Miljoonamies huvittelee

By Arnold Bennett and Eino Palola

Veikeä salapoliisitarina 1900-luvun alun Englannista!Varakas liikemies Bruce Bowring joutuu salakavalan rosvon armoille. Eikä kenen tahansa: viekas, amerikkalainen monimiljonääri Cecil Thorold on päättänyt sotkeutua ahneen Bowringin epäreiluihin bisneksiin. Rahamies Thorold sekaantuu toisten asioihin niin tehokkaasti, ettei kukaan pysy perillä hänen tarkoitusperistään. Veijari hupailee niin ratkomalla rikoksia kuin tekemällä vaikutuksen kauniisiin naisiinkin.Omalaatuinen rikostarina ja ihmissuhdekeitos viekkaasta miljonääristä, joka puuttuu epäreiluun peliin! Miljoonamies huvittelee on samaan aikaan klassinen salapoliisitarina ja genren rajoilla leikittelevä, romanttinen hupailu.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Oct 18, 2023
• ISBN: 9788728394960

Arnold Bennett

Arnold Bennett (1867–1931) was an English novelist renowned as a prolific writer throughout his entire career. The most financially successful author of his day, he lent his talents to numerous short stories, plays, newspaper articles, novels, and a daily journal totaling more than one million words.

Book preview

Miljoonamies huvittelee

Translated by Eino Palola

Original title: The Loot of Cities

Original language: English

Copyright © 2023 SAGA Egmont

Teos on julkaistu historiallisena dokumenttina, jonka kieli kuvastaa julkaisuaikansa näkemyksiä.

All rights reserved

ISBN: 9788728394960

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

ENSIMMÄINEN LUKU .

Lontoon tuli.

1.

„Teitä pyydetään puhelimeen, sir!"

Hra Bruce Bowring, Yhtyneiden kaivoskomppanioiden (pääoma kaksi miljoonaa puntaa yhden punnan osakkeissa, joista maksettiin seitsemänkolmatta ja kuusi) johtaja, käännähti ja katseli kysyvästi loisteliaan, sähköä säteilevän yksityiskonttorinsa yli uskottua apulaistaan, joka puhutteli häntä. Seisoen paitahihasillaan seinäpeilin ääressä herra Bowring juuri kampasi tukkaansa huolellisesti kuin äiti, jonka ei ollut onnistunut tarkoin kasvattaa ison perheensä suurinta osaa.

„Kuka siellä on? kysyi hän, ikäänkuin tuo kysymys olisi hänelle viimeistä edellinen oljenkorsi. „Melkein klo 7 perjantai-iltana, lisäsi hän itsekseen piinautuneesti.

„Joku tuttava kai, sir."

Keski-ikäinen rahamies laski kädestään kullalla koristellun tukkaharjansa, astui itämaisten mattojen syvän pehmeyden yli puhelinsuojukseen ja sulki oven.

„Halloo! huusi hän puhetorveen päättäen olla suuttumatta mistään. „ Halloo! Kuka siellä on? Olen, minä olen Bowring. Kuka te olette?

„Nrrr" surisi kuulotorvi heikosti hänen korvaansa epäinhimillisellä äänellään. „Nrrrr. Kuk. Olen ystävä."

„Mikä nimi?"

„Ei mitään nimiä. Arvelin, että teille on mieluista tietää, että taloonne Lowndes Squarella aiotaan murtautua ja viedä kassa. Kaikki tapahtuu ennen kello yhdeksää. Nrrr. Arvelin,.että halusitte tietää sen."

„Ah!" äänsi herra Bowring kuulotorveen.

Aluksi hän ei saanut suustaan muuta ääntä kuin tuon heikon huokaisun. Puhelinsuojuksen painostavassa lämmössä tuo tieto, joka saapui hänelle salaperäisesti laajasta, tuntemattomasta Lontoosta, herätti hänessä äkkiä sairaalloisen pelon, että hänen ihmeteltävän taitavasti järjestetty suunnitelmansa saattaisi ehkä epäonnistua, vaikkapa viimeisellä hetkellä. Miksi juuri tänä iltana, eikä minään muuna? Ja miksi ennen yhdeksää? Jokohan salaisuus oli päässyt leviämään?

„Onko mitään mielenkiintoisia yksityiskohtia?" kysyi hän taas ponnistellen saadakseen äänensä pysymään kylmän välinpitämättömänä.

