Kohtalokkaat kirjeet

By Tuija Lehtinen

Eletään 1800-luvun loppua Helsingissä. Ragnan lapsuudenystävä Ebba menee naimisiin komean mutta tuiman Rolfin kanssa. Seuraavan kerran Ragnan ja Rolfin tiet kohtaavat Ebban hautajaisissa, eikä Rolf saa irti silmiään naisesta. Ragna ei voi kuvitella elämäänsä vanhanapiikana, mutta mikä tahansa olisi parempaa kuin avioliitto Rolfin kanssa! Ragna nimittäin aavistaa, ettei Ebban kuolema ollutkaan sattumaa...Kohtalokkaat kirjeet on tarina rakkaudesta, intohimosta ja rohkeudesta. Se on alun perin julkaistu nimimerkillä Minna Skog.Seurapiirejä ja suuria tunteita on sarja ihastuttavia historiallisia rakkaustarinoita.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Mar 24, 2023
• ISBN: 9788728407516

Book preview

Kohtalokkaat kirjeet

Cover image: Shutterstock

Copyright ©1984, 2023 Tuija Lehtinen and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728407516

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

1. luku

Ensimmäisen kerran Ragna tapasi Rolf Florinin ystävättärensä Ebba Danielsonin häissä. Rolfilla oli sulhasen osa. Toki Ragna oli miehestä etukäteen kuullut. Hän tiesi, että Rolf Florin oli upseeri, keisarin joukoissa, ja että tämä oli vanhaa suomenruotsalaista varakasta sukua, jolla oli komea kartano sisämaassa. Lisäksi Ragna tiesi, että avioliitto oli järjestetty: Ebba-rukka koki olevansa pelinappula vanhempiensa käsissä, sillä nämä halusivat säilyttää ruotsalaisuuden kunniassa näinä levottomina aikoina. Rolf Florinin suku oli samaa mieltä, ja itsekseen Ragna oli tuuminut, että koska sulhanen suostui avioliittoon morsianta näkemättä — Ebban mielipiteellähän ei väliä ollut — niin se viittasi siihen, että mies oli täysiverinen armeijan sotilas, jolle ura oli tärkeämpi perhettä, ura ja seikkailu.

— On kurjaa, kun ei voi haaveilla rakastumisesta eikä mistään tanssiaisflirttailusta, Ebba murehti Ragnalle, kun he vielä kävivät viimeistä vuotta Laguksen koulua, Privata Svenska Flickskolania Kaisaniemessä.

— Se on kurjaa, Ragna sanoi siihen säälivästi, ja hänen oma mielensä täyttyi kaikista jännittävistä mahdollisuuksista, joita tulevaisuus toisi eteen, kun oli aika astua seurapiireihin. — Mutta mikä sinua toisaalta estäisi, hääthän ovat vasta joskus vuoden kuluttua.

— Mutta kuka kavaljeeri välittäisi kihlatusta tytöstä?

Niin, siinä oli omat hankaluutensa, Ragna myönsi. Ebba oli sievä, vaalea tyttö, ruusuinen ja silmät posliininsiniset, hipiä maidonvalkea. Ebba oli pehmeän näköinen tyttö, herttainen, eikä koskaan kiistellyt mistään kenenkään kanssa. Myöntyväinen oli se sana, joka kuvasi häntä parhaiten. Siis Ragnan vastakohta muutenkin kuin väriensä puolesta. Heidän tapauksessaan vanha hokema vastakohdat täydentävät toisiaan piti paikkansa, sillä he olivat olleet sydänystäviä koulun alusta alkaen. Ebban kotiväkikin oli hyväksynyt ystävyyden, vaikkei Ragnan perhe niin varakas ollutkaan kuin Danielsonit, mutta kunnon ruotsalaismielisiä kuitenkin.

— Tulethan sinä minun ensitanssiaisiini, Ebba vaati, kun koulu oli loppunut ja heidät oli ikuistettu koko luokka, kymmenen tyttöä, samaan valokuvaan. — Tapaat Rolfin, hänen pitäisi tulla sinne.

