Tähtäimen takana

By Krista Virinkorpi

Lassen ja hänen kummisetänsä Victorin ura yksityisetsivänä ei ala odotetusti. Heidät palkkaa tietoturvayritys, joka on joutunut alamaailman kiristyksen uhriksi. Etsivien ensimmäinen juttu uhkaa jäädä samalla viimeiseksi, kun he saavat palkkatappajan peräänsä. Lahjotuista poliiseistakaan ei ole juuri apua, mutta Victorin kokemus entisenä poliisina – ja rikollisena – auttaa häntä selviytymään. Parikymppinen Lasse on sen sijaan sotkeutunut juttuun niin syvälle, ettei siitä näytä olevan ulospääsyä.

Krista Virinkorpi paneutuu henkilöidensä tekemisiin huolellisesti. Autojen merkit, pukujen kuosit ja ihmisten henkilökemiat dokumentoidaan yksityiskohtaisesti ja paikoin suorastaan herkutellen. Ihmisen heikkous ja raadollisuus peilautuu toisaalta meistä kaikista löytyvää hyvän elämän tavoittelua vasten. Omaleimainen, kuivahko huumori keventää nopeatempoisia ja synkänpuhuvia kohtauksia, mutta sanailu ja vauhti ovat alan parhaiden perinteiden mukaisia. Tämä ei ole ”kovaksikeitetty dekkari” vaan oivaltava rikosromaani, jonka henkilöt edustavat sekä lain oikeaa että nurjaa puolta – joskus molempia samanaikaisesti. Konnan ja uhrin osat saattavat sekoittua.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Nov 21, 2012
• ISBN: 9789522860880

Book preview

30

Luku 1

Tuuli puhalsi lehtiä Tähtäimen takana -nimisen yksityisetsivätoimiston eteen.

Lasse Ralheman katsoi toimiston tummennetusta isosta ikkunasta iltaruskoa ja mietti tähänastista elämäänsä. Hänen kummisetänsä Victor oli palkannut hänet töihin etsivätoimistoonsa. Heillä oli perässään kaupungin rikollisjärjestö. Victor oli kääntynyt heitä vastaan ja paljastanut tietoja lehdistölle.

Avajaisiin ei taida sitten tulla ketään, Victor sanoi.

Lasse katsoi pitkää, laihaa työnantajaansa, jonka vaaleanruskeat hiukset olivat alkaneet harmaantua ohimoiden kohdalta.

Minä todella toivoin, että edes joku olisi tullut, Lasse harmitteli.

Yhdeksäntoistavuotias Sari istui antiikkisen vastaanottopöydän takana harjaten tummanruskeaa tukkaansa. Hän oli kaksi vuotta nuorempi kuin Lasse, ja vaikka hänellä ei ollut etsivän pätevyyttä, hän hoiti toimiston paperiasioita. Sari oli jättänyt ilmoituksen lehteen avajaisista, mutta ketään ei silti ollut tullut paikalle.

Tunnit kuluivat ja aurinko laski.

Sari nousi pöydän äärestä ja otti nahkatakkinsa naulakosta. Hän oli ollut paikalla avajaisten takia tavallista myöhempään ja täyttänyt poikaystävänsä kanssa työpaikkaansa koskevat viralliset paperit.

Lasse luki dekkaria työhuoneessaan, kun oikeita juttuja ei ollut tiedossa.

Menen nyt kotiin, Sari sanoi.

Hyvää yötä, Lasse vastasi. Nähdään huomenna.

Victor sulki kannettavansa. Riisuttuaan tumman puvuntakkinsa ja löyhdytettyään tummansinistä solmiotaan hän meni katsomaan aulan ikkunasta ulos. Katulamput valaisivat sumuista ja pimeää katua.

Napsautettuaan valot pois, hän koki, että valokeilan takana joku tarkkaili toimistoa. Hän käveli kuitenkin takaisin huoneeseensa varmana, ettei nukkuisi tänäkään yönä.

