Munkkiniemessä vuonna 1735 kuollut Petter Sund

By Kaisa Kyläkoski

On helppoa ajatella ihmiset 300 vuotta sitten pysymässä paikallaan ja näkemässä vuodet toisensa kaltaisina. Tuolloin eläneet kuitenkin kokivat 1600-luvun lopun nälkävuodet ja 1700-luvun alun suuren Pohjan sodan.

Eikä asuinpaikkaa ja elinkeinoa muutettu vain pakon edessä. Alunperin Tukholman pohjoispuolen rannikolta kotoisin ollut talonpojan poika saattoi päätyä Helsinkiin porvariksi ja tilanomistajaksi. Kuten Petter Sund, jonka elämänvaiheista tämä kirja kertoo.

Kirjaan sisältyy tiedot Petter Sundin mieslinjaisista jälkeläisistä.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Mar 16, 2018
• ISBN: 9789528052289

Book preview

Sisällysluettelo

Petter Sundin tunnettu elämä

Komeetta ja sanomalehdet

Häät Helsingissä 1681

Porvariksi

Ruotsalaisuus ja perhe-elämä

Tervaa hollantilaisille

Rikos

Muutto torin toiseen kulmaan

Sijoitus maatilaan

Kaupanteon jatko ja laivan osto

Nälkävuodet ja vaimon kuolema

Aita, augmenttitila ja kestikievari

Uusi avioliitto ja palkkikauppaa

Lasten koulutus

Sodan alku ja kaupunkielämän loppu

Rusthollari

Rutto ja pakolaisuus

Valtiopäiväedustajana

Lännassa

Paluu Helsinkiin

Munkkiniemessä

Aikuiset lapset

Jatkuva yrittäminen

Kuolema

Sukututkimushuomioita

Kerstin Axelintyttären vanhemmat ja sisarukset

Anna Helena Bockin sukulaisuussuhteista

Mörtsunda ja Petter Sundin lapsuuden perhe

Petterin jälkeläisten sukutaulusto

Sundista Sunn

Yksi, kaksi vai useampi Hans Sund?

Lähteet ja kirjallisuus

Petter Sundin tunnettu elämä

KOMEETTA JA SANOMALEHDET

Viereinen kuva komeetasta maalattiin Keski-Euroopassa. Sama komeetta näkyi 11. joulukuuta 1680 alkaen 61 päivää Suomen Turussa.¹

Jokseenkin samat päivät se näkyi Helsingissä, jonne oli purjehduskauden loppuun mennessä ilmaantunut nuorehko pursimies. Tämä oli käyttänyt ensin nimeä Petter Spijk, mutta vaihtanut sen melko pian nimeen Petter Sund.² Nimeä Sund käyttivät muutamat sisaruksensakin ja se on varmaankin lyhennetty kotitilan nimestä. Tämä Mörtsunda sijaitsi Roslageniksi kutsutulla rannikolla vähän Tukholmasta pohjoiseen, joten Petterin päätyminen merimieheksi kauppalaivaan tai kruunun laivastoon oli luontevaa.³

Turkulainen professori, jonka tytär ja poika menisivät vuosikymmeniä myöhemmin naimisiin Petter Sundin pojan ja tyttären kanssa, teki komeetasta niin hyvät havainnot kuin pystyi ja julkaisi ne seuraavana vuonna. Painatteessaan hän ei malttanut olla ennustamatta, että komeettaa seuraisi onnettomuuksia. Vastaavia näkemyksiä oli Turun kappalaisella, joka kuusi päivää komeettaa katseltuaan, saarnasi tuomiokirkossa, että Yksikään komeetta ei ole ilmestynyt näkyville ilman tarkoitusta.⁴ Oltiin tieteellisen ajattelun omaksumisen alkutaipaleella.

