Rikosreportaasi Suomesta 1998

By Eri tekijöitä

Rikosreportaasi Suomesta sisältää monia jännittäviä ja autenttisia poliisiselontekoja Suomesta. Tutkintatyössä mukana olleet poliisit ovat kirjoittaneet selonteot. Kaikki tapaukset on käsitelty loppuun ja niistä on langetettu tuomiot. Reportaasia lukiessa voi vain haukkoa henkeä ja todeta, että todellisuus on tarua ihmeellisempää.Lukija saa seikkaperäisen kuvauksen pohjoismaisen poliisihistorian dramaattisimmista tapauksista ja tutustuu siihen palapeliin, joka liittyy rikollisten löytämiseen. -

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Oct 6, 2018
• ISBN: 9788711972014

Book preview

Pia-surmat

Tapani Tikkala, rikosylikonstaapeli, Vaasa.

Lauantaina 5. lokakuuta 1991 Mustasaaren Vassorissa merestä kuolleena löytyneen nuoren tytön kuolemaa selvittämään ryhtyneet poliisit eivät tienneet, miten pitkä työrupeama tarvittaisiin ennen kuin asia olisi lopullisessa päätöksessä. Vainajan henkilöllisyys ja kuolinsyy selvisivät nopeasti, mutta rikoksen tekijä pysyi pitkään poliisin ulottumattomissa. Tekijä ehti surmata vielä toisen tytön ennen kiinni joutumistaan.

---

Rikosten selvittäminen vaati vuosien peräänantamattoman työskentelyn. Surmaaja ei myöntänyt koskaan kumpaakaan surmaa. Pääosa oikeudessa esitetystä näytöstä hankittiin teknisen rikostutkinnan avulla. Taktiset ja tekniset rikostutkijat sekä KRP:n rikoslaboratorio joutuivat poikkeuksellisen tiiviiseen vuosia kestäneeseen yhteistyöhön, jonka lopputulos sai viimein eri oikeusasteet vakuuttumaan epäillyn henkilön syyllisyydestä. Lainvoimainen ratkaisu saatiin vasta joulukuussa 1996, kun Korkein oikeus ei myöntänyt valituslupaa. Molemmat uhrit olivat Pianimisiä, ja siksi lehdistö alkoi kutsua rikoksia Piasurmiksi.

Kalastaja tekee löydön

Eläkkeellä oleva kalastaja Torbjörn Klinkmann oli laskemassa verkkoja Kyrönjoen suulla Vassorinlahdella lauantaina 5. päivänä lokakuuta 1991. Saatuaan verkot veteen noin kello 7:n aikaan hän huomasi meressä kelluvan mytyn, joka näytti kuolleelta hylkeeltä. Klinkmann souti mytyn luokse ja totesi sen olevankin farkkutakin. Nostaessaan takkia hän huomasi pinnan alla olevan ruumiin. Kalastaja tiesi, ettei hän jaksa nostaa ruumista veneeseen. Hän kiinnitti takkiin verkkokohon ja souti hakemaan apua.

Palattuaan apuvoimien kanssa paikalle ei takkia eikä ruumista näkynyt missään. Pitkien etsintöjen jälkeen verkkokoho ja siihen kiinnitetty takki ruumiineen löytyi noin kilometrin päästä alkuperäisestä löytöpaikasta. Myös takki oli painunut pinnan alle.

Lahdessa oli voimakas virtaus ja ruumista olisi tuskin löydetty uudelleen ilman kalastajan kiinnittämää merkkiä. Todennäköisesti ruumis olisi kulkeutunut avomerelle, josta sen uudelleen löytyminen olisi ollut sattumanvaraista.

Ruumis hinattiin veneen perässä eräälle laiturille. Vainaja oli noin 20–30-vuotias nainen, jolla ei ollut mitään henkilöllisyyttä osoittavia papereita eikä esineitä. Vaatetuksena hänellä oli tummansininen farkkutakki ja takkia vaaleammat farkkuhousut, valkoinen pusero ja rintaliivit. Hiusten ja silmien väri oli ruskea. Vainajalta puuttuivat muun muassa alushousut, sukat ja kengät. Rintaliivit olivat nousseet ylös rintojen yläpuolelle. Kuolonkankeutta ei todettu. Kaulassa oli mahdollisesti hiertymäjälkiä.