Lasse sammutti huoneestaan valot ja yllättyi, kuinka pimeää oli, joten hän hapuili mustaa Chesterfield-sohvaa, johon meni makaamaan. Hänen oli kylmä, joten hän jätti puvun riisumatta. Lasse ei ollut löytänyt itselleen vielä sopivaa asuntoa, vaan joutui asumaan toimistossa, kuten myös kummisetänsä, jonka talo oli remontissa. Nuori etsivä ei halunnut vaivata Sarin vanhempia muuttamalla saman katon alle, koska ei ollut vielä tavannut heitä.

Sohvan yläpuolella olevan sälekaihtimen takaa kajasti aavemaisesti heikkoa valoa. Hän ei pystynyt nukkumaan, vaan alkoi kelata mielessään viime kuukausien tapahtumia. Varsinkin sitä, kun oli saanut vakoilemalla selville kummisetänsä olevan mukana Frank Serväkenin johtamassa gangsteriporukassa. Lasse oli kuitenkin huomattu, mutta hän oli päässyt pakoon peräänsä lähetetyiltä miehiltä.

Lasse oli myös onnistunut pilaamaan rikollisten tietomurto-ohjelmistojen kaupat satamassa varastamalla erään rikollisen rahasalkun, mutta hän ei ollut päässyt pitkälle, kun Frankin ampuma luoti oli tappaa hänet. Sitä ennen hän oli soittanut poliisille sekä harrastelijareporttereiden ylläpitämään Kemelän juorut -lehteen.

Lassea hirvitti muistella, kuinka lähellä oli päätyä ennenaikaisesti hautaan.

Victor oli kertonut, kuinka pelasti hänet ja kääntyi rikollisia vastaan. Hän ei kuitenkaan ollut saanut Frankia porukoineen vankilaan heidän lahjomiensa poliisien takia. Victor paljasti lehdelle tapahtumat ja sisäpiirintietoa. Reporttereille jäi käsitys, että Lasse ei selvinnyt. Lasse ja Victor eivät kuitenkaan halunneet korjata lehteen päässyttä virhettä.

Ostajat olivat peruneet kaupat välikohtauksen takia. Tapauksesta oli kulunut jo kuukausi.

Ulkoa kantautui autojen meteliä. Yllättäen kuului kolahdus, joka keskeytti hänen mietteensä.

Lasse pelästyi ulko-ovelta kuuluvaa jyskettä.

Hän nousi ylös ja kohtasi asetta pitelevän kummisetänsä eteisaulassa. He lähestyivät ovea.

Kuului klak, klak. Ovenkahva liikkui tuntemattoman hahmon painaessa sitä.

Victor keräsi rohkeutensa avatessaan varovasti oven ja osoitti aseellaan hahmoa.

Älä ammu! pelästynyt ääni pyysi. Olen täällä Haittaesto Oy:n ja itseni asialla. Olen Sarin isä, professori Henrik Mertikkä.

Lasse sytytti hölmistyneenä eteiseen valot.

Parrakas, silmälasipäinen, vanhahko mies astui eteiseen ja riisui ryppyisen popliinitakkinsa vapisevin sormin naulakkoon, mutta se putosi lattialle.

Joko Sari lähti? hän jatkoi ääni väristen.

Kyllä, kuinka voimme auttaa? Lasse kiinnostui mutta oli varuillaan kumartuessaan nostamaan takkia. Vieraan edessä kyykistyminen sai hänen polvensa not-kahtelemaan. Sisälle tunkeva viima sai hänen niskakarvansa nousemaan pystyyn. Mies saattoi sittenkin olla murhaaja ja iskeä häntä puukolla niskaan. Lasse ponnahti ylös ja katsoi tulijaa. Surullinen, mutta samalla ystävällinen katse pyysi apua. Se vakuutti nuoren etsivän. Hän pani takin naulaan ja huomasi sen taskusta pudonneen Haittaesto- nimisen yrityksen esitteen. Mies saattoi tosiaankin olla Sarin isä ja puhua totta. Lasse ei ollut koskaan udellut tyttöystävänsä perheestä, vaikka olisi pitänyt.

