Rikosreportaasi Pohjoismaista 1987

By Eri tekijöitä

Rikosreportaasi Pohjoismaista on kokoelma jännittäviä ja autenttisia poliisitarinoita Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta. Tarinat ovat rikostutkimuksissa mukana olleiden poliisien kirjoittamia. Tarinat ovat saaneet päätöksensä ja rikosten tekijät on tuomittu. Rikosreportaasit ovat hengästyttävää luettavaa, sillä totuus on usein tarua ihmeellisempää. Lukija pääsee kurkistamaan Skandinavian poliisihistorian dramaattisimpiin tarinoihin ja tutustumaan siihen palapeliin, joka on koottava syyllisten löytämiseksi. -

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Aug 10, 2020
• ISBN: 9788711972328

Book preview

www.egmont.com

Rikostapauksia · Tanska

Bergamon gangsterit

Kansainvälisten rikollisliigojen operointi oli vielä muutamia vuosia sitten melko tuntematon käsite Tanskassa. Mutta viime vuosina joitakin katkoja lukuunottamatta nämä erityisen ammattilaismaiset rikolliset ovat suorittaneet ryöstöjä maassamme. Se johtunee siitä, että Tanskan rahalaitokset eivät, kuten eteläisempien maiden pankit muistuta suoranaisia linnoituksia.

Muuan tällainen pankkiryöstö tapahtui Vibyssä lähellä Århusia Jyllannissa. Se tapahtui huhtikuun 23. päivänä 1981 ja kohteena oli Säästöpankki SDS.

Italia

Bergamon kaupunki sijaitsee Pohjois-Italiassa 50 kilometrin päässä Milanosta pohjoiseen. Siinä kaupungissa saadaan joka päivä tuta Milanon suurkaupungin rikollisuus.

Rikosten ennaltaehkäisy kaupungissa on melko heikkoa ja se on aiheuttanut muun muassa sen, että kaupunkiin perustettiin useita epäilyttäviä ravintoloita ja hämäräperäisiä peliluolia, jotka menestyivät. Niistä tuli myös rikollisten ja työtävieroksuvien oleilupaikkoja ja niissä suunniteltiin laittomuuksia.

Ezio

Ezio oli 27-vuotias, ammattitaitoinen kirjansitoja ja itse asiassa hänellä oli ollut hyvää onnea, sillä hänellä oli koko ajan ollut työtä omassa ammatissaan. Mutta avioliittonsa kariuduttua hän oli alkanut käydä kapakoissa ja kyllästynyt melko yksitoikkoiseen ammattiinsa.

Avioeron jälkeen hänellä oli ollut useita naistuttavuuksia, joka tietenkään ei sopinut hyvin hänen rooliinsa viisivuotiaan pojan isänä. Elättäjän rooli olikin sen vuoksi siirtynyt melkein kokonaan hänen entiselle vaimolleen niihin aikoihin, jolloin hän tapasi Sorayan. Hän oli thaimaalainen, mutta asunut melkein koko ikänsä Italiassa.

He päättivät yhdessä yrittää ryhtyä pitämään diskoteekkia. He ostivat tähän tarkoitukseen pienen ravintolan, jonka he muuttivat diskoteekiksi. Heidän rahatilanteensa oli kuitenkin hyvin heikko ja heidän oli hyvin vaikea selviytyä.

Tähän mennessä Ezio oli melkein välttänyt sekaantumisen mihinkään rikolliseen. Hän oli kuitenkin ollut vankilassa kuusi kuukautta varkaudesta ja petoksesta.

Ostettuaan ravintolan ja diskoteekin valmistuttua he olivat yrittäneet parantaa taloudellista tilaansa myymällä pari vanhaa autoa. Mutta se ei ollut ollut mikään menestys. Muuan autonostaja oli hänelle velkaa noin 20 000 kruunua, mutta hän tiesi, että tuskin hän koskaan saisi ostajalta rahojaan.

Ezio oli siis hankkinut itselleen suuret velat. Kun hänen oli kaiken lisäksi tehtävä diskoteekissa lujasti töitä, ei hänen elämänsä tuntunut mukavalta. Hän muuttui yhä katkerammaksi ja hänen ärtymyksensä tarttui Sorayaankin. He riitelivät usein ja kovaa.

Heidän diskoteekissaan kävi näihin aikoihin aika monia Bergamon rikollisia, mutta silloin tällöin joku Milanostakin tuli käymään. He olivat enimmäkseen tunnettuja taikka vähemmän tunnettuja milanolaisten kansainvälisten liigojen jäseniä.

Gino

Eräs kokeneimmista ammattirikollisista oli pikkuinen 30-vuotias Gino. Hän oli vain 162 sentin mittainen, mutta hyvin nopea. Hän ei milloinkaan kerskunut urotöillään, mutta kun hän oli syntynyt ja kasvanut Bergamossa melkein kaikki kaupungissa tiesivät, että hän oli ollut pidätettynä ja vangittuna useita kertoja, muun muassa Sveitsissä. Siellä hän oli saanut kahden vuoden tuomionkin, jonka jälkeen hänet oli karkotettu maasta kielloin palata 15 vuoteen.

