Schildtit ja Spolstadin Hohenthalit

By Kaisa Kyläkoski

Saksasta Norrköpingiin 1620-luvulla tulleen kattilaseppä Matthias Schildtin jälkipolvet ovat pääosin vaikuttaneet Ruotsissa. Mutta ainakin hänen tyttärensä Maria Schildtin ja pojantyttärenpoikansa Joachim Hohenthalin lasten kautta on sukuhaaroja myös Suomessa.

Kirjassa kerrotaan Matthiaksesta alkaen Hohenthaleihin päätyvästä sukulinjasta, mutta mukana on myös esivanhempien sisarukset sekä joitakin heidän pidempiä matkoja tehneitä jälkeläisiään.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Mar 22, 2019
• ISBN: 9789528076858

Book preview

Aluksi

tämän kirjan nimi piti olla yksinkertaisesti Spolstadin Hohenthalit. Se olisi kertonut Joachim Hohenthalista, vaimostaan Christina Mattsdotter Schildtistä, lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Mutta kun tutkimusta kesällä 2017 tehdessä selvisi kauan kaipaamani sukutausta Christinalle, tuntui mielekkäältä ottaa se mukaan. Ja näin kirjasta tuli Schildtit ja Spolstadin Hohenthalit.

Spolstadissa lapsuutensa viettäneissä sisaruksissa minua on kiehtonut heidän päätymisensä eri puolille Ruotsia. Tässä hengessä olen jälkeläistensä ja kaukaisten sukulaistensakin kohdalla korostanut liikkumista pitkälle ja yli rajojen.

Suomen Hohenthaleista on mukana vain kantaisä, jonka esivanhemmista kertovat kirjan pääluvut. Yhdellä tavalla merkittävistä jälkeläisistään voi lukea kirjastani Hohenthalit painomusteessa 1762-1904 (2015).

Maaliskuussa 2019

Kaisa Kyläkoski

Sisällysluettelo

Matthias Schildt (k. 1647) & Maria Habersatz (k. 1669)

Margareta Schildt (k. 1659)

Maria Schildt (1630-1684)

Rebecka Schildt (1634-1707)

Matthias Schildt (k. 1693) & Gertrud Jacobsdotter

Matthias Schildt (k. 1749)

Abraham Schildt (1679-1712)

Maria Schildt (k. 1693?)

Gertrud Schildt (k. 1695?)

Rebecka Schildt (1676-1693)

Jacob Schildt (1671?-1747)

Johan Schildt (k. 1713?)

Christina Schildt (1665-1709) & Joachim Hohenthal (1657-1695)

Margareta Hohenthal (k. 1725)

Gertrud Hohenthal (1688-1756?)

Augustin Hohenthal (1693-1740)

Carl Hohenthal (1693-1745)

Joachim Hohenthal (1695-1753)

Joachim Hohenthal (1695-1753) & Beata Augusta von Warner (1701-1766)

Klaes Jacob Hohenthal (1730-1790)

Marianna Hohenthal (1734-1812)

Matthias Schildt (k. 1647) & Maria Habersatz (k. 1669)

Joachim Hohenthalin vaimon Christina Mattsdotter Schildtin isoisän nimi oli Matthias Schildt. Se kuullostaa saksalaiselta.

Enemmän kuin todennäköisesti mies myös oli alkuperältään saksalainen, vaikka tunnetaankin asumassa Norrköpingissä.

Saksalaisen sinne päätymisellä on uskottava selitys. Norrköpingin Kvarnholmenin saarella nimittäin alkoi vesivoimaa hyödyntävä messinkituotanto vuonna 1623.¹ Yrityksen käynnistivät Wellam De Besche ja Louis de Geer, joiden apurit rekrytoivat osaavan työvoiman pääosan eri puolilta Saksaa.² Tarjoukseen tarttuneisiin kuului käytännöllisesti katsoen varmasti Matthias Schildt.

Miksi hän ja muut ammattilaiset lähtivät tuntemattomaan pohjoiseen? Rekrytoijat todennäköisesti lupasivat yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista kuten hyvän palkan, verovapauksia, riittävän työn ja mukavan ympäristön. Osa lähtevistä saattoi yksinkertaisesti olla seikkailunhaluisia tai tumpelompia tekijöitä kuin muut paikallisilla työmarkkinoilla. Osa taas kaipasi turvaa asuinpaikkansa talouskriisiltä tai muulta levottomuudelta. Sota, jota myöhemmin kutsuttaisiin kolmekymmentävuotiseksi, oli alkanut Saksassa vuonna 1618 eikä Ruotsi ollut varsinaisesti mukana ennen vuotta 1630. Ruotsiin lähtijöille luvattiin vapautus sotapalveluksesta, joka saattoi hyvinkin olla uhkana kotimaassa.³

Ensimmäiset Ruotsiin rekrytoidut jättivät vaimonsa kotimaahan. Kun havaittiin, että nämä miehet lähtivät Ruotsista pois varsin nopeasti, rekrytoijat alkoivat tarjota myös perheen muuttokustannusten maksamista.⁴ Ehkäpä Matthiaskin nousi Itämeren etelärannalla laivaan elämänsä ensimmäiselle merimatkalle vaimonsa ja pari pienokaista mukanaan.

