Vapaaksi murtautuneet - Osa 2

By Lisa Westerlund

Mikaela on nuori ja viehättävä nainen, joka on kokenut rakkaudessa kovia. Kun hän tapaa Klaran puolison Niman, hän rakastuu siltä seisomalta. Sillä ei ole väliä, että Nima on varattu – parisuhde ei ole Mikaelalle este, vaan pelkkä hidaste. Yllättäen Mikaela kohtaa ihmisen, joka voi auttaa häntä hurmaamaan Niman. Klara yrittää keskittyä raskauteen ja pieneen ihmiseen, joka kasvaa hänen sisällään. Samalla Klaralla on kuitenkin tunne, ettei kaikki ole hyvin – onko hän vain vainoharhainen vai ovatko menneisyyden haamut alkaneet jälleen vainota häntä?-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Jun 1, 2020
• ISBN: 9788726427349

Book preview

www.egmont.com

Mikaela

Aurinko liikkui hitaasti taivaan poikki. Iho alkoi mennä kananlihalle ja Mikaela liikutti kämmeniään nopeasti edestakaisin käsivarsiaan pitkin.

Voi sinua pientä, eikö sinulla ole kotia? Käheä ääni sai Mikaelan sävähtämään. Hän katsoi ylös ja tapasi ryppyiset kasvot ja kaksi jäänsinistä silmää.

No, tuota, on. Asia on vain niin että… Näytti siltä kuin aviomieheni olisi mennyt sisälle taloon. Sanojen painoksi ulos tuli kyyneliä ja niiskuttavia ääniä.

Voi ystäväiseni. Et sinä jää siihen istumaan ja itkemään. Tule ylös kanssani. Voimme varmasti selvittää tämän. Käsivarsi tummansinisessä takissa tarttui Mikaelan käsivarteen ja nosti hänet jaloilleen. Minä asun tässä talossa ja tiedän kaikista kaiken. Voit olla varma, että saamme asiaan selvyyttä.

Asutko sinä täällä? Mikaelan sormi vavahteli, kun hän osoitti taloa. Hän pyyhki kyyneleensä.

Kyllä vain. Minä olen asunut täällä yli neljäkymmentä vuotta. Täti nyökkäsi ja hymyili leveästi nähdessään Mikaelan nousevan ja olevan jälleen tukevasti jakojensa päällä. He kävelivät rinnakkain sisälle taloon.

Naisen asunto olisi ollut paratiisi sellaisille, jotka arvostavat posliiniaarteita ja pelargonioita. Siellä tuoksui vanhoille huonekaluille ja vastaleivotulle leivälle. Hän esitteli itsensä Alvaksi ja osoitti Mikaelalle punaista samettista nojatuolia. Se huokaisi, kun Mikaela istui siihen ja pieni pölypilvi pöllähti tuolista ilmaan. Alva katosi keittiöön. Lasit kilisivät ja jääkaappi avattiin. Pian hän ilmestyi ovenpieleen. Hänellä oli käsissään messinkinen tarjotin, jolla oli kaksi lasia punaista mehua. Tärisevin käsin hän laski tarjottimen pienelle puiselle pöydälle ja ojensi toisen laseista Mikaelalle.

Kerro sinun aviomiehestäsi.

Mikaela otti kulauksen mehua. Vadelmaa. Ja sitten hän unelmoi itsensä kauas.

Jack. Hän on fantastinen. Huomaavainen. Hänellä on suuret kädet. Tiedätkö, sellaiset, jotka ovat kuin luotu taitaviksi? Ja lohduttamaan, kun toisella on huolia? Mikaela katsoi ylös ja näki Alvan nyökkäyksen.

Hän jatkoi.

Me tapasimme, kun olimme kaksikymmentäviisi. Hän katsasti minun autoni. Uskalsin tuskin katsoa häntä. Tummia silmiä. Mustia, pitkiä hiuksia. Ja maailman ihaninta naurua. Kun lähdin sieltä, löysin matkustajanpuoleiselta penkiltä lapun, jossa oli hänen puhelinnumeronsa. Ja pyyntö soittaa. Siitä lähtien olimme erottamattomia.

Hän kuulostaa todella hienolta ihmiseltä. Alvan ääni oli pehmeää kuin pumpuli. Mikaelan kasvoille levisi suuri hymy.

Hän on. Tunteet ottivat hänestä vallan ja hän sulki silmänsä. Haki mielessään hänen ääntään. Se oli asia, jota hänen oli viime aikoina ollut yhä vaikeampaa muistaa.

Ja nyt sinä uskot, että hän meni tähän taloon?

Mikaela vedettiin takaisin. Tähän hetkeen. Todellisuuteen. Hän kiemurteli.

Kyllä… Tai siis… Tennispallon kokoinen surunmöhkäle nousi hänen kurkkuunsa. Hän ei tiennyt, miten hän olisi kertonut Alvalle, että Jack kuoli kaksi vuotta sitten. Että hän unohti ottaa kypärän, kun pyöräili lähikauppaan. Että hän kuoli yhden helvetin maitolitran takia. Niinpä hän ei kertonut.

Eräs asia tapahtui ja me emme ole nähneet hetkeen… Hän…

Ei sinun tarvitse kertoa enempää. Tämä tuntuu keskustelulta, joka tarvitsee vadelmapullaa päästäkseen täysin oikeuksiinsa. Alva laittoi käden Mikaelan olkapäälle. Se tuntui ryhmyiseltä ja lämpimältä, ja lähetti rauhallisuuden aallon Mikaelan kehon läpi. Tulen ihan kohta takaisin.

Huomaavaisuudesta huumautuneena Mikaela jumiutui Alvan luokse vielä kahden tunnin ajaksi. Alva