Minne tuuli kuljettaa

By Tuija Lehtinen

Ihastuttava historiallinen rakkauskertomus Tuija Lehtiseltä!Karoliina on nuori nainen, jonka mieli on apea. Onhan hänen ihastuksensa Erik lähdössä merille eikä yhteinen tulevaisuus ole itsestäänselvyys. Karoliinan isä ei ole antanut lupaa nuorten avioliittoon, sillä Erik on vain ompelijattaren ja suutarin poika eikä täten sovi porvarisperheen tyttären puolisoksi. Karoliina ei kuitenkaan arvaa, että tilanne voi muuttua entistä huonommaksi. Kun Karoliinan isä kuolee yllättäen, Karoliinan perhe joutuu ahdinkoon. Onko Karoliinan pakko solmia rahakas avioliitto, jotta hän voi pelastaa perheensä?Minne tuuli kuljettaa on julkaistu alun perin nimellä Minna Skog.Seurapiirejä ja suuria tunteita on sarja ihastuttavia historiallisia rakkaustarinoita.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Mar 24, 2023
• ISBN: 9788728407318

Book preview

Minne tuuli kuljettaa

Cover images: Shutterstock

Copyright ©1988, 2023 Tuija Lehtinen and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728407318

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

Ensimmäinen luku

K aroliina seisoi satamalaiturilla ja katseli, kuinka viimeisiä vesitynnyreitä vieritettiin laivan ruumaan ja miten kuumeisesti miehet hyörivät tarkastamassa, oliko kaikki valmiina pitkää matkaa varten. Karoliinan suu vetäytyi tiukaksi viivaksi, kun hän ajatteli aluksen määräsatamaa. Oli silkkaa hulluutta lähteä kiertämään puolta maailmaa joidenkin mausteiden ja teen takia. Ja vielä Ainolla, joka ei missään nimessä ollut kyllin tukevarakenteinen valtamerten myrskyjä varten. Monesti se oli ollut vaikeuksissa Pohjamerellä, joka oli Karoliinasta pieni lätäkkö isoihin meriin verrattuna. Erik kyllä väitti, että Pohjanmeri oli arvaamattomampi kuin moni muu vesialue, oikea hiidenkattila sille päälle ruvetessaan. Sitä oli mahdoton uskoa, ja siksi Karoliina tunsi pelon kasvavan sisällään sitä nopeammin mitä valmiimmalta laiva näytti nostamaan ankkurin.

Aino oli tullut satamaan pari päivää aiemmin pohjoisesta, mistä se oli hakenut puutavaraa. Se jätettäisiin Englantiin, mistä uudeksi lastiksi tulisi lampaita. Eläinparkojen päämäärä oli sitten kaukaisen idän valtakunta, auringonnousun maa Japani. Karoliina epäili, tokko eläimet kestäisivät pitkän matkan rasitukset. Meritauti kaataisi ne jaloiltaan, ja ennen määräsatamaa suuri osa eläimistä pääsisi varmasti hengestään. Mutta Erik oli sitä mieltä, että kyllä hän yhden lauman paimentaisi hengissä perille. Niin, Erik ei pelännyt mitään uutta, ja Erik uskoi, että saisi ostettua edullisesti tarvikkeita kotiintuontia varten, vaikkei Mattsonin kauppaliikkeellä ollut aiempia yhteyksiä sikäläisiin kauppiaisiin. Oli silkkaa hulluutta lähettää laiva niin kauas ilman varmuutta paluulastista, Karoliina ajatteli ties monennenko kerran. Hän ei käsittänyt, miksi isä teki moisen yltiöpäisen tempun. Tai no, toki hän yhden isän syistä tiesi, mutta ei se vielä riittänyt. Ei isälle, joka oli varovainen kauppamies. Isä ei ottaisi riskiä, jos ei tietäisi voittavansa. Mutta tämä matka oli kaikkea muuta kuin varma.

— Karoliina, miksi noin murheinen ilme? Erik kysyi, tultuaan hänen luokseen.

— Kyllä sinä tiedät, Karoliina sanoi ja hyväili silmillään miehen kasvoja. Hän rakasti Erikissä kaikkea. Tämän kullanvaaleaa vallatonta tukkaa, kujeellisen näköisiä kulmia ja ruiskukansinisiä silmiä, joita reunustivat pitkät vaaleanruskeat ripset. Miehen leuka oli päättäväinen ja ylpeä, ja samaa ilmettä oli suussakin, joka kuitenkin nyt hymyili kauniisti Karoliinalle.

— Mitä on muutama kuukausi meille? Erik kysyi ja otti Karoliinan kädet omiinsa. — Tämä matka osoittaa isällesi, että minä olen hänen luottamuksensa arvoinen ja kelvollinen hänen tyttärensä puolisoksi. Sen jälkeen mikään ei ole enää meidän onnemme tiellä.

