulle saapui – ehkä 1300-luvun alkupuolella – Ruotsista pysyviä asukkaita, jotka perustivat kylän, jota he kutsuivat Töölön kyläksi eli ruotsiksi Tölöbyksi.² Jos heillä oli nimi myöhemmin Taipaleeksi kutsutulle alueelle, siitä ei ole jäänyt tietoa.³ Varmaankin tuolloin, kuten satoja vuosia myöhemmin piirretyissä kartoissa, Taipaleen paikalla oli mäntymetsää kallioisessa ja soisessa maastossa eli sinne ei ollut asiaa kovin usein.⁴ Metsäkävelyjen sijaan keskiajan töölöläiset enimmäkseen viljelivät maata, kalastivat, laittoivat ruokaa, tekivät käsitöitä ja kävivät kauppaa Tallinnassa, johon jotkut heistä jäivät asumaankin.⁵

Helsingin kaupungin perustaminen Vantaanjoen suuhun vuonna 1550 toi töölöläisten elämään joitakin uusia mahdollisuuksia, mutta ne eivät liittyneet kallioiseen mäntymetsään. Metsän jättivät koskemattomaksi myös Venäjän tsaarin ratsumiehet, jotka hyökkäsivät Töölön kylään tammikuun 1577 lopussa. He olivat osa yhteensä yli tuhannen miehen joukkoa, joka tuli Tallinnasta jään yli Siuntion, Kirkkonummen, Helsingin ja Sipoon kyliin vieden paluumatkalleen mukanaan sekä tavaraa että ihmisiä ja jättäen jälkeensä pelon ja surun.⁶

Helsingin siirtyminen Vironniemelle vuonna 1640 toi kaupungin töölöläisten silmien eteen, Töölönlahden vastarannalle. Kaupunkiasuminen kaipasi puutavaraa sekä rakennusten tekemiseen että niiden lämmittämiseen, joten helsinkiläiset kävivät Töölössä ainakin kirveen kanssa.

Aiempaa tieyhteyttä Huopalahdesta päin oli viimeistään nyt syytä jatkaa Töölön kylätontilta etelään eli tulevan Taipaleen ohi ja Kluuvinlahden kiertäen kaupungin läntiselle tulliportille.⁷ Tämä suurelta rantatieltä Helsinkiin vievä tie, jonka linjaus tunnettiin ensin Turun tai Espoon tienä, sitten Läntisenä Viertotienä, jälleen Turuntienä ja nykyään Mannerheimintienä, tulisi olemaan osa Taipaleen itäistä rajaa.

Harvenevan mäntymetsän ohitti seuraavan vuosisadan aikana yksi ja toinen yksinkertaisempi tai arvovaltaisempi kulkija. Tiellä liikkuivat myös venäläiset sotajoukot sekä suuren Pohjan sodan isovihaksi kutsutulla miehityskaudella että hattujen sodan vaiheissa. Jälkimmäisissä Taipaleen ohi kuljetettiin elokuussa 1743 ruotsalaisten taaemmassa Töölössä tappama atamaanipäällikkö. Hänen poikansa luuli isän jääneen elävänä vangiksi ja lähetti rahtieläiminä käytettyjen kamelien kyydissä Kamppiin vaihtovaatteita Turun tietä myöden, tulevan Taipaleen ohi.⁸

Komeimmat kulkueet Turun tiellä nähtiin Ruotsin kuninkaan vieraillessa Helsingissä. Adolf Fredrik tuli kesällä 1752 Helsinkiin meritse, mutta Kustaa III saapui maanteitse lännestä kesäkuussa 1775. Myös poikansa Kustaa IV Adolfin kuningattarensa kanssa tekemä kiertue käytti Turun tietä, kun kuningaspari tuli toistamiseen Helsinkiin heinäkuun lopussa 1802 ja lähti takaisin Turkuun elokuun alussa.⁹ Ehkä joku Töölön tiiliruukin työläinen perheineen oli kuninkaiden kulkua kunnioittamassa tai ihmettelemässä. Turun tiellä ei kuitenkaan arkipäivinä kävellyt montaa töölöläiseksi itseänsä kutsuvaa.

