Historian suurimmat kuninkaat ja kuningattaret

By Maailman historia

Nykyään kuninkailla ja kuningattarilla ei ole erityisen suurta valtaa. Heidän tekemisistään voi lähinnä lukea viihdelehtien värikkäiltä etusivuilta. Aiemmin kruunupäisten hallitsijoiden persoonallisuus, lahjakkuus ja kunnianhimo saattoivat kuitenkin syöstä valtakunnan veriseen sotaan, koota voimakkaita valtioita yhteen tai luoda kontakteja uusiin maailman kolkkiin. Euroopassa ei keskiajalla vielä ollut nähty, että valtakuntaa voisi hallita nainen. Tanskalainen kuninkaantytär onnistui kuitenkin voittamaan itselleen peräti kolme valtakuntaa ja kokoamaan ne unioniksi. Älykkyydellä ja voimalla Margareetasta tuli 1300-luvun lopulla Pohjolan historian vaikutusvaltaisin henkilö. Reilut sata vuotta Margareetan kuoleman jälkeen yhtenäisen Pohjolan johtoon nousi Kristian II. Julmana ja manipuloivana kuninkaana tunnettu Kristian II joutui valtataisteluun Kustaa Vaasan kanssa. Nuori ruotsalainen aatelismies ja kapinallisjohtaja oli samasta puusta veistetty kuin tanskalaiskuningas – kivenkova ja häikäilemätön. Näiden kahden arkkivihollisen valtataistelu jätti verisen jäljen koko Pohjolaan. Myös Englannin kruunu on ollut manipuloivien ja vallanhimoisten miesten hallussa. Avioliiton kuningatar Katariinan kanssa täytyi olla Jumalan tahdon vastainen. Näin päätteli Englannin kuningas Henrik VIII, kun hänen vaimonsa ei yli 20 vuodessa ollut synnyttänyt hänelle poikaa, joka ei olisi kuollut jo pikkulapsena. Kuningas pelkäsi Tudorin suvun säilymisen puolesta ja vaati avioeroa. Varmistaakseen oikeudenkäynnin tuloksen hän kiersi lakia, väärensi todisteita ja lahjoi tuomarit. Tutustu 18 kuninkaan ja kuningattaren elämiin, voittoihin ja tappioihin – rakastajia unohtamatta.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Nov 18, 2020
• ISBN: 9788726708196

Book preview

rakastajattaristaan.

1. Kristiina luopui kruunusta

Ruotsin kuningatar Kristiina kasvatettiin hallitsijaksi. Hän johti tuntikausia kestäviä metsästysretkiä, kutsui Euroopan lukeneistoa Ruotsiin ja järjesti kalliita juhlaillallisia ja muita tapahtumia – kunnes hän kymmenen vuotta hallittuaan jätti valtakuntansa ja järkyttyneet alamaisensa.

Søren Kitaj & Sisse K. Ibsen

Kaksi italialaista aatelismiestä käveli Ruotsin kuninkaanlinnan audienssisalista kohti ruokasalia kuningatar Kristiinan seurassa. Kuningatar hidasteli hieman ja kysyi toiselta mieheltä hiljaa, oliko tällä hänelle kirjettä. Ymmärtäen tilanteen arkaluonteisuuden mies vastasi päätään kääntämättä, että hänellä oli mukanaan kirje toimeksiantajaltaan, Rooman paavilta.

Oli maaliskuu 1652. Kolmikko asettui juhlapöydän ääreen, eikä arkaa aihetta enää mainittu sinä iltana: Ruotsin 25-vuotias hallitsija harkitsi vakavasti luopuvansa kruunusta, muuttavansa Roomaan ja kääntyvänsä katoliseksi. Katoliseksi kääntymisestä oli rangaistu Ruotsissa vuodesta 1617 kuoleman-rangaistuksella. Kuningatar, joka oli aina tehnyt niin kuin oli halunnut, oli kuitenkin jo kertonut aikeistaan paaville Portugalin Tukholman-lähettilään välityksellä. Paavi oli siksi lähettänyt aatelismiehet, jotka todellisuudessa olivat ansioituneita uskonoppineita ja professoreita, väärennettyjen henkilöllisyyksien ja valeasujen turvin Tukholmaan. Heidän tehtävänsä oli hälventää kuningattaren viimeisetkin epäilyt tärkeän päätöksen suhteen.