Norrköpingiin Matthias on tullut viimeistään vuonna 1628, jolloin hänet kirjattiin varhaisimpaan säilyneeseen messinkityöstäjien listaan.⁵ Perheellisyys tuolloin tuntuu todennäköiseltä, sillä yhden lapsistaan tiedetään syntyneen vuonna 1630 ja vuonna 1647 avioitunut tytär on varmaankin syntynyt 1620-luvun loppupuolella. Ellei Maria-vaimo ollut tullut Saksasta Matthiaksen mukana, hän oli sieltä suku- tai lisänimensä Habersatz (kauramitta) perusteella kotoisin.⁶ Tarkempaa lähtöpaikastaan ei voi sanoa, mutta varmasti he olivat protestantteja, sillä yhteisen kielen sijaan Ruotsissa oli tärkeää yhteinen uskonto.⁷

Norrköpingissä Saksasta tulleet pitivät yhtä. He eivät päästäneet työhönsä muita kuin saksalaisia.⁸ Monet, kuten Matthias perheineen, asuivat alueella, joka sai nimen Tyskebacken tai Tyskeberget eli saksalainen mäki ja sijaitsi aivan Kvarnholmenin vieressä.⁹ Saksalaista väestöä varten palkattiin Norrköpingiin saksaa puhuva pappi, joka tosin ei saanut toimittaa kasteita, avioliittoon vihkimisiä ja vainajien siunausta, sillä ruotsalaiset papit halusivat toimenpiteiden maksut.¹⁰

Kaupunki saksalaisten ympärillä oli Ruotsin valtakunnan mittakaavassa merkittävän kokoinen.¹¹ Joulukuussa 1634 Norrköpingissä käynyt Ranskan lähettiläs ei valitettavasti tehnyt mitään huomioita kaupungin yleisestä ulkonäöstä ja rakennuskannasta, sillä hän keskittyi messinkiruukkiin, jonka vesivoimalla jatkuvasti iskevien vasaroiden pitämää melua hän - varmasti syystä - kauhisteli. Liekö vasarat pysäytetty kun niitä syyskuussa 1638 kävi katsomassa kuningatar Maria Eleonora ja syyskuussa 1642 teini-ikäinen tyttärensä, kuningatar Kristiina.¹²

Messinkiruukki oli perustettu, jotta kuparin sijaan ulkomaille voitaisiin viedä jalostetumpia metallituotteita. Kovin pitkälle jalostuksessa ei Norrköpingissä kuitenkaan päästy. Ruukki tuotti pääasiassa messinkilankaa ja -levyjä. Ainoa loppuun asti tehty tuote oli kattilat.¹³ Matthias Schildtistä käytetty ammattinimike kittelslagare tarkoittaa, että hän teki kattiloita eli tuotti ruukissa isoimman lisäarvon raaka-aineisiin.¹⁴

Matthias mainitaan muutamissa Louis De Geerille lähetetyissä kirjeissä. Kerran hän on toinen ruukin kahdesta ammattilaisesta, jotka pystyvät tarvittavaan työhön ja myöhemmin ainoa, joka osaa tehdä pohjia.¹⁵

Messinkiruukista ja muista De Besche/De Geer -toiminnoista sai 1630-luvun puolivälissä elantonsa 25-33% Norrköpingin väestöstä. Osuus putosi lähemmäs 20%:ia vuosikymmen myöhemmin.¹⁶ Tässä vaiheessa Matthias Schildt oli jo joidenkin muiden tapaan hakenut ja saanut porvarioikeudet, jotta hänellä oli joustavammat mahdollisuudet yritystoimintaan.¹⁷ Ainakin 1640-luvulla hänellä oli joko vastuu yksittäisestä pajasta tai hän omisti sen.¹⁸

Mahdollisesti Matthias harrasti muutakin yritteliäisyyttä, sillä vuonna 1646 Norrköpingin kämnerinoikeudessa häntä syytettiin laittomasta tupakan myynnistä. Kotonaan tehtiin kotitarkastus, jossa käytiin läpi kaikki kirstujen pohjia myöten, mutta vain pieniä jäämiä tupakkaa löytyi.¹⁹ Tupakasta kerätyt tullit olivat tärkeä tulonlähde ja niinpä maksujen kiertäminen oli Ruotsin kaupungeissa yleinen rike.

