Rikosreportaasi Suomesta 1981

By Eri tekijöitä

Rikosreportaasi Suomesta sisältää monia jännittäviä ja autenttisia poliisiselontekoja Suomesta. Tutkintatyössä mukana olleet poliisit ovat kirjoittaneet selonteot. Kaikki tapaukset on käsitelty loppuun ja niistä on langetettu tuomiot. Reportaasia lukiessa voi vain haukkoa henkeä ja todeta, että todellisuus on tarua ihmeellisempää. Lukija saa seikkaperäisen kuvauksen pohjoismaisen poliisihistorian dramaattisimmista tapauksista ja tutustuu siihen palapeliin, joka liittyy rikollisten löytämiseen. -

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Sep 14, 2018
• ISBN: 9788711971840

Book preview

Egmont-yhtiö

Parikkalan pommipaketti

Kun iäkäs ihminen rakastuu, kun kalkkeutuneet aivot täyttää yksi ainoa tunne, joka on kuin sumupuuro syksyisessä notkelmassa, kun mielestä katoaa kaikki muu, vain rakkaus valaisevana lankana työntyy läpi usvan, silloin vanha ihminen on vaarallinen itselleen ja toisille, silloin hän ei kykene harkitsemaan tekojensa seurauksia.

Näin voitaisiin lyhyesti ilmaista Parikkalan Peruspohjan idyllistä rajaseutukylää järkyttäneen, postipaketissa saapuneen pommin räjähdyksen syy, pommin, joka tappoi heti paketin vastaanottajan ja haavoitti vakavasti hänen ympärillään olleita kahta aikuista ihmistä ja kolmea lasta.

Rattijuopot

Keskusrikospoliisin Kymen lääninosaston tutki-joiden tietoon tuli 3 päivänä heinäkuuta 1979 kello 18.10 Parikkalassa tapahtunut pakettipommin räjähdys.

Tapahtumasta oli Parikkalan poliisille ilmoitettu puhelimitse kello 16.20 ja sieltä oli autoilla menty n. 30 km:n etäisyydellä sijaitsevaan Peruspohjan syrjäkylään, toimitettu vammautuneet sairaalahoitoon ja eristetty paikka vartioinnilla.

Paikalle mentäessä toisesta piirin autoista oli huomattu juopuneen seurueen ajavan henkilöautolla pois samalta alueelta ja lähdetty seuraamaan heitä. Auto kiihdytti kapealla soratiellä nopeutensa sellaiseksi, ettei poliisien ajoneuvolla ollut mitään mahdollisuuksia päästä sen ohi. Seurue ajoi suuren Simpeleenjärven rannalle, siirtyi siellä soutuveneeseen ja lähti soutamaan järven selälle selvästi pakenemistarkoituksessa.

Illan ja yön kuluessa pakoon lähtenyt rattijuopposeurue saatiin kiinni ja telkien taakse.

Pitkät työmatkat

Me keskusrikospoliisin tutkijat ehdimme räjähdyspaikalle Kouvolasta, josta Peruspohjaan on matkaa vähän yli 200 kilometriä, illalla kello 21.10 aikaan, vaikka matka tehtiin sireeni ulvoen ja hälyvalo paikkatutkimusauton katolla vilkkuen.

Matkalla totesimme joko automme hälytysäänen tai kohtaamiemme autoilijoiden kuulon heikoksi, koska liikennesäännöissä olevia väistämisvelvoitteita eivät kovinkaan monet ohittamamme ajoneuvot noudattaneet. Traktoreiden ja tiekoneiden kuljettajat varsinkin tuntuivat olevan hyvin suojatut hälyääniltä.

Alkutoimet

Perillä Parikkalan Peruspohjassa, maanviljelijä Mikko H:n talossa, näytti olevan tutkittavaa melkoisesti. Paikallinen poliisi oli asettunut vartioimaan taloa ja puhutellut jonkin verran jo naapureitakin.

Samoin talon karjalle oli hankittu hoitaja.