Kuningatar Kristiina oli lahjoittanut Töölön kylän maat tiiliruukin paikaksi Helsingin kaupungille 1640-luvun alussa ja kylän asutus hävisi verotuslähteistä ja muutkin lähteet kertovat harvoin alueen tapahtumista.¹⁰ Paikannimi jäi sentään jäljelle.

Hattujen sodan jälkeen alkoi Viaporin rakennus Helsingin eteläpuolella oleville saarille ja liikenne tulevan Taipaleen ohi lisääntyi entisestään.¹¹ Töölön kylän paikalle perustettiin jälleen tiiliruukki, jonka tuotteet kuljetettiin tien sijaan vesitse tai jäätä pitkin rakennustyömaalle.¹² Viimeistään nyt helsinkiläiset alkoivat vuokrata kaupungilta tien varren pohjoisempiakin palstoja niityiksi ja viljelyynkin.¹³ Mutta tuleva Taipaleen alue on vielä vuonna 1776 tehdyssä kartoituksessa pelkkää metsää ja kalliota (←).¹⁴

Kyseisessä kartassa näkyy kuitenkin se taival, josta Taipale sai nimensä ja etelärajansa. Taival kiemurteli kapeana reittinä kallioiden välissä ja vei merivedestä toiseen eli Töölönlahdelta Taivallahdelle suunnilleen nykyisen Eteläisen Hesperiankadun kohdalla. Tällä välillä oli liikennettä ainakin talvisin, jolloin lännestä kohti Helsinkiä matkanneet saattoivat oikaista Laajalahden jäälle ja kulkivat kannaksella Taivallahdelta Töölönlahdelle.

Suomen sodan jälkeen, vuoden 1809 lopussa, venäläisten tekemässä kartassa ei ole merkkiä siitä, että tulevan Taipaleen alueella olisi ollut jotain käyttöä.¹⁵ Lähes kymmenen vuotta myöhemmin Helsingin maistraatille 17.6.1818 esitetyssä kar-tassa (←) taipaleen ja Turun tien risteyksen pohjoispuolelle on rajattu hieman vino suorakulmio. Sen sivu taipaleen puolella oli noin 100 metriä pitkä ja Turun tien reunassa noin 150 metriä.

Kartan selitteen mukaan kyseessä oli kapteeni Baraskoffille suunniteltu viljelysmaa. Suurin osa alueesta (kartassa a) eli 2 tynnyrinalaa ja 20,74 kapanalaa oli alavaa savimaata. Hiekkapohjaiseksi ylämaaksi kuvattiin 1 tynnyrinala ja 7,5 kapanalaa (b). Alueella oli myös kivikkoa (c) ja vartiovuori (kasaberget) (d). Valmista peltoa hiekkamaalla oli vain 6 kapanalan palanen (e). Baraskoffille aiottuun alueeseen kuului myös kapea 12,5 tynnyrinalan suikale (f). Yhteensä maata oli 4 tynnyrinalaa ja 28,75 kapanalaa.¹⁶

Kuuden kapanalan peltotilkkua oli viljellyt 42-vuotias pienporvari Henrik Karberg, jolla oli muitakin viljelyalueita. Irtaimistoonsa kuului viikatteita, pellavaloukku, aura ja äes eli viljelyä ei ollut ulkoistettu vaan se oli osa taloutta.¹⁷ Maistraatin eteen kutsuttuna Karberg ei pystynyt vakuuttavasti selittämään, mihin maankäyttöoikeutensa perustui. Koska oltiin keskellä viljelykautta, hän sai käyttää maata vuoden 1818 loppuun.¹⁸

Maistraatti tarttui ideaan laajemman viljelysmaan perustamisesta, mutta ei luovuttanut maa-alaa suoraan venäläisen upseerin käyttöön vaan päätti pitää vuoden 1819 alusta alkavasta 17 vuoden vuokraoikeudesta huutokaupan.¹⁹ Erikoinen

pituus oli valittu niin, että vuokraus päättyi samaan aikaan kuin useiden muiden kaupungin ulkomailta vuokralle antamien palstojen. Näitä kaikkia voitiin siis tarjota seuraavan kerran vuokralle yhdellä ja samalla sanomalehti-ilmoituksella marraskuussa 1834. Tuolloin verrattuna muihin palstoihin taipaleen ja Turun tien risteyksen peltopalasta annettiin hieman tarkempia tietoja eli viimeisten vuokraajien lisäksi kerrottiin koko ja sijainti Töölön sairaalan lähettyvillä. Tämä viittaa siihen, että palsta oli uudempi kuin monet muut listan paikat, jotka oletettiin tunnetuiksi pelkältä nimeltään. Eikä taipaleen pellolla edes ollut nimeä.²⁰