Mutta mitään vastausta ei kuulunut. Ja kun hän sitten eräiden vaikeuksien jälkeen pääsi kysymään keskusneidiltä, mikä numero oli soittanut hänelle, niin kävi selville, että puhelu oli tullut yleisestä puhelimesta Oxford Streetiltä. Hän palasi huoneeseensa, riisui takkinsa, otti eräästä suljetusta laatikosta ison kirjekuoren, pisti sen taskuunsa ja istuutui hiukan mietiskelemään.

Tähän aikaan herra Bruce Bowring oli Cityn kuuluisimpia keinottelijoita. Hän oli aloittanut toimintansa kymmenen vuotta sitten omistamatta mitään muuta kuin silkkihatun. Tästä hatusta oli noussut ensiksi Oy. Hoop-La, eteläafrikkalainen kultakaivos, monine osakkeineen ja runsaine vuosivoittoineen, sitten Hoop-La N:o 2, kaivos, jolla oli yhtä monta muodonvaihdosta kuin Buddhalla, ja sitten hämmästyttävä joukko kaivoksia ja kaivosyhtymiä. Mitä enemmän hattu tyhjeni, sitä täydempi se oli, ja silminnähtävät tulokset, joihin nyt kuului talo Lontoossa ja ihmepalatsi Hampshiressa, tulivat yhä moninaisemmiksi, keinottelija itse vaikutusvaltaisemmaksi ja puoleensavetävämmäksi ja ihailijat yhä innokkaammiksi taputtamaan käsiään. Lopuksi, kun keinottelija oli käärinyt hihansa ikäänkuin näyttääkseen, ettei petos ollut kysymyksessä, oli hatusta uhonnut perin kukoistava C.M.I.C., trusti, joka kuin hulmuava taikalippu verhosi kaikki muut yritykset liehuviin poimuihinsa. C.M.I.C:n osakkeita pidettiin kultamarkkinoilla hyvin vakavina, niistä jaettiin huomattavia, vaikka epäsäännöllisiä osinkoja, jotka pääasiallisesti oli ansaittu keinottelulla, mutta markkinoilla niihin luotettiin. Nyt, kun yhtiön vuosikokous oli tulossa (yhtiömiehiä olivat keinottelija nojatuolissa ja hattu pöydällä), olivat markkinahinnat, jotka äsken olivat vähän laskeneet, taas muuttumassa kiinteiksi.

Herra Bowringin mietteet keskeytti sähkösanoma. Hän avasi sen ja luki: „Kokki taas humalassa. Syön kanssasi Devonshiressa. Täällä mahdotonta. Olen järjestänyt matkatavarat. Marie."

Marie oli herra Bowringin vaimo. Bowringista tuntui, että sähkösanoma vaikutti häneen hyvin helpottavasti, hän näpäytteli sitä, ja hänen tuulensa alkoi parantua. Missään tapauksessa hän ei aikonut mennä kaupunkiasuntoonsa ja nauroi jo uhkaavalle murtovarkaudelle. Hän ajatteli, että sallimus sentään oli välistä ihan erinomainen laitos.

„Katsokaahan tätä", sanoi hän kirjurilleen pilallisen huolestuneella äänellä osoittaen sähkösanomaa.

„Heh, heh, sanoi kirjuri ilmaisten täten hienotuntoisesti myötämielisyytensä humalaisen kokin hirmuvallan alaista isäntäänsä kohtaan. „Aiotteko mennä tänäkin iltana Hampshireen, sir?

Herra Bowring vastasi myöntäen ja selitti, että kaikki näytti olevan kunnossa yhtiökokousta varten, ja että hän palaisi maanantai-iltana tai ainakin aikaisin tiistai-aamuna.

Annettuaan sitten muutamia ohjeita ja heitettyään omaan ja ympärillä oleviin huoneisiin kotkankatseen, jota oikein huolellinen liikkeenjohtaja ei milloinkaan saa jättää tekemättä lähtiessään työstä viikon lopulla, asteli herra Bowring ääneti vaikka majesteetillisesti ulos C.M.I.C:n komeasta pääkonttorista.