Viimeisin, mitä Ginosta tiedettiin oli se, että hän oli yhdessä muiden liigan jäsenten kanssa valmistellut aseistettua ryöstöä juuri Sveitsissä. Suunnitelmat olivat kuitenkin epäonnistuneet ja rikollisten oli täytynyt paeta suin päin. He olivat unohtaneet aseensa autoon, josta he olivat luopuneet.

Kaikesta päätellen Gino oli viimeiset kuukaudet ollut hyvin hiljaa. Mutta ilmeisesti hänen rikollinen toimintansa oli kuitenkin ollut riittävää elättämään sekä hänet, vaimon, että lapsen.

Ginolla ei ollut mitään koulutusta, eikä kukaan ollut liioin nähnyt hänen tekevän mitään työtä. Mutta hän oli usein matkoilla, jopa 14 päivää kerrallaan.

Seppe

Ginoon tuli enemmän vauhtia, kun hänen kaverinsa ja entinen koulutoverinsa, 29-vuotias Seppe, palasi Bergamoon. Hän oli päässyt vankilasta maaliskuun 30 päivänä 1981 istuttuaan viisi vuotta pankkiryöstöstä, jonka hän oli suorittanut yhdessä kahden muun milanolaisliigan jäsenen kanssa.

Kun Seppe tovereineen oli suorittanut tämän ryöstön ja kaikki olivat luulleet olevansa turvassa, yksi heistä oli puhunut kerran ohi suunsa. Eräs toinen saman liigan jäsen oli sitten antanut Milanon poliisille vihjeen, jonka jälkeen kaikki kolme oli pidätetty.

Ilmiantajan motiiviksi kerrottiin mustasukkaisuus. Sekä Seppe että hänen kanssarikollisensa kiistivät rikoksen, mutta heidät tuomittiin silti.

Seppeä oli myös aikaisemmin rangaistu muun muassa liigatoiminnasta, raiskauksesta ja siveellisyysrikoksista. Kaiken kaikkiaan hän oli hyvin rutinoitu rikollinen.

Hänellä oli aina pistooli ja kaikki pelkäsivät häntä hieman. Hänen vakava ilmeensä sai jotkut kunnioittamaan, toiset pelkäämään häntä. Hän hymyili harvoin. Seppe oli hyvin suosittu naisten parissa ehkä siksi, että he pitivät Seppen jöröä ulkonäköä ja hänen jännittävää elämäntapaansa puoleensavetävänä.

Kaikki — eikä vähiten Gino — tiesivät, että Seppe varmasti hyvin pian ryhtyisi uusiin rikoksiin, koska hän oli taloudellisesti puilla paljailla. Hän ei aivan yksinkertaisesti pystynyt elämään ilman suurta rahatukkoa taskussaan.

Ja aivan oikein. Seppe sai pian ryöstöajatuksen. Gino oli kiinnostunut pääsemisestä mukaan. Mutta Seppe ei halunnut suorittaa ryöstöä Italiassa, hänen kasvonsa olivat vastaavanlaisissa tilanteissa tulleet liian tutuiksi. Sitä paitsi hän piti riskiä pienempänä, jos ryöstö suoritettaisiin ulkomailla ja suoritetun homman jälkeen palattaisiin nopeasti Italiaan.

Syynä oli myös se, että Italian pankit olivat ajan mittaan tulleet yhä vaikeammin ryöstettäviksi.

Reino

Seppellä oli uusi tuttavuus, nimittäin 184 sentin mittainen Reino, jota kutsuttiin myös nimellä Käkkärä hänen suuren afrokampauksensa perusteella. Ja Seppe oli luvannut, että Käkkärä pääsisi mukaan, jos tulisi tilaisuus suorittaa lihava ryöstö.

Reino oli hankkinut itselleen 15 000 kruunun pelivelat ja hänen oli vaikea selviytyä vaimonsa ja lapsensa elatuksesta. Sitä paitsi vaimo oli raskaana ja Reino oli väsynyt olemaan rutiköyhä. Hän piti itseään myös liian hyvänä työskentelemään muurarina — se hän oli ammatiltaan — kun oli mahdollisuuksia nopeamminkin saatavaan rahaan, vaikka se sitten olisi rikoksella hankittava.

Tietenkin Reinokin oli ollut kolarikurssilla lain kanssa omassa maassaan, missä hänet oli kaksi vuotta aikaisemmin tuomittu 10 kuukaudeksi vankeuteen toiminnastaan liigassa.

Valmistelut

Kaikki kolme alkoivat nyt suunnitella keikkaansa. Enimmäkseen he oleilivat Ezion diskoteekissa. Kun hän kuuli heidän kertovan suunnitelmistaan, hän toivoi saavansa olla mukana ratkaistakseen siten taloudelliset ongelmansa.