Suoritimme yleiskatselmuksen ja varmistuimme siitä, että eteisessä makaava mies, metsuri Lauri H, oli varmasti kuollut, otimme pihalla illan jo hämärtyessä muutaman valokuvan siltä varalta, että yöllä sataisi ja jäljet sekoittuisivat, suojasimme talon ulkopuoliset jäljet, riisuimme ja tarkastimme sekä värikuvasimme eri puolilta kuolleen miehen ruumiin.

Vielä järjestimme yön ajaksi paikalle jatkuvan vartioinnin, toimitimme ruumisauton hakemaan vainajan ja siirryimme yöllä kello 23.00 aikaan puhuttelemaan 10 km:n päässä asuvaa postinkuljettajaa.

Maaseudun postinkuljetus

Postinkuljettaja, paikallinen taksimies, nukkui autuaallisen tietämättömänä kuljettamastaan hengenvaarallisesta paketista. Hänet herätettiin ja häneltä tiedusteltiin, oliko hän kuljettanut tänään paketin Lauri H:lle, millainen paketti oli, mistä hän oli ottanut sen kuljetettavakseen, mistä se mahdollisesti oli pantu postiin, missä oli nyt pakettikortti, joka normaalisti jää vastaanottajan kuittauksella varustettuna postinkuljettajalle, ja muita sellaisia asioita, joista mies ei herättyään ja silmiään unisena hieroessaan muistanut juuri mitään.

Lopulta hän muisti, että hän oli kuljettanut ruskeaan paperiin käärityn, valkoisella muovinarulla sidotun kovan paketin, kooltaan noin 15x20x25 sm, samana iltapäivänä tavanomaisella postin jakelumatkalla Särkisalmen postitoimistosta Peruspohjaan, jättänyt paketin ja sen päällä olleen pakettikortin M H:n talon eteiseen, kun ketään talon väestä ei ollut kotosalla ja kirjoittanut paketin päällykseen pyynnön, että pakettikortti palautettaisiin hänelle myöhemmin kuitattuna.

Lisäksi hän muisti, että kaataessaan postisäkin sisältöä postitoimiston pöydälle, hän oli huomannut juuri saman paketin sisällön jotenkin kolahtavan.

Pakettikorttiin paketin sisällöksi oli merkitty Kalastustarvikkeita ja sen lähettäjäksi Yhtyneitten met surit.

Postinkuljettajan varsinaiset muistitiedot loppuivat tähän ja saatuaan kuulla, että luultavasti sama paketti oli räjähtänyt ja surmannut Lauri H:n sekä haavoittanut koko Mikko H:n perhettä, taksimies menetti pelästyksestä hermonsa, eikä kyennyt enää kertomaan mitään. Uhrit olivat kaikki olleet hänen hyviä tuttaviaan.

Hän ei liene sinä yönä nukkunut, niin lähellä lähtöään hän tunsi olleensa päivällä.

Paikkakunnan nimismies ehti vielä ennen levolle menoa kertoa antaneensa tapauksesta uutisen joillekin sanomalehdille.

Varsinainen hosupäivä

Heti seuraavan aamun valjetessa hälytettiin Kouvolasta jatkotutkimuksia varten kaikki irrotettavissa olleet keskusrikospoliisin Kymen lääninosaston tutkijat. Ensimmäiseksi päiväksi saatiin kerätyksi kuusi keskusrikospoliisin ja pari-kolme paikallispoliisin tutkijaa, joiden toimesta paikkaa ryhdyttiin järjestelmällisesti ja yksityiskohtaisesti tarkastamaan.

Tutkinnan johto näki aiheelliseksi kutsua Helsingistä, keskusrikospoliisin kriminaalilaboratoriosta ja Valtion teknillisestä tutkimuskeskuksesta räjähdysaine- ja pommiasiantuntijat mukaan työhön. Nämä tulivat iltapäivällä.

Talon naapureita ja Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n metsäpuolen ihmisiä alettiin myös puhutella ja näiden taustoja tarkistaa.

Liikkuvan poliisin Imatran komennuskunnasta ja Imatran poliisista pyydettiin miehiä ja koira avuksi alueen vartiointiin, koska julkisen sanan arvoisat edustajat alkoivat olla häiriöksi paikkatutkijoille. Päivän kuluessa alueelle tuli tavanomaisten sanomalehti-ihmisten lisäksi lukuisa joukko viikkolehtien reporttereita valokuvaajineen.