Ruumis siirrettiin Vaasan keskussairaalan patologiselle osastolle, jossa vainajalla todettiin kaulalla punertavaa kuvioitusta, vasemman korvan yläpuolella isokokoinen kuhmu ja hiertymiä eri puolilla vartaloa. Vainaja oli joutunut todennäköisesti henkirikoksen uhriksi.

Tutkinnan alkuvaiheet

Sunnuntaina 6. lokakuuta suoritetussa oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa alustavaksi kuolinsyyksi todettiin tukehtuminen kaulalta kuristamisen seurauksena. Myös uhrin henkilöllisyys selvisi sunnuntaina. Hän oli isokyröläinen 17-vuotias Pia Karu.

Tutkinta määrättiin keskusrikospoliisin Vaasan aluetoimiston suoritettavaksi. Aluetoimistossa oli juuri aloitettu laaja leimamerkkiväärennösten rikostutkinta (Poliisi kertoo 1996), ja siksi henkilöstöä oli rajallisesti käytössä. Tutkintaryhmään määrättiin keskusrikospoliisin tutkijoiden lisäksi poliisimiehiä useista poliisipiireistä.

Melko nopeasti selvisi, että Pia Karu oli lähtenyt sisarensa Merjan kanssa perjantai-iltana 4. päivänä lokakuuta Isostakyröstä Nurmoon Paukavuori-nimiseen ravintolaan. Matkan he olivat tehneet erään tuttavan kyydissä henkilöautolla. Pia oli juonut matkan aikana kahdeksan pulloa keskiolutta. Vaikka Pia ei ollut riittävän vanha päästäkseen ravintolaan, oli vahtimestari päästänyt hänet sisälle Merjan vakuutettua, että myös Pia-sisar on täyttänyt kahdeksantoista vuotta. Pia oli seurustellut ravintolassa illan aikana useiden henkilöiden kanssa.

Hän oli poistunut ravintolasta noin kello 23 tuttaviensa kyydissä Virtasen sisarusten asunnolle Seinäjoelle. Hän oli ihastunut Matti Virtaseen, mutta ei saanut tältä tunteisiinsa vastakaikua. Tästä syystä Pia oli pyytänyt vajaan tunnin kuluttua kyytiä niin kutsuttuun Itikan risteykseen, josta hänellä oli ollut tarkoitus liftata kotiinsa Isoonkyröön. Pia oli saanut kyydin henkilöautossa, ja hänet oli jätetty risteykseen noin kello 24:n aikoihin.

Itikan risteys sijaitsee Seinäjoella Lapualle ja Kurikkaan vievän kantatie 67:n ja Ylistaroon vievän kantatie 64:n risteyksessä. Risteyksessä on vanha Itikan teurastamorakennus, josta risteys on saanut nimensä.

Risteyksen jälkeen Piasta ei ollut havaintoja. Paikalta on tyttöjen kotiin noin 30 kilometrin matka. Itikan risteyksen ja Vassorinlahden välinen etäisyys on noin 80 kilometriä.

Selvisi myös, että Pialta oli kateissa mustat Högl New Basic -merkkiset korkeakorkoiset juhla-avokkaat, pikkuhousut ja sukkahousut, avaimet sekä lompakko sisältöineen.

Tutkijoilla oli ratkottavanaan useita kysymyksiä, joihin ei löytynyt hevin vastauksia. Tapahtumalta puuttui muun muassa rikospaikka, jonka löytyminen olisi mahdollisesti antanut monella tapaa viitteitä rikoksesta ja rikoksentekijästä. Poliisi haravoi eri reittivaihtoehtojen tienvarsia ja levähdyspaikkoja löytääkseen Pialta puuttuvia esineitä. Lehdistöä ja Poliisi-tv:tä käytettiin tiedottamiseen. Varsinkin Pialta kateissa olevia kenkiä etsittiin julkisen sanan välityksellä. Ympäri Suomea löytyi teiden varsilta ja maastosta valtava määrä naisten jalkineita ja alusvaatteita, mutta ei niitä oikeita.

