Alla polttavan auringon

By Tuija Lehtinen

Historiallista romantiikkaa Espanjan auringossaIsabella San Roman elää ylellistä elämää sukunsa linnassa Segoviassa. Suurkaupunki Madrid kutsuu silloin tällöin tanssiaisineen ja muine huvituksineen, mutta rakkaan äidin sairaus pitää Isabellan enimmäkseen maaseudun rauhassa. Onneksi on kiltti ja kunnollinen, korkeasyntyinen Rodrigo, joka rakastaa Isabellaa sopivaisuuden rajoissa ja lupaa hänelle tasaista, hyvää elämää. Aivan toista maata on Jorge Garp, suorapuheinen ja tylysti käyttäytyvä lääkäri, joka ei säännöistä välitä, vaan puhuu häpeämättä liian tiukkojen korsettien vaaroista ja auttaa köyhälistöä ilmaiseksi. Hienohelmaisia aatelistyttöjä Jorge suorasaan halveksii. Mutta miksi Isabellan ja Jorgen välillä sitten kipunoi hämmentävästi?Alla polttavan auringon on kiihkeä rakkaustarina menneen ajan Espanjasta. Se on julkaistu alun perin kirjailijanimellä Johanna Koivu.Seurapiirejä ja suuria tunteita on sarja ihastuttavia historiallisia rakkaustarinoita.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Oct 25, 2023
• ISBN: 9788728407486

Book preview

Alla polttavan auringon

Cover image: Shutterstock

Copyright ©1984, 2023 Tuija Lehtinen and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728407486

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

1. luku

San Romanin linna sijaitsi pienen matkan päässä Segovian kaupungista. Se oli laajojen tilusten keskellä, sirorakenteinen kolmitorninen linna, jossa oli huoneita liki kolmekymmentä ja niiden kunnossapitoon tarvittiin lukemattomia palvelijoita. Linnan korkeimmasta tornista erotti selvästi Segovian kaupungin ja siellä olevan linnan, Alcazarin, kuninkaanlinnan, joka oli rakennettu kahden joen harjanteelle, mistä oli esteetön näköala joka suuntaan. Paikalla oli ollut strateginen merkitys sodan aikana, mutta nyt linna oli huvittelukäytössä, ja oli suuri tapaus kaupungissa, kun hovi tuli Madridista sinne. Segovia oli kaunista seutua, ylätasankoa, missä ilma oli hyvin puhdasta. virkistäytymispaikkana se oli vertaansa vailla, ja silmäkin lepäsi maisemissa, varsinkin taivaanrantaa hallitsevassa Sierra Guadarramassa, jonka rinteillä oli talvisin runsaasti lunta.

Isabellasta kaupungissa oli kuitenkin suunnattoman ikävystyttävää. Hän ei pystynyt käsittämään, miksi vanhemmat olivat halunneet hänet tänne kesken kesän huvittelukauden — no, Madridissa oli kuumaa ja pölyistä, mutta ei niin tukahduttavaa etteikö siellä olisi voinut olla. Miten lukemattomia tanssiaisia ja muita tilaisuuksia häneltä olikaan jäänyt kokematta, kun arvoisa isä oli käskenyt palvelijoiden pakata tavarat, ja heidät oli kiidätetty tänne Segoviaan, San Romanin sukulinnaan, jonka kahdeksas kreivi Lazaro San Roman oli.