— Minä haluaisin uskoa noin, mutta minua pelottaa, Erik.

— Miten minä voisin kadota jonnekin, kun tiedän, että sinä odotat minua, Erik hymyili ja veti Karoliinan lähelleen, piteli tätä lanteilta kiinni ja kumartui kohti. Suudelma sai Karoliinan olon entistä tuskaisemmaksi. Hänet valtasi vielä voimakkaammin tunne, että oli menettämässä miehen kokonaan.

— Kunpa minulla olisi kahleet, millä minä voisin sitoa sinut tänne, Karoliina mutisi. — Tai kunpa minä voisin muuttua pikkuruiseksi peukaloiseksi ja pujahtaa sinun taskuusi mukaan matkalle.

— Minä salakuljettaisin sinut alukseen, jos siellä olisi pienikin komero, joka olisi kyllin siisti sinulle. Mutta se on karu ja yksinkertainen laiva, Karoliina. Samoin ovat sen miehet. Ei se ole sovelias paikka naiselle.

— Kapteeni, kaikki valmista! huusi joku laivalta.

— Minun on lähdettävä, Erik huokaisi ja veti Karoliinan tiukasti syliinsä ja suuteli hellästi tytön otsaa. — Minä palaan sinun luoksesi varmasti, Erik lupasi vielä ja harppoi sitten taakseen katsomatta laivalle.

Karoliina tuijotti hänen peräänsä sumuisin silmin, seisoi satamassa niin kauan että Aino katosi horisonttiin. Hän huomasi, ettei ollut muistanut sanoa kirjoittamisesta. Mutta ei Erik sellaista unohtaisi. Viimeistään Englannista Erik laittaisi hänelle jonkin viestin. Ennen kuin se olisi perillä Turussa, kuluisi viikkoja. Jokainen päivä olisi ikuisuus, Karoliina tiesi. Voi miksei isä ollut voinut suostua heidän avioliittoonsa? Olisi ollut helpompi jäädä odottelemaan, kun olisi kokenut muutakin rakkautta kuin enemmän tai vähemmän salaiset suudelmat. Olisi jäänyt enemmän muistoja, sanoi ääni Karoliinan sisällä. Jos matkalla sattuisi jotain tuhoisaa …

Miksi minä olen näin synkissä tunnelmissa? Karoliina ajatteli asettuessaan vaunuihin, jotka olivat odottaneet häntä varastorakennusten suojissa. Kuski, vanha Anton, ei puhuisi kotona, mihin oli hänet tuonut. Mutta ehkä ne arvaisivat silti. Mutta ei sillä ollut mitään väliä, nainen sai saatella rakastamansa miehen matkaan. Ja hän oli nainen, vaikka isä ja äiti kohtelivat häntä kuin pikkutyttöä. Hän tiesi, mitä rakkaus oli, ja se teki hänestä aikuisen. Vai tekikö? Yhtäkkiä vaunujen suojissa Karoliina tunsi hillitöntä halua purskahtaa itkuun, juosta turvaan Mantan esiliinan suojiin kuin pikkutyttönä ja tuntea tämän lohduttavat silitykset hiuksillaan. Manta piti Erikistä, Karoliina tiesi. Ja senkin hän arvasi, että Manta olisi ollut Erikin puolella jos tietäisi, mitä hän oli ehdottanut Erikille. Karkaamista, salaa naimisiin menoa, tai jos yksikään pappi ei suostuisi vihkimään, niin majoittumista johonkin majataloon ja … sen jälkeen isä olisi ilman muuta suostunut avioliittoon. Erik, Karoliinaa melkein hymyilytti kesken kyynelten, kun hän muisti miten aidon häkeltynyt Erik oli ollut ehdotuksesta. Erik oli kieltäytynyt, ei siksi, etteikö olisi halunnut Karoliinaa omakseen palavasti, vaan siksi että oli kunnian mies ja tahtoi säilyttää hyvät välit Karoliinan isään.

— Jos sinun isäsi tahtoo, että minä näytän olevani mies ja hyvä kapteeni, niin minä teen sen, Erik sanoi. — Jos se on ainoa keino saada sinut, niin sitä suuremmalla syyllä minä teen sen.

Ja nyt Erik oli matkalla kauas pois, kohti tuntematonta josta ei tiennyt, miten se ottaisi vastaan. Mutta jos — ei, vaan KUN hän palaisi matkalta voittajana, ei isä voisi enää estellä heitä. Yksi isän epäämisen syistä oli nimenomaan se, että Erik oli niin nuori ja kokematon kapteenina. Oikeastaan Erik oli joutunut tilanteeseen vahingossa. Erik oli ollut perämiehenä laivalla, joka oli reilu vuosi sitten eksynyt pahasti