Se, mitä tavallisemmat ihmiset kuten Petter Sund komeetasta ajattelivat, ei ole tallentunut minnekään. On paljon muutakin, joka jää tietämättä. Komeetan näkyminen Turussa raportoitiin joulukuun lopussa Tukholmassa painettuun sanomalehteen, mutta lehden levikkiä ja mahdollista jakelua Suomen puolelle ei tunneta.⁵

Ilman painettua mediaakin Helsingin kauppiaat ovat saaneet tietoonsa ennemmin tai myöhemmin lehdessä julkaistut uutiset sekä ulkomailta että kotimaasta. Ennen komeettaa oli vuoden 1680 keväällä kerrottu, että Kööpenhaminassa oli viimeistelty rauhansopimus ja käyty hakemassa kuninkaalle Kaarle XI morsian. Kuninkaalliset häät vietettiin 6. toukokuuta.⁶

Vuotta myöhemmin vihittiin Helsingissä avioliittoon Petter Sund.

HÄÄT HELSINGISSÄ 1681

Vuoden 1681 alussa käsiteltiin Helsingin kämnerinoikeudessa erittäin sekavaa tapausta, jossa tuli ja meni todistajia, jotka väittivät jonkun kutsuneen jotakuta toista jollain halventavalla nimellä. Ohi mennen tässä yhdistettiin Petter Sundin morsian Kerstin Axelsdotter toiseen mieheen.⁷ Petter tai Kerstinin isä tullimies Axel Mattsson eivät pitäneet tätä niin vakavana asiana, että olisivat tulleet oikeuteen Kerstinin mainetta puolustamaan.

Kunniasta ja maineesta pidettiin 1600-luvulla tarkkaa huolta. Ellei syytöksiin reagoinut, oli käytännössä myöntänyt lausutun ja kierrätetyn kuvauksen todeksi.

Oikeuspöytäkirjaan ei selvästi ilmaistu, mitä Kerstinistä oli sanottu, mutta useimmiten naisia syytettiin seksuaalisesta käyttäytymisestä, joka ei ollut yhteiskunnan normien mukaista.⁸

Koska Kerstin Axelsdotteria tammikuun lopulla kutsuttiin Petter Sundin morsiameksi, olivat Kerstin ja Petter tätä ennen tulleet kihlatuiksi, mikä oli tähän aikaan merkittävä oikeudellinen vaihe avioliiton solmimisessa. Sitä, menikö Petter tullimies Axel Mattssonin kotiin puhemiehen kanssa vai yksinään, ja tarjosiko kihlalahjaksi rahaa vai korua, ei voida tietää eikä päätellä.⁹ Hyvin todennäköisesti keskustelun aikana juotiin olutta ja myös juhlistettiin sopimukseen pääsyä oluella. Ellei peräti viinaryypyllä. Myös varsinaisiin kihlajaisiin liittyi runsas alkoholin käyttö.¹⁰

Vietetyistä häistäkin voi esittää vain arvailuja. Helsingin kirkonkirjoihin ei tähän aikaan merkitty oliko häät vietetty kaikella komeudella. Jos morsiamen maineessa olisi ollut merkittävä tahra, ei hän olisi saanut tulla morsiuskruunu päässä kirkkoon eikä asettua vihkitellan alle. Näitä ei myöskään käytetty, jos morsian oli ollut aiemmin naimisissa.¹¹

Tavanomaisten häiden ensimmäinen näkyvä vaihe oli vieraiden kutsuminen. Kirjallisia kutsuja pidettiin porvareille liiallisena komeutena, joten todennäköisesti Petterin ja Kerstinin kutsuja veivät suullisesti kolmen kuulutuksen jälkeen jo keskiajalla määrätyllä tavalla kaksi miestä ja kaksi naista, jotka kutsuivat oman sukupuolensa edustajia häihin.¹²

Petterin ja Kerstinin häät vietettiin keskiviikkona 16. maaliskuuta 1681. Ajan tavoille tavallisinta oli vihkiminen kirkossa.¹³ Kaupungissa hääväen juhlakulku kirkolle sujui kävellen. Kirkkolaissa 1686 nähtiin tarpeelliseksi sanoa, että Ei yhdengän Morsian joucon pidä tuleman Kirckoon Trummuilla Ambumisella ja caickinaisel sopimattomal metelillä, mikä viittaa siihen, että edeltävinä vuosina meteliä oli toisinaan pidetty ja ampumistakin harrastettu.¹⁴ Eräissä suomalaisen kaupungin häissä vuonna 1671 mies kuoli vahingonlaukaukseen. Morsiamen isän mukaan häissä oli ammuttu vain se määrä laukauksia, mikä tarvittiin Kuninkaallisen majesteetin ja kuninkaallisen hallituksen sekä valtaneuvoston alamaisimpaan muistelemiseen ja onnitteluun.¹⁵