Ja lopulta kolme muuta hyväksyivät hänet jengiinsä. Sovittiin, että kaikki lähtisivät autolla Amsterdamiin huhtikuun 7. päivänä. Ginolla oli siellä ystäviä ja hän laski saavansa heiltä apua sopivan kohteen löytämisessä. Miehet hankkivat itselleen Fiat 131:n ja lähtivät matkaan, kuten oli sovittu. Naisilleen he sanoivat, että heillä oli koko joukko asioita hoidettavanaan Hollannissa.

Autossa oli piilotettuna kaksi Beretta-merkkistä pistoolia, kaliiperi 7,65, sekä tarvittavat panokset,ts. seitsemän kovaa panosta kumpaankin. Sitä paitsi heillä oli myös 7,65 kaliiperinen Pietro Beretta ja siihen 10 panosta. Seppe ja Gino olivat järjestäneet aseet.

Saapuessaan Hollantiin he tapasivat heti Ginon tuttavat ja ensimmäiset päivät kuluivat kapakoissa ja muissa huvituksissa. Mutta niiden välissä he kiertelivät tutustuen kaupunkiin löytääkseen sopivan rahalaitoksen. Tällöin huomattiin, että myös Hollannissa pankit tehtiin turvallisiksi, mm. kassojen eteen laitettiin luodinkestävä lasi ja konttoreissa oli TV-valvonta. Seppe ilmaisi asian näin: On typerää seistä osoittelemassa aseella luodinkestävää lasia.

Vaikka he olivat kovassa paineessa yhteisessä rahantarpeessaan, he eivät kuitenkaan päässeet yksimielisyyteen minkään hollantilaisen pankin valinnassa ryöstön hohteeksi. Siispä he palasivat Bergamoon tyhjin toimin.

Välttääkseen aseiden ilmitulon eri tulleissa he piilottivat ne kaivamalla ne maahan Zootemeerin kaupungin lähelle metsään. He arvelivat voivansa myöhemmin hakea ne sieltä.

Tanska

Hollannin vierailu ei tietenkään ollut parantanut näiden neljän liiganjäsenen taloutta. Tietenkin he olivat samaa mieltä siitä, että kassavaroja oli kohennettava hyvin pian.

Ollessaan Hollannissa Ginon ystävät olivat kertoneet, että Tanska saattoi olla hyvä mahdollisuus ja nyt he päättivät lähteä sinne, vaikka sinne olikin pitkä matka Italiasta.

Tällä kerralla he vuokrasivat Fiat Ritmon ja huhtikuun 20. päivänä 1981 he lähtivät matkaan kohti Tanskaa.

Ezio esiintyi auton vuokraajana, koska hänellä oli pienin rikosrekisteri. Ennen matkalle lähtöä matkamittari irrotettiin, osittain siksi, että kukaan ei pystyisi sanomaan, montako kilometriä autolla oli ajettu, osittain siksi, että siten voitaisiin petkuttaa vuokraajaa kilometrikorvauksissa.

Kun liittolaiset olivat hakeneet pistoolinsa Hollannista, he ajoivat huhtikuun 22. päivänä aamulla Saksan-Tanskan rajan yli.

Kohde valitaan

Miehillä oli mukanaan Tanskan kartta. Tämän avulla he valitsivat Århusin kaupungin, koska he katsoivat, että tämänsuuruisessa kaupungissa täytyi olla useampiakin pankkeja valittavana.

Tutkittuaan useita pankkeja, he lopulta päättivät, että ryöstö tehtäisiin Sparbanken SDS:ssä Vibyssä. Heidän mielestään pankin sijainti oli erinomainen, sillä se sijaitsi lähellä pohjoiseen menevää moottoritietä.

Heidän ajettuaan keskeytyksettä Bergamosta Århusiin he kaikki olivat väsyneitä ja unisia. Siksi he asettuivat Oasen-motelliin Skanderborgista etelään. Siellä he nukkuivat keskellä päivää neljä tuntia ja ajoivat sitten takaisin Århusiin varmistuakseen siitä, että he olivat todella tehneet oikean valinnan.

Gino meni pankkiin ja vaihtoi siellä suuren liiranmääräisen setelin ja samoin hän teki monessa muussakin pankissa tarkastellakseen pankkien tiloja ja myös paikallistaakseen kassojen sijainnit. Siten hänellä oli hyvää aikaa katsella ympärilleen pankeissa.

Kun tutkimus oli saatu valmiiksi, päätettiin pysyä alunperin tehdyssä valintapäätöksessä ja suorittaa keikka SDS-pankissa. Gino teki lopullisen päätöksen.

Sitten he palasivat Skanderborgiin, missä he ostivat kaksi villapaitaa ja neljä paria tenniskenkiä. Kotoa he olivat ottaneet mukaansa ylimääräisiä vaatteita ryöstössä käytettäväksi. He leikkasivat villapaidoista hihat ja tekivät niistä huput ja niihin reiät silmiä varten. Kaikki tämä tehtiin huhtikuun 22. päivänä illalla Horsensin kaupungin lähellä metsässä.