Sanomalehdessä vuonna 1834 vuokralle tarjottu ala ei ollut täsmälleen sama kokonaisuus kuin Baraskoffille kartoitettu, sillä se oli kooltaan viisi tynnyrinalaa ja 4,75 kapanalaa. Sitä oli viimeksi vuokrannut porvari Leander Tallberg (s. 23.2.1789 Inkoo), jonka nimi on merkitty vuoden 1818 karttaan lyijykynällä. Häntä oli edeltänyt vuokraajana vaskenvalaja Daniel Udelius. Udelius oli syntynyt Luulajassa vuonna 1780, muuttanut oppipoikana syksyllä 1807 Tukholmaan ja tehnyt työtään Turussa 1810-luvulla, kunnes muutti Helsinkiin vuonna 1820.²¹ Hänkään ei siis ehkä ollut tehnyt alkuperäistä vuokrasopimusta tai sitten sen solmiminen oli viivästynyt.

Selvää on, että Daniel Udeliuksen osalta vuokrasuhde jäi aiottua lyhyemmäksi, sillä hän kuoli 31.5.1834. Löytyneet lähteet eivät kerro sitä, oliko hän siirtänyt vuokraoikeuden porvari Tallbergille jo ennen kuolemaansa.²²

Sanomalehti-ilmoituksen mukaisessa huutokaupassa 1.12.1834 ilmoitettiin ehto: vuosivuokran lisäksi vuokralaisen pitäisi istuttaa pellonreunaan eli Turun tien varteen lehtipuita kyynärän eli noin puolen metrin välein. Voittaneen tarjouksen 20 vuoden sopimuksesta teki puutarhamestari Johan Calonius.²³ Hän asui tuolloin ja seuraavan vuoden aikana hovineuvos Furuhjelmin huvilassa Töölössä.²⁴

Calonius ei kuitenkaan onnistunut saamaan kokoon kaupungin vaatimaa takuusummaa tai takaajia. Tämän tultua selväksi helmikuussa 1835 järjestettiin uusi huutokauppa 20 vuoden vuokrasopimuksesta. Tällä kertaa voittaja oli porvari Erik Johan Ekholm.²⁵

Erik Johan Ekholm oli syntynyt Padasjoella maatalon pojaksi 2.10.1804. Kevääseen 1827 mennessä hän oli porvari Helsingissä, missä hän vei vihille itseään 21 vuotta vanhemman ja toista kertaa leskeksi jääneen Anna Christinan. Huollettavaksi tuli samalla Anna Christinan kaksi lasta ensimmäisestä (kirvesmies Johan Boxbergin kuolemaan 12.7.1820 päättyneestä) avioliitosta, toisessa (porvari Gustaf Pettersonin kuolemaan 1.3.1826 päättyneessä) avioliitossa syntyneet kaksi lasta sekä näiden viisi sisaruspuolta.²⁶

Voitettuaan vuokrahuutokaupan Erik Johan Ekholm onnistui hankkimaan vaaditut kaksi takaajaa. Taloutensa ei ollut kuitenkaan täysin kunnossa, sillä maaherra päätti 10.9.1835, että maksamattoman velan pantiksi asetetut asuinrakennukset Töölön pellolla menisivät pakkohuutokauppaan, joka pidettiin 4.2.1836. Asiakirjoista ei käy ilmi olivatko rakennukset uusia vai mahdollisesti edelliseltä vuokraajalta lunastettuja.

