Punapukuinen tyttö

By Teuvo Masalin

Kun Karl on ravintolassa veljensä kanssa, hän tutustuu viehkeään, punapukuiseen neitoon. Vaikka tyttö kertoo, että on tullut paikalle ystävän kanssa, Karlille paljastuu vasta liian myöhään, millaista ystävää tyttö oikein tarkoittaa. Veljesten mukava ilta keskeytyy ikävään välikohtaukseen, joka vie toiveikkaan mielialan mennessään.Ihmisen matka toisen luo voi tuntua paljon pidemmältä kuin metrit olohuoneen sohvalta makuuhuoneeseen. Punapukuinen tyttö on kokoelma novelleja, joissa miehet kaipaavat naisen lämpöä, aikuiset sisarukset jakavat perintöä ja suomalaisissa kapakoissa sattuu ja tapahtuu.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Sep 20, 2022
• ISBN: 9788728308509

Book preview

Punapukuinen tyttö

Cover image: Shutterstock

Copyright © 1992, 2022 Teuvo Masalin and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728308509

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Kosto

Jostain kumman syystä hän tunsi itsensä tänään hyvin levottomaksi. Hän jopa saattaisi ajautua pieneen seikkailuunkin. Niin juuri, sellaiseen (viattomaan ja) ohi menevään, jollainen voisi sattua ennenpitkää kenelle hyvänsä ja jota sitten myöhemmin voisi muistella tai unohtaa. Sillä hänellä ei näet juuri nyt mielestään ollut tarpeeksi voimakasta sisäistä estettä mikäli sattuma ohjaisi kohdalle jonkin soveliaan tilaisuuden.

Että mikä muka olisi sallittua perheelliselle miehelle - niinkö? Kyllä kai sen kaikki tietävät. Oikeuttaako nyt jatkuvakaan tulehdus avioliitossa ylimääräisiin irtiottoihin. No, se nyt oli mitä oli. Yhtäkaikki koko pitkän päivän mielessä oli kaivellut eilinen riita. Eikä hän aina oikein käsittänyt mistä oli kysymys eli toisin sanoen kysymys oli useimmiten niin olematon, ettei se ollut hänen mielestään edes kysymys riidan aiheeksi. Vaimo kyllä yleensä käsitti ja sepitti sujuvasti kysymykset ja vastaukset ja vähitellen riidat olivat käyneetkin eräänlaisiksi monologeiksi. Ja hänkin oli alkanut pohdiskella voiko sellainen tilanne olla edes riita tai erimielisyys, jossa toinen on hiljaa ja toinen puhuu. Usein hän oli lähtenyt ja viipynyt myöhään yöhön ja palannut vasta kun talossa kaikki oli hiljaista ja vaimo jo nukkui tai valvoi ja näytteli nukkuvaa. Hänelle oli siis kertynyt sanottavaa, mutta jotenkin heiltä oli hukkunut yhteinen kieli. Silti hän odotti edelleeen tilaisuutta, jotta voisi selittää asiansa siten, ettei se samalla kertaa räjähtäisi käsiin.

Neuvotteluissa oli mennyt myöhään. Siksi hän oli tilannut huoneen ja aikoi yöpyä. Useimmat hotelliravintolan miesasiakkaista olivat kaupparatsuja tai muita matkalaisia ja siksi se oli hyvin suosittu. Ja hänelle ravintolailta oli oikeastaan ainoa vaihtoehto ikävän huoneessa nyhjöttämisen sijasta. Loppuillasta täällä saatettaisiin hyvinkin rentoilla, mutta juuri nyt hänellä ei olisi mitään sitä vastaan.

Hän valitsi pienen seinänvieruspöydän, kuten hänellä oli aina tapana jos se vain suinkin oli mahdollista. Siitä näki hyvin joka puolelle eli siis hallitsi tilanteen eikä hänen takanaan istunut kukaan. Hän pani heti merkille tumman jakkupukuisen naisen, joka erottui selvästi muista ja oli nähtävästi hotelliasukas. Heidän katseensa kohtasivat ja väistivät nopeasti. Hän päätti hakea naista myöhemmin tanssimaan, mutta juuri nyt hän tunsi olonsa hyvin väkinäiseksi. Tyhjä pöytä siinä ja tyhjät tuolit, kaikki oli liian selkeää ja avonaista ja välimatka naiseen esteetön ja avoin. Eikä hän oikein tiennyt mihin olisi kätensä pistänyt. Niinpä hän vain siirteli niitä edestakaisin valkoisella pöytäliinalla tullen samalla entistä epätietoisemmaksi. Heti kun tarjoilija tulisi, olutta olisi vaahtoisena lasissa, hän jo siemaissutkin vahvaa tuttua makua maistellen, tunnelma muuttuisi.

Tarjoilija oli nuori nainen, ja kun hän seisoi siinä kyynärys miestä hipoen ja sanoi viisitoistaviisikymmentä, tuntui se hyvältä. Että hän nyt oli vain tarjoilija, jonka kuului seisoa siinä ja kaataa juomaa ja ottaa maksu ei merkinnyt mitään. Ja kun hän katsoi jo pois kävelevää tarjoilijaa, suippenevia sääriä, voimakasta lantiota ja laineikasta tukkaa sekä suhteissa kaunista solakkuutta, ei ollut epäillystäkään, etteikö hän samalla kiihottunut. Hänestä tarjoilija olisi voinut olla työssä yhtä hyvin muuallakin ja edustaa muunkinlaista elämänpiiriä.

Hovimestari ohjasi pöytään lihavan miehen, jonka kasvoja hallitsi lihasten kummallinen jähmettyneisyys, silmistä leiskuva elinvoima ja kaikesta tuosta koostuva voimakas ristiriita. Mies rojahti tuoliin, ojensi kätensä ja esittäytyi:

- Huttunen.

- Karppanen, Erkki sanoi.

Huttunen kaivoi taskustaan savukerasian, löi sitä kämmensyrjäänsä ja tarjosi. Erkki pudisti päätään. Huttunen kertoi tulleensa juuri Libyasta. Hän oli työskennellyt siellä kaksi vuotta sikäläisessä öljynporausprojektissa suomalaisen insinööritoimiston palkkalistoilla.

- Työelämä kansainvälistyy hyvää vauhtia, huomautti Erkki.

- Ja elämä yleensä, Huttunen lisäsi.

- Täälläkin mennään koko ajan Eurooppaan, mitä tuo muotihokema sitten tarkoittaneekaan, Erkki sanoi ryhtyen tutkimaan ruokalistaa.

Nyt