Paavi oli kielletty henkilö

Kolmikko tapasi taas seuraavana päivänä. Kuningatar lähetti henkivartijansa pois, jotta salaiset keskustelut saatiin käydä rauhassa. Jos tieto keskustelujen sisällöstä leviäisi, se saattaisi olla hengenvaarallista. Jopa Kristiinan kaltaiselta mahtavalta kuningattarelta yhteydenpito paaviin vaati suunnatonta viekkautta ja rohkeutta.

Lukenut kuningatar halusi muun muassa tietää, oliko sielu todella kuolematon, pitikö Raamattu ymmärtää vertauskuvallisesti vai kirjaimellisesti ja määrittivätkö seuraukset teon pahuuden tai hyvyyden.

Kuningatar pohti myös, oliko kruunusta luopuminen välttämätöntä. Ehkä hän voisi esiintyä julkisesti protestanttina vaikka olisi salassa katolinen? Se oli hänen vieraidensa mukaan mahdotonta. Lopulta eräs tärkeä seikka vakuutti epäröivän hallitsijan. Protestanttinen kirkko oli avoimen tiede- ja muutosvastainen, ja se tuntui muuttuvan jatkuvasti yhä konservatiivisemmaksi ja ahdasmielisemmäksi. Katolilaisuus oli sallivampaa: sen parissa usko ja tiede eivät olleet ristiriidassa, kysymyksiin hyvin valmistautuneet italialaiset vakuuttelivat. He tiesivät, millainen voitto paaville ja katoliselle kirkolle olisi, jos kuningatar hylkäisi protestanttisen uskon.

Kuningatar Kristiina oli kuullut riittävästi. Pian hän teki elämänsä merkittävimmän päätöksen kääntyä katolilaisuuteen ja hylätä maansa. Ratkaisu teki hänestä sekä aikansa ylistetyimmän että halveksituimman naisen.

Kristiinaa luultiin pojaksi

Kristiina syntyi vuonna 1626 Tukholman linnassa. Kuningas Kustaa II Aadolf oli toivonut poikaa, ja ensisilmäyksellä hovi luulikin, että tällä kertaa onni hymyili kuningashuoneelle.

Synnyin onnenlakki [sikiökalvo] päässäni niin, että vain kasvoni, käsi-varteni ja jalkani olivat näkyvissä. Olin kauttaaltaan karvainen, ja ääneni oli karkea ja voimakas. Tämän vuoksi kätilöni, jotka ottivat minut vastaan, luulivat minua pojaksi, kirjoitti kuningatar Kristiina syntymästään. Kuningasisää huvitti, että hänen pikku tyttärensä oli onnistunut huiputtamaan heitä kaikkia.

Kristiinasta tehtiin isänsä kruunun-perillinen, ennen kuin tämä lähti johtaman armeijaansa 30-vuotiseen sotaan Saksaan. Kustaa II Aadolf kuoli Lützenin taistelussa, joten Kristiinasta tuli alle kuusivuotiaana Ruotsin ensimmäinen hallitseva kuningatar. Valtakunnankansleri Axel Oxenstierna kuitenkin hallitsi Ruotsia käytännössä siihen asti, kunnes Kristiina täytti 18 vuotta. Kristiinan äiti murtui surusta miehensä kuoltua ja kieltäytyi hautaamasta tämän kotiin tuotua ruumista ja istui vain suremassa hajoavan ruumiin arkun vieressä. Lopulta Oxenstierna karkotti henkisesti järkkyneen leskikuningattaren Gripsholmin linnaan Kristiinan ollessa 9-vuotias.

Kristiina järkytti opettajaansa

Jo koulutyttönä Kristiina kyseenalaisti Jumalan, mikä oli ennenkuulumatonta sen ajan Ruotsissa. Pikku kuningatar pelästyi ensin kuultuaan tuomiopäivästä ja maailmanlopusta, mutta päätteli sitten, että tarina ei ollut totta. Hän kysyi opettajaltaan: Kertokaapa nyt totuus. Eikö kaikki, mitä meille uskonnosta kerrotaan, ole loppujen lopuksi vain silkkaa satua? Opettaja oli liian järkyttynyt vastatakseen ja uhkasi Kristiinaa moisista puheista selkäsaunalla, kuten tämä myöhemmin kirjoitti omaelämäkerrassaan.