He nauttivat hyvän päivällisen Vejlessä ja myöhemmin yöllä he varastivat oranssinvärisen Ladan. Sitten he ajoivat molemmilla autoilla Skanderborgiin ja yöpyivät autoissa.

Aikaisin aamulla huhtikuun 23. päivänä he ajoivat Ritmolla Århusiin. Sitä ennen he olivat pysäköineet Ladan Skanderborgin aseman lähellä olevalle pysäköintipaikalle. Siellä oli useita autoja pysäköitynä.

Århusiin ajettiin vain siksi, että opittaisiin pakotie ja määrättäisiin, minne auto pysäköitäisiin ryöstön ajaksi.

Miehet sopivat siitä, että samalla puolella SDS-pankin kanssa oleva Stenkildevejen oli tarkoitukseen sopiva. Mutta he eivät huomanneet, että tuo pieni tie oli yhdensuuntainen.

Jälleen Skanderborgiin tultuaan he vaihtoivat autoa ja ajoivat sitten Ladalla Århusiin. Kello 09.55 he pysähtyivät Stenkildevejenille.

Ryöstö

Ryöstöä suunnitellessaan he olivat sopineet, että aktiivitoiminnan pankissa suorittaisivat ryhmän pisin ja lyhyin. Näin hämättäisiin pankin henkilökuntaa. Edelleen he olivat sopineet, että heidän aseidensa patruunat pidettäisiin vain lippaissa, ei piipussa. Jos syntyisi ongelmia, he ampuisivat kattoon. Jos poliisi tulisi paikalle, he vapauttaisivat itsensä ampumalla.

Suunnitelmien mukaisesti autosta päästettiin ensimmäisinä ulos Ezio ja Seppe. He kävelivät rauhallista vauhtia pankille ja Gino ja Reino tulivat heidän perässään.

Suunnitellessaan ryöstön ajankohtaa he olivat sopineet, että sopivinta olisi varhain päivällä, koska silloin pankissa luultavasti olisi vähiten väkeä.

Juuri ennen saapumistaan pankin ovelle Ezio ja Seppe vetivät naamiot kasvoilleen. Exio oli hyvin hermostunut ja käsitteli huppuaan niin kömpelösti, että se meni vinoon, eikä hän voinut nähdä mitään. Paniikissa hän kiskaisi naamion silloin pois ja koetti peittää vain kasvojensa alaosan.

Sitten hän asettui sopimuksen mukaisesti pankin ulko-oven oikealle puolelle Seppen asettuessa sen vasemmalle puolelle. Kummallakin oli pistoolit esillä ja he osoittivat niillä pankinkonttorissa olevia virkailijoita ja asiakkaita.

Pian tämän jälkeen Reino ja Gino tulivat nopeasti pankkiin. Heilläkin oli hieman vaikeuksia naamioidensa kanssa ja he vetivät ne kasvoilleen niin, että ne eivät peittäneet kasvoja kokonaan.

Gino juoksi heti väliseinän takana oleville neljälle kassalle Reinon mennessä aivan rauhallisesti saman väliseinän taakse toiseen suuntaan. Pistoolinsa avulla Gino töni virkailijat kassoista Reinon katsellessa ja pitäessä tilannetta hallinnassaan. Hän seisoi hiljaa pistooli kädessään ja vaikutti täysin rauhalliselta ja välinpitämättömältä.

Gino, jolla oli mukanaan valkoisin olympia-renkain koristeltu sininen urheilukassi, pyysi ranskaksi anteeksi, jonka jälkeen hän tyhjensi kassat yksinään. Viimeiseksi hän tyhjensi myös valuuttakassan. Sitten hän poistui yhdessä Reinon kanssa pankista.

Seppe ja Ezio seisoivat paikoillaan ovella hetkisen ja seurasivat sitten tovereitaan. Kaikki neljä poistivat naamionsa ja kävelivät rauhallisesti 50 metrin matkan Stenkildevejenillä olevalle autolle ja ajoivat pois paikalta. Vaikka tie oli yhdensuuntainen, se ei haitannut mitenkään.

Koko operaatio pankissa oli kestänyt ehkä kaksi minuuttia.

Hämminki

Melkein koko SDS-pankin henkilökunta seisoi kuin kivettyneenä paikoillaan ryöstäjien poistuttua pankista. Yhdellä naiskasööreistä oli kuitenkin sen verran älyä, että hän painoi hälytysnappia ryöstäjien mennessä ovesta ulos.

Kenenkään mieleen ei juolahtanutkaan lähteä heidän peräänsä katsomaan, mihin suuntaan he pakenivat taikka millainen auto heillä oli. Ja siksi poliisin tullessa paikalle tietoja oli hyvin vähän tuntomerkkejä lukuunottamatta.

Mutta yhdestä asiasta kaikki olivat samaa mieltä, kyseessä olivat ulkomaalaiset, etelämaalaiset miehet. Puhuttiin israelilaisista, ranskalaisista ja portugalilaisista.