— Millainen hän on? Ragna uteli, heidän kävellessään käsikynkkää Esplanadin puistossa vapaan huolettomina. Koulu oli ohi, he olivat aikuisia omasta mielestään, niin kuin yhdessä yössä olisi tapahtunut mullistus elämässä — niin he halusivat uskoa, vaikka peilistä olivat tuijottaneet samat nuoret tytönkasvot kuin ennenkin.

— Kamalan muodollinen, Ebba huokaisi. — Ja sitten hänellä oli kiire, hän ei ehtinyt vaihtaa kuin pari sanaa.

Rolf Florin oli tehnyt ensivierailunsa Ebban kotiin edellisenä iltana ja oli sovittu, että Ebban tanssiaisissa julkaistaisiin kihlaus. Nyt vasta Ragna ehti kysellä miehestä, sillä koko alkupäivä oli kulunut koulussa jäähyväistunnelmissa ja syleilyissä, lupauksissa pitää yhteyttä tämänkin jälkeen, ja sitten he olivat käyneet juomassa virvokkeita Esplanadikappelissa, jossa he olivat herättäneet huomiota paikalle sattuneessa ylioppilasjoukossa. Ragna olisi halunnut jäädä laskemaan leikkiä herrojen kanssa, mutta Ebba oli nykinyt häntä eteenpäin, haluten puhua Rolfista.

— Hän on niin vanha, Ebba puuskahti, kun he istahtivat vapaalle penkille ja Ebba levitti pienen valkoisen pitsisen päivävarjonsa suojaamaan heitä.

— Kaksikymmentäviisi? Eihän se vielä ole paha ikä.

— Kaksikymmentäseitsemän, Ebba korjasi synkästi. — Melkein kymmenen vuotta minua vanhempi, ja kokenut varmasti vaikka mitä.

— Minkä näköinen hän on? Ragna kysyi sivuuttaen tämän kutkuttavan aihepiirin kokemuksista toistaiseksi.

— Ei yhtään sen näköinen kuin pitäisi, Ebba sanoi niin pettyneennäköisenä, että Ragna purskahti nauruun.

Ebban miesihanne oli tumma, runollisennäköinen mies, vähän riutuneenkin. Ebba rakasti liikuttavia runoja ja oli sitä mieltä, että mitä tulisilmäisempi kapeakasvoinen runoilija oli, sitä parempaa oli tämän taide. Ebba oli jossakin illanvietossa kuullut venäläistä nuorukaista, joka oli omalla kielellään esittänyt kiihkeän vuodatuksen onnettomasta rakkaudestaan. Ebba ei ollut ymmärtänyt runosta sanaakaan, mutta oli ostanut kuitenkin nuorukaisen kirjan, ja he olivat yhdessä kääntäneet sitä heikolla venäjällään. Ragnasta se ei kovin suurta taidetta ollut, mutta Ebban mielestä runoilija oli nero, paljon lahjakkaampi kuin Runeberg, jonka patsas nyt katseli heitä puistossa arvokkaan moittivasti, kuin arvaten Ebban kerettiläiset ajatukset. Älkää välittäkö, Ragna sanoi ajatuksissaan suurmiehelle ja yritti sitten saada selville yksityiskohtia Rolf Florinista.

— Hän on pitkä, hoikka ja vaalea. Hän oli univormussa, punaisessa takissa ja valkoisissa housuissa, poletit ja kaikki. Kun hänet näkee, ajattelee pakostakin hevosta. Isoa mustaa hevosta hänen rinnalleen. Hän on kauhistuttavasti ulkoilmaihmisen tuntuinen.

— Viikset, parta?

— Ihan sileät kasvot. Ragna, Ebba puraisi vaivautuneena alahuultaan. — Minä en pitänyt hänestä, Ragna. Hänessä oli jotain kylmää.

— Ehkä hän jännitti. Sinäkin varmaan jännitit ja olit torjuva. Mutta ole huoleti, ei hän voinut olla pitämättä sinusta, Ragna vakuutti ja taputti Ebban kättä. — Sinä ole niin suloinen, ja ensitanssisissasi hurmaat hänet.

