Hohenthalit painomusteessa 1762-1904

By Kaisa Kyläkoski

Tässä kirjassa esitellään ne Hohenthalit, jotka ennen vuotta 1905 löytyvät Ruotsin valtakunnan tai Suomen suuriruhtinaskunnan sanomalehdistä. Heistä kerrotaan nimenomaan se, mitä sanomalehdet kertovat eli mikä oli omana aikanaan yleistä tietoa. Holhouksen alle joutumisesta, opintojen edistymisestä, viranhausta, yhdistystoiminnasta, viinanpoltosta, purjehduksesta, oikeudenkäynneistä, urheilukilpailuista ja susijahdista.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Jan 15, 2016
• ISBN: 9789523309395

Book preview

Lähteet

Klaes Jakob Bogislaus (1730–1788)

Varhaisin tunnettu maininta Hohenthalista sanomalehdestä ei löytynyt digitoidusta sanomalehdestä, vaan yli sata vuotta sitten paperin äärellä ja välitettiin kirjeitse Suomeen.¹

Sanomalehdessä Stralsundische Zeitung eli Stralsundin lehdessä oli 1762 julkaistu kapteeni Johan Hartwig von Lützowin kuulutus pojastaan, joka luvatta lähtenyt jonnekin 14 päivää aikaisemmin. Isä ilmoitti, ettei vastaisi pojan veloista, ja pyysi ilmoittamaan mahdollisista havainnoista joko itselleen Kransdorffin tilalle Rügenin saarelle tai vänrikki von Hohenthalille Stralsundissa.

Vastaavia ilmoituksia ei näe nykyajan sanomalehdissä, mutta 1700-luvulla niitä kyllä julkaistiin silloin tällöin.

Vänrikki Klaes Jakob Bogislaus von Hohenthal oli avustajana siksi, että hän oli naimisissa kapteenin tyttären kanssa.² Pariskunta muutti muutamaa vuotta myöhemmin lapsineen Pohjanmaalle ja Klaes Jakob Bogislauksesta polveutuvat Suomen Hohenthalit.

¹ Hohenthal 1968

² Hohenthal 1939

Marianna (1735–1812)

Jo vuonna 1760 ilmestynyt ruotsalainen sanomalehti Inrikes Tidningar sisältää 8.9.1801 seuraavan painomusteeseen tarttuneen Hohenthalin. Numerossa julkaistiin listaus, jonka otsikko kuului

Som Kongl. Maj:t, under den 3 i denne månad, wid innewarande års Pensionsreglering, i Nåder behagat tillägga nedannämnde Enkor och Barn Pensioner uppå Ordinarie Pensions-Staten, nemligen:

ja tätä seurannessa nimien luettelossa mukana Stabs-Capitenen von Essens Enka, Hohenthal. Kaikki saivat ohjeekseen

det de, antingen sjelfwe eller genom Laga Ombud, försedde ej mindre med behörige Präste-betyg, at Pensionairen lefwer, än wederbörlig fullmagt, böra de dem i Nåder tillagde Pensioner uti Kongl. Ränte-Kammaren härstädes ju förr desto häldre uttaga och qvittera;

Mistä tässä on kyse? Von Essenin leski on Stralsundissa vuonna 1735 syntynyt Marianna Hohenthal. Samassa kaupungissa syntyi hänen esikoisensa syyskuussa 1759 ja varmaankin vuotta paria aikaisemmin oli solmittu avioliittonsa Fredrik Bogislaus von Essen af Zellien kanssa. Tämän upseeriura Ruotsin armeijassa vei myöhemmin Suomen Pohjanmaalle samoin kuin Mariannan veljen Klaes Jakob Bogislauksen (s. →).³

Marianna jäi leskeksi vuonna 1790. Vasta kymmenen vuotta myöhemmin hän näki siis tarpeelliseksi hakea rahallista tukea eläkekassalta. Edellä lainatun mukaan myönnön jälkeen hänen piti toimittaa Tukholmaan papintodistus elossaolostaan, jotta rahaa annettiin. Marianna kuoli vasta 1812, joten tämä ehdittiin varmaankin järjestää.