Aikalaiskuvausten mukaan matkalla kirkkoon juhlaväki oli jakaantunut miesten ja naisten parijonoiksi. Miesten kulkuetta johti kirkkoherra ja sulhanen. Sen viimeisenä kulkivat vieraita kutsuneet. Sulhasella oli tietenkin juhlava asu, mutta tämän yksityiskohdat vaihtelivat paikallisesti. Kautta Ruotsin valtakunnan oli kuitenkin morsiamen merkkinä paljaana olevat hiukset ja morsiuskruunu.¹⁶ Kerstinin päässä saattoi olla Helsingin kappalaisen vaimolta lainattu helmikruunu, jota koristi muutama epäaito kivi.¹⁷

Kirkko, johon Petter Sund ja morsiamensa Helsingissä tähän tapaan todennäköisesti kulkivat, sijaitsi nykyisen Senaatintorin koillisnurkassa. Se oli puinen ja kun kaupunkilaiset seuraavana vuonna anoivat varoja kunnostukseen väitettiin kirkon olevan luhistumispisteessä ja katon vuotavan kuin seula.¹⁸ Kaupungissa samaan aikaan vieraillut kiinnitti kuitenkin huomionsa siihen, että kirkon koko sisätila oli koristemaalattu uskonnollisin aihein.¹⁹ Se on siis muistuttanut enemmän Pyhämaan uhrikirkkoa kuin karumpaa hirsirakennusta.

Hääseremonian aikana kutsuja välittäneet nuoret pitivät morsiusparin päällä tellaa eli kangasliinaa. Sen alla annettiin vihkisormus.²⁰

Kirkosta siirryttiin kulkueena juhlapaikalle, jossa pappi viimeisteli vihkimisen rukouksilla ja sänkyynjohdattamisella, joka tähän aikaan oli vain symbolinen. Juhla-aterialla tyypillisesti naiset ja miehet istuivat eri pöydissä elleivät peräti eri huoneissa. Maljoja nostettiin hääparille, kuninkaalle, kuningattarelle, maaherralle ja muille, harkinnan mukaan. Helsingin tapaisessa kaupungissa oli mahdollisuus järjestää paikalle jonkinlainen musikantti illan iloksi ja tanssin säestykseksi. Aamuyöhön asti ei periaatteessa saanut juhlia, sillä kaikenlaista ylellisyyttä kiellettiin ja valvottiin tähän aikaan.²¹

Häiden jälkeen Kerstinin ja Petterin yhteiselämä alkoi Kerstinin vanhempien kodissa,²² jossa häätkin oli todennäköisesti juhlittu. Kerstinin isä oli Helsingin syökäri eli tullimies ja asui työhönsä sopivasti lähellä Hämeentullia.²³ Petterin myöhemmät liiketoimet suuntautuivat pitäjiin Hämeenlinnaan vievän tien varrella, joten mahdollisesti hän solmi talonpoikiin suhteita jo tässä vaiheessa.

Vuosi appivanhempien kanssa riitti. Joko käteisellä tai velaksi Petter sai syksyllä 1682 ostettua talon ja tontin, jonka edellinen omistaja oli kappalainen Joseph Auricola. Tontti oli ollut kappalaiselle mainiossa paikassa kirkon vieressä, mutta samalla se oli myös torin koilliskulmassa eli keskeisellä paikalla maallisenkin elämän kannalta. Kauppahinta oli 500 kuparitaalaria, jolla olisi voinut saada myös kolmisenkymmentä tynnyriä vehnää tai 16 paria naisen silkkisukkia. Petter sai summan maksettua ja kauppa sai viimeisen lainhuutonsa helmikuussa 1683.²⁴

Helsinki vuonna 1696

Tontti oli kooltaan 1410 neliökyynärää eli noin 500 neliömetriä. Muoto oli lähes suorakulmainen, joten tontin leveys oli suunnilleen 15,5 metriä ja pituus 31 metriä.²⁵ Tälle alueelle piti asuinrakennuksen lisäksi mahtua talousrakennuksia kuten eläinsuojia ja aittoja sekä tunkio ja kaali- tai naurismaa.²⁶

