Kultti

By Misha Kare

Pahuus nousee uneliaan idyllisestä pikkukaupungista, jonka postikorttimainen hymy vaihtuu joksikin ihan muuksi...

Salaperäinen, takavuosina laajasti kauhua kylvänyt kultti näyttää heränneen henkiin maalitaulunaan Rikoskomisario Jussi Saraste.

On tilinteon aika.


Hyytävää jännitystä makaaberilla huumorilla höystettynä.

• Language: Suomi
• Publisher: Books on Demand
• Release date: Feb 7, 2022
• ISBN: 9789528043720

Misha Kare

Porvoolainen kirjoittaja. Aiemmat ilmestyneet teokset. Lastenkirjat, Neljä vuodenaikaa 2020. Mette Merenneito 2021.

Book preview

Kultti

KULTTI                                                         Luku 1

Valmistusmerkinnät

KULTTI                                                         Luku 1

Niljakas rantatörmä kaartui kuraisen, haparoivasti poukkoilevan mönkijän alla jyrkemmäksi ja pilvien kumpuileva rintama läheni tiivistyen uhkaavana. Ensimmäiset pisarat rapsahtivat jo kypärän visiiriin tehden näkyvyyden entistä kehnommaksi ja hajamielinen pyyhkäisy vedenpitävällä kankaalla verhottuun hihaan sotki lopunkin näkyvyyden eri harmaan ja ruskean sävyjen sekaiseksi kalvoksi.

Jyri löysäsi otettaan kaasulta ja ajokki pysähtyi ähkäisten.

Samalla hän kohotti vasenta kättään kaivamaan takin povitaskusta paperia visiirin puhdistusta varten. Hän veti kypärän päästään ja hetken herpaantuminen kostautui heti.

Joona oli ollut takapenkillä kiitettävän ajan hiljaa, mutta nyt hän alkoi taas huutaa.

Varo nyt äijä saatana!

Mönkijän perä oli jo hyvän tovin kyntänyt vaivalloisesti mutavelliä ja törmän äkisti hiekkakuopalle viettävä kaltevuus oli syventynyt niin äkkiä, ettei pojat olleet reagoineet ajoissa siihen, että nyt savinen, vettynyt maa alkoi antaa periksi heidän allaan. Mönkijän takapyörät painuivat mutaan ja alkoivat nyt kääntyä alaspäin samalla, kun piennar petti alta yhä nopeammin.

Vinssi nyt tänne, jumalauta! Jyri huusi! 

En ylety siihen! Joona huusi takaisin ja yritti kurottaa kaikin voimin ajoneuvon takalaatikossa olevaan vaijeriin.

Paniikki alkoi kasvaa, kun pojat tajusivat pelin alkaneen olla menetetty. Vanhempien reissussa ollessa luvatta lainatun mönkijän kohtalo alkoi olla sinetöity.

Nyt! Sain sen! Joona karjui!

"Hyvä! Nyt äkkiä! Jyri nappasi vaijerin salamannopeasti kiinnittäen vaijerin tukevasti puskuriin.

Yritetään kiinnittää se tuohon tukevampaan mäntyyn! Jyri viittilöi.  Anna se pää tänne! Yritän vetää sen ympäri!

Liukas muta luiskahteli alla, kun hän ryömi ylöspäin kohti tukevinta näköpiirissä olevaa puuta ja sai kuin saikin vaijerin lukittua puuhun.

-Ei Helvetin helvetti, että piti läheltä!- Jyri puuskutti yltä päältä mudassa, läpimärkänä ja oikeaan kämmeneen oli raapaissut vaijerista ilkeä haava, joka oli sotkenut vereen puolet kasvoista, kun tämä oli pyyhkinyt mutaa ja sadetta silmiltään, mutta sen pahemmin ei kuitenkaan näyttänyt käyneen kummallekaan. Tosin Joona oli purskahtanut hysteeriseen itkuun helpotuksen astuttua paniikin tilalle.

-Noh rauhoitutaan nyt ei tässä kuinkaan käynyt.- Jyri yritti tyynnytellä järkyttynyttä serkkuaan.

Retki vanhalle kaivokselle oli aluksi tuntunut Jyrin mielestä hyvältä idealta ja hän olisi vuotta vanhempana halunnut näyttää juuri 15 vuotta täyttäneelle serkulleen tämän jännittävän paikan, jonka olemassaolosta hän oli tiennyt niin kauan kuin muisti, mutta päässyt itsekin käymään siellä ensimmäistä kertaa vasta edellisenä kesänä isänsä kanssa sillä matka sinne oli kohtuullisen vaikeakulkuinen ja liian pitkä kävellä.

Lisäksi maanomistaja oli asettanut puomit jo pitkälti ennen kaivosta ja sitä ympäröiviä upean kirkas vetisiä lampia, joissa ennen käytiin uimassa.

Isäntä oli kyllästynyt vieraisiin maillaan ja sulki yleisen tien, tai kinttupolkuhan se oli.

 Paikka oli nyt täysin autio ja metsittynyt ja juuri siksi Jyrin mielestä sitäkin jännittävämpi.

Oletko kunnossa? Hän kysyi Joonalta.

-No kyllä tämä tästä- serkku vastasi. Hänen olkansa eivät enää nykineet yhtä pahasti ja nyyhkytyksetkin olivat enää muutamia niistämisiä nenäliinaan.

Mitä sanotaan faijallesi? Se ei saa vakuutuksesta mitään, kun pöllittiin tämä vehje1 Joona aloitti surkeana.

-No älä nyt sitä mieti ollaan sentään yhtenä kappaleena!- Jyri yritti rauhoitella.

Ensimmäiset salamat välähtelivät jo taivaanrannassa ja niiden kumppani, kumea jyrinä seurasi pienellä viiveellä. Jyri katsahti alaspäin lampeen, jossa ruovikon seasta paistoi muutama terävä kiven kärki ja katsoi sitten huolestuneena vaijerin varassa makaavaa mutaan puoliksi hautautunutta mönkijää.

Hän tiesi lammen reunan olevan äkkisyvä ja pohjaan noin kuusi metriä. Jos vaijeri nyt katkeaisi olisi katastrofi väistämätön. Jyri näki mielessään jo isänsä raivon ja äidin kauhistuksen ja selvitysyritykset vakuutusyhtiölle.

Ja sitten se tapahtui.

Puu taipui ja ajokki valahti puolen metrin verran alaspäin ja jääden kumolleen hilautuen koko ajan hiljalleen alaspäin.

Puu taipui taipumista ja alkoi rasahdella, sitten antoi myöden ja lopulta katkesi kokonaan ja mönkijä syöksyi rytinällä alas rinnettä veteen.

Vettä ryöpsähti joka suuntaan ja metallin kirskunta täytti ilman korvia huumaavana.

Mönkijä oli osunut johonkin toiseen pohjassa metalliseen, joka vastaanotti veteen syöksyneen ajoneuvon protestoiden kirskuvasti.

Lampi muuttui äkkiä kuplivaksi kuravelliksi, puolet rinteestä oli romahtanut ja mönkijä painunut pinnan alle.

Sitten se ilmaantui. Haju.

Serkukset katsoivat kauhuissaan toisiaan.

-Voi luoja nyt se osui johonkin likaputkeen ja törmäys rikkoi sen! Joona parahti!

Mutta ei tämä oli jotain muuta,