³ Kyläkoski 2007 s. 21

Anna Gustava (1779–1835)

Klaes Jakob Bogislauksen (s. →) tytär ja Mariannan (s. →) veljentytär Anna Gustava Hohenthal esiintyi sanomalehdessä Finlands Allmänna Tidning 11.3.1828 lähes samanlaisessa listauksessa kuin tätinsä. Täsmälleen samasta avustusmuodosta ei kuitenkaan ollut kyse, sillä Suomi oli nyt osa keisarillista Venäjää.

Valitettavasti eroa oli siinäkin, että Anna Gustava listattiin niissä eläkettä hakeneissa, joille sitä ei myönnetty. Hakemus, jonka mukana oli kahden papin todistukset Anna Gustavan köyhyydestä, ei siis ollut riittävä.⁴

Anna Gustavan isä Klaes Jakob Bogislaus oli kuollut vuonna 1788. Tuolloin velipuoli Johan Arvid Bogislaus (1762–1846) oli jo sotilasuralla ja pian myös Anna Gustavan veli Jonas Samuel (1776–1849) seurasi häntä.⁵

Anna Gustavalle armeijaura ei ollut mahdollinen. Yksinäiset naiset olivat joko perheenjäsentensä avun varassa tai elättivät itsensä työllä, joka ei jättänyt merkintöjä asiakirjoihin. Tosin hakemuskirjeen kaunis käsiala herättää ajatuksen, että Anna Gustava olisi voinut saada tuloja kirjoitustaidollaan, joko kirjurina tai kirjoituksen opettajana.

Anna Gustavan elämän viime vuosista Munsalassa tiedetään, että seurakuntalaiset hänen köyhiä kohtaan osoitetun avuliaisuutensa muistoksi pystyttivät hänelle hautakiven.⁶

(Jonas Samuelin leski sai armeijan leskien ja orpojen kassasta eläkkeenä 22 hopearuplaa vuodessa).⁷

⁴ KA. Valtiosihteerinviraston arkisto. Akti 13/1828

⁵ Sukukirja 1984 s. 602–603

⁶ Sukukirja 1984 s. 603

⁷ Finlands Allmänna Tidning 15.4.1851

Claes Jacob (1801–1851)

Vielä edellistä ikävämmässä yhteydessä on sanomalehdessä Finlands Allmänna Tidning 16.12.1830 Claes Jacob Hohenthalin nimi. Hän oli Anna Gustavan (s. →) isoveljen Jonas Samuel Hohenthalin poika.

Tässä virallisessa lehdessä nimittäin kuulutettiin, että talonpoika Claes Jacob Hohenthal oli Kokkolan ja Kälviän kihlakunnanoikeuden toimesta haettu holhouksen alaiseksi. Holhoojakseen määrättiin Ylivetelin kylässä asunut lankonsa Matts Mattson Wirkkala.

Oikeuspöytäkirjasta selviää, että holhousta oli hakenut Claes Jacobin vaimo isänsä tuella. Syynä oli väkijuomien käyttö ja tuhlaavaisuus, jotka Claes Jacob itsekin tunnusti.⁸

Holhouksesta oli voimassa 11.5.1774 annetut määräykset, jotka vaativat holhoojan sellaiselle, joka pään heikkoudesta, tuhlauksesta taikka muista syistä ei voi hallita tavaraansa. Lain vaatimuksiin kuului julistus yleisessä sanomalehdessä.⁹

Muutamaa vuotta myöhemmin oli syytä julistaa yleisessä sanomalehdessä myös holhouksen päättymisestä. Tämä tapahtui 25.2.1837. Edellisen vuoden joulukuussa alkuperäiset hakijat sekä kappalainen Henrik Hedberg ja Claes Jacobin isä Jonas Samuel Hohenthal todistivat oikeudessa, ettei holhoukseen enää ollut tarvetta.¹⁰

⁸ KA. Keski-Pohjanmaan yl., ilmoitusasiat 1830–1831. KOb:12 f237

⁹ Käsi-kirja 1849 s. 20

¹⁰ KA. Keski-Pohjanmaan yl., ilmoitusasiat 1836–37. Kob:15 f226v-227v

Otto Mauritz (1811–1881)

Nimensä mukaisesti suomenkielinen ja kerran viikossa ilmestynyt sanomalehti Oulun Wiikko-Sanomia julkaisi 16.6.1832 viimeisellä sivullaan, asuntomyynti-ilmoituksen jälkeen, Otto M. Hohenthalin allekirjoittaman ruotsinkielisen tekstin, joka kuuluu

Härmedelst får jag förbindligast hembära en vörnadsfull tacksägelse åt dem af Stadens Ädle Herrar, som skänkt mig ett rikligt understöd under min vistelse vid Trivial-Skolan härstädes, och hoppas kunna, genom framtida bemödande att göra mig värdig Deras godhet, ådagalägga beständigheten och uppriktigheten af min tacksamhet.