Tietenkin tieto ryöstöstä meni heti kaikille poliisipartioille sekä omassa- että naapuripiireissä. Kaivattiin tietoa ryöstäjien käyttämästä autosta. Muuan pankkia vastapäätä olevan liikkeen kauppias oli tosin nähnyt neljän miehen poistuvan pankilta ja menevän Stenkildevejenille päin, mutta hän ei ollut nähnyt heidän menevän mihinkään autoon.

Pankissa todettiin, että ryöstäjät olivat saaneet yli 430 000 kruunua, josta 76 000 kruunua oli ulkomaisena valuuttana.

Poliisi lähetti paikallisradion kautta tiedotuksia ryöstöstä ja lähellä asuvia kuulusteltiin välittömästi heidän havainnoistaan.

Ryöstetyssä pankissa vallitsi hämminki ja oli kiire. Poliisi kuulusteli kaikkia 12 virkailijaa, samoin kuin neljää asiakasta, jotka olivat sattuneet olemaan pankissa. Näin saadut tuntomerkit yhdistettiin ja ilmoitettiin edelleen kaikkiin poliisin partioautoihin.

Tämän vuoksi useita ulkomaalaisen näköisiä henkilöitä otettiin kiinni ja kuulusteltiin, mutta kaikki voitiin melkein heti sulkea laskuista pois.

Edistystä

Vasta kello 13.00 poliisi sai ensimmäisen positiivisen tiedon. Eräs SDS-pankin vieressä olevan kauppakoulun oppilas ilmoitti kello 10.00 nähneensä neljän tummaihoisen miehen juoksevan oranssinvärisen Ladan luo ja ajavan sillä pois. Varsinkin hän oli pannut merkille, että miehet olivat ajaneet yhdensuuntaisella Stenkildevejenillä väärään suuntaan. Sitä paitsi hän oli melkein varma siitä, että he olivat kääntyneet oikealle Vibyn torille päin.

Todistaja ei ollut ajatellut lähemmin tätä episodia, ennen kuin hän oli päivemmällä kuullut pankissa tehdystä ryöstöstä. Valitettavasti hän ei ollut pannut merkille auton rekisterinumeroa.

Nuorukaisen tiedot jaettiin tietenkin heti edelleen ja pian tämän jälkeen eräs poliisipartio löysi oranssinvärisen Ladan Skanderborgin rautatieaseman pysäköintipaikalta.

Kukaan ei ollut nähnyt, kuka oli Ladan sinne pysäköinyt ja siten ei tietenkään kukaan tiennyt, millä autolla miehet olivat jatkaneet matkaansa. Etsinnät keskitettiin kuitenkin Skanderborgin eteläpuolelle.

Jo silloin, kun oltiin selvillä siitä, että tekijät olivat ulkomaalaisia, Tanskan-Saksan rajalle oli ilmoitettu asiasta.

Pakomatka

Reino ajoi Ladan rikospaikalta pois ja sitten matka jatkui kovalla vauhdilla moottoritielle Skanderborgin suuntaan.

Ajon aikana kaikki vaihtoivat ryöstön aikana yllään olleet päällysvaatteet. Kaikki pantiin Ginon laukkuun, missä rahatkin olivat. Naamiot ja aseet joutuivat samaan paikkaan, mutta jostakin syystä yksi naamioista putosi takaistuimelle kassin viereen. Kuljettajana Reino pystyi riisumaan vain puseronsa.

Matkalla Skanderborgiin he eivät nähneet yhtään poliisipartiota. Kun jo Reinokin oli saanut housunsa riisutuksi, he vaihtoivat autoa Skanderborgin asemalla ja jatkoivat matkaansa rauhallisesti italialaisella Ritmolla Skanderborgin läpi Horsensiin päin.

Heti Skanderborgin jälkeen he huomasivat poliisipartion eräällä sivukadulla jonkin matkan päässä. He hermostuivat ja lisäsivät vauhtiaan kääntyen pois moottoritieltä. Kaikesta päätellen partio ei lähtenyt seuraamaan heitä.

Ennen kuin he saapuivat Vejleen, he pysähtyivät tien sivuun tutkiskellakseen tilannettaan. Gino ehdotti, että he ajaisivat Vejleen ja pysäköisivät autonsa sinne, jotta se ei herättäisi poliisin huomiota.

Ja niin tehtiinkin ja auto pysäköitiin keskelle kaupunkia paikkaan, missä oli muitakin autoja. Kaikki miesten tavarat ja rahat pantiin auton tavaratilaan. Sitten he kuljeskelivat parittain kaupungilla pitäen vuoronperään silmällä omaa autoaan. Kukaan ei näyttänyt olevan kiinnostunut heidän autostaan.

Miehet olivat edelleenkin hermostuneita, mutta mitä pitemmälle aika kului, sitä enemmän he rauhoittuivat. Mutta kuitenkin tuntui siltä, että kaikki ihmiset katselisivat heitä ja siksi he menivät kulman takana olevaan kahvilaan.