Etsivät esittäytyivät ja päästivät tulijan peremmälle.

Mennään minun työhuoneeseeni, Victor ehdotti ja pani aseensa pois.

Henrik seurasi heitä. Victor istuutui antiikkisen kirjoituspöytänsä taakse. Professori istuutui häntä vastapäätä ja huomasi sivistyneenä ihmisenä seinillä olevat arvotaulut. Lasse lysähti kummisetänsä Chesterfield-sohvalle lämpimän lämpöhuovan päälle ja ajatteli vihaisena, miksei saanut tällaista. Victor ei ollut halunnut laittaa toimistoon lämmitystä päälle ja nyt sitten itse lämmitteli tällaisella.

Anteeksi myöhäinen vierailuni, Henrik pahoitteli. Pääsin vasta nyt lähtemään töistä.

Mene asiaan, Lasse pyysi.

Työskentelen Haittaesto Oy -nimisessä yrityksessä, joka valmistaa päätoimenaan tietoturvaohjelmistoja yrityksille, Henrik kertoi. Olin mukana keksimässä erittäin tehokasta Haittaesto-ohjelmistotikkua yritysten tietokoneille. Niin tehokasta ei ole ennen ollut markkinoilla. Pertti Toornela -niminen työntekijä oli ollut mukana suunnittelemassa ohjelmistoa kanssani ja saanut selville sen heikkoudet. Pertti petti yrityksen siirtymällä Frank Serväken -nimellä esiintyvän rikollisen puolelle. Rikolliset halusivat saada tietomurto-ohjelmiston markkinoille tuotuun Haittaestoohjelmistoon. Sen toteutus onnistui Pertin avulla, mutta tulos ei ollut odotetunlainen, eivätkä he päässeetkään käsiksi hyvin suojattuihin tietokoneisiin. Minun pitäisi tehdä uusi Kakkosversioksi nimetty tietomurto-ohjelmisto, joka kumoaisi alkuperäisen keksinnön.

Miksi juuri sinun pitäisi ryhtyä moiseen? Lasse kysyi.

Pertti kuoli huumeiden yliannostukseen, Henrik vastasi. Tunsin hänet hyvin, eikä hän käyttänyt huumeita. Tämä vaikuttaa murhalta, mutta minulla ei ole mitään todisteita.

Lasse katsoi Victoria joka pyöritteli kynäänsä, eikä ilmekään värähtänyt hänen kasvoillaan.

Olen ainoa, joka tietää ohjelmiston heikkoudet, Henrik jatkoi. Frank porukoineen on saanut sen jotenkin selville ja uhkasi tappaa minut ja tyttäreni, jos en suostu. Sanoin tarvitsevani aikaa, ja he antoivat minulle miettimisaikaa. En uskalla paeta tai kertoa poliisille. Tyttäreni on täällä töissä, joten ajattelin teidän auttavan. Olette ainoat toivomme.

Lasse tajusi, että oli estänyt satamassa Pertin suunnittelemien ohjelmistojen myynnin. Se ei kuitenkaan ollut hyödyttänyt mitään, kun ne eivät olleet toimineetkaan.

Me autamme sinua, Victor sanoi hetken mietittyään.

Minä maksan mutta vasta, kun juttu on ohi, Henrik lupasi. Soittakaa, jos keksitte jotain, millä pääsisimme pulasta. Myös pomoni ovat valmiita maksamaan.

Hän nousi ja antoi korttinsa etsiville, jotka lupasivat olla yhteydessä.

Henrikin lähdettyä Victor ja Lasse katsoivat kysyvästi toisiaan. He eivät kuitenkaan hyppineet riemusta jutun saatuaan. Kumpikaan ei olisi halunnut sekaantua koko asiaan.

Meidän on pakko auttaa häntä, Lasse sanoi.