Jomman kumman tarkoituksena oli, että pellon äärellä voitaisiin asua 5 sylin pituisessa ja 4 sylin levyisessä (9 m * 7 m) hirsirakennuksessa, jossa oli kaksi asuinhuonetta ja keittiö sekä että käytössä olisi 12 kyynärää pitkä ja 8 kyynärää leveä (7 m * 3,5 m) lautainen liiteri.²⁷ Eric Johan Ekholm vaimoineen, renkeineen ja piikoineen henkikirjoitettiin Töölössä vuodesta 1836 alkaen eli jotenkin asuntoasia oli saatu ratkaistua huutokaupan jälkeenkin.²⁸

Anna Christinan kolmannestakaan avioliitosta ei tullut pitkää, sillä Erik Johan Ekholm katosi 17.6.1838 ja löytyi hukkuneena 11.7.1838. Hänen perukirjassaan ei mainita asuinrakennuksia tai vuokrasopimusta. Muutakaan omaisuutta ei ollut velkoja enempää, joten Anna Christina haki kuolinpesän konkurssiin.²⁹ Hänet henkikirjoitettiin Töölössä vielä vuoteen 1840 asti.³⁰

Miehensä kuoleman jälkeisten velkojen selvittämisessä pellon jäljellä ollut vuokraoikeus siirtyi Erik Johan Ekholmin takaajana olleelle muurarimestari Eric Sundbergille, joka oli jo maksanut pellon vuokria enemmän kuin varsinainen vuokraaja. Hänelläkin oli talousongelmia ja velkojensa maksamiseksi vuokraoikeus peltoon ja siellä olleet rakennukset kaupattiin kaupungin huutokauppakamarissa 24.7.1845. Mahdollisuuteen tarttui kirjaintenvalaja Anders Högberg.³¹ Vuokraamansa Taipale vähine rakennuksineen ikuistettiin Töölönlahden toiselta puolelta vuonna 1844 piirrettyyn maisemaan (←).

Anders Högberg oli syntynyt Ruotsin Älgaråsissa 12.11.1813 ja tullut Tukholmasta Helsinkiin vuonna 1839. Hän oli mennyt marraskuussa 1841 naimisiin vahtimestarin tyttären Sofia Wilhelmina Palinin kanssa ja pian elätettävänään oli joukko lapsia.³² Vuokraamansa peltopalstan oli siis tarve ja tarkoitus tuottaa. Käytännön viljelyä varten Anders Högberg hankki aluksi Töölöön nelilapsisen torpparin.³³ Tämän satoa olivat ehkä perunat, joita kaupattiin entisellä Sundbergin huvilalla syksyllä 1846.³⁴ Syystä tai toisesta ratkaisu ei toiminut, joten torpparia ei henkikirjoitettu toista kertaa Töölössä.³⁵ Vuonna 1848 Högbergin perhe ja perheellinen renki asuivat Töölössä, mutta he muuttivat pois ennen seuraavaa henkikirjoitusta, jolloin Högbergin huvilassa oli väestään enää piika.³⁶ Seuraavina vuosina asukkaat vaihtuivat jatkuvasti eikä heillä ole titteliensä perusteella tekemistä viljelyn kanssa. Vuosina 1850– 1852 Taipaleessa asuivat pysyvimmin muonatorpparin leski Maria Lindholm lapsensa kanssa sekä köyhäinhoidon varassa olleet työmies Erik Gråå vaimoineen.³⁷

Henkikirjoitettuja asukkaita Taipaleessa oli vähän ottaen huomioon, että rakennuksia oli enemmän kuin yksi. Sekä 1840-luvun alussa että vuosina 1852–1854 piirretyissä kartoissa vuokrapalstalla on yksi rakennus pellon lounaisessa reunassa ja kaksi rakennusta koilliskulmassa.³⁸ Koska pelto on jaettu joissain kartoissa kahteen osaan, vaikuttaa todennäköiseltä, että viljelyksellä on asunut ainakin kaksi taloutta eli

kaksi tai kaikki kolme karttoihin piirretyistä rakennuksista oli tarkoitettu asumiseen.