Toinen merkittävä seikka oli selvittää, miten ja mistä Pia oli joutunut veteen. Vaihtoehtoja oli kolme:

pudottamalla uhri Koivulahden sillalta Kyrönjokeen, josta se olisi kellunut joen virtauksen mukana mereen,

viemällä uhri veneellä Vassorinlahdelle tai

heittämällä uhri Bodstrandin laiturilta Vassorinlahteen.

Asiaa selvitettiin sukeltajien kelluntakokein, jolloin tultiin siihen tulokseen, että uhri oli joko viety veneellä tai heitetty laiturilta mereen.

Kuuma vihje

Autoilija Esko Myyrä oli palannut kotiinsa Ylistaroon Seinäjoelta tapahtumailtana noin puolenyön aikaan. Hän oli joutunut pysähtymään Itikan risteyksestä noin kilometrin päässä olleelle rautatien ylikäytävälle junan vuoksi. Vähän ennen ylikäytävää hän oli ohittanut liftaritytön. Myyrä huomasi taustapeilistä tytön liftaavan takana tulevaan autoon, joka pysähtyikin, ja tyttö nousi kyytiin. Junan ohitettua ylikäytävän autot jatkoivat peräkkäin matkaa. Vaikka Myyrä näki auton vain taustapeilistä, oli hänellä selvä mielikuva sen merkistä ja väristä.

Poliisi ryhtyi selvittämään tätä vihjettä, joka näytti tuovan asian ratkaisun käsien ulottuville. Melko nopeasti poliisi tavoitti Ylistarosta kaksi henkilöä, jotka olivat olleet asiakkaina kantatie 64:n ja valtatie 16:n risteyksen läheisyydessä olevalla grillillä. He olivat nähneet liftaritytön nousevan risteyksessä Myyrän antamiin tuntomerkkeihin sopivan auton kyydistä. Tyttö oli lähtenyt kävelemään valtatietä Isoakyröä kohti, liftannut edelleen Lapuan suunnasta tulleeseen maasturiin ja saanut kyydin.

Muutaman päivän tutkinnan tuloksena oli se, että molemmat autot ja myös liftarityttö löytyivät. Tyttö oli liftannut Seinäjoelta lähes samaan aikaan kuin Pia Karu ja saanut kyydin kotiinsa Tervajoelle kahdessa autossa. Ensimmäisen kyydin hän oli saanut Seinäjoelta lähellä tasoristeystä ja toisen kyydin Ylistarosta edellä mainitusta ns. Pelmaan risteyksestä. Sekä tytöllä että kyydin antaneilla autoilijoilla ei ollut mitään havaintoja Pia Karusta.

Tutkinta jatkuu

Teknisessä rikostutkinnassa selvisi, että Pia Karun vaatteissa ja iholla oli hiukkasia ja kuituja. Poissulkemalla tapahtumaa edeltäneen illan autojen ja oleskelupaikkojen sekä uhrin löytämiseen liittyvät hiukkaset ja kuidut jäi jäljelle muutamia hiukkasia ja kuituja, jotka voisivat olla rikoksentekijästä peräisin. Lisäksi erityisesti uhrin kaulalla ja pakarassa oli yksilöllisiä jälkiä, joiden aiheuttajan toivottiin selviävän.

Henkirikos oli jatkuvasti esillä julkisessa sanassa. Keskusrikospoliisiin tuli runsaasti vihjeitä, joista vain kaikkein lupaavimmat ehdittiin henkilöstöpulan vuoksi heti tarkistaa. Vihjeiden ja tietojen taltiointiin luotiin ATK-pohjainen järjestelmä. Siitä huolimatta mappirivistö piteni hyllyssä jatkuvasti.

Asian ratkaisemiseksi suoritettiin lukematon määrä kuulusteluja, puhutteluja ja tarkistuksia sekä teknistä rikostutkintaa. Kuitenkaan mikään vaihtoehto ei tuonut toivottua ratkaisua, eikä Pia Karusta tullut yhtäkään varmaa havaintoa Seinäjoen Itikan risteyksen ja Mustasaaren Vassorin väliltä.

Muutaman kuukauden kuluessa tutkintaryhmästä irrotettiin suurin osa tutkijoista muihin tehtäviin. Tutkintaa jäi jatkamaan pieni ydinjoukko.