Tupakka tuotiin 1600-luvun alkupuolen Norrköpingiin, kuten muuhunkin Eurooppaan, Pohjois-Amerikasta. Arvotavarana sitä poltettiin liitupiipuissa, joiden pesät olivat pieniä. Hollannista tuodut piiput olivat tupakkaa suhteellisesti halvempia ja rikkoutuivat helposti, joten niiden osia on löytynyt Tyskebackenilla tehdyissä kaivauksissa varmistamaan tupakanpolton yleisyyttä asuinalueella tähän aikaan.²⁰

Tullit eivät olleet ainoa kaupankäynnin este, vaan killat vahtivat omia oikeuksiaan ja muitakin rajoituksia asetettiin. Matthias oli ollut kämnerinoikeudessa jo vuonna 1639 syytettynä oluenmyynnistä, joka oli varattu siihen oikeuden saaneille.²¹

Vakavampi rikos oli väkivalta, johon Matthias syyllistyi ainakin syksyllä 1641. Tullessaan kotinsa edustalle hän oli hermostunut huomattuaan siinä eläinten jätöksiä ja tulkittuaan naapurin vaimon lakaisseen ne heidän puolelleen omalta katuosuudeltaan. Matthias oli ensin huutanut vaimolle ja sitten lyönyt häntä luudalla mustelmille.²²

Kadun puhtaanapito tuntuu usein herättäneen tunteita, sillä siihen liittyy Schildtien toinenkin oikeustapaus.²³ Kesäkuun 27. päivä 1646 perheen tytär oli hoitamassa tätä siivousvelvollisuutta. Naapurissa asuneella leskellä oli jotain jo valmiiksi hampaankolossa ja pienen lämmittelyn jälkeen hän syytti tytärtä huoraksi, varkaaksi ja noita-akaksi. Nuori nainen ei tätä kauaa kuunnellut vaan tyhjensi ämpärinsä, johon oli kadulta eläimen jätöksiä kerännyt, lesken puoliksi auki olleesta ikkunasta sisäpuolelle.

Tai ehkä syytökset huudettiinkin Marialle eikä tyttärelleen. Todistajalausunnot pari viikkoa myöhemmin eivät ole aivan selviä. Paitsi siinä, että tilanteen loppuvaiheessa Maria oli hakannut lesken niin, ettei hän päässyt ensimmäiseen oikeudenistuntoon 9. heinäkuuta paikalle.

Yhden todistuslausunnon ristiriitaa muiden kanssa selittää se, että Matthias oli huomauttanut todistajalle, että jos oikeus langettaa hänelle sakot, pitää hänen ne maksaakseen periä takaisin todistajan aviomiehelle lainaamansa summa. Mutta todistaja kertoikin tästä oikeudessa ja Matthias sai lisää sakkoja. Kaikkiaan Schildtit määrättiin yhden iltapäivän tapahtumista maksamaan 188 taalarin sakot. Matthias sai neuvoteltua raastuvanoikeudessa niihin hieman helpotusta, mutta ei paljoa.

Pian tämän jälkeen eli vuoden 1647 alussa Matthias Schildt kuoli.²⁴ Tämän jälkeen messinkiruukin tuotannon laatu putosi huomattavasti.²⁵

Matthiasta jäivät suremaan leskensä Maria, tyttäret Margareta, Maria ja Rebecka sekä poika Matthias, joka todennäköisesti oli aivan lapsi eikä pystynyt hyödyntämään isältään jääneitä materiaaleja ja työkaluja. Niinpä Margareta meni naimisiin kuparisepän kanssa ja tämä muutti tontille työskentelemään Matthiaksen pajassa.

Maria ei siis ollut toimintakyvytön vanhus vaan vielä alaikäisten lasten äiti. Hän sai jälleen vuonna 1651 haasteen raastupaan oluenpanosta sekä oluen myynnistä kannuttain ja tuomittiin näistä 40 taalarin sakkoihin.²⁶ Tämä ei hillinnyt yritteliäisyyttään vaan hän sai samasta syystä seuraavana vuonna sakot yhdessä Margareta-tyttärensä kanssa.²⁷

Vuonna 1660 Marian oluenmyynnistä saamat rahat olivat lukitussa kaapissa. Niihin pääsivät käsiksi varkaat, joiden apuna oli Marian piika. Piika oli repinyt Marian nyöriliiviin reiän ja Maria antoi liivin korjattavaksi irroittamatta siitä kaapin avainta.²⁸

