Mahdollisuus kahdelle

By Eeva Raito

Salla on osastonlääkäri ja kirurgi, taitava ja tarkka työssään ja erinomainen potilaiden kohtaamisessa. Hänellä on kuitenkin ongelma, josta töissä ei tiedetä: hänellä on niskassaan kahden vuoden univelat, sillä hän on öisin valvovan pienen Susanna-tytön yksinhuoltaja.
Kun kaksi potilasta kuolee samana päivänä, Salla on varma, että on väsyksissä tehnyt hoitovirheitä ja aiheuttanut kuolemat itse. Kuinka Sallan kuuluu jatkaa eteenpäin valtavan taakan painaessa mieltä? Lohtua hankalaan tilanteeseen saattaisi tuoda sympaattinen anestesialääkäri Saku, jos Salla vain uskaltaisi avata sydämensä...

• Language: Suomi
• Publisher: SAGA Egmont
• Release date: Mar 27, 2024
• ISBN: 9788728501764

Book preview

Mahdollisuus kahdelle

Cover image: Shutterstock & Adobe Firefly

Copyright ©1981, 2024 Eeva Raito and SAGA Egmont

All rights reserved

ISBN: 9788728501764

1st ebook edition

Format: EPUB 3.0

No part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means without the prior written permission of the publisher, nor, be otherwise circulated in any form of binding or cover other than in which it is published and without a similar condition being imposed on the subsequent purchaser.

www.sagaegmont.com

Saga is a subsidiary of Egmont. Egmont is Denmark’s largest media company and fully owned by the Egmont Foundation, which donates almost 13,4 million euros annually to children in difficult circumstances.

1. luku

Aamu alkaa ongelmalla

Herätyskellon ääni oli kuin kivipora Sallan korvan juuressa ja oli kuin hänen käteensä olisi ripustettu kymmenen kilon lyijypunnus, kun hän kohotti sen painamaan kellon katkaisijaa. Aamu. Nyt jo! Kello oli puoliseitsemän ja ulkona vielä hämärää. Salla haaveili painavansa päänsä takaisin pielukseen ja nukkuvansa, nukkuvansa, nukkuvansa…

Ei! Oli noustava. Jos hän nyt nukahtaisi, hän nukkuisi varmasti iltapäivään. Mikä taivaallinen ajatus, kaikesta huolimatta! Milloin hän viimeksi oli nukkunut kunnon yön? Kaksi vuotta siitä varmasti oli. Kaksi vuotta parin viikon päästä, sillä parin viikon päästä Susanna täyttäisi kaksi vuotta…

Salla ponnisteli istumaan ja kurkisti vuoteensa päädyssä olevaan pinnasänkyyn. Susanna nukkui tuplavaipan suurentama takapuoli pystyssä tutti suussa keikkuen, vaaleat kiharat pörrössä, poskilla unen puna. Kuin enkeli, Salla ajatteli ja hymyili.

Sitten hän haukotteli leukapielet nitisten ja hieroi hiekkaa silmäluomistaan. Kuin enkeli tosiaan! Oliko siitä pari tuntia, kun hän oli tosissaan tuntenut kiusausta paiskata tuon enkelin seinään?

Hirvittävä ajatus, mutta kun kahden vuoden ajan nousi joka ikinen yö tunnin tai kahden välein rauhoittelemaan huutavaa enkeliä, niin sellaisia ajatuksia saattoi kohota mieleen. Mikä siinä olikin, ettei se oppinut nukkumaan öitään? Hänen kai olisi pitänyt olla siinäkin asiassa jonkinlainen asiantuntija, koska hän kerran oli lääkäri, mutta yöhuutaminen oli jokseenkin kartoittamaton alue lääketieteen alalla. Teorioita ja hoitoehdotuksia kyllä löytyi, mutta ei niistä yksikään ollut Susannaan pätenyt tai tehonnut. Aamuisin se olisi kyllä nukkua tuhissut vaikka kuinka kauan — arkiaamuisin. Mutta jostakin kumman syystä se oli sunnuntaisin ja vapaapäiväaamuisin ylhäällä kello kuudelta kuin nakutettu eikä puhettakaan, että se olisi sen jälkeen nukkunut edes lämpimän maidon avulla. Kaikki teoriat lasten muka suuresta unentarpeesta näyttivät sen kohdalla heittävän kuperkeikkaa. Ei se nukkunut päivällä eikä se nukkunut yöllä. Ja kun se oli hereillä, se oli tosiaan HEREILLÄ. Äitikin taisi olla aika lopussa sen kanssa nykyisin, vaikka sitä jumaloikin.