Kymmenen vuotta aiemmin Ruotsissa vieraillut italialainen totesi pikkukaupunkien rakennusten olevan puisia ja hienoimmillaan kaksikerroksisia. Hän oli tottunut tiilikattoihin, joten huomautti, että ruotsalaisten asumuksissa vain tulisija tehtiin tiilestä ja katto peitettiin tuohella, jonka päälle aseteltiin ruohoa kasvavaa turvetta. Kaupunkien ainoa kauneus oli hänestä viheriöivät katot keväällä ja kesällä.²⁷ Toinen ulkomainen tarkkailija kiinnitti huomiota leveisiin ikkunoihin, jotka olivat koko huoneen levyisiä, mutta huonekorkeuden takia melko matalia.²⁸ Helsingissä oli kaupungin ulkonäköä kohennettu vuonna 1674 maalaamalla torin ja kirkon ympäristön talot punamullalla, josta oli ehkä vielä jotain jäljellä Petterin ostaman talonkin seinissä.²⁹

Toista yhteistä jouluaan vuonna 1682 Petter ja Kerstin pystyivät siis viettämään oman katon alla. Nykyään Turusta tuttu joulurauha julistettiin tuolloin jokaisessa kaupungissa, mutta kussakin omin sanoin. Helsingin naapurikaupungissa Porvoossa kehotettiin porvareita osallistumaan ahkerasti jumalanpalveluksiin ja pidättäytymään ylenmääräisestä syömisestä ja juomisesta. Erityisesti kehoitettiin varovaisuuteen tulen kanssa, sillä tapana oli jouluksi levittää olkia lattialle.³⁰ Jotain vastaavaa on sanottu Helsingissäkin ja sielläkin oli oljet permannolla.

PORVARIKSI

Miten Petter keräsi rahat keskeisellä paikalla sijainneeseen tonttiin ja elätti vaimonsa? Lähteet eivät tätä paljasta. Petterille ei kirjata titteliä eikä hänen toimiaan mainita kaupunginoikeuksien säilyneissä pöytäkirjoissa ennen maaliskuuta 1683. Tuolloin Petter Sund vannoi Helsingissä porvarisvalan takaajinaan appiukkonsa syökäri Axel Mattson ja varakas kauppias Peter Holtgreve.³¹

Sääntöjen ja määräyksien mukaan porvariksi pääsyyn vaadittiin syntyminen avioliitossa ja hyvä maine. Lisäksi piti olla sopiva koulutus ja tavallisesti vähintään kuuden vuoden työkokemus jonkun porvarin palveluksessa. Mutta vaatimuksia voitiin löysätä, jos kyseessä oli kaupungissa syntynyt tai sellaisen nainut.³² Petter kuului ainakin jälkimmäiseen ryhmään, mutta koska hän oli kaupunkiin tullessaan pursimies, ei kokemusta kaupan alalta todennäköisesti ollut vaadittua aikaa tai ehkä ollenkaan.

Moinen ei ollut ylittämätön este, sillä tähän aikaan Suomen kaupungeissa porvarioikeuksien jakamisessa ei oltu turhan tarkkoja. Lähinnä huolehdittiin siitä, että miehellä oli jonkinlainen mahdollisuus hankkia elatusta. Porvarisvala saattoi myös olla kaupungin johdon eli maistraatin vaatimus kaupungissa asuvalle.³³

Porvarisvalassaan Petter sitoutui uskollisuuteen hallitsijalle, maaherralle ja maistraatille sekä lupasi noudattaa lakeja ja asetuksia. Valan myötä syntyi myös joukko velvollisuuksia kuten osallistuminen kaupungin yhteisen verosumman maksuun, teiden ylläpitoon, porvarikaartiin ynnä muuhun.³⁴ Tosin veronmaksusta Petter sai vuodeksi vapautuksen.

