Villiruusu

By Kaisa Ikola

Caitlin ja Isabel MacQuarrie ovat ehkä siskoksia, mutta monessa mielessä kuin yö ja päivä. Caitlin on villi ja menevä siinä missä Isabel pahoittaa mielensä pienestäkin kepposesta. Eräänä päivänä siskosten perhe ottaa vastaan kaksi tuntematonta kulkijaa. Florimel ja Donald Campbell ovat sisaruksia, jotka ovat kastuneet sateessa ja etsivät nyt majapaikkaa. Caitlinin katse kiinnittyy heti Donaldiin – mies on hävyttömän hyvännäköinen. Samalla Campbelleissa on jotain oudon epäilyttävää..."Villiruusu" on Kaisa Ikolan historiallinen rakkausromaani vuodelta 1994.-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Jun 16, 2021
• ISBN: 9788726910704

Book preview

www.egmont.com

1.

Suuri ovi lennähti selälleen, ja kaksi nuorta tyttöä syöksyi portaita alas pihamaalle. Edellä juokseva heilutti ärsyttävästi kädessään kirjettä, eivätkä kyyneleet olleet kaukana jäljessä tulevan äänestä, kun hän huusi:

-Sinä olet inhottava, inhottava, Caitlin! Minä vihaan sinua!

Caitlin nauraa heläytti olkansa ylitse.

-Vihaa vain — mutta juokse nopeammin, jos tahdot saada rakkaan Markisi viestin!

-Anna se tänne — tänne, kuulitko!

-Enkä anna. En varmasti! Tule ottamaan! Caitlin tanssahteli takaperin ja taitteli samalla kirjettä auki. -Rakastettu Isabelini… Onpa herttaista!

-Caitlin! Minä menen kertomaan isälle! Toinen tyttö oli pysähtynyt keskelle pihaa ja pyyhki silmiään. -Sinä olet koko Skotlannin — ei, koko Britannian ilkein tyttö!

-Mikä kunnia! Ikävöin Sinua suunnattomasti, ja lasken vain päiviä ja öitä siihen hetkeen, jolloin olen taas luonasi… Ukkoparka, istuu ja laskee… Sorminko vai helmitaululla, mitä luulet?

-Isä! Isä! Isabel käännähti ja juoksi takaisin sisään. -Isä, Caitlin on ilkeä!

Caitlin hengähti — oli paras rakentaa sovinto ennen kuin isä puuttuisi asiaan. Hän kiiruhti sisarensa jälkeen ja työnsi kirjeen tälle juuri kun Sir Ivar MacQuarrie kurkisti kirjaston ovesta.

-Mikä hätänä, Isabel? hän kysyi. -Taasko te riitelette?

-Ei se ollut mitään, isä — minä vain vähän härnäsin häntä, Caitlin sanoi huolettomasti ja suoristi pitsiliinaa pienellä pöydällä hallin nurkassa.

-Vai härnäsit! nyyhkytti Isabel-raukka. -Isä, hän otti Markin kirjeen ja luki sitä. Hän on maailman kauhein tyttö!

-Ai, eikö Britannia enää riitä? Caitlin kysyi nenäkkäästi. -Äläkä ulvo siinä, nenäsi on punainen.

-Caitlin, sinä tiedät, että on sopimatonta ja rumaa lukea toisen kirjeitä, Sir Ivar sanoi huoahtaen. Hän oli kyllästynyt tyttäriensä yhtämittaisiin riitoihin.

-Eihän se nyt ollut mitään, sellainen typerä siirappinen sepustus vain. Caitlin nyki hiharöyhelöitään.

-Kirje kuin kirje.

-Mitä ihmettä on tapahtunut? Isabel, mikä sinulla on hätänä? Lady Griselda MacQuarrie laskeutui yläkerrasta.

-Caitlin luki kirjettäni, Isabel ehätti selittämään.