Selitys lähteiden ristiriidalle on se, että venäläiset, jotka eivät olleet Suomen alamaisia, eivät maksaneet henkiveroa. Näin jäävät näkymättömiksi ja usein nimettömiksi Töölön uudisraivaajina muistellut parrakkaat kaaliryssät, jotka

uskaltautuivat alueille, joita kunnon helsinkiläinen karttoi, sillä asumattomat metsäiset kalliorinteet eivät liene olleet parhaassa maineessa. Mutta kaaliryssä tuumi vain, että vot harashoo ja laitteli kaalimaansa ja tupakkaplantaasinsa kallioiden rinteille ja niiden välisiin notkelmiin. Koijansa hän pystytti aivan kaalimaan reunaan, jotta voi yönkin aikaan pitää silmällä rakkaita viljelyksiään ja karkoittaa varastelijat ja poikaviikarit. Kaaliryssän karvainen ulkomuoto oli näille molemmille oivallinen peloituskeino.³⁹

Venäläinen havainnoija vuonna 1840 oli sitä mieltä, että venäläiset viljelijät tuottivat kaikki Helsingissä syödyt vihannekset ja olivat vastuussa viljelyn menestyksestä.⁴⁰ On siis todennäköistä, että Högberg sai pääasiallisen tuoton pelloltaan vuokraamalla sen edelleen Venäjältä tulleiden viljelmiksi. Näistä viljelijöistä tunnetaan nimeltä Vasili Godinoffski, joka anoi ja lunasti 4 hopearuplan maksua vastaan kaupungilta vihanneksilleen ja juureksilleen kesille 1853 ja 1854 myyntipöydän Etelärantaan eli nykyisen Kauppatorin tienoille.⁴¹

---

¹ Tikkanen 2001, 241–242

² Suhonen & Heinonen 2011, 182–184; Salminen 2013, 110–118

³ Tuomi 1987

⁴ KA. Maanmittaushallituksen uudistusarkisto. Uudistuskartat ja -asiakirjat Uudenmaan lääni. Helsingin kaupunki. B7 Helsinki:31/8–14 Töölö / Tölö, Kartta ja selitys kaupungin tiluksista (1776–1777); Tikkanen et al. 1996, 49–50

⁵ Salminen 2013, 275; Salminen 2021:21–25

⁶ Huhtamies 2022

⁷ Salminen 2013, 230

⁸ Isonvihan ajasta ks. Aalto 2015:504–507. Hattujen sodasta Keskisarja 2022:192– 205

⁹ Neovius 1911, 109–116; Kyläkoski 2016, 139, 149

¹⁰ HKA. Helsingin kaupunginvaltuusto. Eb:21 Komiteamietinnöt 1897:42. Utlåtande angående eganderätten till villaområdet Artillerigården i Tölö, 1–2, 5–8; HKA. Helsingin kaupunginvaltuusto. Ea:5 Komiteamietinnöt 1909:31. Selvitys alueen N:o 60:a Tykistöpiha sekä Taivallahdenrannalla olevan ruutikellarialueen omistusoikeudesta, 10

¹¹ Aalto, Gustafsson & Granqvist 2020, 149–159

¹² Aalto, Gustafsson & Granqvist 2020, 165–166, 367

¹³ KA. Maanmittaushallituksen uudistusarkisto. B7 Helsinki:31/1–7. Töölö / Tölö, Karttoja selityksineen kaupungin alueella olevista viljelysmaista (1765–1767)

¹⁴ KA. Maanmittaushallituksen uudistusarkisto. B7 Helsinki:31/8–14 Töölö / Tölö,

Kartta ja selitys kaupungin tiluksista (1776–1777).

¹⁵ KA. VeSA Helsingin linnoitus- ja rakennuspiirustusten arkisto. 951 EN Helsingin linnoitukset. Helsingistä Åboon johtavalla tiellä 3 virstan etäisyydellä Helsingistä si-

jaitsevan maavoimien kenttäsairaalan asemakaava. 22.12.1809

¹⁶ HKM. XV-26. Charta öfver en del Töhlö ägor lydande under Helsingfors Stad (Petesche, Jacob 1818)

¹⁷ Granqvist 2016, 249; HKA. Helsingin raastuvanoikeus. Ec:11 Perukirjat, 318 Henrik & Anna Christina Karberg; KA. Helsingin srk. Haudatut

