Kahden sydämen välissä

By Tuija Lehtinen

Kuka vie Eva Mortimerin sydämen?Eva Mortimer on 20-vuotias kaunis nuori nainen, jolla on edessään ennennäkemätön seikkailu. Vaikka Eva on kasvanut Amerikassa, hänen on nyt aika lähteä tutustumaan isänsä synnyinmaahan Englantiin. Pelkkä laivamatka on Evalle suuri kokemus – ja jo matkan aikana Eva tutustuu erääseen komeaan mieheen. Salskeita nuoria miehiä riittää Englannissa kuitenkin enemmän kuin tarpeeksi, ja pian Eva on aivan pyörällä päästään. Kenet hän mahtaakaan valita tulevaksi puolisokseen?Kahden tulen välissä on mukaansatempaava historiallinen rakkauskertomus Tuija Lehtiseltä. Se on julkaistu alun perin nimellä Johanna Koivu.Seurapiirejä ja suuria tunteita on sarja ihastuttavia historiallisia rakkaustarinoita.

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Mar 24, 2023
• ISBN: 9788728407363

Book preview

Kahden sydämen välissä

Cover image: Shutterstock

Copyright ©1986, 2023 Tuija Lehtinen and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728407363

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrievial system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

1. luku

New Yorkin satamassa oli lukuisia aluksia vieri vieressä, pienistä kuluneista suuriin valtamerilaivoihin, ja yhden tällaisen suuren laivan ympärillä oli kuhinaa kuin muurahaispesässä. Ihmisiä riensi laskuportaita ylös alas, kuka vieden matkatavaroita, kuka kukkalähetyksiä, kuka saatellen sitä onnekasta joka lähtisi laivalla suureen seikkailuun. Se laiva oli tummansinertävä laidoiltaan, siinä oli viisi korkeaa savupiippua, ja kaiken varalta vielä lukuisia korkeita purjemastoja. Höyrylaiva oli nimeltään Pearl, helmi, ja sen kapteenin mielestä se oli todella merten helmi. Se oli sulavalinjainen laiva, ja se liikennöi New Yorkista Lontooseen ja oli aina suoriutunut matkasta kommelluksitta. Laivan omistavalla yhtiöllä oli luotettava maine, mutta silti Alec Mortimer oli harkinnut monta kertaa ennen kuin oli ostanut tyttärelleen matkalipun. Tytär Eva oli hänen ainoa lapsensa, ja jos tälle tapahtuisi jotain matkan aikana, Alec ei ikinä antaisi sitä itselleen anteeksi.

— Eva, miten me kadehdimmekaan sinua, huokaili pienehkö, tummatukkainen tyttö ylellisessä hytissä. — Sinä pääset vanhaan maahan!

— Ja miten ihastuttava tämä hytti on, ja koko alus, henkäisi toinen Evan saattajista silmät säteillen. — Oi, ja näitkö sinä Eva, miten komea kapteeni oli!

Eva Mortimer virnisti ystävättärilleen ja heittäytyi kokeilemaan leveää, tyynyjen peittämää vuodetta, niin että kermanvärisen jakkupuvun hame heilahti ja paljasti pitsisen silkkialushameen. Se näky sai Janen, tumman tytön huokaisemaan ja mutisemaan, ettei Evan kaltaista villikkoa saisi päästää irralleen vanhaan maahan. Tämä pilaisi kokonaan amerikattarien maineen.

— Eva ehtii pilata sen jo matkan aikana, tuumasi toinen tytöistä, Emma, hymyillen. — Kenties sinä et jääkään vanhaan maahan, vaan tulet seuraavalla laivalla takaisin ja rouva jonakin. Häät merellä, kapteenin vihkiessä, eikö se olisi romanttista?

— Se olisi lumoavaa, Eva myönsi silmät haaveellisina ja hypähti seisomaan. Hän otti arvokkaita askeleita käsi koholla kuvitellun kavaljeerin käsipuolessa ja niiasi syvään peilipöydän jakkaran edessä, asettui sitten sille polvilleen ja oli kuuntelevan näköinen. Peilistä näkyi vihkivän kapteenin sijaan Evan oma kuvajainen, nuori elämäniloisen näköinen neitonen, jolla oli taivaansiniset, pitkien ripsien ympäröimät silmät ja hunajanvaalea paksu pitkä tukka, joka oli koottu löysälle solmulle niskaan. Eva Mortimer oli kahdenkymmenen, ja hänestä näki, että hänen kauneutensa lisääntyisi iän myötä. Hänessä oli jotain ajatonta, myös ylväyttä, joka johtui ryhdistä ja täydellisestä profiilista. Viikinkien perintöä, tapasi Evan isä sanoa ja tarkoitti sillä Evan äidin sukujuurta. Evan äiti oli kotoisin vielä kauempaa kuin Englanti, joka oli Evan isän synnyinmaa. Suomen suuriruhtinaskunnasta Evan äiti oli aikoinaan lähtenyt Amerikkaan, Turku-nimisestä kaupungista, ja Eva oli päättänyt, että joskus vielä hänkin matkustaisi sinne asti. Mutta ensin piti valloittaa Englanti ja isän suku.