Tästä tulee hankalaa, kun olemme molemmat sotkeutuneet tähän jo entuudestaan, Victor synkisteli. Olemme itsekin vaikeuksissa. Jos saamme Frankin vastuuseen teoistaan, meidän ei tarvitse enää pelätä häntä. Muuten tämä loppuu vasta sitten, kun olemme kuolleet.

Etsivät tiesivät, että heidän olisi pakko yrittää. Juttu voisi kuitenkin maksaa heidän henkensä.

Luku 2

Lasse ei juuri nukkunut koko yönä. Se ei kuitenkaan johtunut kylmyydestä. Hän mietti, kuinka saisi Frankin kiinni. Tämä pääsi viimeksi liian helpolla. Rikollispomolla oli tietenkin jotain tekemistä myös Pertin kuoleman kanssa.

Kaikki on taas loppu! Victor huusi. Lasse, olet ahminut kaiken!

Lasse nousi ylös haukotellen ja laahusti taukotilaan, jossa vanhempi etsivä raivosi tyhjän jääkaapin edessä. Hän tiesi Victorin syöneen itse melkein kaiken, kuultuaan hänen käyvän salaa öisin jääkaapilla. Victor vain halusi syyttää häntä.

Okei, minä menen kauppaan! Lasse ärähti.

Etkä mene, Victor käski. Ulkona voi olla Frankin lähettämä palkkatappaja joka ampuu sinut, kun huomaa, että olet elossa.

Hyvin epätodennäköistä, Lasse vastasi.

Sinä tuot kuitenkin väärää ruokaa, Victor tokaisi. En syö mitään halpaa, enkä ainakaan mitään miinus viisikymmentä prosenttia alennettua.

Rahasi eivät riitä tuota menoa edes jouluun asti, Lasse huomautti.

Lassen mielestä Victorin poliisin uran aikana ansaitsemat rahat, sekä gangsterina saadut lisätienestit olivat jo varmasti käymässä vähiin.

Menen silti kauppaan, Victor tiuskaisi.

Lasse ei oikein halunnut päästää työnantajaansa kauppaan. Viimeksi, kun Sari oli ollut hänen kanssaan ostoksilla, Victor oli yrittänyt huijata kassaneitiä keksimällään tarjouksella. Sari ei ollut saanut häntä lopettamaan, joten parin minuutin kuluttua vartija hääti heidät kaupasta. Victor ei kuitenkaan ollut tunnustanut asiaa itse, vaan Lasse oli kuullut asiasta Sarilta.

Nuori etsivä ei halunnut lähteä mukaan. Ei siksi, että hänet voitaisiin nolata, vaan koska hänellä oli muita suunnitelmia.

Ole varovainen, Lasse sanoi kävellessään eteisaulaan työnantajansa kanssa.

Käyn vain pikaisesti, Victor tokaisi pukiessaan mustaa pitkää takkia päälleen ja kiiruhti ulos.

Lasse toivoi, ettei Victor joutuisi hankaluuksiin ja katsoi ikkunasta kummisetäänsä, joka käveli takki tuulessa liehuen ihmisvilinän sekaan Kemelän keskustassa.

Lasse voisi nyt toteuttaa suunnitelmansa. Hän istuutui Sarin työpöydän taakse. Siitä näki parhaiten ulos, ja hän otti taskustaan samettipintaisen rasian.

Musta BMW 318 parkkeerasi pihaan. Victor oli ostanut sen firman autoksi mutta antoi sen Sarin käyttöön, jonka auto oli vanhuuttaan hajonnut.

Sari kiiruhti sisälle kiharretut hiukset lainehtien.

Mitä jos mentäisiin ravintolaan syömään, ihan vain kahdestaan, Lasse ehdotti sujautettuaan rasian taskuunsa.

Se olisi ihanaa, Sari sanoi. Muuten, missä Victor on?

Hän lähti kauppaan, Lasse vastasi.

He nauroivat muistellessaan viimekertaista tilannetta.