Varsinkin Ezion oli vaikea rauhoittua. Hän meni parturiin leikkauttamaan tukkansa. Hänen oli nimittäin hyvin vaikea unohtaa naamiointinsa epäonnistumista.

Iltapäivällä myöhään he poistuivat sitten Vejlestä. Ezio halusi ajettavan suoraan Saksaan, mutta Gino sanoi, että heidän oli odoteltava, kunnes rajalla tulisi rauhallisempaa. Sen sijaan he ajoivat pohjoiseen Horsensiin päin ja pysähtyivät siellä erään puiston viereen, missä he lepäsivät ja kaivoivat maahan kenkänsä, vaatteensa ja pistoolinsa.

Ja sitten oli aika piilottaa rahat. Seppe ehdotti, että jokainen ottaisi hieman Tanskan rahaa, ja loput piilotettaisiin auton kattoon verhouksen alle. Ritmon verhous on helppo ottaa pois ja panna takaisin. Saaliin joukossa olleet shekit poltettiin metsässä.

Kaikki olivat huolissaan, miten päästäisiin rajan yli epäilyksiä herättämättä. Kaikkien neljän ajaminen yhdessä ei varmastikaan olisi hyvä. Siksi päätettiin lopulta, että Gino ja Reino ajettaisiin Vejleen, mistä he lähtisivät junalla Hampuriin ja sieltä edelleen lentoteitse Italiaan.

He ottivat lisää rahaa matkaa varten. Varastettuja rahoja ei ollut ehditty laskea, mutta se ymmärrettiin, että niitä oli melko paljon. Seppe ja Ezio lupasivat pyhästi olevansa petkuttamatta tovereiltaan hiukkaakaan saaliista. He ajaisivat suoraan kotimaahan ja Bergamon diskoteekkiin. Siellä rahat jaettaisiin neljään yhtä suureen osaan.

Kun kaikki oli selvää kaikki istuutuivat jälleen autoon ja lähdettiin siihen suuntaan, missä Vejlen rautatieaseman tiedettiin olevan.

Takaa-ajo

Tällä aikaa Århusin rikospoliisi oli suorittanut tiedusteluja kaikissa kaupungin ja sen ympäristön hotelleissa. Haluttiin tietää, missä ryöstäjät olivat yöpyneet ennen ryöstöä. Mutta sitä ei saatu tietää.

Myös lähellä olevissa poliisipiireissä tehtiin samoin. Tällöin tarkistettiin useita ulkomaalaisia, mutta ilman positiivista tulosta. Neljä italialaista vietiin Århusin poliisiin eräästä hotellista kuulusteltavaksi. Mutta SDS-pankin henkilökunta sulki heidät epäiltyjen joukosta. Mutta sen sijaan he joutuivat epäilyksenalaisiksi tietyistä muista rikoksista.

Nyt muuan kriminalassistenteista sai ajatuksen mennä Oasen-motelliin. Kolme vuotta aikaisemmin Århusissa oli tapahtunut saman tapainen ryöstö ja sen suorittaneet kaksi italialaista olivat yöpyneet juuri Oasenissa. Poliisimiehet kyselivät nyt, saattoivatko kyseessä olla samat henkilöt, taikka ehkä saman liigan jäsenet.

Kaksi rikospoliisimiestä ajoi motelliin ja kello 18.30 he saattoivat ilmoittaa tutkimusten johdolle, että neljä italialaista oli päivää ennen ryöstöä tullut motelliin ja yöpynyt siellä. Motellista saaduista tuntomerkeistä päätellen kyseessä saattoivat hyvinkin olla etsityt ryöstäjät.

Motellin omistaja voi myös kaiken kukkuraksi ilmoittaa, että italialaiset olivat ajaneet italialaisin rekisterikilvin varustetulla sinisellä Fiat Ritmolla. Edelleen hän oli pannut merkille, että yksi noista neljästä — pieni mies — tuntui toimivan seurueen johtajana. Hän sekä tilasi huoneet että suoritti maksun niistä.

Nämä tiedot yllyttivät rikospoliisin etsivät tietenkin yhä suurempiin ponnistuksiin.

Nyt satsattiin siniseen autoon ja etsintöjä tehostettiin Itä- ja Etelä-Jyllannissa. Paikallisradioasemat informoitiin ja ne lupasivat antaa tiedotteen kello 19:n uutisten yhteydessä.

Juuri samaan aikaan eräs myyntipäällikkö oli liikkeensä autolla matkalla Vejleen päin valtatie 10:llä. Aivan hänen edessään oli italialaisin rekisterikilvin varustettu sininen Fiat Ritmo. Mies ajatteli itsekseen, että olivatpa italialaiset alkaneet aikaisin Tanskan sesongin. Mutta tietenkin kyseessä saattoivat olla virkamatkalla olevat liikemiehetkin.

Mutta myyntipäällikön radio oli paikallisradion aaltopituudella ja hän tuskin uskoi korviaan kuullessaan uutislähetyksen yhteydessä Århusin poliisin etsivän pankkiryöstöstä juuri sellaista autoa, jollainen oli hänen edessään tiellä.