-Se oli rakkauskirje, Caitlin lisäsi. -Äiti, onko Isabelilla lupa ottaa vastaan sellaisia?

-Tietenkin sulhaseltaan, ja sinä olet hyvin tyhmä tyttö, Caitlin. Lady Griselda rypisti kulmiaan.

-Tiedän, äiti, olen jo kuullut sen.

-Ja hävytönkin! Taitaa olla paras, että menet huoneeseesi lepäämään päivällisaikaan asti, ehkä sitten osaat käyttäytyä kuin kunnon ihminen. Menehän jo!

Murjottaen Caitlin lähti nousemaan yläkertaan. Mikä melu niin vähäpätöisestä asiasta! Isabel sai kirjeitä sulhaseltaan melkein joka päivä, oliko nyt niin väliä, vaikka hän olisi yhden lukenutkin?

Vihaisesti tyttö läimäytti huoneensa oven kiinni ja heittäytyi leveälle vuoteelleen. Typerää, typerää, typerää! Hän takoi silkkityynyä käsillään.

-Caitlin-neiti, älkää viitsikö rypistää sängynpeitettä.

Caitlin kimposi istumaan. Tietysti Meg oli nähnyt.

-Eikö sinulla ole tekemistä alakerrassa? hän tiuskaisi epäoikeudenmukaisesti: Megin vieressä oli läjä pestyjä alusvaatteita, joita hän kääri laatikoihin.

-Eipä näy neidilläkään olevan. Olkaa kiltti ja suoristakaa peite.

-Se on sinun tehtäväsi. Minä en ole palvelustyttö.

Sanaakaan sanomatta Meg kävi suoristamassa rypistyneen sängynpeitteen, sitten hän palasi takaisin entiseen puuhaansa. Caitlin istui sohvan reunalla ja häpesi. Mikä hänet panikaan tiuskimaan kiltille Megille!

-Siellä taitaa ruveta satamaan, hän tuumi ja kurkisti ikkunasta.

-Niinpä taitaa. Meg tunsi neitinsä ja tiesi, että tämä yritti rakentaa rauhaa. -Mutta sen jälkeen paistaa taas aurinko.

Caitlin nousi ja rutisti Megiä.

-Sinä olet kultainen, ja minä niin hirveän paha, hän kuiskutti toisen olkapäähän. -Annatko sinä anteeksi?

- Annan, neiti kulta. Lukekaa nyt vähän ranskaa, siitä rouva ilahtuu.

Kuuliaisesti Caitlin haki ranskankirjansa ja alkoi lukea. Kahden sivun päästä alkoivat hänen silmänsä kuitenkin lipsua ikkunaan. Oli julmaa pitää häntä arestissa! Harmaat pilvet olivat kadonneet, ja aurinko paistoi. Vuoripuron solinan saattoi melkein kuulla, ja portti puutarhasta polulle oli raollaan.

-Sano, Meg, miksi minä aina teen väärin? tyttö kysyi.

-Neiti ei ajattele.

-Niin äitikin sanoo.

-Neidin pitäisi joskus miettiä seurauksiakin. No niin, nyt olen valmis. Meg meni ovelle. -Lukekaa nyt, neiti, tulen sitten kutsumaan teitä päivälliselle.

Caitlin nyökkäsi huoahtaen. Ovi sulkeutui, ja hän uppoutui

taas ranskaansa.

2.

Quaire Yard oli suurehko kartano Skotlannin Ylämailla. Sitä oli asuttanut ja vaurastuttanut monta kunniakasta sukupolvea, ja Sir Ivar MacQuarrie ylpeili sillä, että polveutui Kenneth MacAlpinesta, Skotlannin ensimmäisestä skottien ja piktien yhteisestä kuninkaasta. Sen sijaan hän vaikeni visusti sukulaisuudestaan pahamaineisten MacGregorien kanssa.

-Muutamia asioita on turha mainita, hänellä oli tapana sanoa.

Quaire Yardin