Kristiinasta tuli jo nuorena taitava ratsastaja, metsästäjä ja miekkailija, mutta hämmästyttävintä oli hänen salamannopea oppimiskykynsä ja ymmärryksensä. Hän vietti päivittäin tunteja Ruotsin parhaiden opettajien seurassa, ja hän halusi oppia kaiken uskonnoista, historiasta, valtio-opista, kielistä, filosofiasta ja tieteistä. Pätevät opettajat loppuivat pian, mutta Oxenstierna oli tyytyväinen. Hänen Majesteettinsa ei ole kuten naiset yleensä, vaan hän on rohkea ja selväjärkinen, Oxenstierna totesi. Myös ulkomaiset vieraat vaikuttuivat nuoresta kuningattaresta. Muun muassa Ranskan lähettiläs totesi Kristiinan puhuvan niin sujuvaa ranskaa, että tämän olisi voinut luulla syntyneen Louvressa Pariisissa.

Tiedonhalussaan Kristiina teki hankintoja Euroopasta ja tuotti Tukholmaan kokonaisia kirjastoja esimerkiksi Riiasta ja Prahasta. Monet teoksista käsittelivät uskontoa, mutta eivät ainoastaan kristinuskoa. Kristiina hankki myös islamia käsitteleviä kirjoja ja sai käsiinsä laitoksen käsin kirjoitettua, rienaavaa Les Trois Imposteurs- eli Kolme petkuttajaa -teosta, joka kyseenalaisti järjestäytyneet valtauskonnot. On laskettu, että Kristiina omisti pelkästään teologian alalta 5 276 teosta. Lukemansa perusteella hän tuli siihen johtopäätökseen, että Jumala on olemassa mutta uskonnot ihminen on perustanut poliittisista syistä. Näkökanta soti voimakkaasti ajan yleistä käsitystä vastaan.

Kuningatar ei halunnut naimisiin

Kristiina kruunattiin Ruotsin kuningattareksi 18-vuotiaana vuonna 1644. Ruotsi oli yksi aikansa kiistattomia suurvaltoja, jonka suuruuden ylittivät vain Venäjä ja Espanja. Ensimmäisenä tehtävänään kuningatar solmi Tanska-Norjan Kristian IV:n kanssa suotuisan rauhan, jossa Ruotsi sai muun muassa Gotlannin ja Saarenmaan saaret. Hän vaikutti myös katolisten ja protestanttien välillä käydyn kolmikymmenvuotisen sodan päättymiseen – sodan, jossa hänen isänsä oli menettänyt henkensä.

Kuningatar Kristiinan valtakaudella Tukholmassa juhlittiin runsaasti. Vaikka suuri osa Kristiinan ajasta kului lukemiseen ja poliittisiin keskusteluihin, hän ennätti myös järjestää hovijuhlia, juhlakulkueita, eläintaisteluita, turnajaisia, teatteriesityksiä ja ilotulituksia. Nuoren kuningattaren hallitessa hovin menot nousivat räjähdysmäisesti. Kristiinan noustessa valtaistuimelle hovin kulut olivat olleet kolme prosenttia vuotuisesta valtionkassasta, ja kun hän luopui kruunusta, kulut olivat jo 20 prosenttia.

Kristiina ei hukannut aikaa nukkumiseen. Hänellä oli niin paljon kiinnostuksen kohteita ja tavoitteita, että hän halusi tulla toimeen mahdollisimman vähillä yöunilla. Välillä hän nukkui vain kolme tuntia yössä.

Myöskään miehille kuningatar ei uhrannut kallisarvoista aikaansa. Hän toki tiesi hyvin, että koko valtakunta odotti kruununperillistä, minkä vuoksi hän oli 16-vuotiaana antanut painostaa itsensä kihloihin serkkunsa ja lapsuudenystävänsä Kaarle Kustaan kanssa.

Kristiina oli kuitenkin jo varhain päättänyt, ettei koskaan avioituisi. Häntä inhotti se naisellinen alistuminen, mitä avioliitto velvollisuuksineen hänen mielestään merkitsi.