Hän vähän ravisteli itseään ja totesi sitten, että kyseessä täytyi olla sama auto.

Yhtäkkiä auto kääntyi bensiiniasemalle. Hän meni perässä ja pysähtyi Fiatin viereen pitäen silmällä, mitä nyt tapahtuisi.

Siinä hän sai aikaa koota ajatuksensa. Usko tai älä, mutta myyntipäällikön autossa oli puhelin ja hän otti yhteyden Vejlen poliisiin. Sieltä hän sai kehoituksen pitää linja auki poliisia varten ja seurata varovasti italialaista autoa.

Hän teki täsmälleen niin ja 10 minuutin sisällä hän ohjasi kaksi partioautoa sille alueelle, missä Fiat nyt oli liikkeellä. Poliisipartiot pysäyttivät sen ilman dramatiikkaa.

Vankeina

Poliisin etsintöjen aikana nämä neljä ryöstäjää olivat ehtineet rauhoittua. He katsoivat nyt saaneensa jatkotoimet hallintaansa.

Ezio halusi tankata ennen Vejleen saapumista. Hänen mielestään kaupungin alueella oli aivan liian paljon ihmisiä. Niinpä he ajoivat eräälle bensiiniasemalle tankkaamaan. Sitten he lähtivät ajamaan Vejleä kohti koventaen vauhtiaan. Ezio oli kärsimätön ja halusi päästä Ginosta ja Reinosta eroon, jotta autossa ei olisi neljää miestä.

Oikeastaan hän mieluiten halusi jättää auton siihen ja varastaa toisen. Hän vihasi italialaisia rekisterikilpiä, mutta hän ymmärsi myös, että auto voitiin jäljittää ja silloin voitaisiin todeta, että hän oli vuokrannut auton Bergamosta. Siispä hän ei voinut tehdä mitään, auto täytyi yksinkertaisesti saada kotiin, jotta se voitaisiin palauttaa omistajalleen.

Päästyään näin pitkälle ajatuksissaan Ezio kumppaneineen näki yhtäkkiä auton ajavan rinnalleen. Poliisi! Hen näkivät poliisimiehen pistoolin. Kaikki neljä italialaista olivat vaiti, yllättyneitä, mutta hetkisen kuluttua Seppe sanoi tovereilleen:

— Ottakaa rauhallisesti!

Hän itse vaikutti hämmästyttävän rauhalliselta ja hän jatkoi:

— Kyseessä saattaa olla rutiini — muistakaa, että olemme lomalla — kiistäkää kaikki.

Ezio pysäytti auton. Poliisimiehet viittasivat pistooleillaan italialaisia tulemaan ulos. Nopea tarkistus ja sitten parittain kahteen paikalle tulleeseen poliisiautoon. Kukaan ei sanonut sanaakaan ajettaessa Vejlen poliisilaitokselle.

Århusin rikospoliisissa huoahdettiin helpotuksesta, kun Vejlen kolleegat ilmoittivat uutisensa. Tiedot tuntomerkeistä vaihdettiin ja koko juttu näytti olevan täysin kunnossa.

Italialaisesta autosta poliisi löysi olympiarenkain koristellun kassin, mutta ei rahaa eikä liioin aseita.

Pidätetyillä oli tosin paljon Tanskan ja Italian rahaa, mutta ei läheskään niin paljoa, että se vastaisi pankkiryöstön saalista.

Kaikki neljä vietiin Århusiin, jonne poliisi oli hankkinut tulkin avustamaan kuulusteluissa. Myös Ritmo ajettiin Århusiin tutkittavaksi tarkemmin.

Rahaa taivaasta

Ensimmäisissä kuulusteluissa kaikki neljä italialaista kiistivät osuutensa pankkiryöstöön. Eikä muuta ollut odotettukaan. Melkein kaikki ulkomaalaiset rikoksentekijät kiistävät pääsääntöisesti kaiken sekä poliisille että tuomioistuimessa.

Aluksi autoa tutkittaessa ei löytynyt yhtään rahaa. Sitten päätettiin purkaa auto. Kun muuan teknikoista sitten koputteli kattoa, tavaratilaan putosi setelinippu. Ja kun katon verhous oli kokonaan poistettu, koko varastettu setelikasa putosi teknikoiden pään päälle. Mikä näky! Rahojen laskenta. Rentoutuminen. Aisa oli selvä. Pidätetyt uuteen kuulusteluun ja ilmoitus rahojen löytymisestä. Silti he kiistivät.

Seuraavana aamuna heidät vietiin oikeuteen vangitsemista varten. Myös tuolloin he kiistivät tietävänsä mitään ryöstöstä. Heidän asianajajansa sanoi melko vähän.

Pankkiryöstön tapahtumahetkellä kaikki neljä, kukin erikseen, olivat olleet sightseeingillä Skanderborgissa, eikä kukaan heistä tiennyt, miten rahat olivat joutuneet heidän autoonsa.