¹⁸ HKA. Helsingin maistraatti. Ca:127 Pöytäkirjat, 17.6.1818 §2, 20.6.1818 §6

¹⁹ HKA. Helsingin maistraatti. Ca:127 Pöytäkirjat, 17.6.1818 §2, 20.6.1818 §6

²⁰ Den 1 nästinstundande December, Helsingfors Tidningar 26.11.1834

²¹ Den 1 nästinstundande December, Helsingfors Tidningar 26.11.1834; SSA. Hed-vig Eleonora (A, AB) BIa:1 (1805–1818), 16r; KA. Turun ruotsalainen srk. Rippikirja 1812–1831, 782; HKM. XV-26. Charta öfver en del Töhlö ägor lydande under Helsingfors Stad (Petesche, Jacob 1818)

²² HKA. Helsingin raastuvanoikeus. Ec:15 Perukirjat, 1272 Udelius Daniel 14

²³ HKA. Helsingin maistraatti. Ca:143 Pöytäkirjat, 1.12.1834 §3 & §12

²⁴ Friska och goda, Helsingfors Tidningar 28.1.1835; Goda och pålitliga, Helsingfors Tidningar 15.4.1835; 3 à 4 års gamla, Finlands Allmänna Tidning 20.11.1835; KA. U27:38 (1835); KA. U28:731 (1836)

²⁵ HKA. Helsingin maistraatti. Ca:144 Pöytäkirjat, 11.2.1835 §3, 25.2.1835 §4 &

2.3.1835 §8; HKA. Helsingin maistraatti. Ca:164 Pöytäkirjat, 30.8.1854 §11; Förmedelst offentelig auction, Finlands Allmänna Tidning 16.2.1835

²⁶ KA. Padasjoen srk. Kastetut; KA. Helsingin srk. Haudatut; KA. Helsingin srk. Säätyläisten rippikirja 1818–1835, 153; HKA. Helsingin raastuvanoikeus. Ec:13 Perukirjat, 665 Pettersson Gustaf

²⁷ HKA. Helsingin kaupungin huutokauppakamari. Ca:34 Pöytäkirjat, 18 (4.2.1836); Den 4 Februarii, Finlands Allmänna Tidning 30.12.1835.

²⁸ KA. U28:732 (1836); KA. U29:680 (1837); KA. U30:696 (1838)

²⁹ KA. Helsingin srk. Haudatut; HKA. Helsingin raastuvanoikeus. Ec:17 Perukirjat, 1636 Ekholm Johan; Concours-mål, Finlands Allmänna Tidning 27.10.1838; Anmäld konkurs, Helsingfors tidningar 31.10.1838; HKA. Helsingin raastuvanoikeus. Ef:9 Vararikko- y.m. asioissa syntyneet asiakirjavihkot 1837–1838, 14 Ekholm.

³⁰ KA. U31:685 (1839); KA. U32:702 (1840)

³¹ Medelst offentlig executiv auction, Finlands Allmänna Tidning 16.6.1845; HKA. Helsingin kaupungin huutokauppakamari. Ca:40 Pöytäkirjat, 24.7.1845; HKA. Helsingin maistraatti. Ca:164 Pöytäkirjat, 30.8.1854 §11.

³² KA. Helsingin srk. Naimattoman työväestön rippikirja 1838–1853, 45; KA. Helsingin srk. Vihityt, kastetut; KA. Helsingin srk. Naimisissa olevan työväestön rippikirja 1840–1861, II:96

³³ KA. U38:677 (1846)

³⁴ Potäter i f. d. Sundbergska Villan å Thölö, Helsingfors Tidningar 17.10.1846

³⁵ KA. U39:844 (1847)

³⁶ KA. U40:802 (1848); KA. U41:796 (1849)

³⁷ KA. U42:754 (1850); KA. U43:703 (1851); KA. U44:779 (1852); KA. U45:794 (1853); KA. U46:837 (1854)

³⁸ HKM. XVI-27. Karta öfver Landsvägen ifrån Esbo Tull invid Helsingfors till Hoplaks bys rå. (Kajanus, Georg August 1852); HKM. XVI-36. Plan af projekterad Spill-ningsnederlagsplats inom Willan no 59 invid Helsingfors Stad 1853; KA. Kaupunki-kartat. Helsinki Ic* 56/; KA. Vanhempi kartta- ja piirroskokoelma. Venäläiset kartat ja piirustukset. Asemapiirustukset. VKP-2/4:23 [Töölö, asemakaava][ven.]

