Rikosreportaasi Islannista 2009

By Eri tekijöitä

Rikosreportaasi Islannista on kokoelma jännittäviä ja autenttisia poliisitarinoita. Tarinat ovat rikostutkimuksissa mukana olleiden poliisien kirjoittamia. Tapahtumat ovat saaneet päätöksensä ja rikosten tekijät on tuomittu. Rikosreportaasit ovat hengästyttävää luettavaa, sillä totuus on usein tarua ihmeellisempää. Lukija pääsee kurkistamaan Islannin poliisihistorian dramaattisimpiin tapahtumiin ja tutustumaan siihen palapeliin, joka on koottava syyllisten löytämiseksi. -

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Apr 15, 2020
• ISBN: 9788726471083

Book preview

www.egmont.com

Purjehdusretki päättyi tragediaan

Sigridur J. Fridjónsdóttir, anklager hos den islandske rigsadvokat.

Kuultuaan syyskuussa 2005 Reykjavikin ulkopuolella tapahtuneesta veneonnettomuudesta moni kysyi itseltään, kuinka tuollainen saattoi olla mahdollista. Loistoristeilijä, joka oli purjehtinut lähellä rantaa olevien pieten saarien lomassa, oli ajanut karille vain 300 metrin päässä rannasta sillä seurauksella, että yksi mies menehtyi ja miehen avovaimo hukkui, kun alus pahoin vaurioituneena jatkoi matkaansa karikolta.

Oikeuden käsittely herätti paljon mielenkiintoa ja tunteita sellaisissakin henkilöissä, jotka eivät edes tunteneet surmansa saaneita. Jutun perustana oli, että aluksen omistaja ja kapteeni, joka oli ollut humalassa karille ajettaessa, kiisti olleensa ruorissa ja väitti, että karilleajon jälkeen hukkunut nainen olisi ohjannut venettä. Poliisin ja oikeuslääkärin tutkimukset eivät kuitenkaan tukeneet miehen väitettä. Kapteeni ei ollut myöskään ryhtynyt pelastustoimenpiteisiin karilleajon jälkeen, vaan oli purjehtinut karikolta eteenpäin, kunnes alus oli kellahtanut kyljelleen. Hän ei suinkaan ollut ottanut suunnakseen lyhintä tietä rantaan.

Artikkelin kirjoittaja toimi jutussa syyttäjänä, ja hän kertoo seuraavassa niistä seikoista, jotka etenkin syyttäjän näkökulmasta vaikuttivat epätavallisilta ja herättivät mielenkiintoa.

Syyskuisena perjantai-iltana 2005 Jón kutsui tuttavansa Arnarin ja tämän avovaimon Margrétin pienelle purjehdukselle jahdillaan. Alus nimeltä Harpa oli tyypiltään Skilsø 33 Arctic. Aikomuksena oli kierrellä Reykjavikin pohjoispuolella olevia saaria. Purjehdukselle löytyi hyvä syy, asianajajana työskentelevä Arnar oli juuri tuona päivänä saanut päätökseen ensimmäisen juttunsa Islannin korkeimmassa oikeudessa.

Matkaan mukaan lähtivät Jónin vaimo Gudrún ja heidän 11-vuotias poikansa Hrafn. Purjehdus alkoi Reykjavikin läheisyydessä olevasta konttisatamasta kello 20.04 syyskuun 9. päivänä. Seurue risteili Reykjavikin edustalla olevien pienten saarien lomassa puolisen tuntia, minkä jälkeen he kello 20.40 laskivat ankkurin erään Therenyn saaren lahteen. Tarkoitus oli grillata ja syödä päivällistä aluksessa. Sää ei suosinut veneilijöitä, oli sekä tuulista että sateista, minkä vuoksi Jón päätti siirtää aluksen Ellidaárijoen suulla sijaitsevaan toiseen satamaan, jonne saavuttiin kello 22.50. Tämän jälkeen he söivät illallista. Ruoan kanssa nautittiin alkoholia. Puolitoista tuntia karilleajon jälkeen kapteenin verestä mitattiin 1,7 promillen alkoholipitoisuus.

Alus lähti satamasta kello 00.41. Matkaa jatkettiin vajaan tunnin, minä aikana alus ohitti lähtösatamansa ja purjehti aina kaupungin keskustassa sijaitsevaan vanhaan satamaan, jossa tehtiin täyskäännös. Kapteeni oli kuljettanut alusta 31 solmun nopeudella. Kello 01.38 Harpa ajoi Skarfaskerissa karille 17 solmun nopeudella.

Karilleajossa alus vaurioitui pahoin, sekä sen runko että suuri osa sisustuksesta tuhoutui. Karilla oli selvät jäljet onnettomuudesta ja reilut viisi tuntia sen jälkeen, kun poliisi kuvasi tapahtumapaikkaa, lojui karilla veneen osia.

Arnar loukkaantui törmäyshetkellä. Hän sinkoutui hytinovessa olevaa pleksiä päin, siitä hyttiin, jossa paiskautui seinään. Gudrúnilta katkesi kylkiluita ja hän sai sisäisiä verenvuotoja, Jónin reisiluu katkesi kahdesta kohdasta, hänen vasen ranteensa vääntyi ja oikea murtui, lisäksi hän sai ruhjeita ja mustelmia ympäri kehoa. Margrét ja Hrafn eivät vahingoittuneet törmäyksessä.

Kymmenisen minuuttia karilleajon jälkeen hälytyskeskukseen tuli puhelu. Margrét ja Gudrún pyysivät apua. Hälytyskeskuksessa vastannut päivystäjä kuuli taustalta myös Jónin äänen, mutta kapteeni ei ollut halukas puhumaan päivystäjän kanssa. Lisäksi taustalta kuului Hrafnin ääni. Hälytyskeskuksen henkilökunnalla oli vaikeuksia paikantaa alus saamiensa tietojen perusteella, ja tilanteen vakavuus paljastui vasta myöhemmin.

Alus jatkaa matkaansa

Alus jatkoi matkaansa Skarfaskerista kello 01.57, aluksi suunta vaihtaen, sitten itään, sataman suuntaan. Kello 02.05, kun Harpa oli edennyt 700 metrin päähän karikosta, Jón soitti hälytyskeskukseen ja ilmoitti, että alus oli uppoamaisillaan. Karilleajosta oli kulunut 27 minuuttia, jona aikana Jón ei ollut ottanut yhteyttä maihin millään tavoin, ei puhelimitse eikä radiopuhelimella. Hän ei ollut myöskään ampunut hätäraketteja, joita aluksesta löytyi. Kello 02.06 aluksen satelliittipaikannusjärjestelmä lakkasi toimimasta, minkä perusteella voi olettaa, että alus on kellahtanut kumolleen juuri tuolloin.

Gudrúnin ja Hrafnin onnistui pelastautua veneen kölin päälle sen keikahdettua kumoon.