Tukholmasta tuli kulttuurikeskus

Kristiina kaipasi älykästä keskustelua ja kutsui oppineita kaikkialta Euroopasta Tukholmaan, josta tuli kulttuurin ja tieteen keskus. Monet aikansa ansioituneimmat biologian, historian, lääketieteen, oikeustieteen ja kielitieteen edustajat viettivät aikaa Tukholmassa. Monet heistä olivat katolisia. Tunnetuimpia vieraista oli ranskalainen filosofi ja matemaatikko René Descartes, joka saapui Tukholmaan lokakuussa 1649. Hän ja kuningatar tapasivat usein aamuisin linnan kirjastossa keskustellakseen. Kristiina tunsi ensimmäistä kertaa voivansa puhua sekä uskonnollisista epäilyistään että suhteestaan tieteeseen. Descartes kärsi Tukholman koleassa säässä, ja neljän kuukauden kuluttua hän sai keuhkokuumeen ja kuoli.

Keskustelut monien oppineiden kanssa todennäköisesti kypsyttivät Kristiinan ajatusta kääntyä katoliseksi, mutta historioitsijat eivät ole kuitenkaan täysin yksimielisiä siitä, miksi Kristiina teki mullistavan päätöksensä. Useimmat uskovat, ettei uskonto sinänsä ollut tärkein syy vaan että Kristiina valitsi Euroopan ja vapauden, kun Ruotsissa häneltä odotettiin avioliittoa ja kruununperillistä. Joidenkin historioitsijoiden mielestä päätös johtui vain siitä, että kuningatar halusi keskittyä omiin intresseihinsä hallitsijan velvollisuuksien sijaan.

Serkku sai kruunun

Ennen kruunusta luopumistaan Kristiina valitsi seuraajansa. Kristiina oli viimeinen 1500-luvulta hallinneen Vaasasuvun jäsen Ruotsissa, joten hän valitsi serkkunsa, Pfalzin Kaarle Kustaan.

Kuningatar järjesteli vallanvaihtoa vuosikausia salassa, ja helmikuussa 1654 hän painosti valtiopäivät hyväksymään sen. 6. kesäkuuta Kristiina luovutti Uppsalan linnassa pidetyssä seremo-niassa vallan merkit uudelle kuninkaalle. Sen jälkeen entinen kuningatar matkusti saattueensa kanssa Roomaan.

2. Salaperäinen Salomo

Viisas kuningas Salomo nosti muinaisen Israelin kukoistukseen: hän rakennutti juutalaisten ensimmäisen temppelin, sääti lakeja ja tuotti maahan suunnattomia rikkauksia muualta – ainakin jos Raamattua on uskominen. Tuore arkeologinen löytö tukaee käsitystä siitä, että Salomo saattoi sittenkin olla todellinen historiallinen henkilö.

Else Christensen & Niels-Peter Granzow Busch

Israelilaisen arkeologin Eilat Mazarin kasvot hehkuivat innostuksesta, kun hän tämän vuoden helmikuussa esitteli Israelin tiedotusvälineille Jerusalemin Temppelivuoren lähistöllä tekemänsä historiallisen löydön: 70 metrin pituisen ja 10 metrin korkuisen muurin rauniot, jotka ovat Mazarin mukaan peräisin kuningas Salomon ajalta. Olemme ensimmäistä kertaa löytäneet jäänteitä muurista, joka vastaa Vanhan testamentin kuvausta kuningas Salomon rakennushankkeista, Mazar kertoi tiedotusvälineille.

Etsinnöistä huolimatta arkeologit eivät tätä ennen ole onnistuneet löytämään konkreettisia todisteita kuninkaasta, joka Raamatun mukaan rakennutti Jerusalemiin juutalaisten ensimmäisen temppelin, tuotti valtakuntaansa laivalasteittain kultaa arvoituksellisesta Ofirista ja teki muinaisesta Israelista vauraan suurvallan.

Vanhan testamentin mukaan Salomo rakennutti Jerusalemiin temppelin lisäksi myös loisteliaan palatsin ja suojamuurin, jonka rauniot Mazar uskoo nyt löytäneensä. Muurin läheisyydestä löydetyt ruukunsirpaleet on ajoitettu 900-luvulle eaa., jolloin kuningas Salomo Raamatun mukaan hallitsi.

Portin ja kahden vartiotornin lisäksi arkeologit ovat löytäneet saviruukun kahvoja, joissa on kuninkaallinen sinetti ja teksti Kuninkaalle. Mazarin mukaan on lähes varmaa, että kyseinen kuningas oli Salomo.