³⁹ N. Muistelmia Töölöstä puoli vuosisataa sitten. Ilta-Sanomat 23.3.1936

⁴⁰ Hakala 1997, 81–82

⁴¹ HKA. Helsingin maistraatti. Ca:163 Pöytäkirjat, 11.6.1853 §6; HKA. Helsingin maistraatti. Ca:164 Pöytäkirjat, 7.6.1854 §12

Taipaleen koillinen naapuri eli armeijan alue

Udeliuksen, Tallbergin, Ekholmin, Sundbergin ja lopulta Högbergin kaupungilta vuokraaman lähes suorakulmaisen pellon eteläraja seurasi taipaletta, itärajana oli yleinen maantie ja pohjoisrajaa määritti entinen sotasairaala eli tulevan Taipaleen erikoinen muoto juontuu osaltaan Kustaa III:n Venäjän kanssa vuosina 1788–90 käymään sotaan. Sen aikana tuli tarve perustaa sotilassairaaloita ja Helsingin kaupungin johto maan tukalassa tilanteessa luovutti tähän tarkoitukseen Töölöstä vähäisen ja sen lisäksi karun alueen.⁴² Siellä eli Turun tien varressa taipaleen risteyksen pohjoispuolella, nykyisellä Hesperian hotellialueella, sotilassairaala aloitti toimintansa joulukuussa 1789.⁴³ Paikka oli käytännöllinen, sillä tien lisäksi kuljetuksiin oli käytössä meriyhteys Töölönlahdella.

Paikan valintaan saattoi vaikuttaa myös se, että lähistöllä eli tien toisella puolella Töölönlahden rannalla ja tiiliruukin eteläpuolella oli terveyslähde, joka kaivohuoneineen oli ollut käytössä kesästä 1759 alkaen. Tuolloin esimerkiksi Helsingin pormestari oli saanut virkavapautta hoitaakseen terveyttään Töölössä. Seuraavana kesänä Helsingissä käynyt terveyslähteistä kiinnostunut matkalainen ei kuitenkaan noteerannut kaivohuonetta ollenkaan. Kymmenen vuotta myöhemmin julkaisemassaan Ruotsin terveyslähteiden listauksessa hän totesi, että Töölön lähteen käyttö oli lopetettu veden liejuisuuden vuoksi. Vuonna 1774 kaivohuonerakennus kirjattiin perukirjaan rappeutuneeksi ja lähes arvottomaksi. Pari vuotta myöhemmin terveyslähde kuitenkin aloitti toimintansa uudelleen. Aiempaa pienempi kaivohuone oli käytössä 1790-luvun alkuun, jolloin se osoittautui viimeiselle vuokraajalleen kannattamattomaksi.⁴⁴

Töölön sotilassairaala lopetti toimintansa heinäkuussa 1791, sodan päätyttyä.⁴⁵ Rakennukset jäivät paikalleen ja niiden kohtaloa pohdittiin vasta joidenkin vuosien päästä, jolloin keväällä 1796 tehtiin päätös pysyvästä sotilassairaalasta.⁴⁶ Asiakirjoissa ei kuitenkaan ole montaa viitettä siitä, että rakennukset olisivat olleet sairaalakäytössä ennen seuraavaa sotaa.⁴⁷ Niistä puhuttiin useimmiten varastorakennuksina ja näin oli kesällä 1796, kun Helsingin kaupungin hallinnossa pohdittiin sitä, kannattaisiko rakennukset siirtää Töölöstä varsinaisen kaupungin alueelle sotilaiden majoitustarpeisiin. Tuolloin päätettiin jättää rakennukset paikoilleen.⁴⁸ Niitä hoitavaksi tirehtööriksi nimitettiin vuonna 1798 Benjamin Backman, joka teetti rakennuksiin korjauksia vuonna 1807.⁴⁹ Alue oli edelleen sopiva sotasairaalakäyttöön, mihin se otettiin jälleen Suomen sodan alkuvaiheissa. Tilaa oli 200–300 potilaalle.⁵⁰

Suomen sodan jälkeen vuoden 1809 lopussa Töölössä seisoi kaksi edellisessä sotatilassa pikaisesti tehtyä kolmikerroksista puurakennusta ja samalla mallilla äskettäin valmistunut kolmas.⁵¹ Nämä kolme rakennusta näkyivät toiselle puolelle