Hänellä kestää vielä, joten hän ei huomaa, vaikka olisimme hetken aikaa poissa, Lasse sanoi.

Lähdetään sitten, Sari innostui.

Mennään kävellen, Lasse sanoi ja napasi pitkän beigenvärisen takkinsa naulakosta. Hän halusi pukeutua vanhojen film noir -elokuvien tyylin mukaisesti. Hän haki vielä varmuuden vuoksi aseensa, jonka asetti vyökoteloon. Tiedän yhden hyvän ravintolan. Se on vain muutaman korttelin päässä.

Hän oli etsinyt ravintolan netistä mutta ei ollut varma, osaisiko perille. Mennessään ulos he katsoivat taivaalle ja toivoivat sään pysyvän hyvänä.

Saria ei huvittanut lähteä kävellen, mutta hän oli mieliksi, eikä sanonut asiasta sanaakaan.

Näytät oikein tyylikkäältä, Lasse rikkoi hiljaisuuden kävellessään etsivätoimiston vieressä olevan kukkakauppa Liljan kukat ja kimput ohi.

Kiitos, Sari sanoi punastuen hieman.

He väistivät vastaantulevaa nuorta pariskuntaa. Nainen työnsi lastenrattaita, mies kantoi kauppakasseja. Sari kadehti heidän elämäntilannettaan ja huolettomuuttaan. Hän painautui poikaystävänsä kylkeen ja hengitti hänen partavetensä tuoksua.

Nuorella etsivällä oli työaikanaan päällään tyylikäs musta puku, joka näytti edustavalta, samoin vaaleansininen silkkisolmio. Vapaa-aikana hän suosi rennompaa tyyliä. Hänen mustat, värjätyt hiuksensa kiilsivät auringossa. Sarilla oli yllään kuitenkin vain tavalliset vaatteet hienoon ravintolaan nähden, farkut ja musta nahkatakki. Häntä ei silti hävettänyt.

Me otamme kyllä aikamoisen riskin, Sari sanoi. "Joku rikollisporukasta voi tunnistaa sinut, vaikka oletkin muuttanut tyyliäsi. He tunnistavat minut takiasi jo kaukaa ja tajuavat, että olet elossa. Minunkin olisi pitänyt värjätä hiukseni.

En minä halua olla koko ajan sisällä, Lasse huokaisi. Vaikka joku rikollisista näkisikin meidät, hän arvelisi sinun löytäneen uuden, komean ja kunnollisen miehen.

Älä edes puhu toisesta miehestä, Sari tokaisi.

He kiihdyttivät askeleitaan ja yrittivät pitää ympäristöään silmällä, mutta väkeä oli liikaa.

Saria epäilytti, tiesikö Lasse varmasti, missä ravintola oli, käveltyään omasta mielestään jo aika kauan.

Edessäpäin näkyi mainoskyltti, jossa luki: Ernestin murkina.

Se ei kuitenkaan ollut se ravintola, mihin oli tarkoitus mennä. Lasse ei silti viitsinyt sanoa, että se oli väärä paikka, ja myöntää eksyneensä. Sari meni sisälle, joten hän toivoi parasta seuratessaan tyttöystäväänsä.

Ravintola oli hienon ja siistin näköinen, mutta ei vaikuttanut kuitenkaan liian kalliilta. Nimi kuitenkin johti harhaan ja antoi paikasta toisenlaisen vaikutelman. Pöydillä oli pöytäliinat, kynttilät sekä päivän menut. Nuoret istuutuivat lähimpään pöytään. Lassen mielestä paikka vaikutti paremmalta, kuin se, mihin piti mennä.

En kyllä haluasi puhua työasioista juuri nyt, mutta minun on aivan pakkoa sanoa, että isäsi kävi eilen toimistolla, Lasse sanoi.

Sain tietää siitä vasta tänään, kuten myös siitä, että he ovat uhkailleet isääni, Sari vastasi silmäillessään menua. Victor osaa kuitenkin suostutella gangsterit pois kimpustamme. Otittehan te sen jutun?