Ebba hymyili lohdutettuna ja huomasi sitten heitä lähestyvän kolme ylioppilashattuista nuorta miestä, joista yksi oli Ebban veli. Herrat tervehtivät heitä hattujaan nostaen ja tarjosivat käsivarsiaan. Ragna sai kavaljeerikseen Ebban veljen Augustin, ja he jäivät hivenen jälkeen kolmikosta, jossa Ebba lörpötteli avoimesti juhannuksena heidän maatilallaan vietettävistä juhlista.

— Tulettehan tekin, Ragna-neiti? Audust kysyi, ja katsoi Ragnaa pitkään, aavistuksen punastuen.

— Ebba on esittänyt kutsun, Ragna hymyili samalla, kun huvittuneena seurasi Ebban flirttailua nuorukaisten kanssa. Aivan kuin Ebba yrittäisi ahnehtia elämää ennen kihlajaisiaan. Ragna ei tuntenut kahta muuta herraa, toisen hän oli ohimennen nähnyt Danielsoneilla, mutta heitä ei ollut esitelty. Toinen oli tumma, vähän kaitakasvoinen, ja tälle Ebba tuhlasi viehätysvoimaansa ja Ragna oli jokseenkin varma, että nuorukainen opiskeli kirjallisuutta ja rustasi runoja. Hän oli juuri kuin Ebban haavekuvamies.

— Minusta on suuri ilo, jos te tulette, August mutisi Ragnalle.

— Mitä te pidätte tulevasta langostanne? Ragna kysyi suorasukaisesti, kun kolmikko oli kuulomatkan ulkopuolella.

— Minun on aina vaikea sulattaa upseereja, August vastasi vältellen. — Varsinkin, jos he ovat tsaarin palveluksessa. Toki minä tajuan, että hän tekee tärkeää työtä, yrittää hankkia meille oikeuksia. Tiedättehän te, Ragna-neiti, että nykyinen keisari on kovin venäläiskansallinen, ja hänen päämääränsä on venäläistää koko Suomi. Nikolai II on täysin erilainen kuin rakastettu Aleksanteri III oli. Huhutaan, että keisari aikoo nimittää Suomen kenraalikuvernööriksi Bobrikovin, jonka sanotaan olevan ankara mies.

Ragna nyökkäsi, mutta ei oikeastaan kuunnellut Augustin huolia. Ei tällaisena päivänä, kun yksi jakso elämästä oli ohi ja tulevaisuus oli täynnä toinen toistaan jännittämpiä asioita. Augustille politiikka oli kovin tärkeää, kansallinen itsetunto, ja hän kysyikin, eikö Ragna koskaan ollut ajatellut lukea eteenpäin.

— Ylioppilaaksiko, Ragna nauroi heleästi. — Ei minun järkiparkani riitä siihen, August-herra!

— Moni nuori nainen on jo lukenut, August sanoi totisena. — Mutta ehkä te olette oikeassa, Ragna-neiti, ehkä osa nuorista neidoista on tarkoitettu vain pitämään hauskaa ja olemaan herrojen silmien ilona.

— August-herra, te ärsytätte minua tahallanne, Ragna pudisti päätään: — Mutta ei, en minä jatka.

Ja se oli enemmän rahasta kiinni kuin halusta, Ragna lisäsi mielessään. Heidän perheensä ei todellakaan ollut varakas. Isä oli menehtynyt sydänkohtaukseen muutama vuosi sitten, ja suuri talo oli pitänyt myydä, kun äidin leskeneläke ei riittänyt sen ylläpitoon. He olivat joutuneet äidin kanssa muuttamaan Brunon, Ragnan veljen, perheen luo. Brunolla oli kohtalaisen kokoinen talo hyvällä paikalla Helsinkiä, ahdasta ei ollut, mutta silti tilanne oli joskus kireä. Brunon vaimo Hanna ei pitänyt äidistä, jota hän piti hyödyttömänä olentona. Äiti ei ollut tottunut minkäänlaiseen työntekoon, kun taas Hanna itse oli joutunut oppimaan monenlaisia asioita. Hanna oli kauppiaan tytär, ja äidistä Bruno oli