Pitkiä, kuumia ja hiljaisia viikkoja oli takana, ja Isabella tunsi olonsa laiskaksi ja välinpitämättömäksi kaiken suhteen. Yhtä hyödyttömäksi kuin linnan pihalla astelevat riikinkukot ja fasaanit. Jos edes vieraita olisi käynyt, niin olo olisi ollut siedettävä, mutta kaikki Madridissa tiesivät, että kreivitär, rakas mama, oli heikossa kunnossa. Mamalla oli huono sydän, eikä siihen ollut auttanut mikään vahvistava lääke, joita Madridin lääkärit olivat kilvan hänelle tyrkyttäneet. Kreivi olisi halunnut viedä vaimonsa hoidettavaksi Saksaan, jonkun kuuluisan lääkärin luo, mutta mama oli vakuuttanut toipuvansa Segovian rauhassa. Totuus oli, sen Isabella tiesi, että mama pelkäsi matkaa ja sen rasittavuutta, ja ennen kaikkea mamaa kauhistutti juna, jolla matka olisi tehty. Mama oli hirvittävän vanhanaikainen, ei luottanut mihinkään nykyajan vempeleeseen — kuten hän halveksuvasti sanoi — hevosilla mama oli Espanjaan aikanaan kreivin vaimoksi tullut ja hevosilla hän myös lähtisi. Mama oli hyvin jääräpäinen toisinaan, mutta oli sitä joskus papakin. Mama olisi antanut Isabellan jäädä kesäksi Madridiin huvittelemaan sopivan esiliinan suojeluksessa, mutta papa sanoi ehdottoman ein.

— Sinä olet nuori, Isabella, sinä ehdit myöhemminkin säkenöidä juhlien kaunottarena, papa sanoi jyrkästi, äänellä, jota ei vastustettu.

Ja niin Isabella oli kesken kesäkauden tullut vanhempiensa kanssa Segoviaan, ja hän oli ollut kateudesta kipeä ajatellessaan veljeään, joka sai jäädä huvittelujen keskelle. Miehillä asia oli aivan toinen, ja se oli Isabellasta huutava vääryys.

— Mama tarvitsee lähelleen tyttärensä, kuului papan toinen komento Isabellalle, ja kuuliaisesti hän olikin pysytellyt maman lähettyvillä ja toimittanut tämän pieniä asioita, kuunnellut kerta toisensa jälkeen tarinoita maman nuoruudesta, jolloin tämä oli ollut seurapiirien keskipiste Wienissä. Mama oli todellakin kotoisin Itävallasta, papa oli ihastunut häneen vieraillessaan Itävalta — Unkarin hovissa, ja mamaan oli syttynyt rakkaus myrskyn lailla tummaa ja tulista ihailijaansa kohtaan. Mamaa Isabellan oli kiittäminen hivenen erikoisesta ulkonäöstään: vaaleanruskeasta tukastaan, joka hyvin tummien espanjalaisten silmien kanssa muodosti eksoottisen näyn. Myös Isabellan hipiä oli vaalea, ja olemukseltaan hän oli hyvin siro.

Isabella oli kaunis nuori nainen, eikä ihme että hän tunsi kuluvansa hukkaan joutuessaan olemaan vanhempien kanssa Segovian linnassa. Kun taas veli, tuleva San Romanin kreivi, Luis, asusti Madridin suurta taloa ja huvitteli sydämensä pohjasta. Veljen ajatteleminen nostatti tyytymättömän ilmeen Isabellen kasvoille, mutta sen näkivät vain laiskasti pyrstöjään laahaavat riikinkukot. Olisi Luis ystävineen tullut edes joskus käymään, Isabella toivoi, istuessaan suuren päivävarjon alla puutarhassa. Hänen edessään pienellä pöydällä oli vati hedelmiä ja karahvissa tilan omaa viiniä, ja niitä Isabella maisteli hajamielisesti, tuntien mataessa kohti iltaa. Mama oli lepäämässä sisällä päivän kuumimmat tunnit, mutta Isabella oli liian levoton viettääkseen siestaa. Hän oli varma, että jonakin päivänä joku vielä tulisi, jos hän jaksaisi istua odottamassa. Mutta turhaan hän oli tainnut tänäänkin pukeutua valkoiseen, pitsein koristeltuun pukuun ja asettanut huolellisesti hiuksilleen leveälierisen hatun, jossa oli hentoja vaaleanpunaisia ruusuja koristeena. Ruusut alkoivat jo kuihtua paahtavassa helteessä, ja Isabellan mieliala laski hetki hetkeltä. Hän oli kyllästynyt, perinjuurin kyllästynyt paikoillaanoloon. Eikä mama edes häntä tarvinnut lähellään, mamalla oli vanha palvelijattarensa, joka oli seurannut Wienistä ja joka jaksoi paremmin kuunnella muisteloita kuin Isabella.

