Perhosen merkki

By Tuija Lehtinen

1800-luvun Budapestin seurapiireissä kuohuuMargit on nuori ja köyhä mutta määrätietoinen nainen, jonka äiti on hiljattain kuollut. Margit lähtee tunnemyrskyn vallassa Wienistä Budapestiin etsimään isäänsä, jonka uskoo aikoinaan hylänneen äitinsä. Margit on päättänyt päästä perille isän lähdön syistä – ja kostaa tälle julman hylkäyksen. Junamatkalla Margit tutustuu rujoon ja jo ikääntyvään paroni Blonskyyn, ja parivaljakon välille syntyy erikoinen ystävyys, joka herättää ulkopuolisissa suurta kummastusta. Yhdessä Margit ja paroni etsivät Margitin isää Itävalta-Unkarin seurapiirien joukoista, ja herättävät ihailua, kauhistusta ja supinaa tanssiaisissa kuin tanssiasissa. Margitin pään puolestaan panevat pyörälle nauravasilmäinen husaari ja komea haukkametsästäjä, mutta mahtuuko Margitin sydämeen muitakin tunteita kuin kostonhalu isää kohtaan? Vähitellen selviävät myös paroni Blonskyn salaisuudet – miksi rikas vanha mies on päättänyt avustaa Margitia?Tuija Lehtisen tunteikas tarina on täynnä menneen ajan taikaa. Se on julkaistu alun perin nimimerkillä Johanna Koivu.Seurapiirejä ja suuria tunteita on sarja ihastuttavia historiallisia rakkaustarinoita.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Jun 14, 2023
• ISBN: 9788728407349

Book preview

Perhosen merkki

Cover image: Shutterstock

Copyright ©1986, 2023 Tuija Lehtinen and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728407349

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

1. luku

Budapestin seurapiireissä oli totuttu monenlaiseen, ja sesonki oli suorastaan epäonnistunut jos skandaalinkäryä ei silloin tällöin leijunut ilmassa. Viuhkojen takana arvailtiin, kuka milloinkin keimaili kenen kanssa ja kuka ylhäinen herra ylläpiti jotain puolimaailman naista ylellisessä salongissa. Kaksintaisteluistakin supistiin teeskennellyn kauhistuneesti ja husaarit olivat sydäntenmurskaajia vailla vertaa. Mutta kun paroni Blonsky tuli kauden avajaisiin daaminaan nuori kaunis nainen, oli kyse todellisesta skandaalista josta ei sopinut yleisesti edes puhua. Tapaus oli yksinkertaisesti kauhea, ja seurapiirit odottivat mieli täynnä pahoja aavistuksia mitä tuleman piti.

— Jonkun pitäisi varoittaa tyttöparkaa, sanoi kreivitär Ryttow seuraneidilleen, kun paroni Blonskyn vaunut tulivat heidän vaunujaan vastaan Margitsaaressa. Kreivittären tapana oli ajella saaressa jokaisena päivänä jos sää sen vain salli. Joskus hän kävi nauttimassa saaren terveyskylpylän mineraalipitoisista kuumista kylvyistä ja se oli ollut hänen aikeensa myös tänä vähän koleana päivänä. Mutta paroni Blonskyn vaunujen vastaantulo sai hänet muuttamaan mieltään. Hän käski kuskinsa kääntyä ja seurata hitaasti vaunuja. Mielessään kreivitär toivoi, että vaunuissa istuneen nuoren naisen mieleen juolahtaisi ajaa saarelta Pestin puolelle ja astua johonkin muotiliikkeeseen. Hän voisi sitten sattumoisin mennä sinne perässä ja muistuttaa, että heidät oli esitelty eräissä tanssiaisissa. Sitten hän voisi kutsua tytön nauttimaan virvokkeita luokseen, ja — lopultakin — hienotunteisesti selvittää, kuka hän oikein oli ja missä tutustunut paroniin. Sekä valistaa hieman paronista. Kun tyttö kerrankin oli liikkeellä ilman paronia. Tähän asti oli ollut täysin mahdotonta päästä vaihtamaan kahdenkeskistä sanaa tytön kanssa. Paroni oli aina jossain äänenkantaman päässä. Eikä tyttö kertaakaan ollut käyttänyt lepohuoneita juhlien aikana, ei käynyt korjaamassa kampaustaan, ei mitään sellaista. Ehkä se oli paronin määräys, kreivitär arveli. Sillä ei normaali nuori nainen voisi tahallaan pitää lähimmäisiään uteliaisuuden vallassa.

— Ah, he kääntyvät paronin taloa kohti, kreivitär huokaisi pettyneenä, kun he olivat ylittäneet sillan Pestin puolelle. — Paroni varmaan odottaa häntä takaisin taskukello kädessään. Olipa tämä nyt harmillista…

Seuraneiti kätki hymynsä armollisen rouvan lapsenomaisen käytöksen johdosta ja sai hetkeä myöhemmin tehdä saman uudelleen, sillä edellä ajavissa vaunuissa istuva nuori nainen kääntyi yhtäkkiä katsomaan olkansa yli taakseen. Tummanpunainen, mustilla nauhoilla koristettu hattu varjosti vähän vinosti tytön kasvoja ja samanpunaisen takin musta turkiskaulus kätki suun. Tyttö tuijotti heitä hetken, nosti sitten leukaansa pystympään ja he näkivät huvittuneen hymyn leviävän tytön kasvoille. Hän antoi määräyksen kuskille ja tämä sivalsi piiskalla mustaa parivaljakkoa. Hetkessä paronin vaakunalla koristetut vaunut olivat parin kadunvälin päässä, kääntyivät vasemmalle ja katosivat.