Salla huokaisi, pudisteli päätään ja raahusti keittiöön laittamaan kahvinkeittimeen pari kupillista vetta ja suodattimeen neljä mitallista kahvia. Sitten hän lämmitti puoli litraa maitoa, josta riittäisi sekä hänen tervakahviinsa että Susannan tuttipulloon.

Kylpyhuoneen peili tarjosi tavanomaisen aamujärkytyksen. Katseli hän kuvajaistaan kuinka lempeällä silmällä tahansa, niin hän ei näyttänyt alle 25-vuotiaalta, so. nuorelta ja hehkeältä naiselta. Hän oli valkoinen kuin lakana ja hänen silmiensä alla olevat mustat renkaat lisäsivät riutunutta sävyä. Lyhyeksi leikattu vaalea tukka oli eloton ja kiilloton.

Salla irvisti peilikuvalleen ja aloitti kosmeettiset toimenpiteet, joiden tuloksena häntä peilistä katseleva nainen näytti vartin päästä hieman inhimillisemmältä. No, eipä hän ainakaan enää pelästyttäisi potilaita ja se oli pääasia. Miesten takia hän ei vaivautuisi mitään tököttiä naamalleen laittamaan. Mitä kauempaa ne hänet kiertäisivät, sen parempi. Kolme kipeää romanssia ja yksi pieleen mennyt avioliitto olivat opettaneet hänelle miehistä kaiken mitä hän halusikaan tietää: eli että pahinta mitä nainen saattoi itselleen tehdä, oli sallia itselleen rakastumisen ylellisyys. Nainen maksoi aina korkeimman hinnan — kaikesta.

Salla hymähti itsekseen. Katkerako hänestä oli tulossa? Toivottavasti ei. Hermostunut hän ainakin oli. Ja väsynyt. Kahden vuoden krooninen unenpuute vaati veronsa. Useimmat asiantuntijoina itseään pitävät olivat lohdutelleet häntä sanomalla, että pahinkin yöhuutaja kyllä tasaantui kolmannella ikävuodellaan. No, ihanaahan se tietysti olisi, vaikka hän ei enää jaksanutkaan uskoa ihmeeseen. Hän oli varautunut siihen että Susanna herättäisi hänet viisi tai -kuusi kertaa yössä vielä kenties vuosikaudet. Ja itsehän hän oli osansa valinnut; Seppo olisi erossa ottanut Susannan ja yrittikin ottaa, oikein kahden lakimiehen avulla. Mutta ei onneksi onnistunut. Ja kun ei onnistunut, niin katsoi, ettei rupeaisi osapäiväisäksikään vaan lopetti kaiken yhteydenpidon. Ei tapaamisia, ei syntymäpäiväkortteja, ei edes tuomioistuimen määräämiä elatusmaksuja. Niistäkin olisi pitänyt olla tiukempi ja panna Seppo yhteiskunnan avulla maksamaan, mutta ei hän ollut viitsinyt vaivautua, kun kerran muutenkin tuli toimeen. Nykyisin Seppo sitä paitsi asui viimeisten tietojen mukaan jossain Yhdysvalloissa, jonne hän oli saanut tutkimusstipendin. Ja hyvä niin. Heillä kummallakaan ei ollut ikävä — ei hänellä eikä Susannalla, joka oli ollut vasta vajaat kuusi kuukautta vanha, kun Seppo oli katsonut »kotileikin heidän osaltaan päättyneeksi», kuten hän oli asian ilmaissut. Seppo oli muuttanut erään alaisensa — sairaanhoitajan — luo. Myöhemmin tuo kyseinen lohduttaja oli vaihtunut toiseen ja ehkä vielä kolmanteen ja neljänteenkin.

Salla ei tiennyt monesko oli menossa eikä se häntä kiinnostanutkaan. Lapsi ei ollut kyennyt heidänkään avioliittoaan pelastamaan, vaikka he olivat niin lapsellisuuksissaan toivoneetkin.

Salla palasi pukeutuneena keittiöön juuri ajoissa vetääkseen