Pia Karulla todettiin olleen laaja ystäväpiiri sekä Seinäjoen että Vaasan ympäristössä. Pia oli tottunut jo vuosia liikkumaan liftikyydillä. Itse asiassa liftikyyti oli hänen pääasiallisin liikkumismuotonsa.

Tutkinnassa pyrittiin selvittämään muun muassa Pian elämäntavat ja ystävät sekä löytämään menneisyyden tapahtumista mahdollinen tekijä. Poliisi kävi läpi myös kaikki illalla 4. lokakuuta ravintola Paukavuoressa asioineet henkilöt sekä Seinäjoen–Ylistaron–Isonkyrön–Vähänkyrön–Laihian–Vaasan–Koivulahden–Vassorin alueella liikkuneet henkilöt ja ajoneuvot.

Kun mikään edellä mainituista tutkintalinjoista ei tuottanut tulosta, selvitettiin muun muassa Vassorin ja lähialueiden asukkaat ja kiinteistönomistajat, metsästys- ja kalastuskortinhaltijat sekä venepaikkojen vuokraajat ja heidän mahdollinen entisyytensä. Lisäksi kaikki lähialueen veneet tarkastettiin, valokuvattiin ja niistä kerättiin tarpeelliset näytteet. Veneiden ja huviloiden omistajat puhuteltiin.

Yhtenä tutkintalinj ana pidettiin aikaisemmin ja tutkinnan kestäessä seksuaalirikoksiin syyllistyneitä henkilöitä eli henkilöitä, joilla oli jo entisyys. Ketään tällaista henkilöä ei kyetty osoittamaan tekoon syylliseksi.

Ajan kuluessa omaiset ja yleisö kohdistivat kritiikkiä poliisia kohtaan sekä henkilökohtaisesti että lehdistön välityksellä. Pelättiin, että surmasta tulee samanlainen selvittämätön rikos, kuin Kyllikki Saaren surmasta oli aikanaan tullut. (Poliisi kertoo 1993).

Pia Töyry katoaa

Lokakuun 11. päivänä 1994 Ilmajoen poliisille ilmoitettiin Pia Töyry -nimisen tytön katoamisesta. Pia oli 20-vuotias menevä tyttö, jolla oli vaaleat hiukset ja siniset silmät. Pia Töyry oli nähty viimeksi Seinäjoella illalla 30. syyskuuta, jonka jälkeen hän ei ollut ottanut yhteyttä kotiin eikä sukulaisiin. Vaatetuksena hänellä oli ollut punainen polviin ulottuva takki, mustat farkut ja ruskeat bootsit.

Poliisin suorittamissa tiedusteluissa ilmeni, että Pia oli ollut alkuillasta tyttöystävänsä kanssa ilmajokisessa ravintolassa. Sieltä hän oli poistunut yksin ja liftannut Seinäjoelle. Pia oli nähty illan aikana Seinäjoella useassa eri ravintolassa. Viimeisin havainto hänestä oli ravintola Wall Streetin edessä, missä hänen oli nähty nousevan punaisine takkeineen isoon amerikkalaismalliseen pakettiautoon.

Katoamisilmoitusta tehdessään Pian kotiväki epäili tytön lähteneen Italiaan, missä tämä oli oleskellut kesällä 1994 kaksi kuukautta au-pairina. Matkan aikana Pia oli ihastunut italialaiseen poikaan, ja hän oli suunnitellut palaavansa Italiaan poikaystävänsä luokse. Matkalle lähdöstä hän oli puhunut viimeksi katoamisiltanaan. Matkustamista vastaan puhuivat kuitenkin Pian asunnolta löytyneet passi ja matkaa varten säästetyt rahat.

Pian kuva julkaistiin sanomalehdissä ja katoamisesta kerrottiin myös Poliisi-tv:n ohjelmassa. Toisin kuin Pia Karun jutun yhteydessä poliisille ei tullut kuin muutama yhteydenotto, eivätkä nekään johtaneet tutkintaa merkittävästi eteenpäin.

Profilointi tuo epäillyn

Keskusrikospoliisi järjesti valtakunnallisen väkivaltarikostutkintakurssin uudessa toimitalossaan Vantaan Tikkurilassa marraskuussa 1994. Tilaisuuteen oli kutsuttu luennoimaan kolme FBI:n agenttia. Aiheena oli fyysinen ja seksuaalinen väkivalta rikosanalyysin näkökulmasta, painotuksena profilointi. (Profiloinnista laajemmin Poliisi kertoo 1996).