— Ei ikinä uskoisi, että sinä olet käynyt Miss Higginsin arvostetun tyttöopiston, Emma totesi, kun Eva kohotti poskeaan näkymättömän sulhasen suudeltavaksi.

— Ei paljon puuttunut, että se oli jäädä käymättä Evalta, Jane huomautti. — Kolmestihan Eva oli joutua erotetuksi. Kumma kun sinun isäsi uskaltaa päästää sinut yksin meren yli.

— Minullahan on mukana rouva Nipple, Eva irvisti heille peilin kautta ja kääntyi sitten kunnolla kohti. — Isä selitti, että rouva Nipple on aarre ja isä tuntuu olevan varma, että vaikka laiva jostain syystä vaipuisi meren pohjaan, kaikista vakuutteluista huolimatta, niin rouva Nipple pelastaisi minut maihin. Me kelluisimme Nipplen neulatyynyn varassa viikkokausia — se on uskomaton kapistus… Suuri kuin untuvatyyny ja täynnä neuloja säntillisessä järjestyksessä.

— Mistä sinun isäsi löysi sen vanhan huuhkajan? Emma kysyi epäkunnioittavasti. — Hän näytti vaatetukseltaan museokapineelta.

— Hän on alkuperäinen englannitar ja on ollut kotiopettajana Bostonissa vuosikymmeniä. Hän sai hyvän eläkkeen perheeltä jota palveli ja tahtoo vielä ennen kuolemaansa nähdä kotimaansa, Eva selitti, vilkaisten sivusilmällä väliovea joka vei rouva Nipplen hyttiin, paljon pienempään ja vaatimattomampaan. — Eikä hän ole koskaan ollut naimisissa, mutta jostain syystä rouvittelee itseään.

— Ehkä hänellä on ollut rakastaja, neulakauppias? Jane ehdotti ja ajatus sai nuoret neidit purskahtamaan nauruun.

— Minun tulee ikävä teitä, Eva sanoi naurun laannuttua ja katseli hellästi ystävättäriään. Hän oli tuntenut nämä vuosikausia, jo ennen neiti Higginsin tyttöopistoakin. Siellä opistossa he olivat jakaneet saman makuusalin, olleet kiinteä kolmiapila, joka oli kertonut kaiken toisilleen, niin surut kuin ilotkin. Ja kiitos Emman ja Janen oli Eva saanut säilyttää paikkansa opistossa niinä kolmena kertana jolloin hän oli rikkonut sääntöjä. Kaikissa rikkomuksissa oli ollut sama syy: Eva oli livahtanut salaiseen kohtaamiseen. Kerran nuoren piirustuksen opettajan kanssa, joka oli tahtonut maalata Evan muotokuvan, toisen kerran ratsastamaan erään lähellä sijaitsevan poikakoulun oppilaan kanssa. Kolmannella kerralla Eva oli rientänyt tapaamaan tummaa komeaa venäläistä viulistia, joka oli pitänyt opistossa konsertin ja joka oli kertonut käyneensä Suomessa — se oli herättänyt Evan uteliaisuuden, kaikki äidin kotimaassa kiinnosti häntä. Eva ei tietenkään ollut ainoa, joka rikkoi sääntöjä, mutta hän jäi joka kerta kiinni. Vasta opiston päätyttyä oli selvinnyt, että hänestä oli aina kanneltu neiti Higginsille; eräs tyttö joka olisi tahtonut neljänneksi heidän joukkoonsa, mutta jota he eivät halunneet. Eva varsinkin oli karsastanut häntä, ja kantelu oli ollut hänen kostonsa. Kiitos Emman ja Janen, Eva ei joutunut erotetuksi. Neiti Higgins olisi voinut erottaa yhden tytön huomiota herättämättä, mutta Jane ja Emma uhkasivat joka kerta myös lähteä, jos Evakin, ja kolme vaikutusvaltaisen perheen tytärtä — ei, sitä neiti Higgins ei uskaltanut koulun maineen takia tehdä.

— Näytä sen sukulaisperheen valokuvia vielä, Emma pyysi.

Eva otti pienestä matka-arkusta ruusupuisen laatikon, jossa päällimmäisenä oli hänen vanhempiensa hääkuva. Sitä hän katsoi hellästi hymyillen, hyvin arkisissa ja paikatuissa asuissa olevaa pariskuntaa, jolla ei kuvan ottoaikaan ollut muuta omaisuutta kuin osaavat kädet ja suunnaton tahto menestyä uudessa maassa. Eikä äiti ollut osannut kuin muutaman sanan englantia, kun oli tavannut isän, Eva tiesi. Vanhempien tarina oli romanttisuudessaan kiehtonut häntä aina ja hän kunnioitti näitä äärettömästi, koska nämä olivat selvinneet vaikeuksista ja pärjänneet elämässä. Veronsa se oli vaatinut myöhemmin, sillä syy, miksi Evan vanhemmat eivät matkustaneet mukana oli se, että Evan äiti oli pyörätuoliin sidottu. Hän kärsi vaikeasta reumatismista, johon mitkään lääkkeet eivät juuri auttaneet. Sormet