Tietenkin, Lasse tokaisi. En halua sinulle sattuvan mitään.

He eivät kiinnittäneet huomiota baaritiskin edessä istuviin miehiin, jotka tilasivat kaljaa ja keskustelivat keskenään.

Hys, olkaa hiljaa, mustaan pukuun sonnustautunut roteva mies käski.

Kuulin kyllä, Lars, mitä he puhuivat, mutta miten se etsivä voi olla hengissä? Hänen vieressään istuva ruskeatukkainen, tukeva mies kysyi kaivaessaan lompakkonsa ruskean pukunsa taskusta.

Anton, olet oikeassa, Antonin harmaapukuinen ystävä Topias sanoi haroen vanhuuden harmaaksi värjäämiä hiuksiaan. Miten hän voi olla elossa? Kemelän juorut -lehdessähän oli juttu siitä, kun hän pääsi hengestään pomomme toimesta.

Aika elävältä kyllä näyttää, Lars sanoi kolkosti noustessaan ylös ja otti fedora-hattunsa, jonka asetti kiiltävän, tumman tukkansa peitoksi. Hänellä taitaa olla suunnitelma pilata pomon aikeet uudesta Haittaeston Kakkosversiosta.

Anton ja Topias lähtivät seuraamaan Larsia, joka oli jo matkalla kohti nuoria. Nämä kuitenkin huomasivat heidät.

Lasse kauhistui tunnistettuaan heidät ja tunsi hengityksensä lamaantuvan jo valmiiksi. Tämä ei vain käynyt järkeen. Sattuma oli liian epätodellinen.

Sari, juostaan nopeasti pois! hän sai huudetuksi ja näki lähellä olevan hätäuloskäynnin merkin, jonka oli etsinyt jo aiemmin varmuuden vuoksi.

Sari ei onneksi ehtinyt tilata mitään.

He juoksivat kohti hätäuloskäyntiä ja saivat osakseen paheksuvia katseita ravintolan asiakkailta.

Lasse tunsi Antonin ja Topiaksen, joiden kanssa joutui aiemmin taistelemaan tosissaan pysyäkseen hengissä, kun oli seurannut kummisetäänsä. Hän tunsi myös rotevan miehen nimeltä ja oli kuullut kutsuttavan häntä palkkatappajaksi.

Lars säntäsi heidän peräänsä Antonin kanssa, mutta Topias pyörsi juomaan kaljansa loppuun.

Tule jo, he pääsevät pakoon! Anton huusi.

Lasse ajatteli pessimistisenä, että olisi vain pitänyt jäädä toimistoon. Tämä oli varmasti Frankin kätyreiden kantapaikka.

Mene tuon kujan läpi ja juokse toimistolle, Lasse huohotti nopeasti, kun he olivat päässeet ulos. Soita Victorille ja kerro mitä tapahtui. Yritän harhauttaa heitä.

Älä leiki sankaria, äläkä ainakaan jätä minua yksin! Sari huusi ja piiloutui kujalle poikaystävänsä juostessa vastakkaiseen suuntaan takki avonaisena liehuen.

Älä mene! Lars huusi hänen peräänsä. Haluan puhua kanssasi!

Lasse juoksi niin lujaa kuin pääsi eikä edes tiennyt missä oli, koska ei ollut käynyt tässä kaupunginosassa aiemmin. Hän tiesi, ettei jaksaisi juosta enää kauaa, mutta jatkoi silti. Kadulla olijat väistivät häntä yllättyneenä, ja koirat haukkuivat. Rikolliset saavuttivat koko ajan.

Lasse juoksi kiinalaisen ravintolan ohi sivukujalle, toivoen eksyttäneensä takaa-ajajat, mutta huomasi olevansa umpikujassa. Hän mietti hengästyneenä, päättyisikö kaikki tänne haisevalle kujalle. Epätoivoiseen mieleen tuli muisto sitä, kuinka hän oli joutunut samaan tilanteeseen