Seinäjoella oli sattunut 1989 vuodesta lähtien lukuisia väkisinmakaamisia ja väkisinmakaamisen yrityksiä, joita ei ollut kyetty selvittämään. Kurssilta saatujen oppien mukaisesti tapaukset käytiin uudelleen yksityiskohtaisesti tapaus tapaukselta läpi. Tuloksena oli, että neljässätoista tapauksessa näytti olevan sama tekijä.

Epäillystä saatujen tuntomerkkien perusteella pyrittiin etsimään tuntomerkkeihin sopiva henkilö, joka olisi syyllistynyt aikaisemmin seksuaalirikoksiin. Seulonnan jälkeen epäiltyjen joukko pieneni, kunnes tutkijat kiinnostuivat isokyröläisestä nuoresta miehestä. Kyseessä oli vuonna 1968 syntynyt varastomies, sanokaamme häntä vaikka Matiksi. Hän oli syyllistynyt vuonna 1989 Ylihärmässä väkisinmakaamiseen ja 1994 Kurikassa väkisinmakaamisen yritykseen ja vapautta loukkaavaan haureuteen. Matilla oli siis entisyyttä seksuaalirikollisena.

Matti työskenteli säännöllisesti isänsä liikkeessä varastomiehenä. Hänellä oli oma asunto ja vakituinen tyttöystävä Isossakyrössä. Hän oli seurustellut tytön kanssa vuodesta 1990 lähtien.

Kun Matin tekemisiä alettiin alustavasti selvittää, ilmeni, että hän oli saanut 4. lokakuuta 1991 illalla Isossakyrössä liikkuvan poliisin partiolta rangaistusvaatimuksen liikennerikkomuksesta. Kyseessä oli sama ilta, jolloin Pia Karu oli lähtenyt viimeiselle liftimatkalleen. Ilmeni myös, että Matti oli ollut liikkeellä yksin rangaistusvaatimuksen saadessaan. Ajoneuvorekisterin mukaan hänellä oli edelleen käytössään sama Mazda 323 -merkkinen henkilöauto kuin syksyllä 1991.

Matti päätettiin ottaa kiinni ja hänen asunnolleen sekä autoonsa päätettiin suorittaa kotietsinnät, joiden yhteydessä tehtäisiin myös tarkka tekninen rikostutkinta. Hänet otettiin kiinni 24. tammikuuta 1995 hänen lähtiessään kotoaan aamulla töihin. Sekä Matti että hänen autonsa toimitettiin Seinäjoelle poliisin suojiin.

Mattia kuulusteltiin poliisiasemalla useita kertoja Seinäjoella tapahtuneista väkisinmakaamisjutuista, jotka hän järjestelmällisesti kiisti tehneensä. Häntä kuulusteltiin myös Pia Karun surmasta. Matti myönsi olleensa tapahtumailtana yksin liikkeellä autoineen, sen jälkeen kun oli vienyt ensin tyttöystävänsä tämän kotiin. Tällä paluumatkalla hän oli saanut poliisilta rangaistusvaatimuksen. Matti kiisti edes nähneensä Pia Karua ja kertoi ajelleensa vain Isossakyrössä. Hän kertoi kyllä tunteneensa Pian ja antaneensa tälle myös liftikyytejä useita vuosia aikaisemmin.

Yllättäen Matti myönsi kaksi väkisinmakaamisen yritystä. Hän kertoi ottaneensa kahdella eri kerralla liftaritytön autoonsa Seinäjoelta Itikan risteyksestä ja yrittäneensä väkisinmaata tytöt vähän matkaa ajettuaan. Molemmat tytöt olivat päässeet kuitenkin pakenemaan autosta teon alkuvaiheessa. Poliisi tarkasti rekistereitään, mutta Matin kertomukseen sopivia rikosilmoituksia ei löytynyt.

Matti oli laskettava vapaaksi kolmen päivän pidätysajan jälkeen. Hänen autonsa kuitenkin takavarikoitiin ja autoon kohdistettiin teknistä rikostutkintaa.