Suomeksi sanottuna Otto M. Hohenthal kiitti niitä kaupunkilaisia, jotka olivat tukeneet hänen opiskeluaan Oulun triviaalikoulussa.

Otto M. oli Stralsundista Pohjanmaalle tulleen Klaes Jakob Hohenthalin (s. →) vanhimman pojan Johan Arvid Bogislauksen (Anna Gustavan (s. →) velipuoli) nuorin poika. Isän mukaan nimetystä isoveljestä tuli talollinen, mutta Otto M. lähettiin Lohtajalta Ouluun saamaan oppia.¹¹

Eikä opiskelu päättynyt triviaalikouluun vaan Otto M. löysi jostain varat lisäopintoihin. Matkan Helsinkiin hän teki kärryillä, joilla kulki toinenkin yliopistoon pyrkivä. Heidän seuraansa liittyivät Uudestakaarlepyystä tullut ylioppilas ja tämän huollettavana ollut ylioppilaaksi aikova Zacharias Topelius. Topelius, joka oli Ottoa 7 vuotta nuorempi, oli varautunut matkan mahdollisiin vaaroihin lataamalla yli sata vuotta vanhat pistoolit: toisen hauleilla ja toisen suolalla. Näitä ei kuitenkaan tarvittu.¹²

Jos Oton kärryt pysyivät loppuun asti Topeliuksen vauhdissa, hän tuli Helsinkiin lokakuun alussa 1832. Topelius, joka asui J. L. Runebergin kotona, sai ylioppilastodistuksen 5.6.1833 arvosanalla approbatur cum laude (ääniä 14). Otto M. valmistautui tutkintoon hieman kauemmin ja suoritti sen 10.2.1834 arvosanalla approbatur (ääniä 9).¹³

Yliopisto-opintoja oli siis takana vain pari vuotta kun Åbo Tidningarin listauksessa matkalaisista mainitaan 30.3.1836 opiskelijat Carpén ja Hohenthal, jotka asettuivat asumaan Turkuun tontille 190 eteläisessä kaupunginosassa. Runsas kuukausi myöhemmin, 15. toukokuuta, Otto M. Hohenthal antoi työnäytteen saarnaamalla Turun tuomiokirkon ruotsinkielisessä jumalanpalveluksessa.¹⁴ Oleskelussa oli kyse pappistutkinnosta, jonka suorittaminen vaadittiin papinvihkimykseen. Johon puolestaan vaadittiin papin paikka. Niistä ei ollut tähän aikaan puutetta, mutta vastavalmistuneet joutuivat usein vuosia olemaan huonostipalkattuja ja usein määräaikaisia apulaisia.¹⁵

Sekä Otto M. Hohenthal että Carpén vihittiin papiksi 15. kesäkuuta. Otto M. Hohenthalin ensimmäinen työpaikka oli kappalaisen apulaisena Porissa.¹⁶

Yhteydet Pohjamaalle olivat tietenkin edelleen olemassa ja Otto M. meni naimisiin Kokkolassa 12.1.1837 kuparisepän tyttären kanssa.¹⁷

Heinäkuun lopussa 1837 kuoli Ullavan saarnaaja Otto M. Hohenthal määrättiin hänen sijaisekseen eli armovuoden saarnaajaksi.¹⁸ Armovuoden sai papin leski, joka miehensä kuoltua sai nauttia tämän palkkaa vuoden, mutta tästä maksettiin sijaiselle osa. Tässä tapauksessa leski sai myös ylimääräisen armovuoden, jonka jälkeen uusi saarnaaja aloittaisi 1.5.1840.¹⁹ Mutta Otto M. lähti Ullavasta jo vuoden 1837 lopussa, sillä hänet oli Konsistoriumilta määrätty Pappis-viran Apulaiseksi Kokkolan pitäjähän, ja Saarnaajaksi Halson kyläsä olevaan Saarna-huoneeseen, josa kyläsä hän myös tulee asumaan. Työ Halsuassa alkoi vuoden 1838 alusta.²⁰