„Minkähän vuoksi Marie ei käyttänyt puhelinta, vaan sähkötti?" tuumi hän itsekseen, kun hänen harmaa kaksivaljakkonsa kuljetti hänet ja hänen ajurinsa Devonshireen.

2.

Devonshire Mansion, komea yksitoistakerroksinen talo, Fosterin ja Dikseen tyyliä, rakennettu Homanin betonista, varustettu Waygoodin hisseillä ja Waringin koristeilla, sijaitsee Hyde Parkin lähimailla. Se on hyvin monimutkainen talo. Sen perustukset ulottuvat ainakin maanalaiseen rataan, niitten päällä ovat viinikellarit, sitten laajat pesulaitokset ja sitten (ikkunasarja, joka tuskin on kadun tasalla) urheilukerho, biljardihuone, aamiaishuone ja tupakkapuoti, jonka omistajan nimen päätteenä on „opoulos. Ensimmäisessä kerroksessa on uudistettu Devonshire Mansionin ravintola. Lontoossa on aina ravintola, jossa, jos olette ihan täydellisesti korrekti henkilö, voitte saada kunnollisen aterian. Paikka muuttuu vuodenaikojen mukaan, mutta niitä on aina vain yksi kerrallaan. Tällä kertaa se sattui olemaan Devonshire. (Devonshiren hovimestari oli keksinyt erikoisia illallisia, ja nämä illalliset olivat tulleet suuresti muotiin.) Senpä vuoksi kaikki täydellisen korrektit ihmiset pitivätkin asianaan syödä Devonshiressa, sillä ei ollut olemassa mitään muuta paikkaa, jonne olisi sopinut mennä. Ravintolan maine vaikutti tietysti edullisesti yhdeksässä ylemmässä kerroksessa oleviin matkustajahuoneisiin. Ne olivat aina täynnä, ja taivasta tavoittelevaan ullakkokerrokseen, jossa palveluskuntaan kuuluvat riisuivat yltään komeat pukunsa, kokoontui runsaasti varallisuutta. Ravintolan maine vaikutti myös yhtä siunaustatuottavasti Kitcat-Kerhon asemaan, joka oli viimeisen muodin mukainen „kukko- ja kanakerho ja jolla oli huoneistonsa kolmannessa kerroksessa.

Hiukan yli puoli kahdeksan herra Bruce Bowring nousi mahtavasti tämän ylellisyyden majapaikan rappuja ja pysähtyi hetkeksi äärettömän suuren takkatulen ääreen rappujen yläpäässä (syyskuu oli armoton) kysyäkseen yliviinurilta, oliko rouva Bowring tilannut pöydän. Mutta Marie ei ollut vielä saapunut — Marie, joka ei milloinkaan myöhästynyt! — Pahalla tuulella hän meni hovimestarin seuraamana loistavaan Ludvig XIV:n tyyliseen saliin ja valitsi, kun ei ollut iltapuvussa, onykspylvään taakse puoleksi kätketyn pöydän. Suuri huone oli melkein täynnä kauniita naisia ja varakkaita miehiä vuodenajasta huolimatta. Heti hänen jälkeensä nuori pari (mies paremmin ja hienommin puettu kuin nainen) otti pöydän pylvään toiselta puolen. Herra Bowring odotti viisi minuuttia, sitten hän tilasi lohiannoksen ja ranskalaista viiniä ja odotti taas viisi minuuttia. Häntä alkoi huolestuttaa vaimonsa viipyminen, eikä hän tahtonut aloittaa ennen tämän saapumista.

„Ettekö osaa lukea? Nuori mies viereisessä pöydässä puhui äänekkäästi kierosilmäiselle lakeijalle, jolla näytti olevan sähkösanomakaavake kädessään. „C.M.I.C., C.M.I.C., poikaseni! Myy C.M.I.C.-osakkeita vaikka kuinka paljon, myy huomenna, myy maanantaina! Oletteko ymmärtänyt? Hyvä on. Lähettäkää sähkösanoma heti!

„Ymmärrän, mylord", sanoi lakeija ja katosi. Nuori mies silmäili tarkkaan mutta hajamielisen näköisenä herra Bowringia, ja näytti siltä, kuin hän olisi koettanut nähdä seinäpaperin hänen takanaan hänen ruumiinsa lävitse. Suureksi harmikseen herra Bowring punastui. Osaksi kätkeäkseen noloutensa ja osaksi