Jopa Suomen television uutistoimitus lennähti paikalle helikopterilla, joka Parikkalassa tuntui olevan melkoinen lintuharvinaisuus kuuluisasta Siikalahden lintujärvestä huolimatta.

Kun Helsingin asiantuntijat olivat saaneet haltuunsa tarvitsemansa tutkimusmateriaalin ja poistuneet pikakäyntinsä jälkeen, tutkijat tunsivat olonsa ontelomaiseksi, olivathan he hyvin yksinäisiä täysin sysipimeän, oloissamme erikoisen henkirikoksen parissa.

Puhelinsoitto

Heinäkuun 4 päivänä aamulla kello 09.45 rikospaikkatutkinnan varsinaisen nippelityön ollessa alussaan soi H:n talon tuvassa puhelin ja tutkijan vastattua siihen miesääni tiedusteli Lauri H:ta.

Saatuaan vastauksen, ettei tämä ollut nyt tavattavissa, soittaja aloitti vakavalla äänellä ja sujuvalla kirjakielellä selittää, että Lauri H:n täytyisi jättää toisten miesten vaimot rauhaan, muuten hän kuolisi. Tutkijan kysellessä, onko kyseessä niin vakava asia, että sen takia kannattaisi ruveta tappamaan ihmisiä, soittaja sanoi asian olevan vakavan ja kertoi, että hänen kaverinsa oli jo tehnyt tappavan pommin, joka lähetetään Lauri H:lle, ellei tämä lopeta toisten miesten vaimojen kuljettelua.

Keskustelu puhelimessa oli pitkä ja sen aikana soittaja mm. selitti, että tappava pommi oli helppo valmistaa, jos oli saanut pioneerikoulutuksen.

Puhelun aikana ei mies vahingossakaan erehtynyt paljastamaan kaveriaan, itseään tai soittopaikkakuntaansa, eikä mitään sellaisia yksityiskohtia, joista tutkijoille olisi jotain selvinnyt.

Olimme nyt saaneet jonkinlaisen viitteen teon motiivista, mutta toki mielessä kyti epäilys siitäkin, että soittajalla ehkä oli ollut tarkoitus johtaa tutkijoita harhaan.

Tätä epäilyä lievensi se, että soittaja ei todennä-köisesti ollut soittaessaan tietoinen pommipaketin saapumisesta ja räjähtämisestä.

Postitoimipaikka

Räjähdyspaikalta löydetyistä postipaketin jätteistä saatiin lähes ehjänä talteen pakettikortti ja osoitelappu, jotka oli kirjoitettu tushipiirtimellä ja ns. tekstausshapluunalla. Paketin postileimasta selvisi, että se oli 2.7.1979 jätetty Savonlinnan pääpostikonttorissa postin kuljetettavaksi. Valitettavasti konttorin henkilökunta ei muistanut paketin jättäjää, eikä postiautojen kuljettajistakaan ollut apua. Kaksi eri kuljettajaa vakuutti vieneensä juuri kyseessä olevan paketin Savonlinnasta Parikkalaan kahtena eri päivänä, ensimmäinen 2.7.1979 kello 12.20 Savonlinnasta lähteneessä autossa ja toinen 3.7.1979 kello 05.30 lähteneessä autossa.

Ensinmainitun auton kuljettaja oli huomattavasti varmempi kuin toinen siitä, että oli kuljettanut juuri pommin sisältäneen paketin ja väitti poliisin joutuneen harhaan uskoessaan, että paketti olisi jätetty Savonlinnan postiin vasta 2.7.1979 iltapäivällä.

Kuljettaja löi kuulustelutilaisuudessa nyrkkiä pöytään ja oli kiukkuinen tutkijoille, jotka rohkenivat epäillä hänen muistinsa varmuutta.

Postin henkilökunta Savonlinnassa oli muutenkin vaikeasti puhuteltavaa, sillä konttorin esimies varoitti tutkinnan johtajaakin, ettei hänen henkilökuntaansa saanut puhutella ilman hänen erityistä lupaansa vedoten postivirkamiesten vaitiolovelvollisuuteen.