Tuo tapaus käsiteltiin touko-kesäkuussa. Lokakuussa 1660 Marian piika kanteli oikeudelle, että Maria oli useita kertoja lähettänyt hänet teloituspaikalle ottamaan hirsipuusta pieniä tikkuja, joita Maria laittoi oluttynnyriin menekin kasvattamiseksi. Lisäksi Maria oli pahasta hammassärystä kärsiessään ystävältään kuullut, että tikut auttoivat tähänkin.²⁹

Kovin vakavasta noituudesta ei ajan käsityksen mukaan ollut kyse.³⁰ Eikä tapaus näytä vaikuttaneen merkittävästi Marian elämään, sillä hän on seuraavan kerran oikeudessa toukokuun alussa 1661 liittyen tontteihin.

Tonttikysymyksen taustalla oli heinäkuun 30. päivä 1655. Tuolloin, kun kauppiaat ja monet muutkin kaupunkilaiset olivat Skänningessä markkinoilla, syttyi Norrköpingissä tulipalo. Yhdeksän tunnin aikana kaupungista paloi kirkot, raatihuone ja hospitaali sekä keskustan asuinrakennuksia.³¹

Marian koti Tyskebackenilla säästyi tulelta, joten voi kuvitella, että luokseen majoittui kotinsa menettäneitä kaupunkilaisia ennen jälleenrakennusta. Ainakin Marian vävyn vaadittiin osallistuvan työpäivin ja maksuin julkisten rakennusten uudelleenrakennukseen.

Keskustan täystuho antoi mahdollisuuden suoristaa ja leventää katuja ja kun tämä työ oli alueella saatu tehtyä, sitä päätettiin jatkaa palamattomillekin alueille. Tyskebackenin uudistuksista, joilla asukkaiden kaalimaat muutettaisiin uusiksi asuintonteiksi, päätettiin maistraatissa kesällä 1658.³²

Alueen asukkaat eivät tietenkään olleet innostuneita siirtämään rakennuksiaan katujen suoristamiseksi ja saivat vahvaa tukea työnantajaltaan, jota kaupungin merkittävänä tulonlähteenä kuunneltiin. Neuvottelun tuloksena oli, että vaikka tonttien omistus oli kyseenalaistettavissa, tonttinsa menettävät saisivat uuden toisaalta. Alueen uusi kaava hyväksyttiin tammikuussa 1661 ja asukkaita kehoitettiin hyödyntämään talvikelejä rakennusmateriaalien hankintaan. Keväällä oli tarkoitus saada merkityksi uusi pääkatu läntiseltä tullilta eteläiselle, nykyinen St. Persgata. (Pienoismallista otetussa valokuvassa vasemmasta yläkulmasta alkava katu.) Kevään lopuksi tehtiin vielä päätös, että kulkemisen helpottamiseksi katu kaivettaisiin läpi mäen, josta alue oli saanut nimensä.³³

Liittyen varmasti sekä Marian Margareta-tyttären kuolemaan syksyllä 1659 että aluekehitykseen Maria ja Matthiaspoikansa tekivät kirjallisen sopimuksen Margaretan lesken kanssa 6.4.1661. Sovittiin, etttä Wentzel maksaisi asumisestaan 22.4.1660 alkaen (eli takautuvasti) vuokraa.³⁴

Wentzel vei sopimuksen raastuvanoikeuteen tiedoksi kuukautta myöhemmin. Samassa istunnossa sekä hän että Maria saivat tontit eli ilmeisesti yhteinen asuinpaikkansa oli jäämässä ainakin osin uuden kaavan alle.³⁵ Tonttien jaosta oli ollut aiempaa tietoa, sillä Wentzel oli 9.4.1661 pyytänyt vaihtaa saamansa tontin, jolle oli suuren kaivamisen takia työläs rakentaa.³⁶ Kuullostaa siltä, että tontti oli uuden pääkadun varrella, ja sieltä hän sai tontin kuukausi myöhemminkin, kuten porvarille sopi. Tähän tonttiin hän oli tyytyväinen, mutta sen yrittivät saada häneltä Maria ja Matthias vuotta myöhemmin.³⁷ Asia päätettiin Wenzelin eduksi viitaten siihen, että hän oli sinne jo rakentanut.³⁸ Matthias yritti vielä vuonna 1664 todistaa olevansa Wentzelin tontin oikea omistaja.³⁹

Yksityiskohdat jäävät epäselväksi, mutta ilmeisesti Maria joutui elämänsä lopussa jättämään kodin,