Vuoden 1683 lopulla maaherra valitti, että Helsingin 130 porvarista vain kymmenellä oli 100 riikintaalarin edestä kauppapääomaa. Ajan verotus oli kovaa ja Helsingin varakkaimpiakaan kauppiaita ei voinut pitää rikkaina.³⁵

Petter ei uutena porvarina kuulunut kymmenen rikkaimman joukkoon ja todennäköisesti hän aloitti kaupankäyntinsä välittäen muiden ulkomailta hankkimaa tavaraa – pääasiassa suolaa – edelleen maaseudulle ja sieltä elintarvikkeita kaupunkiin.³⁶ Oli rauhan aika ja talonpojilla saattoi olla varoja käytettäväksi muuhunkin kuin veronmaksuun. Talonpojat tulivat Helsinkiin tekemään kauppaa, mutta kaupungin kauppiaat kiersivät myös markkinoilla.³⁷

Helsingin kauppiaiden kotimaankaupan länsiraja kulki 1600-luvun lopulla linjaa Kirkkonummi-Lohja-Vihti-Loppi-Janakkala-Hämeenlinna. Koillisessa uloin kohta oli Hollolan Lahti ja idässä Pyhtään Ahvenkoski.³⁸ Markkinoita oli niin tiuhaan, että ajan matkustusnopeuksilla kaikkien kiertäminen vuoden mittaan taisi olla mahdottomuus.

Hollolan Lahden kylään perustetut markkinat olivat olleet helsinkiläisten kauppiaiden ajatus, mutta ne eivät jääneet heidän yksinoikeudekseen. Elokuun ensimmäisinä päivinä pidetyille markkinoille tulivat myös kauppiaat Porvoosta ja Turusta.³⁹

Syksyn toiset markkinat, joille Helsingin kauppiailla oli oikeus osallistua, pidettiin Bartholomeuksen päivästä eli 24.8. alkaen Pyhtään Ahvenkoskella. Sinne tulivat myös Porvoon kauppiaat, jotka olivat useaan otteeseen yrittäneet saada nämä markkinat yksinoikeudekseen.⁴⁰

Ahvenkosken markkinapaikka oli järjestetty kuin pienoiskaupunki ja molempien kaupunkien kauppiaiden käytössä oli pysyviä markkina-aittoja. Toisaalla Ruotsissa näiden tiedetään olleen kojuja suurempia hirsirakennuksia, jotka kauppiaat vuokrasivat paikallisilta asukkailta, jotka aitat omistivat.⁴¹

Markkinoiden aluksi julistettiin markkinarauha, joka ei aina pitänyt. Petter on voinut olla todistamassa helsinkiläisten ja porvoolaisten välillä syksyllä 1681 syntynyttä tappelua. Vuoden 1704 tappelun selvittelyssä todettiin helsinkiläisten käyttäneen aseina miekkoja ja hauleilla ladattuja pistooleja eli markkinoille otettiin mukaan muutakin kuin kauppatavara.⁴²

Levottomuudet eivät olleet ainoastaan Ahvenkoskelle ominaisia vaan tavallisia kaikilla markkinapaikoilla. Markkinoille kokoontui paljon ihmisiä ja alkoholia käyttivät useimmat. Toisinaan humalassa olivat myös järjestystä valvovat vahdit, jotka saattoivat toimessaan sammuakin. Muut alkoholia nauttineet tulivat toisinaan petkutetuiksi menettäen vähät varansa. Tällaisesta tai jostain muusta syntyi rähinöitä ja tappeluita.⁴³

Vain pari viikkoa Ahvenkosken jälkeen helsinkiläiset kauppiaat saivat tehdä kauppaa Sipoossa. Syyskuun 8. päivä alkoivat kaksipäiväiset markkinat joenrannalla, jonne kauppiaat saattoivat tulla aluksillaan.⁴⁴

Helsingin omat markkinat pidettiin syyskuun puolivälissä ja ne kestivät kahdeksan päivää. Ne eivät houkutelleet paljoa väkeä, sillä samaan aikaan oli markkinat Turussa.⁴⁵

Syyskuun lopussa Mikonpäivänä pidetyt Pernajan Koskenkylän markkinat eivät olleet porvoolaisille kauppiaille kovin merkitykselliset ja vielä vähemmän helsinkiläisille. Paikalle 1680-luvulla perustettu rautaruukki tarjosi paikallisille markkinoita parempia kaupantekomahdollisuuksia.⁴⁶