Vapaaksi murtautuneet - Osa 1

By Lisa Westerlund

Klara ja Nima ovat olleet yhdessä vasta joitakin viikkoja, mutta heidän elämänsä on jo siinä ajassa mullistunut rajusti. Nima on adoptoinut pienen Sara-tytön Kosovosta, ja Klara on tullut raskaaksi – aika paljon sulateltavaa kolmikymppiselle pariskunnalle. Kaikki eivät kuitenkaan halua, että Klara ja Nima perustavat perheen. Joku seuraa, mitä Klara ja hänen ystävänsä tekevät. Raskauspahoinvointi ei ole enää Klaran suurin huoli, kun joku lähettää Klaralle pelottavan uhkauksen...-

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Jun 1, 2020
• ISBN: 9788726427332

Book preview

www.egmont.com

Kuukautta aikaisemmin

Klara

Raskaana. Kahdeksan kirjainta. Miljoona erilaista tunnetta.

Hän oli istunut toimiston vessassa nyt varttitunnin ajan. Tuijottanut maanisesti ensimmäistä raskaustestiä. Peläten, että teksti katoaisi. Että hän kuuluisi siihen 0,1 prosenttiin ihmisistä, joilla testi näyttäisi väärän tuloksen. Niinpä hän oli pissannut myös toiselle puikolle. Se ilmoitti hänelle nyt varmasti, että siitä oli kulunut 3+ viikkoa, kun hän ja Nima olivat kompuroineet sänkyyn aivan liian monen tequila-paukun jälkeen. 3+ viikkoa täynnä hämmennystä. Ja taivaallista rakastumisen tunnetta. Nopea päässälasku kertoi, että oli kulunut ilmeisesti kuusi viikkoa siitä, kun Niman eläväinen siittiö oli tehnyt tuttavuutta hänen munasolunsa kanssa. Silloin he olivat olleet pelkkiä työkavereita. Tuttavia. Ja nyt heistä oli tullut jo avopuolisoita ja adoptiovanhempia. Ja Klara oli raskaana.

Klara nosti housunsa ylös. Raskaustestit olivat edelleen näkyvillä käsienpesualtaassa, kun hän katsoi itseään peilistä. Hän kohtasi oman katseensa eikä siirtänyt katsetta silmistään. Äiti. Hänestä tulisi äiti. Käsi hakeutui vaistonvaraisesti vatsan päälle. Siellä sisällä oli hänen pieni ihmisensä. Hänestä tuntui kuin hänen sisällään olisivat risteilleet ilotulitukset, komeetat ja perhoset ja hän olisi halunnut tanssia ja nauraa samaan aikaan. Lapsi. Heidän yhteinen lapsensa.

Klara? Kokouksen osanottajat katsoivat häntä odottavasti. Klara pakotti ajatuksensa takaisin nykyhetkeen ja käveli valkotaulun luokse. Hän mietti, huomasivatko muut hänessä mitään eroa.

Joo. Anteeksi. Projekti perustuu siihen, että…

Hän esitteli projektin, sen budjetin ja tavoitteen. Muut nyökkäilivät ja tekivät muistiinpanoja. Päällikkö hymyili hyväksyvästi. Kun Klara oli valmis, hän istuutui takaisin omalle paikalleen. Jos tämä olisi tapahtunut eilen, hän olisi ollut täynnä adrenaliinia, koska päällikkö oli antanut selvän hyväksynnän. Klara oli työskennellyt projektin parissa usean kuukauden ajan. Kuukausiin oli mahtunut myös työmatka Kosovoon, joka oli saanut hänet tarkastamaan useamman kerran, millaisiin työttömyystukiin hän olisi oikeutettu. Mutta tänään Klara kävi kaikesta huolimatta kuin autopilotilla, vaikka kaikki oli vaakalaudalla. Ajatukset olivat jossakin muualla.

Hän oli kuin vuoristoradassa, joka vei hänet korkeuksista syviin vesiin. Miten Nima reagoisi? Työ. Lapsi! Heidän suhteensa. Pienet, pulleat kädet, joita pitää omissa käsissä.

Kiitos tästä päivästä. Päällikkö päätti kokouksen ja Klara alkoi nopeasti koota tavaroitaan kasaan.

Klara, onko sinulla aikaa muutamalle lisäkysymykselle? Klara sävähti. Helvetti. Oliko hän lukenut Gunillaa väärin? Eikö tämä ollutkaan hymyillyt hyväksyvästi?

Totta kai. Nyt hetikö?

Kyllä, jos se vain sopii?

Tietysti.

Gunilla pakkasi tavaransa ja he kävelivät rinnakkain käytävää pitkin. He puhelivat niitä näitä projektista ja säästä. Klaran vallannut paniikki laantui hetki hetkeltä.

Suljetko oven perässäsi? Kiitos. Päällikkö istui ja viittoi Klaraa tekemään samoin.

Vaikuttava esitys tänään. Olet todellakin kehittynyt viime aikoina.

Kiitos. Klara jäi odottamaan sanaa mutta.

Suunnittelemme yhteistyössä Kansainvälisen kehitysyhteistyön keskusviraston kanssa koulutusta, joka keskittyy ihmiskauppaan. Tarvitsisin jonkun sinun kaltaisesi mukaan projektiryhmään. Tämän projektin ja Kosovon kokemuksesi myötä minusta tuntuu, että sinä saattaisit sopia tähän täydellisesti. Oletko kiinnostunut?

Klaran kulmakarvat nousivat hämmästyksestä.

Minä? Totta kai! Kuulostaa aivan fantastisen jännittävältä! Hänellä oli vaikeuksia pitää kädet rauhallisesti polvillaan.

Miten hieno juttu! Projektin pitäisi kestää vain yhden kuukauden verran, mutta me järjestämme tietysti majoituksen siksi aikaa. Voit ottaa Lennartiin yhteyttä käytännön asioista.

Klaran pää ei pysynyt mukana.

Majoituksen?

Gunilla väläytti suuren hymyn, pudisti päätään ja antoi hänelle esitteen.

Anteeksi, minun mokani. Työ on Härnösandissa Kansainvälisen kehitysyhteistyön keskusviraston koulutuskeskuksessa. Tästä voit lukea lisää heidän toiminnastaan. Onko työpaikan sijainti ongelma?

Ongelma? Enemmänkin kymmenen. Niin pitkä ero Nimasta ja Sara-tyttärestä tuntui pikemminkin kidutukselta. Ja kuinka mielellään Nima jäisi yksinhuoltajaksi