Näyttö löytyy Matin autosta

Autosta taltioituja näytteitä lähetettiin tutkittavaksi keskusrikospoliisin rikosteknilliseen laboratorioon. Jonkin ajan kuluttua rikoskemisti otti yhteyttä ja ilmoitti esitietona, että Matin auton etupenkillä olleet peiton kuidut olivat samanlaisia kuin Pia Karun vaatteista taltioidut kuidut. Tieto oli ensimmäinen todellinen valonpilkahdus yli kolme ja puoli vuotta kestäneissä tutkimuksissa. Tekninen ja taktinen rikostutkija, jotka koko ajan olivat tehneet saumatonta yhteistyötä, pitivät useita palavereita Mazdan vierellä miettien kuumeisesti, mitä muuta näyttöä autosta voisi löytää. Palaverit tuottivat tulosta, autolla oli paljon kerrottavaa rikostutkijoille.

Lopullisen lausunnon mukaan Pia Karun päällä tapahtumahetkellä olleista vaatteista tavattiin yhteensä 20 samanlaista viskoosikuitua kuin Matin Mazdassa syksystä 1990 käytetyn peiton kuidut olivat. Kuituja löytyi Karun takin sisä- ja ulkopuolelta, housujen sisä- ja ulkopuolelta sekä rintaliiveistä. Viskoosikuidut olivat rikosteknisen laboratorion mukaan yksilöllisyydeltään hyvin poikkeavia ja niitä tavattiin uhrin vaatteista niiden kaikkia kolmea eri värisävyä ja molempia eri viskoosityyppejä. Lisäksi Karun takin sisäpuolelta löytyi kaksi samanlaista polyamidikuitua kuin Matin henkilöauton istuinverhoilun kuidut olivat sekä yksi samanlainen puuvillakuitu kuin Matin asunnolla olleen lakanan kuidut olivat.

Tutkijoita oli askarruttanut tutkinnan alusta lähtien, mistä uhrista löytyneet maalinsirut olivat peräisin. Rikostekniseen laboratorioon lähetettiin vuosien aikana muun muassa satoja maalinäytteitä Vassorinlanden ja lähiympäristön veneistä. Maali ei ollut kuitenkaan veneestä peräisin. Matin autosta löytyi vastaus tähänkin kysymykseen: uhrin housuista tavattu maalisiru oli samanlaista kuin Matin auton tavaratilassa olleen tunkin varren maali.

Karun takista ja vainajan alla käytetystä lakanasta tavattiin sille varisseena noin 1 mm halkaisijaltaan olevia rautaa sisältäviä metallipalloja. Matin autosta löytyi samanlaisia metallipalloja runsaasti. Hänen työhönsä kuului lähes päivittäin polttoleikkaamista ja hänen työpaikallaan oli tällaisesta työskentelystä syntyviä metallipalloja runsaasti. Karun vaatteissa ei todettu hitsaamiseen tai polttoleikkaamiseen viittaavia palamisjälkiä, joten Karu oli saanut nämä metallipallot siirrännäisinä Matin autosta, josta niitä löydettiin takajaikatilasta ja tavaratilasta.

Karun vasemmassa pakarassa todettiin noin 11 cm:n pituinen palkkimainen painumajälki. Jälki tuotti vuosien aikana paljon päänvaivaa. Vaikka useat henkilöt olivat miettineet jäljen aiheuttajaa, ei kenenkään mielikuvitus ollut keksinyt sopivaa esinettä, joka olisi jäljen jättänyt. Rikoslaboratorioon toimitettiin tutkittavaksi muun muassa kampoja, auton lattiamattoja, jousia, jääskrapoja, puhelimenjohtoja, suihkuletkuja ja mitä mielikuvituksellisimpia esineitä. Laboratorion oli todettava kerta toisensa jälkeen, ettei sinne toimitettu näyte jättänyt vastaavaa jälkeä. Tähänkin löytyi vastaus Matin autosta. Hän oli kuljettanut autonsa tavaratilassa raskaita esineitä, joiden nostaminen tavaratilaan oli irrottanut tavaratilan kannen kumitiivisteen paikaltaan. Kumitiiviste pysyi puolestaan paikallaan metallisen pidikkeen avulla. Kumitiivisteen irrottua metallipidike alkoi roikkua