Pappistutkinnon arvosanalla oli merkitystä virkojen hakemisessa ja uransa edistämiseksi Otto M. Hohenthal sai virkavapaata pappistutkintonsa uusimiseksi keväällä 1842. Hän saapui sitä varten Turkuun 26. maaliskuuta.²¹

Vuoden 1843 alussa Otto M. Hohenthal sai jälleen määräaikaisen paikan Kaustisten armovuoden saarnaajana ja saman vuoden kesällä nimityksen armovuoden saarnaajaksi Kauhavalle.²² Edelleen saman vuoden aikana hänet nimitettiin Lapuan ylimääräiseksi kappalaiseksi.²³ Lapualla hän jatkoi armovuoden saarnaajana maaliskuusta 1844 alkaen.²⁴

Arvatenkin Otto M. Hohenthal on ahkerasti yrittänyt saada itselleen pysyvää virkaa, mutta sanomalehdissä tämä ei näy ennen kuin hän pääsi kolmannelle vaalisijalle Raahen ja Saloisten kappalaisen paikkaa täytettäessä vuoden 1845 lopussa.²⁵ Vaali pidettiin 10.7.1846 ja Otto M. sai eniten ääniä. Ennen kappalaisena aloittamista hän ehti toimia kesän väliaikaisena saarnaajana Peräseinäjoella.²⁶

Kappalaisen virka oli pysyvä ja siinä ollessaan Otto M. Hohenthal sai varapastorin arvon vuoden 1855 lopussa.²⁷ Keväällä 1858 hänet nimitettiin seurakunnassa kirkkoh. virkaiseksi eli v. t. kirkkoherraksi.²⁸

Varsinaiseen kirkkoherran virkaan vaadittiin uusi tutkinto, joka tyypillisesti suoritettiin, kun kirkkoherran virkaa oltiin ensimmäisen kerran hakemassa. Otto M. sai helmikuun 1. päivästä 1860 kolmen kuukauden virkavapaan valmistautuakseen kirkkoherran tutkintoihin.²⁹ Enää hän ei lähtenyt tutkintoa suorittamaan Turkuun, sillä vuonna 1850 oli Kuopioon perustettu Suomen kolmas hiippakunta, jonka alue kattoi koko itäisen ja pohjoisen Suomen.

Jo 12.2.1860 Otto M. saarnasi Kuopiossa tutkintonsa osana. Tutkinnon hän suoritti 21.4.1860 arvosanalla approbatur (10/24).³⁰

Sanomalehdet eivät kerro hakemuksista kirkkoherran virkoihin ennen kuin heinäkuussa 1862 O. M. Hohenthal asetettiin kolmannelle vaalisijalle Rovaniemen kirkkoherran vaaliin, jonka tulos oli selvillä marraskuun lopussa. Yksi kolmesta ei saanut yhtään ääntä, voittaja 22 91/96 manttaalin äänet ja Otto M. Hohenthal 19/24 manttaalin eli jäi toiseksi.³¹

Kesällä 1864 Otto M. Hohenthal asetettiin Ala-Tornion kirkkoherran viran toiselle vaalisijalle. Hän ei ollut hakenut paikkaa vaan tuomiokapituli oli tarvinnut nimiä täyttämään vaalilistan. Jotenkin Otto M. onnistui pääsemään listalta pois, mikä mahdollisti toisen viran haun. Ajan käytäntöjen ja sääntöjen mukaan uutta virkaa ei saanut hakea, jos edellisen hakuprosessi oli kesken.³²

Ehkäpä vaalilistan muokkauksen selittää se, että tuomiokapituli oli saanut Otto M. Hohenthalilta sopivasti päivätyn hakemuksen Nilsiän kirkkoherran paikkaan? Tämän täytössä määrättiin vaalisijat lokakuussa 1864 ja Otto M. sai niistä ensimmäisen. Vaalisaarnat pidettiin 5.-19. helmikuuta 1865.³³