Rynnäkkö myllyä vastaan
By Émile Zola
()
About this ebook
Émile Zola
Émile Zola (1840-1902) was a French novelist, journalist, and playwright. Born in Paris to a French mother and Italian father, Zola was raised in Aix-en-Provence. At 18, Zola moved back to Paris, where he befriended Paul Cézanne and began his writing career. During this early period, Zola worked as a clerk for a publisher while writing literary and art reviews as well as political journalism for local newspapers. Following the success of his novel Thérèse Raquin (1867), Zola began a series of twenty novels known as Les Rougon-Macquart, a sprawling collection following the fates of a single family living under the Second Empire of Napoleon III. Zola’s work earned him a reputation as a leading figure in literary naturalism, a style noted for its rejection of Romanticism in favor of detachment, rationalism, and social commentary. Following the infamous Dreyfus affair of 1894, in which a French-Jewish artillery officer was falsely convicted of spying for the German Embassy, Zola wrote a scathing open letter to French President Félix Faure accusing the government and military of antisemitism and obstruction of justice. Having sacrificed his reputation as a writer and intellectual, Zola helped reverse public opinion on the affair, placing pressure on the government that led to Dreyfus’ full exoneration in 1906. Nominated for the Nobel Prize in Literature in 1901 and 1902, Zola is considered one of the most influential and talented writers in French history.
Related to Rynnäkkö myllyä vastaan
Related ebooks
Rynnäkkö myllyä vastaan Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsKertomuksia Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsErään perheen tarina Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsKlorinda Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsAnnan nuoruusvuodet Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsJumalan maa - ja nainen Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsUotilan isäntä: Rikosjuttu Suomesta Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsErään rikoksen varjo Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsTaistelu Heikkilän talosta Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsVelikulta Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsSoittajan tarina: Maaseutu-elegia Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsJutelmia ja tarinoita Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsKultala: Hyödyllinen ja huvittava historia, yhteiselle kansalle / luettavaksi annettu Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsVäsyneen haudalla: Alkuperäinen novelli Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsErään rikoksen varjo Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsIsänmaa Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsHänen vastoinkäymisensä Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsNinnin taikajoulu Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsPrinssi ja kerjäläispoika Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsMiljoonamies huvittelee Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsAukko pensasaidassa Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsVelikulta: Seikkailutarina kaupunkiviisikosta Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsKevät Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsVanha kauppiaskoti Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsKymmenen savun kylä Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsKadonnut prinssi Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsTuulentupia Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsLehti myrskyssä Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsElämän langat Rating: 0 out of 5 stars0 ratingsKristitty: Romaani Rating: 0 out of 5 stars0 ratings
Reviews for Rynnäkkö myllyä vastaan
0 ratings0 reviews
Book preview
Rynnäkkö myllyä vastaan - Émile Zola
Émile Zola
Rynnäkkö myllyä vastaan
EAN 8596547461043
DigiCat, 2022
Contact: DigiCat@okpublishing.info
Sisällysluettelo
I.
II.
III.
IV.
V.
I.
Sisällysluettelo
Rocreusen myllyllä oli kieltämättä kaunein asema koko kylässä. Paikka itsessään oli vähäpätöinen, puoleksi rapistuneita taloja kylätien kahden puolen; mutta mylly seisoi maantien mutkassa, Morellejoen rannalla, ja sieltä oli erinomainen näköala yli koko laakson kaunisten niittyjen, mehuisten laidunten ja hedelmällisten peltojen.
Koko Lothringissa ei ole ihastuttavampaa sopukkaa. Satavuotiset metsät ympäröivät viheriän meren lailla laajaa tasankoa, jonka lävitse Morelle-joki kiemuroi hopeanhohtoisena sohisten.
Joki saa alkunsa Gagnyn metsästä ja tuo kuumina kesäpäivinä mukanaan virkistävää viileyttä. Lukuisat puroset, jotka samoin saavat alkunsa metsästä sammaltuneiden kivien alta, syöksyvät metsärinteitä alas ja yhdistävät kylmät vetensä Morelleen. Kuten lumotussa puutarhassa kohisevat ja laulavat kristallikirkkaat purot hopeanheleällä äänellä, peittäen pauhuunsa peippojen ja rastaitten äänekkään laulun.
Vedet kostuttavat ja hedelmöittävät koko laakson, ja rehevinä kasvavat maassa ruohot ja yrtit. Ikivanhat, mahtavat kastaniat levittävät ympärilleen vilpoista varjoa, pitkät poppelit reunustavat niittyjä, ja keskellä kulkee kaksoisrivinä plataanikäytävä aina Gagnyn linnanraunioille saakka.
Sievänä ja viehättävänä sijaitsee isä Merlierin mylly tässä viheriässä ympäristössä. Se on vanhanaikainen, kummallisennäköinen rakennus ja on paalurakennusten tavoin puoliksi vedessä. Morelle, joka kohisten syöksyy korkean sulun ylitse vanhaan myllynrattaaseen niin että se veden painon alla huokaa ja valittaa, levenee talon edustalla peilikirkkaaksi suvannoksi, missä kalat pitävät telmettään.
Vene keinuu ankkuroituna pienessä valkamassa, jonne talosta johtaa laudoista tehty tie. Rakennuksen ensimäistä kerrosta ympäröi rehevä muratti- ja köynnöspeite, ja köynnöskasvit kohoavat aina päätyyn saakka, kiipeävät katolle, missä ne liehuvat kuten viehkeät aallottaren hiukset.
Isä Merlier rakasti vanhaa taloaan, joka näytti näin viehättävältä ja romanttiselta, eikä tahtonut tietääkään korjauksista ja muutoksista, joita useat naapureista kehottivat häntä tekemään; hän rakasti vanhaa myllynratasta, joka oli tehnyt työtä hänen kanssaan hänen nuoruudestaan asti, tietämättä hetkenkään levosta, ja hänen kanssaan tullut vanhaksi. »Ratashan ei kelpaa enää mihinkään, se on jo aivan pilalla», sanoivat ihmiset ja neuvoivat häntä hankkimaan uuden. Mutta vanha mylläri ravisti päätään, vanha ratas oli hänen uskollinen ystävänsä, josta hän ei tahtonut erota. Ja kun se meni rikki, paranteli ja paikkaili hän sitä kärsivällisesti kaikella, mitä käsiin sattui: vanhoilla tynnörinlaudoilla, ruosteisilla rautapaloilla, tinalla, niin että vanha, sammalen peittämä ratas lopulta näytti lystikkään kirjavalta, etenkin silloin kun valkea vaahto kuohui sen ylitse. Kylätien puoleinen osa rakennusta näytti jokapäiväisemmältä; siinä ei ollut esiinpistäviä torneja tai kuisteja, vaan kaikki oli sileää ja tasaista. Tätä sivustaa antoi mylläri toisinaan valkaista kalkilla, ja