Pahiten tämän henkirikoksen tutkintaa hankaloitti alussa mielestämme Savonlinnan 10. postikonttorin esimies kehottaessaan alaisiaan olemaan vaiti poliisin puhutellessa heitä ja muullakin ynseällä suhtautumisellaan.

Lehdistön palvelijoitako?

Keskiviikkona 4 päivänä heinäkuuta kului lähes koko tutkijakunnan työvoima tapahtumapaikan yksityiskohtaiseen tarkkaan seulomiseen ja uhrin työtovereiden sekä naapureiden puhuttelemiseen. Uhrihan oli Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n jatkuvapalkkainen metsuri.

Työtovereilta ja uhrin muusta lähiympäristöstä saatiin heti alkuun arvokkaita tietoja LH:n kanssa tekemisissä olleista naisista, joita aikojen kuluessa oli ollut lukuisa joukko, olihan Lauri H poikamies.

Asian saama erityisen laaja julkisuus aiheutti sen, että Parikkalan käsivälitteinen keskus ja poliisiaseman puhelimet olivat jatkuvasti kuormitetut sekä yleisöltä tulleilla vihjeillä että eri lehtien toimittajien tiedusteluilla.

Varsinkin keskiviikkona oli tilanne poliisiasemalla se, etteivät tutkijat enää olleet varmoja, oliko heidän tehtävänsä selvittää tämä rikos, vai oliko tärkein työ palvella julkista sanaa.

Päätimme pitää lehdistötilaisuuden saadaksemme edes vähäksi aikaa rauhan työskennellä varsinaisen ongelman kimpussa. Lehdistötilaisuus tuntui auttavan ja sellaisen pitäminen onkin suositeltavaa suurimpien ja uutisarvoltaan painavimpien juttujen selvittelyn yhteydessä.

Lisätehtäviä!

Uskottavasti olisimme kyenneet rauhoittamaan lehdistön joiksikin päiviksi, ellei torstaina 5.7.1979 kello 06.00 aamulla olisi Imatran poliisipäivystyksestä ilmoitettu Parikkalaan, että Imatralta oli löytynyt törkeän väkivallan uhriksi joutunut vanhahko nainen erään syrjäkadun viereisestä ojasta.

Väkivallan uhriksi joutunut nainen oli tuntematon, eikä häneltä löytynyt mitään tunnistamista helpottavia yksityiskohtia.

Vielä saman torstaipäivän illalla kello 18.30 aikaan soitti Kymen läänin senhetkinen korkein poliisipäällikkö, läänin apulaispoliisitarkastaja, Parikkalaan määräten osaston irrottamaan tutkijoita Kuusankoskelle, jossa poliisi oli joutunut ampumaan kuoliaaksi miehen, joka oli haulikolla aseistautuneena uhkaillut naapureitaan ja perhettään ja joka poliisien paikalle tullessa oli yrittänyt ampua yhden poliisimiehen.

Kun sitten 9.7.1979 löytyi Pyhtään kunnan Heinlahdesta metsästä surmattu nainen, jonka surmaamisasian tutkintaa vielä yritettiin tarjota lääninosastolle, oli meidän pakko tunnustaa kykenemättömyytemme ottaa tehtävä vastaan.

Paljon tuttavia

Parikkalan pakettipommijutun selviäminen oli lopultakin yksinomaan sinnikkään tutkintatyön tulos. Käytettävissä olleet tutkijavoimat ajettiin fyysisesti ja psyykkisesti melkein loppuun. Päivittäiset työajat pysyttelivät 18 tunnissa.

Käytännössä vähäiset voimat jaettiin siten, että mielestämme jutun varteenotettavimmat haarat, uhrin viimeaikaiset ja entiset työtoverit sekä viimeiset ja aikaisemmat naisystävät saivat omat tutkijansa. Yleisövihjeiden tarkistus jätettiin lähes kokonaan paikallispoliisin ja keskusrikospoliisin muiden lääninosastojen huoleksi.

Vakinaista palkkaa nauttivana metsurina Lauri H oli vuosien aikana