Kaikki vangittiin ja vietiin eristysselleihin, turvallisuussyistä eri paikkoihin Jyllannissa.

Lehmänkäännös

Seuraavaksi poliisin oli otettava yhteys Interpoliin ja Italian viranomaisiin ja muihin asiaankuuluviin instansseihin. Näin italialaisten henkilöllisyys saatiin selville, samoin kuin heidän aikaisemmat rikoksensa. Bergamolainen autovuokraaja vahvisti myös, että Ezio oli vuokrannut häneltä auton.

Sveitsistä saatiin tieto, että Ginon luovuttamista sinne aikaisemmin mainitun ryöstöyrityksen perusteella ei haluttu. Ja kun miehille kerrottiin, mitä heidän aikaisemmasta rikollisuudestaan oli saatu tietää, kaikki selittivät tulleensa tuomituiksi syyttöminä.

Toukokuun 11. päivänä 1981 miesten asianajaja ehdotti, että pidätetyt tuotaisiin yhteen ja he saisivat samanaikaisesti selittää, miten ryöstö oli tapahtunut.

Tämän ehdotuksen syy oli se, että nyt kaikki neljä olivat valmiit tunnustamaan, mutta kukaan ei uskaltanut aloittaa peläten, että muut syyttäisivät häntä myöhemmin.

Poliisi myönsi luvan tähän ja tuolloin kaikki tunnustivat ryöstön ja aseiden hallussapidon. Mutta viimeisenä yrityksenä päästä asiasta helpommalla kaikki väittivät, että pistoolit olivat olleet muovia.

Gino myönsi kuitenkin eräässä myöhemmin toimitetussa kuulustelussa, että aseet olivat olleet oikeita ja hän suostui myös kertomaan paikan, minne aseet oli piilotettu. Poliisi löysi sekä aseet, vaatteet, että kengät seuraamalla Ginon ohjeita.

Kesäkuun 19. päivänä 1981 kaikki neljä miestä tuomittiin kahdeksaksi vuodeksi vankeuteen kukin. Kukaan heistä ei valittanut päätöksestä.

Tulipalo sellissä

Rikospoliisin käsityksen mukaan Gino oli koko ryöstön päämies. Mutta kun miehet oli tuomittu, poliisin oli — omituista kyllä — kaikkein helpoin keskustella juuri hänen kanssaan. Ja juuri hän kertoi myös miesten oloista Italiassa ja syistä, jotka olivat johtaneet ryöstöön.

Gino oli murheellinen Ezion sekaantumisesta juttuun. Hän ei ollut mikään karaistunut rikollinen ja hänelle monen vuoden viettäminen vankilassa Tanskassa merkitsi katastrofia.

Poliisin tutkiessa juttua Ezio oli ainoa, joka sai vieraita Italiasta. Yhtäkkiä eräänä päivänä Soraya ja Ezion sisar ilmaantuivat rikospoliisiin Århusiin pyytäen saada puhua Ezion kanssa. Se sallittiin ja he saivat kaksi kertaa poliisin läsnäollessa puhua Ezion kanssa.

Eräänä yönä Ginon sellissä syttyi tulipalo. Se oli niin voimakas, että useat vangit töytyi evakuoida ja viedä lääkäriin. Myös Gino tarvitsi lääkärinapua.

Hän myönsi sytyttäneensä tulipalon ja ilmoitti, että hän oli aikonut tehdä itsemurhan. Siihen poliisi ei uskonut. Oli aivan selvää, että hänen tarkoituksenaan oli ollut aiheuttaa paniikki saadakseen tilaisuuden paeta.

Myöhemmin hänet tuomittiin vuodeksi vankeuteen tahallisesta tulipalon sytyttämisestä ja hengenvaaran aiheuttamisesta toisille. Näin Ginon vankeusaika Tanskassa kohosi yhdeksäksi vuodeksi.

Pakoyritys

Reino, joka sai istua osan rangaistustaan Hobron vankilassa, yritti karata.

Selittämättömällä tavalla hänen oli onnistunut hankkia itselleen pieni kaarisaha ja 32 terää siihen. Muuan naapurisellissä istunut mies kertoi poliisille, että hän oli eräänä yönä kuullut jonkun viheltävän ikkunan alla. Hetkisen kuluttua Reinolle heitettiin jotain.

Eräänä yönä kuultiin omituisesti pärisevää ääntä ja se paikallistettiin Reinon selliin. Hän oli sahaamassa sellinsä kaltereita poikki ja oli ehtinyt jo poistaa yhden rautatangon. Saha löytyi hänen patjansa alta, ja sitä olisi muuten voinut hyvin käyttää tehokkaana lyömäaseenakin.

Kun asian johdosta toimitettiin tutkinta ilmeni, että sen laatuisia sahoja ei ollut Tanskassa ostettavissa. Siksi oli syytä olettaa, että Reinon italialaiset ystävät olivat hankkineet hänelle sahan ja terät.

Mutta koskaan ei saatu selville, keistä ystävistä oli kysymys