— Koketti, kreivitär puuskahti.

— Hän näki, että me käännyimme perään, seuraneiti sanoi rauhallisesti. — Hän ei ehkä uskalla uhmata paronin määräyksiä ja antautua keskustelemaan. Kuski kavaltaisi hänet aivan varmasti paronille.

— Kenties, kreivitär sanoi vähän leppyneenä. — Mutta minusta tuo oli kyllä turhan näyttävä karkuunlähtö. Hyvänen aika jos joku tuttava näki miten hän kohteli minua. Minullehan naurettaisiin selän takana. Minä en ikinä anna anteeksi jos hän tahtoi loukata minua — hän, paroni Blonskyn… ush, ties mikä!

— Kreivitär rauhoittuu, ketään ei ole mailla eikä halmeilla, seuraneiti lepytteli. — Hyvin kasvatetulta nuorelta naiseltahan hän noin yleensä vaikuttaa.

— Mutta kuitenkin — paroni Blonskyn, oh, kreivitär huoahti ja taputteli hajuvedellä kostutetulla nenäliinalla kasvojaan. — Kukaan ei usko sitä, että hän olisi paronin kaukainen sukulainen. Mutta silmää räpäyttämättä paroni on esitellyt hänet niin. Paroni Blonskylla ei kertakaikkiaan ole kaukaisia sukulaisia. Ei ole läheisiäkään. Jos tuo tyttö on muuta kuin Wienin tuliainen, niin minä syön vaikka leveälierisimmän hattuni — sen minä totisesti teen!

— Ei hänessä todellakaan ole mitään Blonskyjen piirteitä, seuraneiti myönsi. — Minun on tietenkin vaikea verrata häntä paronin sukuun, sillä enhän minä ole nähnyt kuin paronin. Ja hän nyt taas on vähän…

— Kyttyräselkäinen kummajainen, kreivitär sanoi ujostelematta. — Selkä on saanut hänen luonteensakin kasvamaan vinoon. Oli todella sääli että isorokko korjasi hänen vanhemman veljensä ja äitinsä eikä häntä. Niin hänestä tuli arvonimen ja kaiken perijä. Hänen isänsä suru oli suuri, kun hän tajusi millaiselle lapselle kaikki menee. Jo lapsesta lähtien hän oli häijy ja piti kaikkia palvelijoita kauhun vallassa. Minä tiedän sen varmuudella, älä yhtään katso minua noin epäillen.

— Minä en epäile teitä, armollinen rouva, seuraneiti vakuutti.

— Minulla oli sisäkkönä tyttö, joka tuli palvelukseen Egeristä, Blonskyn talosta. Hän oli kömpelö ja särki tavaroita minkä ehti, mutta en minä voinut sanoa häntä irti, kun hän oli kokenut niin ankeita aikoja jo sitä ennenkin. Onneksi hän avioitui erään ajurin kanssa ja lähti talosta. Hän kertoi minulle mitä pöyristyttävämpiä asioita Blonskyn perheestä.

Siksi te hänet palkkasittekin, seuraneiti ajatteli ja kätki taas kerran hymynsä. Kreivitär oli sumeilematon nainen, mutta omalla tavallaan kuitenkin oikeudenmukainen. Hänen talossaan sai hyvän toimeentulon ja pysyi koko ajan tietoisena siitä, mitä seurapiireissä tapahtui. Seuraneidillä ei ollut aikomustakaan jättää hyviä päiviä ja naida ajuria — se oli kreivittären tavanomaisin ratkaisu asioihin, kun hän kyllästyi johonkin palvelustyttöönsä. Kreivitär luuli, etteivät tytöt tienneet että hän antoi runsaat myötäjäiset niille miehille jotka suostuivat naimakauppaan. Mutta se oli tunnettu asia, ja yleensä tytöt siihen suostuivat, koska avioliitto oli kumminkin parempi asia kuin pesijättären tai jonkin muun raskaan työn ottaminen. Hyvin harvoin kukaan lähti suoraan kadulle kreivittären talosta. Sitä ei aikonut seuraneitikään tehdä ja niin hän otti kasvoilleen kuuntelevan ilmeen.

— Paroni Blonsky oli hirviö jo poikasena, kreivitär puheli — Hän kiusasi kotiopettajaansa ja muuta palveluskuntaa minkä ehti ja mitä ilkeimmillä tavoilla. Isänsä ei mahtanut hänelle mitään, ei tainnut olla kiinnostunutkaan siitä mitä poika teki. Vanhempaa, tervettä poikaansa hän oli jumaloinut, tämä oli komea ja älykäs ja siksi kai hän ei sietänyt silmissään rujoa lastaan. Poika sai kasvaa yksin ja määräillä palvelusväkeä miten tahtoi. Silloinen paroni vietti suurimman osan ajasta täällä Budapestissä — hän huvitteli sydämensä pohjasta mutta toista kertaa hän ei avioitunut. Syytä en osaa arvata —