Raamattu on ainoa lähde

Kaikki tutkijat eivät kuitenkaan usko Mazarin väitteeseen. Tämä ei olisi ensimmäinen kerta, kun kuningas Salomoon aluksi yhdistetty arkeologinen löytö on myöhemmin osoittaututunut olevan peräisin ajalta ennen tai jälkeen Salomon hallintokauden.

Arkeologisen todistusaineiston puuttuessa monet asiantuntijat pitävätkin Salomoa sepitteellisenä hahmona. Käsitystä tukee se, että useat Salomon jälkeen hallinneet kuninkaat mainitaan esimerkiksi assyrialaisissa tai babylonialaisissa lähteissä, mutta Salomo vain Vanhassa testamentissa. Epäilijöiden mielestä on hyvin epätodennäköistä, että Israelin mahtavinta hallitsijaa ei olisi lainkaan tunnettu naapurimaissa.

Salomo nosti Israelin kukoistukseen

Ne tutkijat, jotka pitävät Salomoa historiallisena henkilönä, uskovat hänen hallinneen 900-luvulla eaa. Sodat ja kiistat Egyptin ja filistealaisten kanssa estivät Salomon isää Daavidia kehittämästä perustamaansa Israelin valtiota. Vain pieni osa maasta oli viljelykäytössä ja kaupungit olivat pieniä ja köyhiä. Lisäksi Israel oli Daavidin valtakauteen saakka jakautunut pohjoisessa Israeliin ja etelässä Juudaan, jota roomalaiset kutsuivat myöhemmin Juudeaksi. Raamatun mukaan Salomo ryhtyi heti kuninkaaksi tulonsa jälkeen luomaan hallintokoneistoa, jonka avulla hän pystyisi turvaamaan valtakuntaan rauhan, järjestyksen hyvinvoinnin.

Hän nimitti virkamiehiä hallinnoimaan sotajoukkoja, pappeja ja kuninkaallisia rakennuksia. Lisäksi hän valitsi kaksitoista voutia, jotka hallitsivat kukin omaa aluettaan ja pitivät vuorollaan huolen kuninkaan ja hovin ylläpidosta kuukauden ajan joka vuosi.

Laivat toivat kultaa Ofirista

Salomon kehittämistoimet tuottivat tulosta. Hän sai nopeasti kerättyä riittävästi kultaa uusien kaupunkien, kuten Megiddon, Hazorin ja Gezerin, perustamista varten. Uudet kaupungit ympäröitiin vankoilla puolustusmuureilla. Pian Salomo alkoi myös käydä kauppaa vieraiden valtakuntien kanssa niin maitse kuin vesitsekin.

Juutalaisilla ei juuri ollut kokemusta merenkulusta, mutta avuksi kutsuttiin nykyisessä Libanonissa sijainneen Foinikian kuningas Hiram. Foinikialaiset kauppiaat olivat purjehtineet silloisen tunnetun maailman kaikkiin kolkkiin. Salomo liittoutui Foinikian kuninkaan kanssa ja rakennutti laivaston, jonka kotisatama oli Punaisenmeren rannalla sijaitseva Etzion-Geberin satamakaupunki. Vanha testamentti kertoo: Hiram lähetti laivastoon Salomon väen avuksi omia miehiään, jotka olivat kokeneita merenkulkijoita. He purjehtivat Ofiriin ja toivat sieltä kuningas Salomolle neljäsataakaksikymmentä talenttia kultaa.

Raamatussa mainitut 420 talenttia vastasivat noin 20:ta tonnia kultaa. Laivat hakivat säännöllisesti lisää kultaa Ofirista, missä Salomon kaivokset sijaitsivat, ja sieltä tuodun kullan ansiosta Israel vaurastui suunnattomasti. Arkeologit eivät kuitenkaan ole löytäneet kuningas Salomon kultakaivoksia, eikä liioin ole olemassa todisteita siitä, että Hiram-nimistä kuningasta olisi koskaan ollut olemassa. Israelissa tehdyt kaivaukset eivät myöskään viittaa siihen, että maassa olisi tuohon aikaan ollut vahva keskushallinto tai että se olisi ollut rikas – pikemminkin päinvastoin.

Vanha testamentti kuitenkin kertoo, että rikkauksiensa avulla Salomo rakennutti Jerusalemiin muun muassa vankat puolustusmuurit ja