— Minä en ole hyvä tytär, Isabella sanoi riikinkukolle, joka pörhisti pitkiä komeita pyrstösulkiaan hänen edessään. — Minä olen hirvittävän itsekäs, kun minä toivon, että voisin jättää maman tänne ja palata Madridiin huvitusten keskelle.

Ei mamasta jaksanut enää olla huolissaan, Isabella puolusteli tunteitaan. Maman sydän oli aina ollut heikko, aina siitä oli muistutettu Luisia ja häntä. Mamaa ei saanut häiritä, maman piti levätä ja mama jäi pois niiltä ja niiltä kutsuilta sydämentykytyksen takia. Mama oli jäänyt Isabellalle aika vieraaksi lapsuudesta lähtien. Hänet, kuten Luisinkin, oli kasvattanut lastenhoitaja ja sittemmin kotiopettajien vaihtuva joukko. Luis oli opiskellut myöhemmin lakia ja menestynytkin, hän oli hyvin älykäs nuorukainen. Isabellaa mikään pitemmälle opiskelu ei ollut kiinnostanut, eikä sitä toki hänen luokkansa nuorelta naiselta vaadittukaan. Tärkeintä oli omata kauniit seurustelutavat ja muutamia muita hyödyllisiä taitoja joita avioliitossa tarvitsi. Avioliitto oli Isabellalle toistaiseksi kaukana tulevaisuudessa häämöttävä asia, hänellä ei ollut kiire vakiintua, vaan ainoastaan huvitella ja nauttia nuoruudesta.

— Mutta sitten, Isabella mutisi ja vilkaisi linnaa kohti ja näki luukkujen yhä olevan suljettuina maman ikkunoiden edessä.

Mama lepäsi vielä, kun kreivi hetkeä myöhemmin liittyi Isabellan seuraan puutarhassa. Kreivi oli ollut ratsastamassa tiluksillaan ja selitti Isabellalle, että vuoden sadosta tulisi joka alueella loistava, jos säänhaltijat edelleen pysyisivät suotuisina. Kreivi San Roman oli vielä keski-ikäisenäkin komea mies, tumma, hoikka ja kaunispiirteinen. Luis oli tullut täysin häneen, ja Isabella oli harvoin nähnyt ketään heitä miellyttävämmän näköistä miestä. Se oli ehkä yksi syy, miksei Isabella ollut vakavammin ihastunut kehenkään nuorukaiseen, joita oli kutsuilla tavannut. Toki hän näki isänsä ja veljensä viatkin, mutta toistaiseksi muilla oli ollut vielä enemmän vikoja. Ei tietenkään ollut järkevää verrata ketään omaan perheeseensä, muttei Isabella mahtanut mitään sille, että asetti tapaamansa herran aina mielessään papan tai Luisin rinnalle. Ehkä se oli eräänlaista vapaudenhalua, Isabella oli joskus miettinyt sitä, ettei hän vielä halunnut rakastua vakavissaan kehenkään ja joutua lasten ja velvollisuuksien sitomaksi. Hän halusi nauttia elämästä, mutta ei se tottavie täällä Segoviassa onnistunut!

— Antaisitte minun palata Madridiin, papa, Isabella pyysi hymyillen suostuttelevinta hymyään, joka useimmiten tehosi papaan, mutta nyt tämä pudisti vain pahoittelevasti päätään. — Miksi ei?

— Minä en halua päästää sinua silmistäni, Isabella, kreivi naurahti. — Minä tunnen sinun temperamenttisi liian hyvin. Sinä voisit aiheuttaa puolen tusinaa skandaalia aivan huviksesi, ja se murtaisi äitisi sydämen.

— Mama on